Onko muilla mentaliteettia, etteivät kampaajat, kahvilat, kasvohoidot jne. kuulu itselle?

80-luvulla nimenomaan alkoi se kulutusinto johon kuului myös itsensä hemmottelu, mutta silloin vielä ehkä enemmän perheen hemmottelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarin lapsena niin ymmärrän, itsekin ajattelen samoin, tyylillä et mitä tälläiseen turhaan panostamaan vaikka juuri itseeni voisin panostaa ja pitäisi. Mies hommailee harrastusjuttuja jne ja se on ihan normaalia. Itse tuskailen kun pitäisi 100e käyttää parturiin, ei käy, leikkaan itse oman tukkani, mitä siitä maksamaan. Lapsiin (jo aikuisin) ja mieheeni voi käyttää rahaa. Huomasin jopa vähän paheksuvani miniän kalliita pesuaineita kun heillä kävin, hänellä on varaa ja halua käyttää rahaa itseensä mutta mun eka tuntemus oli että siinä olisi jotain väärää (juu, ei ole, tiedän).  Uskotko että asiaan vaikuttaa myös 90 luvun lama? Vaikka se ei vaikuttanut perheeni elämään niin olihan se yleinen ilmapiiri tietynlainen. Opettelen arvostamaan itsenäni. 

En usko, että tuo on niinkään kiinni syntymäajankohdasta, vaan luulen, että kyse on pikemminkin persoonallisuudesta. Itsekin olen kasarilapsi duunariperheestä, eikä minulla ole minkäänlaisia ongelmia käyttää noita palveluita nyt, kun taloudellinen tilanne sen sallii.

En usko, että kyse on persoonallisuudesta vaan siitä, mitä omat vanhemmat ajattelivat. 

Sinun äitisi varmaan käytti palveluita, jos rahaa oli? Eikä opettanut, että aina pitää tehdä kaikki itse.

Mä ainakin olen aikuinen ihminen enkä elä lapsuuden oppien mukaan. 

Heh, noin minun 60 v veljeni aina väittää. Minä tästä sivusta näem, kuinka hän toistaa isämme kaavoja. 
Jokaisen ihmisen putäisi perehtyä alitajuntaan ja psykoanalyysiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vm- 68 ja Minulla oli tuo ajatus. Opin kotoa, että me ollaan tavallisia, ei olla hienoja, ja hienot 

 Ihmiset tekee erilaisoa asioita.

Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt siitä eroon, koska ajatus heijastaa arvottomuutta; en ole riittävän hyvä ja arvokas noille asioille, en ansaitse tuollaisia. Uskon, että on hyvin haitallista ajatella näin. Parempi on ajatella, että minäkin voisin tehdä noita, jos haluaisin. 

Tietenkin jokainen voi käydä kampaajalla tai kasvohoidoissa jos haluaa. Ei ne nyt niiin kalliita ole. Sitä ihmettelen, että joku ilmeisesti kuvittelee, että sillä ihmisestä tulisi jotenkin hienompi tai parempi. Aika koominen ajatus itse asiassa. Toisaalta joku toinen saattaa haluta uusia täysin käyttökelpoisen keittiönsä ja kokee, että sillä hänestä tulee parempi ihminen. Jälkimmäinen maksaa huonosta itsetunnostaan edellistä enemmän.

Sinulta meni kirjoitukseni pointti ohi. Et ilmiselvästi ole itse elänyt näiden asenteiden alaisena.

 

Ei minun äitini ajatellut, että meistä tulisi kampaajalla hienompia tai parempia, vaan emme ole sen arvoisia, että menisimme kampaajalle. 
Äitini teki muuten uransa hammaslääkärinä. Eli kyse ei ollut koulutuksesta eikä rahasta, vaan omilta vanhemmiltaan opitusta asenteesta. 

 

Siinä tapauksessa nyt on pakko ihmetellä sitten sitä, että itse olet tiedostanut tällaisen asenteen äidissäsi ja pystyt sen nyt sanallistamaan hyvinkin selvästi, mutta koet silti jotenkin olevasi sen vanki tai vähintäänkin annat sen vaikuttaa itseesi? Itse näkisin, että kukaan ei todellakaan ole vähempiarvoinen vain siksi, että äitinsä ei kokenut olevansa kampaajakäynnin arvoinen. Ja äitikin oli mielestäni ilmiselvästi väärässä, jos hän todellakin koki olevansa alempiarvoinen kuin kampaajalla kävijät. 

Olisiko mahdollista, että moni jättää kauneuspalvelut käyttämättä ihan muista syistä kuin oma alemmuudentunto suhteessa kyseisten palveluiden käyttäjiin? Itse ainakaan en pidä itseäni millään tavalla huonompana ihmisenä, vaikka olenkin tyytyväinen omaan ulkonäkööni jopa täysin luomuna. En koe tarvitsevani kampaajaa, koska olen mukavuudenhalussani valinnut hiustyylin, joka sopii minulle eikä vaadi kampaajaa. Pidän silti itseäni kauniimpana kuin moni muu, jopa ihan perinteisten kauneusihanteiden mukaan. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaisi käyttää vähää aikaansa tällä planeetalla oman ulkonäön kaunisteluun, kun omassa työssänikään ei tarvitse ulkonäköä mihinkään.

Mottoni on, että jos minulla on kaksi kolikkoa, ostan toisella leipää ja toisella ruusun. Kauneus on prioriteetti.

Minulla on tuo mentaliteetti. En ole koskaan käynyt kampaamossa enkä kosmetologilla, manikyyrissä, hierojalla tai stylistin pakeilla värianalyyseistä puhumattakaan. Kahvilaankaan en mielelläni astu.

Toisaalta hoidan itse ulkonäköäni ja hyvinvointiani oikein kiitettävästi, en ostamalla kallista kosmetiikkaa tai salijäsenyyksiä tms., vaan ihan terveellisillä elämäntavoilla. Meikkaan kyllä ja hoidan hiuksiani. Kahvileipäni leivon itse.

Tuo kampaamoissa käymättömyys selittyy osittain kyllä sillä, että äitini on kampaaja, joten ei ole ollut nuorena tarvetta käydä. Nyt aikuisena olen pitänyt hiukseni tasapitkinä niin on helppo ihan itse tasoittaa latvat säännöllisesti.

Mutta kyllä tämä suhtautuminen tulee jo ihan kotoa. Äitinikään ei käynyt missään tuollaisissa hemmotteluhoidoissa. Se on turhaa, kun opettelee itse hoitamaan itseään!

Ei ole rahaa noihin.

Vierailija kirjoitti:

Parturissa käyn kun vaimo pakottaa. Kahvilat on ihan turhia, samoin kaljakuppilat. Sitä juomaa saa kotona paljon halvemmalla jos on pakko ottaa. Jalkahoidossa kävin kerran kun oli lahjakortti, en kyllä kokenut että siitä olisi ollut mitään hyötyä enkä nauttinut käsittelystä. Manikyyrejä en ymmärrä, eikö naiset enää osaa itse leikata kynsiä ja laittaa lakkaa?

M50

Esim. just olen menossa lääkärille, tänne on parin tunnin matka mulla. Ajattelin tuon lääkärin vastaanoton jälkeen mennä paikalliseen kahvilaan hetkeksi istuskelemaan, sitten teen ostoksia. Kotona olen varmaan siinä 9 aikoihin ja silloin on jo liian myöhäistä kahvitella.

Vierailija kirjoitti:

Nuukasti eläminen ja ilmaisen kärkkyminen vaikka olisi rahaa mitä käyttää ei ole tänä päivänä, kun Suomen talous pitäisi saada nousuun mikään ihailtava asia! Minä ainakin mieluimmin kierrätän rahaa ostamalla palveluita ja tavaraa jotta kauppiaat, tavaroiden ja palveluiden tuottajat saavat tuloa mistä maksavat sitten valtiolle veroa kuin maksan lisää veroja suoraan tuloistani jotta valtio pysyy pystyssä, kun veroja ei muuta kautta tule riittävästi.

Jos noin suhtautuu, niin tietenkin kampaajaa mieluummin elättää kuin jotain sairaanhoitoalueen kehityspäällikköä, mutta kun nämä eivät oikeastaan ole toistensa vaihtoehtoja. 

no eipä suomalaisen keskipalkalla oikein ostovoima tahdo riittää noihin ainakaan yksin asuvalla, jos jotain haluaa säästöön. Kampaajalta nyt ehkä halpa leikkaus muutaman kuukauden välin. Kahvilat on harvinaista huvia. Ehkä pari kertaa vuodessa raaskii mennä. Kasvohoitoon nyt ei todellakaan, koska siinä nyt vasta menisikin iso raha hukkaan. Joo, ihan normaali toi sun asenne Suomessa. Huono ostovoima. 

Elin köyhän lapsuuden ja vaikka nykyään tienaan iha ok niin ei siltikään pysty käymään esim. kahvilassa puhumattakaan ravintolasta 

Vierailija kirjoitti:

Mottoni on, että jos minulla on kaksi kolikkoa, ostan toisella leipää ja toisella ruusun. Kauneus on prioriteetti.

Ja lisään tähän että lapsuuteni oli köyhä ja vanhempieni talo ruma. Luonnostaan kauneutta rakastavana se rumuus on jäänyt eniten mieleen, ei nälkä.

Mä tykkään käydä kasvohoidossa, hieronnassa ja kampaajalla. Uutena voisi ottaa jalkahoidon mukaan settiin. Kyse on hyvinvoinnista, eikä siinä ole mitään vikaa.

Ihmettelen, jos kosmetologikäynnit yhdistetään botoxiin ja fillereihin, ja kampaaja väriin ja kananperseleikkaukseen. Mulla on rasvainen iho ja ohut tukka, ammattilaisen käsissä käynnin jälkeen olen molempiin tyytyväisempi.

Kun nyt tuota rahaakin tienaan. N51

Vierailija kirjoitti:

no eipä suomalaisen keskipalkalla oikein ostovoima tahdo riittää noihin ainakaan yksin asuvalla, jos jotain haluaa säästöön. Kampaajalta nyt ehkä halpa leikkaus muutaman kuukauden välin. Kahvilat on harvinaista huvia. Ehkä pari kertaa vuodessa raaskii mennä. Kasvohoitoon nyt ei todellakaan, koska siinä nyt vasta menisikin iso raha hukkaan. Joo, ihan normaali toi sun asenne Suomessa. Huono ostovoima. 

Eihän se raha hukkaan mene vaan vastineeksi saa jonkun palvelun. Ihme asenne tämä.

No ei tätä naamaa kasvohoidolla kaunisteta, ei edes kiinnosta kokeilla. Hiukset leikkaan omalla Remingtonilla ja kahvilat on hinnoitellu itsensä ulos jo kymmenen vuotta sitten. Ehkä enemmänkin. Hierojalla käyn joskus, hemmoluhoidot ei todellakaan kiinnosta.
M53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ruma nainen enkä käy missään, minkä tarkoitus olisi muka parantaa ulkonäköäni. Peikko on yhä peikon näköinen, vaikka sillä olisi kosteutettu iho, rakennekynnet tai vastavärjätty tukka!! Rahan kaatamista kankkulan kaivoon minä sanon. Tarvitsisin oikeasti leikkauksen, jossa muutetaan koko naama :D

Rispekt! Ainakin olet sisäisesti kaunis ja myös viisas. Koko kauneusbisnes rakentuu sille ajatukselle, että kaikilla pitäisi luomuna olla ruma olo, jota sitten rahalla ja palveluilla yritetään epätoivoisesti parannella. Tosiasia kuitenkin on juuri niin kuin sanot, ei se pötkylävartaloinen pottunenäinen peruspirkko muutu kauniiksi vaikka sitä miten ehostelisi. Can't polish a turd, mutta moni kuitenkin onnistuu huijaamaan itseään hetkeksi.

Ah miten suomalainen asenne! Ei se rumia ulkonäköpiirteitä omaava nainen muutu kuitenkaan kauniimmaksi huijaamalla, turha edes yrittää! 

Tässä yritetään muka ovelasti sabotoida kilpakumppaneita. Vaikka väittävät toista niin nämä naiset vasta ovatkin kilpailemassa toisten naisten kanssa ja tuijottavat toisten ulkonäköä. Ensin valitellaan miten ikävä kauneusbisnes haluaa naiset tuntevan itsensä rumaksi ja lopuksi haukutaankin peruspirkot rumiksi pökäleiksi. Ihanan luonnollista ja feminististä! Tälläisiä akkoja tässä maassa kyllä löytyy ja näkyvästi häiriintyvät jos joku tykkää laittautua 🤣

Heh, itsellensä naureskelu ei tosiaan ihan kaikilta suju. Yksinkertaisemmille pitäisi tosiaan aina muistaa laittaa se *sarkasmi-merkintä joka kommenttiin, kun lukevat keskustelupalstaakin täysin tosissaan... Toisekseen miten huono itsetunto on pötkylän mallisella peruspirkolla, jotta heti vetää herneen pottunenäänsä snan "pötkylä" nähdessään, ja ajattelee että pötkylä on jotenkin huono tai niin ruma, että sitä pitää yrittää väkisin, vaikkakin turhaan, kaunistella enemmän muovinuken näköiseksi. Itse olen sitä mieltä, että suomalaisella peruspötkylänaisella on aivan sama oikeus tuntea riittävänsä itsenään kuin pitkäraajaisella muodokkaalla kanssasisarellaankin. Kummankaan ei lähtökohtaisesti tarvitse muuttaa itseään miksikään kelvatakseen. Eikä varsinkaan tuntea itseään huonommaksi kuin "paremmat" ihmiset, joita ovat ilmeisesti näissä harhoissa kaikki, jopa silä perusteella että käyvät kampaajalla.

Vierailija kirjoitti:

no eipä suomalaisen keskipalkalla oikein ostovoima tahdo riittää noihin ainakaan yksin asuvalla, jos jotain haluaa säästöön. Kampaajalta nyt ehkä halpa leikkaus muutaman kuukauden välin. Kahvilat on harvinaista huvia. Ehkä pari kertaa vuodessa raaskii mennä. Kasvohoitoon nyt ei todellakaan, koska siinä nyt vasta menisikin iso raha hukkaan. Joo, ihan normaali toi sun asenne Suomessa. Huono ostovoima. 

Ehkä näkyvästi laittautuminen voi tällaisessa asenne- ja varallisuusympäristössä olla myös statuksen esittelyä. Kun kaikilla ei ole varaa kalliisiin hoitoihin ja värjäyksiin, rikkaampi voi esitellä rahojaan omalla hoidetulla ulkonäöllään. Silloin sen ulkonäön ei tarvitse edes olla kovin kaunis, riittää että näyttää siltä, että on maksanut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no eipä suomalaisen keskipalkalla oikein ostovoima tahdo riittää noihin ainakaan yksin asuvalla, jos jotain haluaa säästöön. Kampaajalta nyt ehkä halpa leikkaus muutaman kuukauden välin. Kahvilat on harvinaista huvia. Ehkä pari kertaa vuodessa raaskii mennä. Kasvohoitoon nyt ei todellakaan, koska siinä nyt vasta menisikin iso raha hukkaan. Joo, ihan normaali toi sun asenne Suomessa. Huono ostovoima. 

Ehkä näkyvästi laittautuminen voi tällaisessa asenne- ja varallisuusympäristössä olla myös statuksen esittelyä. Kun kaikilla ei ole varaa kalliisiin hoitoihin ja värjäyksiin, rikkaampi voi esitellä rahojaan omalla hoidetulla ulkonäöllään. Silloin sen ulkonäön ei tarvitse edes olla kovin kaunis, riittää että näyttää siltä, että on maksanut paljon.

Vielä enemmän kansa köyhtyy jos rikkaatkin pihistelevät palveluiden ostamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Kasarin lapsena niin ymmärrän, itsekin ajattelen samoin, tyylillä et mitä tälläiseen turhaan panostamaan vaikka juuri itseeni voisin panostaa ja pitäisi. Mies hommailee harrastusjuttuja jne ja se on ihan normaalia. Itse tuskailen kun pitäisi 100e käyttää parturiin, ei käy, leikkaan itse oman tukkani, mitä siitä maksamaan. Lapsiin (jo aikuisin) ja mieheeni voi käyttää rahaa. Huomasin jopa vähän paheksuvani miniän kalliita pesuaineita kun heillä kävin, hänellä on varaa ja halua käyttää rahaa itseensä mutta mun eka tuntemus oli että siinä olisi jotain väärää (juu, ei ole, tiedän).  Uskotko että asiaan vaikuttaa myös 90 luvun lama? Vaikka se ei vaikuttanut perheeni elämään niin olihan se yleinen ilmapiiri tietynlainen. Opettelen arvostamaan itsenäni. 

On tainnut L'Orealin mainoskampanja upota aika moneen. Miksi kosmetiikkaan tai kaunistautumiseen rahan käyttö olisi jotain tavoiteltavaa? Miksi maksaa jostain, mikä ei varsinaisesti tuota mitään hyötä? Vain Because you're worth it? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no eipä suomalaisen keskipalkalla oikein ostovoima tahdo riittää noihin ainakaan yksin asuvalla, jos jotain haluaa säästöön. Kampaajalta nyt ehkä halpa leikkaus muutaman kuukauden välin. Kahvilat on harvinaista huvia. Ehkä pari kertaa vuodessa raaskii mennä. Kasvohoitoon nyt ei todellakaan, koska siinä nyt vasta menisikin iso raha hukkaan. Joo, ihan normaali toi sun asenne Suomessa. Huono ostovoima. 

Ehkä näkyvästi laittautuminen voi tällaisessa asenne- ja varallisuusympäristössä olla myös statuksen esittelyä. Kun kaikilla ei ole varaa kalliisiin hoitoihin ja värjäyksiin, rikkaampi voi esitellä rahojaan omalla hoidetulla ulkonäöllään. Silloin sen ulkonäön ei tarvitse edes olla kovin kaunis, riittää että näyttää siltä, että on maksanut paljon.

Vielä enemmän kansa köyhtyy jos rikkaatkin pihistelevät palveluiden ostamisessa.

Epäilemättä. Toisaalta kukaan ei syyttele kotipuutarhuria kansan köyhdyttämisestä, vaikka hänkin voisi viedä rahansa K-kauppaan sen sijaan, että kasvattaisi itse omenansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vm- 68 ja Minulla oli tuo ajatus. Opin kotoa, että me ollaan tavallisia, ei olla hienoja, ja hienot 

 Ihmiset tekee erilaisoa asioita.

Olen viime aikoina tietoisesti pyrkinyt siitä eroon, koska ajatus heijastaa arvottomuutta; en ole riittävän hyvä ja arvokas noille asioille, en ansaitse tuollaisia. Uskon, että on hyvin haitallista ajatella näin. Parempi on ajatella, että minäkin voisin tehdä noita, jos haluaisin. 

Tietenkin jokainen voi käydä kampaajalla tai kasvohoidoissa jos haluaa. Ei ne nyt niiin kalliita ole. Sitä ihmettelen, että joku ilmeisesti kuvittelee, että sillä ihmisestä tulisi jotenkin hienompi tai parempi. Aika koominen ajatus itse asiassa. Toisaalta joku toinen saattaa haluta uusia täysin käyttökelpoisen keittiönsä ja kokee, että sillä hänestä tulee parempi ihminen. Jälkimmäinen maksaa huonosta itsetunnostaan edellistä enemmän.

Sinulta meni kirjoitukseni pointti ohi. Et ilmiselvästi ole itse elänyt näiden asenteiden alaisena.

 

Ei minun äitini ajatellut, että meistä tulisi kampaajalla hienompia tai parempia, vaan emme ole sen arvoisia, että menisimme kampaajalle. 
Äitini teki muuten uransa hammaslääkärinä. Eli kyse ei ollut koulutuksesta eikä rahasta, vaan omilta vanhemmiltaan opitusta asenteesta. 

 

Siinä tapauksessa nyt on pakko ihmetellä sitten sitä, että itse olet tiedostanut tällaisen asenteen äidissäsi ja pystyt sen nyt sanallistamaan hyvinkin selvästi, mutta koet silti jotenkin olevasi sen vanki tai vähintäänkin annat sen vaikuttaa itseesi? Itse näkisin, että kukaan ei todellakaan ole vähempiarvoinen vain siksi, että äitinsä ei kokenut olevansa kampaajakäynnin arvoinen. Ja äitikin oli mielestäni ilmiselvästi väärässä, jos hän todellakin koki olevansa alempiarvoinen kuin kampaajalla kävijät. 

Olisiko mahdollista, että moni jättää kauneuspalvelut käyttämättä ihan muista syistä kuin oma alemmuudentunto suhteessa kyseisten palveluiden käyttäjiin? Itse ainakaan en pidä itseäni millään tavalla huonompana ihmisenä, vaikka olenkin tyytyväinen omaan ulkonäkööni jopa täysin luomuna. En koe tarvitsevani kampaajaa, koska olen mukavuudenhalussani valinnut hiustyylin, joka sopii minulle eikä vaadi kampaajaa. Pidän silti itseäni kauniimpana kuin moni muu, jopa ihan perinteisten kauneusihanteiden mukaan. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaisi käyttää vähää aikaansa tällä planeetalla oman ulkonäön kaunisteluun, kun omassa työssänikään ei tarvitse ulkonäköä mihinkään.

En minä olen äitini ajatusten vanki. Käytän itse noita palveluita. En kauheasti, mutta toisinaan. Mutta tiedostan, mitä hän sanoisi, kun sinne menen. Tai ei sanoisi, vaan ajattelisi. Koska tiedostan, en ole tämän ajatuksen vanki, mutta aiemmin se herätti minussa pienen syyllisyyden, miksi toimin näin, vaikka tämä ei ”kuulu” minulle.

Tämä on sama malli kuin se, miksi-tytär-valitsee-isänsä-kaltaisen-miehen. Se tapahtuu hämmästyttävän usein, vaikka kuinka päättää itse toimia toisin.