Onko muilla mentaliteettia, etteivät kampaajat, kahvilat, kasvohoidot jne. kuulu itselle?
Olen 80-luvun lapsi. Isäni oli hyväpalkkaisessa ja arvostetussa työssä, äiti kotiäiti. Oli varaa asioihin, mutta kuluttamista paheksuttiin.
Opiskelin kaksi korkeakoulututkintoa, sain lapset ja normaalin työn. Lapset ovat jo aikuistuneet ja olen jo isovanhempi. Yhä vain minussa elää ajatus, etteivät kampaamokäynnit, kahvilat, kasvohoidot tai ylipäätään minkäänlaiset hyvinvointiin tähtäävät hemmotteluhoidot kuulu minulle vaan ne ovat jonkun toisen elämää. Jonkun, jolla on niihin varaa. Vaikka periaatteessa itsellänikin on. Tuntuvat silti vääriltä minulle.
Mitä tämä on ja kokeeko kukaan muu samoin?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Olen vm- 68 ja Minulla oli tuo ajatus. Opin kotoa, että me ollaan tavallisia, ei olla hienoja, ja hienot
Ihmiset tekee erilaisoa asioita.
Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt siitä eroon, koska ajatus heijastaa arvottomuutta; en ole riittävän hyvä ja arvokas noille asioille, en ansaitse tuollaisia. Uskon, että on hyvin haitallista ajatella näin. Parempi on ajatella, että minäkin voisin tehdä noita, jos haluaisin.
Tietenkin jokainen voi käydä kampaajalla tai kasvohoidoissa jos haluaa. Ei ne nyt niiin kalliita ole. Sitä ihmettelen, että joku ilmeisesti kuvittelee, että sillä ihmisestä tulisi jotenkin hienompi tai parempi. Aika koominen ajatus itse asiassa. Toisaalta joku toinen saattaa haluta uusia täysin käyttökelpoisen keittiönsä ja kokee, että sillä hänestä tulee parempi ihminen. Jälkimmäinen maksaa huonosta itsetunnostaan edellistä enemmän.
Päinvastoin. Tuntuu, että kuuluisivat hyvinkin mun elämään, mutta ei ole juurikaan varaa noihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ollut tarvetta tuollaisille hoidoille. Kampaajalla toki kävin ennen, mutta sitten korona-aikana huomattiin, että puoliso osaa ihan hyvin leikata vaikka polkkatukan.
Tämä. Kävin nyt kesällä kampaajalla, mutta sitä ennen 10 v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vm- 68 ja Minulla oli tuo ajatus. Opin kotoa, että me ollaan tavallisia, ei olla hienoja, ja hienot
Ihmiset tekee erilaisoa asioita.
Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt siitä eroon, koska ajatus heijastaa arvottomuutta; en ole riittävän hyvä ja arvokas noille asioille, en ansaitse tuollaisia. Uskon, että on hyvin haitallista ajatella näin. Parempi on ajatella, että minäkin voisin tehdä noita, jos haluaisin.Tietenkin jokainen voi käydä kampaajalla tai kasvohoidoissa jos haluaa. Ei ne nyt niiin kalliita ole. Sitä ihmettelen, että joku ilmeisesti kuvittelee, että sillä ihmisestä tulisi jotenkin hienompi tai parempi. Aika koominen ajatus itse asiassa. Toisaalta joku toinen saattaa haluta uusia täysin käyttökelpoisen keittiönsä ja kokee, että sillä hänestä tulee parempi ihminen. Jälkimmäinen maksaa huonosta itsetunnostaan edellistä enemmän.
No varsin todennäköisesti jokin palkintoja voittanut kampaaja saksii ja värjää sun hiukset paremmin kuin sinä itse. Toki huonojakin kampaajia on, mutta kyllä sen aika hyvin erottaa onko väri töhritty päähän itse vai yhdellä maan parhaimman kampaajan laittamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vm- 68 ja Minulla oli tuo ajatus. Opin kotoa, että me ollaan tavallisia, ei olla hienoja, ja hienot
Ihmiset tekee erilaisoa asioita.
Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt siitä eroon, koska ajatus heijastaa arvottomuutta; en ole riittävän hyvä ja arvokas noille asioille, en ansaitse tuollaisia. Uskon, että on hyvin haitallista ajatella näin. Parempi on ajatella, että minäkin voisin tehdä noita, jos haluaisin.Tietenkin jokainen voi käydä kampaajalla tai kasvohoidoissa jos haluaa. Ei ne nyt niiin kalliita ole. Sitä ihmettelen, että joku ilmeisesti kuvittelee, että sillä ihmisestä tulisi jotenkin hienompi tai parempi. Aika koominen ajatus itse asiassa. Toisaalta joku toinen saattaa haluta uusia täysin käyttökelpoisen keittiönsä ja kokee, että sillä hänestä tulee parempi ihminen. Jälkimmäinen maksaa huonosta itsetunnostaan edellistä enemmän.
Sinulta meni kirjoitukseni pointti ohi. Et ilmiselvästi ole itse elänyt näiden asenteiden alaisena.
Ei minun äitini ajatellut, että meistä tulisi kampaajalla hienompia tai parempia, vaan emme ole sen arvoisia, että menisimme kampaajalle.
Äitini teki muuten uransa hammaslääkärinä. Eli kyse ei ollut koulutuksesta eikä rahasta, vaan omilta vanhemmiltaan opitusta asenteesta.
Käyn kampaajalla pari kertaa vuodessa, pitkät suorat ja omasta takaa kivan väriset hiukset eivät enempää tarvitse. Käyn myös vuosittain hammaskiven poistossa ja joa vaan ehdin, kuukausittain hierojalla.
Kasvohoidossa en ole ollut koskaan, enkä mene. Kulmia tai ripsiä en ole hoidattanut ammattilaisella ikinä. Ovat olleet omasta takaa tummat ja tuuheat, kulmat ollut helppo nyppiä muotoon itsekin, mutta nyt alkavat ohentua. En sulje pois, ettenkö voisi joskus mennäkin laitattamaan.
Karvanpoistoa en ole myöskään ikinä teettänyt muualla, epilaattorilla saa itse omaan tahtiin pois sen, minkä haluaa poistaa.
Nämä eivät ole niinkään moraalisia kysymyksiä, vaan toisaalta taloudellisia kysymyksiä ja toisaalta arkisia valintoja. Jotkut asiat vaan hoituvat näppärästi itse ja toiset taas eivät mitenkään.
Nuukasti eläminen ja ilmaisen kärkkyminen vaikka olisi rahaa mitä käyttää ei ole tänä päivänä, kun Suomen talous pitäisi saada nousuun mikään ihailtava asia! Minä ainakin mieluimmin kierrätän rahaa ostamalla palveluita ja tavaraa jotta kauppiaat, tavaroiden ja palveluiden tuottajat saavat tuloa mistä maksavat sitten valtiolle veroa kuin maksan lisää veroja suoraan tuloistani jotta valtio pysyy pystyssä, kun veroja ei muuta kautta tule riittävästi.
Mulla ei olisi ongelmaa käyttää tuollaisia palveluja, mutta ne on niin kalliita, että ei kykene. Ehkä sen verran on varaa, että voi valita noista kaikista yhden asian kuussa. Jos haluaisi vaikka sokeroinnissa käydä säännöllisin väliajoin niin siinäpä se kuukausibudjetti menikin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma nainen enkä käy missään, minkä tarkoitus olisi muka parantaa ulkonäköäni. Peikko on yhä peikon näköinen, vaikka sillä olisi kosteutettu iho, rakennekynnet tai vastavärjätty tukka!! Rahan kaatamista kankkulan kaivoon minä sanon. Tarvitsisin oikeasti leikkauksen, jossa muutetaan koko naama :D
Rispekt! Ainakin olet sisäisesti kaunis ja myös viisas. Koko kauneusbisnes rakentuu sille ajatukselle, että kaikilla pitäisi luomuna olla ruma olo, jota sitten rahalla ja palveluilla yritetään epätoivoisesti parannella. Tosiasia kuitenkin on juuri niin kuin sanot, ei se pötkylävartaloinen pottunenäinen peruspirkko muutu kauniiksi vaikka sitä miten ehostelisi. Can't polish a turd, mutta moni kuitenkin onnistuu huijaamaan itseään hetkeksi.
Ah miten suomalainen asenne! Ei se rumia ulkonäköpiirteitä omaava nainen muutu kuitenkaan kauniimmaksi huijaamalla, turha edes yrittää!
Tässä yritetään muka ovelasti sabotoida kilpakumppaneita. Vaikka väittävät toista niin nämä naiset vasta ovatkin kilpailemassa toisten naisten kanssa ja tuijottavat toisten ulkonäköä. Ensin valitellaan miten ikävä kauneusbisnes haluaa naiset tuntevan itsensä rumaksi ja lopuksi haukutaankin peruspirkot rumiksi pökäleiksi. Ihanan luonnollista ja feminististä! Tälläisiä akkoja tässä maassa kyllä löytyy ja näkyvästi häiriintyvät jos joku tykkää laittautua 🤣
Vierailija kirjoitti:
Parturissa käyn kun vaimo pakottaa. Kahvilat on ihan turhia, samoin kaljakuppilat. Sitä juomaa saa kotona paljon halvemmalla jos on pakko ottaa. Jalkahoidossa kävin kerran kun oli lahjakortti, en kyllä kokenut että siitä olisi ollut mitään hyötyä enkä nauttinut käsittelystä. Manikyyrejä en ymmärrä, eikö naiset enää osaa itse leikata kynsiä ja laittaa lakkaa?
M50
Harvapa sitä kotonaan alkaa pistaasilatteja vääntämään tai Sacher-leivoksia tekemään, kun tekee mieli, helpompaa mennä kahvilaan ja ostaa ne valmiina. Kahvila on myös hyvä paikka tavata ystäviä. Ja jos olet kaupungilla asioimassa tai vieraassa kaupungissa (tai jopa ulkomailla) kahvila on huomattavasti käytännöllisempi vaihtoehto kuin lähteä kotiin kahville.
Jalkahoitoa en edes miellä kauneudenhoidoksi, vaan enemmän terveydenhoidoksi. Kynnet toki voi leikata ja lakata itsekin, mutta jos haluaa esimerkiksi kestolakkauksen tai näyttävää kynsitaidetta, siihen moni käy ammattilaisella. Samaten siistit hiukset kertovat ihmisestä paljon ja antavat myös itselle hyvän olon.
Kasarin lapsena niin ymmärrän, itsekin ajattelen samoin, tyylillä et mitä tälläiseen turhaan panostamaan vaikka juuri itseeni voisin panostaa ja pitäisi. Mies hommailee harrastusjuttuja jne ja se on ihan normaalia. Itse tuskailen kun pitäisi 100e käyttää parturiin, ei käy, leikkaan itse oman tukkani, mitä siitä maksamaan. Lapsiin (jo aikuisin) ja mieheeni voi käyttää rahaa. Huomasin jopa vähän paheksuvani miniän kalliita pesuaineita kun heillä kävin, hänellä on varaa ja halua käyttää rahaa itseensä mutta mun eka tuntemus oli että siinä olisi jotain väärää (juu, ei ole, tiedän). Uskotko että asiaan vaikuttaa myös 90 luvun lama? Vaikka se ei vaikuttanut perheeni elämään niin olihan se yleinen ilmapiiri tietynlainen. Opettelen arvostamaan itsenäni.
Kiinnostukseni kohteet ovat aivan muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vm- 68 ja Minulla oli tuo ajatus. Opin kotoa, että me ollaan tavallisia, ei olla hienoja, ja hienot
Ihmiset tekee erilaisoa asioita.
Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt siitä eroon, koska ajatus heijastaa arvottomuutta; en ole riittävän hyvä ja arvokas noille asioille, en ansaitse tuollaisia. Uskon, että on hyvin haitallista ajatella näin. Parempi on ajatella, että minäkin voisin tehdä noita, jos haluaisin.Tietenkin jokainen voi käydä kampaajalla tai kasvohoidoissa jos haluaa. Ei ne nyt niiin kalliita ole. Sitä ihmettelen, että joku ilmeisesti kuvittelee, että sillä ihmisestä tulisi jotenkin hienompi tai parempi. Aika koominen ajatus itse asiassa. Toisaalta joku toinen saattaa haluta uusia täysin käyttökelpoisen keittiönsä ja kokee, että sillä hänestä tulee parempi ihminen. Jälkimmäinen maksaa huonosta itsetunnostaan edellistä enemmän.
Sitä ihmettelen, miten moni ajattelee, että tällaisten palvelujen käyttämättä jättäminen tekee ihmisestä hienomman, paremman ja sisäisesti kauniin :D
Vierailija kirjoitti:
Kasarin lapsena niin ymmärrän, itsekin ajattelen samoin, tyylillä et mitä tälläiseen turhaan panostamaan vaikka juuri itseeni voisin panostaa ja pitäisi. Mies hommailee harrastusjuttuja jne ja se on ihan normaalia. Itse tuskailen kun pitäisi 100e käyttää parturiin, ei käy, leikkaan itse oman tukkani, mitä siitä maksamaan. Lapsiin (jo aikuisin) ja mieheeni voi käyttää rahaa. Huomasin jopa vähän paheksuvani miniän kalliita pesuaineita kun heillä kävin, hänellä on varaa ja halua käyttää rahaa itseensä mutta mun eka tuntemus oli että siinä olisi jotain väärää (juu, ei ole, tiedän). Uskotko että asiaan vaikuttaa myös 90 luvun lama? Vaikka se ei vaikuttanut perheeni elämään niin olihan se yleinen ilmapiiri tietynlainen. Opettelen arvostamaan itsenäni.
En usko, että tuo on niinkään kiinni syntymäajankohdasta, vaan luulen, että kyse on pikemminkin persoonallisuudesta. Itsekin olen kasarilapsi duunariperheestä, eikä minulla ole minkäänlaisia ongelmia käyttää noita palveluita nyt, kun taloudellinen tilanne sen sallii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin lapsena niin ymmärrän, itsekin ajattelen samoin, tyylillä et mitä tälläiseen turhaan panostamaan vaikka juuri itseeni voisin panostaa ja pitäisi. Mies hommailee harrastusjuttuja jne ja se on ihan normaalia. Itse tuskailen kun pitäisi 100e käyttää parturiin, ei käy, leikkaan itse oman tukkani, mitä siitä maksamaan. Lapsiin (jo aikuisin) ja mieheeni voi käyttää rahaa. Huomasin jopa vähän paheksuvani miniän kalliita pesuaineita kun heillä kävin, hänellä on varaa ja halua käyttää rahaa itseensä mutta mun eka tuntemus oli että siinä olisi jotain väärää (juu, ei ole, tiedän). Uskotko että asiaan vaikuttaa myös 90 luvun lama? Vaikka se ei vaikuttanut perheeni elämään niin olihan se yleinen ilmapiiri tietynlainen. Opettelen arvostamaan itsenäni.
En usko, että tuo on niinkään kiinni syntymäajankohdasta, vaan luulen, että kyse on pikemminkin persoonallisuudesta. Itsekin olen kasarilapsi duunariperheestä, eikä minulla ole minkäänlaisia ongelmia käyttää noita palveluita nyt, kun taloudellinen tilanne sen sallii.
En usko, että kyse on persoonallisuudesta vaan siitä, mitä omat vanhemmat ajattelivat.
Sinun äitisi varmaan käytti palveluita, jos rahaa oli? Eikä opettanut, että aina pitää tehdä kaikki itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tarjoan säännöllisesti vaimolle oikein runsaan kasvohoidon, facial toisinsanoen. On edullinen, ilmainen, vaikka omista pusseista maksankin.
Juu minäkin hieron paskaani säännöllisesti mieheni naamaan koska se kaunistaa häntä. Miehet ovat niin rumia että jopa naisen paska on kauniimpaa.
Jokaiselle tyylillään. Jos miehesi suostuu ja sä nautit, niin ei tuo laitonta ole. Jos molemmat nautitte, niin se voi olla jopa hauskaa.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin lapsena niin ymmärrän, itsekin ajattelen samoin, tyylillä et mitä tälläiseen turhaan panostamaan vaikka juuri itseeni voisin panostaa ja pitäisi. Mies hommailee harrastusjuttuja jne ja se on ihan normaalia. Itse tuskailen kun pitäisi 100e käyttää parturiin, ei käy, leikkaan itse oman tukkani, mitä siitä maksamaan. Lapsiin (jo aikuisin) ja mieheeni voi käyttää rahaa. Huomasin jopa vähän paheksuvani miniän kalliita pesuaineita kun heillä kävin, hänellä on varaa ja halua käyttää rahaa itseensä mutta mun eka tuntemus oli että siinä olisi jotain väärää (juu, ei ole, tiedän). Uskotko että asiaan vaikuttaa myös 90 luvun lama? Vaikka se ei vaikuttanut perheeni elämään niin olihan se yleinen ilmapiiri tietynlainen. Opettelen arvostamaan itsenäni.
En usko, että tuo on niinkään kiinni syntymäajankohdasta, vaan luulen, että kyse on pikemminkin persoonallisuudesta. Itsekin olen kasarilapsi duunariperheestä, eikä minulla ole minkäänlaisia ongelmia käyttää noita palveluita nyt, kun taloudellinen tilanne sen sallii.
En usko, että kyse on persoonallisuudesta vaan siitä, mitä omat vanhemmat ajattelivat.
Sinun äitisi varmaan käytti palveluita, jos rahaa oli? Eikä opettanut, että aina pitää tehdä kaikki itse.
Ei, vaan meidän perheessä kaikkea tuollaista pidettiin täytenä turhuutena. Itse olen oikeastaan aina ajatellut ihan eri lailla, että elämä on paljon nautittavampaa kuin on pieniä arjen hemmotteluhetkiä siellä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin lapsena niin ymmärrän, itsekin ajattelen samoin, tyylillä et mitä tälläiseen turhaan panostamaan vaikka juuri itseeni voisin panostaa ja pitäisi. Mies hommailee harrastusjuttuja jne ja se on ihan normaalia. Itse tuskailen kun pitäisi 100e käyttää parturiin, ei käy, leikkaan itse oman tukkani, mitä siitä maksamaan. Lapsiin (jo aikuisin) ja mieheeni voi käyttää rahaa. Huomasin jopa vähän paheksuvani miniän kalliita pesuaineita kun heillä kävin, hänellä on varaa ja halua käyttää rahaa itseensä mutta mun eka tuntemus oli että siinä olisi jotain väärää (juu, ei ole, tiedän). Uskotko että asiaan vaikuttaa myös 90 luvun lama? Vaikka se ei vaikuttanut perheeni elämään niin olihan se yleinen ilmapiiri tietynlainen. Opettelen arvostamaan itsenäni.
En usko, että tuo on niinkään kiinni syntymäajankohdasta, vaan luulen, että kyse on pikemminkin persoonallisuudesta. Itsekin olen kasarilapsi duunariperheestä, eikä minulla ole minkäänlaisia ongelmia käyttää noita palveluita nyt, kun taloudellinen tilanne sen sallii.
En usko, että kyse on persoonallisuudesta vaan siitä, mitä omat vanhemmat ajattelivat.
Sinun äitisi varmaan käytti palveluita, jos rahaa oli? Eikä opettanut, että aina pitää tehdä kaikki itse.
Mä ainakin olen aikuinen ihminen enkä elä lapsuuden oppien mukaan.
Parturissa käyn kun vaimo pakottaa. Kahvilat on ihan turhia, samoin kaljakuppilat. Sitä juomaa saa kotona paljon halvemmalla jos on pakko ottaa. Jalkahoidossa kävin kerran kun oli lahjakortti, en kyllä kokenut että siitä olisi ollut mitään hyötyä enkä nauttinut käsittelystä. Manikyyrejä en ymmärrä, eikö naiset enää osaa itse leikata kynsiä ja laittaa lakkaa?
M50