Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Baltiassa eliitti oli saksankielistä, ja heillä oli vastaava yliedustus varallisuudessa ja valta-asemissa aina neuvostomiehitykseen asti kuin suomenruotsalaisilla täällä. .ielenkiintoinen ajatus leikki, miltä Suomi nyt näyttäisi, jos balttisaksalaiset olisivatkin ehtineet jatkaa ristiretkiään tänne ennen ruotsalaisten tuloa.
Varmaan hyvin toisenlainen. Baltian saksalainen aatelisto oli kuuluisaa siitä miten se alisti maaorjiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Mitä ajattelet italialaisista? Ei heilläkään ollut italialaista identiteettiä, vaikka kotinsa on eurooppalaisen sivistyksen ytimessä.
No sitten suomalaisilla olisi pitänyt olla juuri suomalaiskansallinen identiteetti. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tällaista väittävät ainoastaan venäläiset ja ryssssssssien kätyrit.
Tälläkin palstalla on jatkuvasti ollut Igorin liikuttavia "ajattele, miten paljon suomen kielessä on venäläisperäisiä sanoja", "ei Kalevala ole mitään oikeaa kansanrunoutta", "ruotsinvallan aika oli kolonialismia".
Kuten toki oli tämä aloituskin.
En todellakaan ole mikään Igor vaan aidosti ihmeissäni väitteestä, että suomalaisilla ei olisi ollut omaa identiteettiä ennen 1800-lukua. Miten sitten kaikki muinaisrunous yms.? Kyllähän senkin voi nähdä muodostavan tietyn kansallisen identiteetin
-ap
Tämä muinaisrunous ei ole suomalaista vaan sitä esiintyy ylipäänsä Itämeren ympärillä. On sattuma, että juuri suomalainen keräsi runot ja nimesi ne kalevalaisiksi. Oikeasti kyse on suomalais-ugrilaisesta perinteestä, jota löytyi esimerkiksi Vironkin alueelta. Ja merkittävin osa Lönnrotin runonlaulajista ei itse asiassa ollut suomalaisia vaan Venäjän alueella asuneita karjalankielisiä. Suomalaiset omivat nelipolvisen trokeen ja tarinat omiin nimiinsä, vaikka ne kuuluivat myös muille.
Itse en osaa nähdä että suomalaiset olisivat "omineet" mitään. Tekivät itse asiassa palveluksen koko suomalais-ugrilaiselle kieliryhmälle kootessaan runot kasaan. Olisivat jo tähän mennessä unohtuneet muuten.
Kai sen voi ajatella heimonäkökulmasta vähän epäreiluksi, että kootaan karjalaisia runoja ja väitetään niitä suomalaisiksi. Kuitenkin he taisivat olla toistensa vihollisia. Ainakin hämäläiset ja karjalaiset tappelivat kovasti.
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Ei ollut. Niin sanottu suomalainen identiteetti kyhättiin keinotekoisesti kasaan häthätää. Suomi perustettiin vasta 1917 ja piti käyttää mielikuvitusta. Identiteetin kyhäämiseen osallistuivat mm
yliopiston eliitti ja ja taiteilijat. Suunnilleen kaikilla näillä on ruotsalaiset juuret.
En ole koskaan kyennyt eläytymään suomalaiseen identiteettiin.
Kertokaa mikä se on?
Joku jenkki sanoi, että Suomen idean muovasivat taiteilijat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ilman Aleksis Kiveä, Albert Edelfeltiä, J L Runebergiä ja Jean Sibeliusta mieltäisimme käsitteen Suomi aivan toisella tavalla kuin nyt teemme.
Yhdysvaltojen idean muovasivat filosofit 1700-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jos asiaa kysytään kaalirotilta ja ruotsalaisvalloittajien jälkeläisiltä.
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
No voisitko mainita nimeltä jonkin ennen 1800-lukua vaikuttaneen henkilön, joka jotenkin edusti tai edisti tuota identiteettiä? Joku poliittinen vaikuttaja, pappi, pamfletisti, runoilija, mikä vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjakin pysyy kädessä niin lukekaa Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_suvun_pakanallinen_jumalanpalvelus
Ihan kiintoisaa, mutta vähän aiheen vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Vierailija kirjoitti:
Baltiassa eliitti oli saksankielistä, ja heillä oli vastaava yliedustus varallisuudessa ja valta-asemissa aina neuvostomiehitykseen asti kuin suomenruotsalaisilla täällä. .ielenkiintoinen ajatus leikki, miltä Suomi nyt näyttäisi, jos balttisaksalaiset olisivatkin ehtineet jatkaa ristiretkiään tänne ennen ruotsalaisten tuloa.
Viro on siitä esimerkki, siellä sai talonpojan, jos se karkasi tap.paa. Nämä oli julmia valloittajia, Puola on toinen esimerkki, siellä talonpojat elätti aatelistoa joka paisui aivan käsittämättömän suureksi.Kyllä ruotsalaiset olivat hieman sivistyneempiä, mutta ehkä sen vuoksi, että täältä sai tykinruokaa omille valloitusretkilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Kansalaisuus, samassa maassa asuminen, (maan) historia, kieli, peruskoulu (jos vanhempi niin ainakin kansakoulu), luterilaisuus pohjana arvoille ja tavoille (uskoi tai , kuuluu kirkkoon tai ei), onhan näitä.
Ei ole kyse siitä ovatko ihmiset samanlaisia vaan kuuluvatko samaan kansaan; helsinkiläinen ja kainuulainen kuuluvat vaikka olisivat luonteiltaan ja tavoiltaan kuin toinen kuusta, toinen maasta.
Olen itse akateeminen ihminen, mutta koen hyvin tärkeäksi, että minulla on kansallinen identiteetti ja olen todella kiinnostunut suomalaisten historiasta kansana. Ehkä olen vanhanaikainen sitten. Ylpeä olen suomalaisuudestani, olemme ainutlaatuinen kansa maailmanlaajuisestikin katsottuna, vaikka mitä muuta yrittäisi väittää, jo ihan kieliryhmänäkin mutta myös geneettisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielellä ei päässyt opiskelemaan ennen kuin vasta 1900 luvulla ja suomenkielistä kantaväestöä pidettiin miehittäjän puolelta muutenkin alempiarvoisina ihmisinä. Siitä kertovat ne pääkallot, jotka oli raahattu ruotsiin mitattavaksi ja luokiteltaviksi ilman omaisten lupaa. Nyt ne vihdoin pääsivät takaisin kotiin ja sekin pitkäaikaisen anelun tuloksena
Tuo kallonmittailu keksittiin vasta 1800-luvulla, kuten koko rotumystiikka muutenkin.
Eikä se edes ollut ihan niin arvottavaa hommaa kuin myöhemmin on selitelty.Ja suomalaisethan tutkivat itsekin esim. saamelaisten kalloja ja olivat innolla mittailutouhussa mukana silloin, kun sen saattoi ajatella auttavan pesäeron tekemisessä saamelaisiin tai aasialaisiin.
Ja 1800-luvun kansallisromantiikan hengessä suomalaiset itse vertailivat savolaisten, hämäläisten ja pohjalaisten kalloja saadakseen selville syntyjä syviä näiden hienojen heimojen alkuperästä.
Kokoomuksen Verkkolehdessäkin oli tuosta juttu.
Joku pappi (!!!) Suomesta, halusi mitata suomalaisten kalloja.
Niitä lähetettiin Ruotsiin. Ruotsalaiset tiedemiehet tutkivat ne. Ja totesivat, ettei niissä ole mitään poikkeavaa! Huom! Ruotsalaiset!!!
Suomessa tästä vaiettiin. Mahtoikohan yhtään hävettää? Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Käsite Suomi laajeni jatkuvasti. Alkujaan se oli vain Turun seutu, Varsinais-Suomi. Vielä 1600-luvulla nykyisen Pohjanmaan ei ajateltu olevan Suomea.
Kuitenkin Pohjanmaalla puhuttiin silloin jo suomea, vai puhuttiinko? Itse liitän kulttuurisen identiteetin vahvasti kieleen
Niin, nykyisin kieli, kansa ja kulttuurinen identiteetti ovat vahvasti yhteydessä ajatuksissamme. Näin ei kuitenkaan aiemmin ollut. Siksi asiaa voi nykyisin olla vaikea ajatella: se, mikä nykyisin on täysin itsestään selvää, ajateltiin ennen aivan toisella tavalla.
Tuo muuten käy hyvin ilmi siitä, mille on pitänyt vannoa uskollisuutta johonkin julkiseen virkaan päästäkseen.
Vanha tapa oli, että piti vannoa uskollisuutta kuninkaalle.
Yhdysvalloissa haluttiin eroon monarkiasta, joten siellä alettiin vannoa uskollisuutta perustuslaille - katsokaa vaikka sikäläisiä presidentin virkavaloja.
Kansallisuusaatteen kerrostumaa on, että valoja vannotaan maalle, kansakunnalle, lipulle tms.
Vierailija kirjoitti:
AI-lta jos kysyy saa mielenkiintoisen vastauksen. Juuret suomen kansan muodostumiselle ovat niinkin kaukana kuin 2500-4000 vuotta sitten, "nykyaikainen yhtenäinen suomalainen kansakunta muodostui autonomian aikana 1800-luvulla, jolloin nationalismi, yhteinen kieli ja suomalainen kulttuuri nostettiin arvoonsa".
Tässähän se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Kansalaisuus, samassa maassa asuminen, (maan) historia, kieli, peruskoulu (jos vanhempi niin ainakin kansakoulu), luterilaisuus pohjana arvoille ja tavoille (uskoi tai , kuuluu kirkkoon tai ei), onhan näitä.
Ei ole kyse siitä ovatko ihmiset samanlaisia vaan kuuluvatko samaan kansaan; helsinkiläinen ja kainuulainen kuuluvat vaikka olisivat luonteiltaan ja tavoiltaan kuin toinen kuusta, toinen maasta.
Kyllä, molemmilla on saman maan passi, mutta jos helsinkiläinen ei koe olevansa samaa porukkaa kuin se kainuulainen, niin miksi sen olisi pakko niin kokea? Siitähän nationalismissa on kyse, koetaanko jotain ryhmää osaksi sitä ryhmää, minkä ymmärtää meiksi vai ovatko ne muita.
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
"Tuttu väitti."
Oliko tuo tarkoitettu moitteeksi, vaikket itsekään tiedä miten asian laita on?
Niputat nyt yhteen asioita, jotka eivät liity toisiinsa. Suomen kieli on vanhaa, tosin ennen Agricolaa ei ollut kirjakieltä ja kieltä puhuttiin ei murteilla, ja eri murteiden puhujat kyllä ymmärsivät toisiaan.
Ajatus suomen kansasta on uusi. Eri heimoilla oli tietenkin omia kulttuurejaan.