Onko etätöiden tekeminen kivaa, kun saa olla kotona?
Voi että kun olen alkanut haaveilemaan, että saisi olla työpäivät kotona tekemässä töitä. Ei tarvitsisi aamulla säässä kuin säässä raahautua työpaikalle ja olla ihmisten ympäröimänä koko päivän hälinässä.
Mitä huonoja puolia teidän etätyöläisten mielestä siinä on kun töitä tekee kotona? Vai onko?
Itse olen ammatiltani varhaiskasvatuksen opettaja päiväkodissa ja valitettavasti tällä koulutuksella ei ole mahdollisuuksia tehdä minkäänlaista etätyötä.
Kommentit (51)
Etätöissä saan aikaan paljon enemmän ja parempaa kuin konttorilla. Pystyn keskittymään siihen työn tekemiseen rauhallisessa ympäristössä ilman keskeytyksiä ja äänisaastetta. Pääsen eräänlaiseen flow-tilaan. Asiakaskontaktit myös ovat mukavampia puhua koska kuulee paremmin ja siinä tulee helposti juteltua muutakin. Se keventää päivää. Palaverit ovat pakollisia aamuisin ja se yhteydenpito työkavereihin hyvin riittääkin. Juttelemme paitsi töistä niin muustakin.
Se on samaan aikaan huonontunut ja parantanut oloa. Ei tarvitse kestää niitä paskamaisia työkavereita, mutta ei näe myöskään niitä kivoja työkavereita.
Työtehtävät on ihan yhtä kivoja tai yhtä paskoja teki niitä etänä tai lähinä.
Etänä saa enemmän aikaan, kun työkaverit ei tule työpöytäni äärelle horisemaan.
Lisäksi ruoka ja kahvipussit tahtoo lähitöissä venähtää kun pitää erikseen raahautua sinne kahvioon.
Etänä jää enemmän vapaa-aikaa. Ei tarvitse meikata eikä laittaa hiuksia. Eikä mene työmatkoihin aikaa eikä rahaa.
Työpaikka on töiden tekemistä varten, vapaa-ajalla tavataan ystäviä.
En aio ikinä enää palata lähtöihin (ja 100 % etätyösopimus on).
Tein pari viimeistä työvuottani etätöitä. Onhan siinä puolensa, vaikkapa pitkän palaverin voi hoitaa sängyssä kalsareissaan maaten. Voi nukkua pitempään ja työpäivän jälkeen on heti kotona. Voi käydä hoitamassa jonkin asian keskellä päivää.
En kuitenkaan pitkän päälle pitänyt etätöistä. Työteho laski, ja sitä hyvittääkseni tein joka päivä pari tuntia ylimääräistä. Loputonta hieromista keittiön pöydän ääressä. Vaikka olen introvertti, huomasin kaipaavani ruokatuntia työkavereiden kanssa, kahvitaukoja, satunnaisia jutteluja. Ennen kaikkea kaipasin työpaikan ja kodin täydellistä eroa, johon olin vuosikymmenten varrella tottunut. Kaipasin työmatkaa töihin ja sitten matkaa kotiin.
Minun piti tehdä vuoden verran ylimääräistä ennen eläkkeelle jäämistä, mutta en sitä sitten tehnyt. En halunnut nyhjätä kotona läppärin kanssa. Sain virtaa siitä että olin samassa porukassa itseäni parikymmentä vuotta nuorempien kanssa. Se loppui.
Kävin joskus työpaikalla tekemässä läsnäpäivän, mutta ei se enää toiminut. Konttorilla oli paikalla vain pari tuntematonta tyyppiä, jotka pitivät kovaäänisiä palavereita koko päivän. Rauhaa ei ollut, mutta ei yhteisöllisyyttäkään. Työelämä on mennyt vähän skeidaksi, onneksi loppui. Joillekin etätyöt olivat aivan huippu, he muuttivat mökille ja nauttivat elämästään. Jos oli pieniä lapsia, elämä helpottui suuresti.
Teen muutaman päivän viikossa etätöitä ja tykkään. Toimistopäivinä on mukava nähdä muita, jutella ja pitää lähipalaverit. Etäpäivinä saa rauhassa tehtyä omia töitä.
Muutaman vuoden olin 100% etänä, se kävi yksinäiseksi ja jotenkin passivoi. Tämä pari-kolme päivää etänä sopii minulle.
On mukavaa, kun ei tosiaan tarvi työmatkoista huolehtia. Tein ennen korona-aikaa 100 % läsnätyötä, vaikka etätyöhön oli mahdollisuus. Siirryin sitten 100 % etätyöhön pandemian ajaksi ja nyt teen n. 75 % etänä.
Etätöiden myötä muutimme myös puolisoni kanssa takaisin maalle ja työmatka on n. 100 km/suunta. Eli voin asua etätöiden myötä siellä, missä sydän on ilman, että työmatkoihin menisi joka päivä se 2,5 h.
Olen aika introvertti enkä ikinä ole oikein perustanut työkavereiden kanssa hengailusta. Olen myös aika työmyyrä ja tarvitsen asiantuntijatyöhöni keskittymisrauhaa, mikä ei avokonttorissa oikein toteudu.
Työni on sellaista, ettei tarvitse sähköposteja seurata tai olla tavoitettavissa vapaa-ajalla. Työaika lounastaukoja myöten leimataan ja työn tekemistä seurataan järjestelmistä ja tuloksista, joten työn tekeminen on myös läpinäkyvää työnanatajalle päin.
Jos kaipaisin enemmän sosiaalista face to face kanssakäymistä työkavereiden kanssa, niin sitten voisi kuormittaa tehdä töitä yksin kotona.
Tiimi, työkaverit, esihenkilö ja moniammatillinen työyhteisö on kuitenkin jatkuvasti saatavilla ja pääsee soittelemaan työkavereiden kanssa Teams-puheluita päivittäin ja siinä vaihtamaan kuulumisia samalla. Ettei ihan yksin ole kuitenkaan 😊
On se kivaa. Kivointa pakkasaamuina, kun ei tarvitse lähteä kylmään ja pimeään.
Kivaa oli myös se, että kun lapset oli pienempiä, ei heidän tarvinnut lähteä tyhjästä kodista ja tulla iltapäivällä olemaan yksin. Pikkukoululainen pärjää kyllä yksinkin, mutta onhan ne pieniä vielä ja tunnelma ihan eri kun tietää että äiti on kotona, vaikka tekeekin töitä.
Työ on sellaista, että sen saa tehtyä ihan yhtä hyvin tai paremminkin omassa rauhassa kuin toimistolla.
Puolensa ja puolensa. Toimisto tuo vaihtelua ja kasvokkain kohtaamisia mutta etätöissä aamu-uniselle etuna pidempi nukkumisaika ja toki työpäivän lopettamisesta vapaaseen vaihto myös tapahtuu saumattomasti ilman paluumatkaa. Joskin toimistolla työ voi jäädä paremmin taakse jos vaikkapa tietokonekin jää sinne. Molemmissa puolensa.
Entisessä työssäni tein osittaista etätyötä kymmenisen vuotta, yleensä yhteinen toimistopäivä porukalla oli perjantai, jolloin käytiin pitkällä lounaalla. Mukana oli usein asiakkaitakin. Olin suunnilleen kolme päivää viikosta etänä.
Nykyisessä työssä olin ensin muutaman vuoden toimistolla ja koronarajoitusten alusta saakka olen tehnyt ihan täysin etänä hommia. En kaipaa työkavereita, teen myyntityötä puhelimitse ja työpäivän jälkeen rakastan hiljaisuutta ja rauhaa enkä halua nähdä ylimääräisiä ihmisiä. Olen luonteeltani introvertti, työni perusteella sitä ehkä ei heti olettaisi. On kiva, kun työmatkoihin ei mene enää aikaa vaan saa heti työpäivän jälkeen vaikka ottaa pienet iltapäivänokoset tai lähteä koiran kanssa lenkille. Vaatteisiin ei mene enää rahaa, en ole viitsinyt käydä kampaajallakaan enkä enää meikkaa. Selvää säästöä kaikki :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan ainoa huono puoli on se, että työt helposti venyvät liian pitkälle iltaan kiireisinä aikoina. Tällä hetkellä minulla on yli 80 ylityötuntia kirjattuna. Pitää jossain vaiheessa sitten tehdä lyhyempää päivää kunhan on rauhallisempaa.
Minä en tee ylitöitä muuta kuin erikoistapauksissa noin kaksi kertaa vuodessa. En halua, että pomo olettaa minun tekevä ylitöitä automaattisesti. Pistän vaan läppärin kiinni iltapäivällä eikä minuun saa enää yhteyttä kuin seuraavana aamuna.
Meillä ei ole työaikoja, ja on myös vaatimus olla tavoitettavissa aina paitsi lomalla. Tässä on sekä hyviä että huonoja puolia, joskus teen enemmän töitä etukäteen ja sitten voin lähteä vaikka festareille tai mihin vaan jonain toisena hetkenä. Ja kyllähän tästi hyvin maksetaankin, palkkani on noin 8000€/kk, plus loppuvuodesta tulee bonuksia. Viimeksi tuli ~28 000€.
Mukava työ josta nautin, vaikka välillä kun deadlinet lähestyvät niin saattaa tulla kiireitä jos odottamattomia ongelmia tulee. Onhan se silloin tietysti raskasta, 12h työpäiviä voi tulla.
Huomattavasti helpompaa ja rennompaa tämä kuitenkin on kuin silloin kun itse olin yrittäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan ainoa huono puoli on se, että työt helposti venyvät liian pitkälle iltaan kiireisinä aikoina. Tällä hetkellä minulla on yli 80 ylityötuntia kirjattuna. Pitää jossain vaiheessa sitten tehdä lyhyempää päivää kunhan on rauhallisempaa.
Miltä ajalta 80 ylityötuntia on? Työnantajan pitää seurata työtunteja tehdään sitten etänä tai toimistolla. Ei etätyössä tule sen enempää ylityötunteja kuin lähityössäkään.
Riippuu aivan työnkuvasta ja positiosta. Perusduunarilla tietysti ei tuollaista kuulu olla, mutta kyllä tämä aivan normaalia on hyvin palkattujen asiantuntijoiden parissa.
Nuo tunnit ovat reilun kuukauden ajalta, onneksi juuri saatiin projekti loppuun ja olen nyt eilen ja tänään laiskotellut, vastaillut vain joihinkin kysymyksiin ja palaverin hoidin rantakahvilassa istuskellen.
Etätyö olisi ainoa pelastukseni kroonisen sairauden kanssa. Voisin viettää loppuelämäni kotona neljän seinän sisällä, vaikka aamusta iltaan tehdä töitä ja saisi olla rauhassa kaikilta muilta ihmisiltä.
En varsinaisesti tee etätöitä, mutta minulla on aina ollut työhuone tai vähintään kirjoituspöytä kotona, joten vastaan kuitenkin. On tämä kivaa mutta yksinäistä, tai yksinäistä mutta kivaa. Ei ole työyhteisöä, vaan teen työtäni freelancerina, ei myöskään ole työsuhde-etuja, säännöllisiä tuloja tai palkallisia lomia. Aiemmin tapasin toimeksiantajiani kustantamoissa (hain kirjojen työkappaleita, allekirjoitin käännössopimuksia, palautin käsikirjoituksia ja noudin taittovedoksia), nyt kaikki yhteydenpito on sähköistä. Työsuunnitelmassa pysyminen vaatii itsekuria, koska varsinaista työaikaakaan ei ole, ja on viihdyttävä omassa seurassa. En vaihtaisi tätä vapautta.
Etätöiden vuoksi pystyin muuttamaan keskustaan ja luopumaan autosta. Vaikka asuminen on kalliimpaa, säästöä tulee silti. Ja kyllähän tuo elämänlaatua nosti.
Välillä sitten töitä mökiltä käsin.
Ei ole huonoja puolia, töissä voi keskittyä olennaiseen eikä "normaalin esittämiseen" näin neuroepätyypillisenä. Enkä kyllä esitäkään normaalia lähitöissä, mutta siitäkös jotkut loukkaantuvat. Eli halutaanko minut sinne lähitöihin vai ei?
Ottaisin merkittävänkin palkan alennuksen, jos pakollisista toimistopäivistä pääsisi.
Lähityöt on paskaa. Kaiken maailman sosialismia ja työmatkoja eikä lounastakaan saisi syödä läppärin äärellä.
Etätöissä saa olla vaikka nakuna tappiperseessä eikä kukaan valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan ainoa huono puoli on se, että työt helposti venyvät liian pitkälle iltaan kiireisinä aikoina. Tällä hetkellä minulla on yli 80 ylityötuntia kirjattuna. Pitää jossain vaiheessa sitten tehdä lyhyempää päivää kunhan on rauhallisempaa.
Miltä ajalta 80 ylityötuntia on? Työnantajan pitää seurata työtunteja tehdään sitten etänä tai toimistolla. Ei etätyössä tule sen enempää ylityötunteja kuin lähityössäkään.
Riippuu aivan työnkuvasta ja positiosta. Perusduunarilla tietysti ei tuollaista kuulu olla, mutta kyllä tämä aivan normaalia on hyvin palkattujen asiantuntijoiden parissa.
Nuo tunnit ovat reilun kuukauden ajalta, onneksi juuri saatiin projekti loppuun ja olen nyt eilen ja tänään laiskotellut, vastaillut vain joihinkin kysymyksiin ja palaverin hoidin rantakahvilassa istuskellen.
Asiantuntijatöissä tulee tosiaan projektien ja kiirekausien takia välillä aika hurjia määriä ylityötunteja. Minulla tulee joka vuosi helmi-kesäkuun aikana noin 150-200 tuntia ylitöitä, ja teen näitä juurikin etänä koska kotikonttorilla on mukavampi istua aamukahteen kuin varsinaisella konttorilla. Onpahan jokainen kesä aina se vähintään 6 viikkoa kesälomaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se yksinäistä. Ei teams korvaa face-to-face kohtaamisia.
Sitä aina ihmettelen, miten 2 sosiaalista tuntia työpaikalla tuottaa enemmän informaatiota kuin etätöissä oleminen. Kuulee kaikki huhut ja puolivillaiset suunnitelmat, joita ei intrassa lue eikä kukaan palavereissa tuo esille.
Omassa tiimissä on ihmisiä 5:stä maasta ja homma pelaa hyvin
Lopetin etätyöt täysin pari vuotta sitten. Toimistolla homma toimii paremmin.