Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.
21.07.2026 |
Milloin meistä on tullut kansa jolla ei ole lainkaan ajattelukykyä ja mielipahaa saadaan kaikesta mikä ei mene juuri niinkuin minulle sopisi parhaiten ...
JA
vastauksena otsikon kysymykseen:
On koh-te-li-as-ta tarjota kaverille sapuskaa.
Pakko ei ole mutta se on hyvän tavan mukaista.
Kommentit (724)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.
No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.
Jos ihmiset kirjoittaisivat nimellään, sinä olisit ensimmäisenä juoruamassa kylillä ja syrjimässä ja maalittamassa työpaikoilla ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi. Onneksi voi kirjoittaa anonyyminä ja valtavirrasta poikkeavia ajatuksia ilman näiden joidenkin ihmisten suita tukkivaa mielivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yleistukea pienentävät tulot
- omat palkkatulosi
- vanhempiesi tulot, jos asut heidän kanssaan
- muut kuin palkkatulosi, esimerkiksi tuet ja pääomatulot
Otamme tulot huomioon bruttona (Bruttotulo on tulojen määrä, josta ei ole vähennetty veroja tai muita pakollisia maksuja)."
www.kela.fi/tyottomyys-yleistuki#paaomatulot-ja-muut-kuin-palkkatulot
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Tämä! Meillä tehdään ruoka kolmelle hengelle juuri sopivasti yhdelle ruokailukerralle. Lapsella usein kaksi kaveria kylässä norkoilemassa ruokaa. Kerran tarjosin ja söivät kuin hevoset. Samoin kahvipöydässä syövät 4-6 pullaa kerralla per lapsi. Olen sanonut, että on kohteliasta ottaa vain 1-2, että kaikille riittää.
Ihmettelivät, että heillä ainakin saa kotona syödä niin paljon kuin haluaa.
Empä tiedä. 10 sisarusta molemmilla. Minun lastani ei päästetä edes sisälle.
Nyt olen sanonut, että saavat mennä kotiinsa syömään, tai odottaa lapseni huoneessa, kunnes hän on syönyt. Ruoka ei riitä kaikille, kun juurikin ostettu vain kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?
Äh.
Ei se ole epäkohteliasta.Lapsi voi leikkiä siellä huoneessa ihan hyvin js mennä kotiinsa syömään omaan ruoka-aikaan.
Toki voi kysyä, että syökö täällä, mutta ei tosiaan ole epäkohteliaisuuttaa, jos ei tarjoa ruokaa. Voi vaikka tarjota jotain pientä.
Lapsen ruokkimatta jättäminen on kylmää ja barbaarista, ei vain sivistymätöntä ja epäkohteliasta.
Yhteisellä ruokailulla opetetaan hyviä ruokailutapoja ja käytöstä.
Tämä ei tulisi ollenkaan kyseeseen vieraanvaraisissa kulttuureissa.
Mikä ihme joitakin suomalaisia vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.
No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.
1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.
Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama.
Ei pidä paikkaansa.
Joo no kyllä pitää. Elin tuon ajan asuntolainaa maksaen ja työssä käyden. Ei sitä rahaa suhteessa muuhun ollut yhtään enempää.
Työttömyystuet oli paremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, v. On kyllä köyhää! Minun luonani lasten kaverit on tervetulleita, myös ruokapöytään. Toki kaikella on rajansa, ei voi alkaa lapset tulemaan meille vain syömään, mutta jos lapsen kaveri nyt sattuu kerran viikossa olemaan meillä kylässä ruoka-aikaan niin saa myös syödä. Tässä huomaabtaas kuin se keski-ikäinen lihava suomalainen nainen ahäjattelee vain itseään ja omaa syömistään. Jää itselle katsos enemmän lautaselle, kun lapsen kaveri ei syö. Elämässä ei tosiaan suomalaisella, keski-ikäisellä ja lihavalla naisella ole muuta kuin syöminen ja lihoaminen. Hyi, v, mitä porukkaa nämä lihavat.
Miten ennen vanhemmat pärjäsi ilman kysymättä apua keskustelupalstoilta?
Ehkä ennen vanhemmat päätti asioista, ei lapset.
Meillä vanhemmat oli duunareita pienellä palkalla. Syötiin pääosin perunasta tehtyä ruokaa ja keittoja. Lihaa syötiin vähän, mutta annokset oli pienempiä. Kaveritkin sai ruokaa, mutta ei usein. Ei ollu erikoisruokavaliota, nirsoilua eikä yrttejä tai mausteita juurikaan käytetty. Siis 80- luvulla.
Mutta lapsille oli yleensä rajat. Eli ruoka-ajat jolloin piti tulla kotiin syömään. Silloin kaverit meni kotiinsa tai odotti ulkona. Sen jälkeen jatkui leikit, jos perheellä ei ollut muuta ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.
No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.
1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.
Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama.
Rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää. Jos suomalaisella kotitaloudella oli 1970-luvulla käytettävissään 50 rahaa, sillä on nyt yli 130, kun summat esitetään vertailukelpoisesti.
Kodeissa raha on muuntunut Thaimaan-matkoiksi, harrastuksiksi, Kiinassa kootuiksi elektroniikkabokseiksi ja tavaraksi, kaapit ovat täynnä, eikä kukaan voivottele ainakaan roinan puutetta. Samaan aikaan jaksetaan marista ruuan puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Lapselle varatun kanan rintafileen voi hyvin laittaa kahtia. Jos se oli suurin huolesi.
Ai teinipojan file kahtia? Nehän syö enemmän kuin aikuiset. Mikä siinä on, että jos on jo hengattu klo 14-18, niin ei vieras voisi jo vähitellen mennä kotiinsa syömään.
Osta ruokaa niin paljon että varmasti riittää. Jos teillä asuu teinipoikia, niin ei se ruoka jääkaappiin jää pilaantumaan. Kyllä sen joku syö aivan varmasti :-)
Jos mulla on kaksi teinipoikaa, niin todellako mun pitäisi näillä ruoan hinnoilla varautua ruokkimaan molempien kaikki kaveritkin? Ihan varalta täyttää jääkaappi 10 hengelle, vaikka omia lapsia on vain kaksi? Mun mielestä on oikeesti aika kohtuutonta, että kun meillä on tehty se kaksi lasta mm. sen takia, että ajateltiin että kahden teinipojan kanssa mm. juuri ne ruokakulut pysyvät vielä aisoissa, niin sitten kuitenkin meidän pitäisi elättää lasten kaveritkin ja tarjota koko jätkäköörille välipala, päivällinen ja iltapala, jos saavat notkua täällä koko päivät koulun jälkeen. Eri asia, jos on sovittu yökyläilystä, silloin tietysti tarjotaan kaikki ruoat mitä itsekin syödään, mutta pääsääntöisesti saavat kyllä lähteä koteihinsa syömään edes kerran päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hurja määrä ulosmitattavaa omaisuutta odottaa nyt pakkomyyntiä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.
No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.
Jos ihmiset kirjoittaisivat nimellään, sinä olisit ensimmäisenä juoruamassa kylillä ja syrjimässä ja maalittamassa työpaikoilla ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi. Onneksi voi kirjoittaa anonyyminä ja valtavirrasta poikkeavia ajatuksia ilman näiden joidenkin ihmisten suita tukkivaa mielivaltaa.
Hienoa. Voisin sanoa samaa susta. Huomasitko muuten, että täällä on monia muitakin eriäviä mielipiteitä, ei vaan tässä ketjussa vaan monessa muussakin. Ja anonyyminä.....ihan niinkuin sinunkin kommentti. Mutta kiitos kun päättelit luonteeni tuosta komnentista ja annoit siitä palautteen. Parempaa kesän jatkoa sinulle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä arkiruokailu on perheen yhteistä aikaa jolloin kokoonnumme perheenä pöydän ääreen keskustelemaan ja jonka vietämme perheen kesken. Lasten kaverit menevät kotiinsa syömään ja leikit jatkuu sen jälkeen. Sama käytäntö on myös lasten kavereiden kotona. Tästä on keskusteltu aikanaan muiden vanhempien kanssa ja jokainen on toivonut että lapset lähetetään kotiin syömään kun heitä kotona se ruoka odottaa omassa pöydässä. Yökyläilyt on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Teettekö te niin vähän ruokaa? Meillä vieraat lapset (jos asuivat kauempana) saivat syödä alakouluiässä. Homma pelasi hienosti, koska myös meidän lapsi sai syödä heillä, jos oli pitkään siellä leikkimässä ja söivät ruokaa. Pienet tytöt nyt otti vähän ruokaa, joten eipä se tommoisessa perheen kokkauksessa missään tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ulosottolaitos on edelleen olemassa niinkuin 1990-luvullakin.
"Kelan lääkelainat voivat ajaa pienituloisia ulosottoon."
Suomen kansa on niin tolloa että tarvitsevat joka väliin "asiantuntijoiden apua" Ihan perusarkipäivän asioissa, lastakaan ei osata kasvattaa ilman jatkuvaa sääntö ja ohjekirjaa, toistellaan vaan mantroja mitä "asiantuntijat" Ja "kasvatusasiantuntijat" milloinkin sanoo. Kohta varmaan pikkulapset saa äänestää, saa ostaa tupakka, alkoholituotteita, saa käydä työelämässä yms yms. Niin hulluksi mennyt tää maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.
No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.
1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.
Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama.
Rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää. Jos suomalaisella kotitaloudella oli 1970-luvulla käytettävissään 50 rahaa, sillä on nyt yli 130, kun summat esitetään vertailukelpoisesti.
Kodeissa raha on muuntunut Thaimaan-matkoiksi, harrastuksiksi, Kiinassa kootuiksi elektroniikkabokseiksi ja tavaraksi, kaapit ovat täynnä, eikä kukaan voivottele ainakaan roinan puutetta. Samaan aikaan jaksetaan marista ruuan puutteesta.
No, ihan sama asia menneillä vuosikymmenillä. Joillakin perheillä oli varaa käydä kerran vuodessa Kanarialla, niillä surullisen kuuluisilla Keihäsmatkoilla, ja joillakin taas ei, meillä ei ollut.
Elin lapsuuteni kodissa johon ei kavereita voinut edes tuoda ja omien lasteni kanssa päätin toimia toisin. Kodin ovet ja ruokpöytä on kaikille aina avoin. Ja nyt jo teini-ikäiset lapset osaa jo itsekin käydä kaupassa ja yhdessä tehdä sen ruuan. Ja jakaa sen kauppalaskun.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani 80-luvulla oli täysin normaalia odottaa huoneessa, kun kaveri syö.
Sama täällä! Omassa kodissa aina syötiin. Koulun jälkeen kaverilta mentiin suoraan kotiin syömään. Kaveri söi oman perheensä kanssa oman aikataulunsa mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei meillä.