Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Ennen työttömyystuissa oli lapsikorotukset, mutta ei enää. Nyky hallitus poisti ne.

Pyydän syömään, mutta jos ei halua, voi tulla mukaan pöytään hengailemaan tai jäädä huoneeseen, miten vaan. Pidän pakastimessa varalla aina jotain kalapuikkoja, falafeleja tms. helposti lämmitettäviä juttuja, jos ei meinaa ruoka riittää muuten. 

Omien lasten kohdalla en edellytä, että heille tarjottaisiin ruokaa. Olen toki kiitollinen, jos tarjotaan. 

Kakarat voi kyläillä vasta ruokailun jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin raha tiukalla. Saan hädin tuskin ruokittua omat lapseni ja itseni, kun tarjoan vain kaikkein halvinta ja lasken joka sentin. Sitten pitäsi vielä ruokkia muiden lapsia ja PUOLITELLA niitä omia vähiä ruokia? Sitä on rikkaat näköjään täysin vieraantuneet siitä millaista monen elämä täällä norsunluutornien varjoissa on. 

Ei olla vieraannuttu, vaan juuri tuosta syystä ruokin jokaisen vieraan, joka on ruoka-aikaan talossa. On nimittäin epäilys, että yksi pojan kavereista ei saa lämmintä ruokaa kotonaan. No meiltä ainakin lähtee maha täynnä.

Hienoa että teillä on siihen varaa, meillä ei ole. Tärä ilmeisesti et kykene millään ymmärtämään? Meillä kun ei olisi kukaan maha täynnä jos vielä nuokin vähät puoliteltaisiin. Meillä kun todella joudutaan laskea niiden perunoidenkin määrä että riittää edes omille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija?! Really?! Et huomio että jollekin saattaa jäädä nälkä ja hän voi haluta lisää?

Siinä broilerin rintafile-paketissa, josta pidämme, on kolme rintafilettä ja meillä kolmen hengen perhe, yksi file kullekin ja se on juuri sopivasti, puolitettu file on liian vähän eikä enempää kukaan ole halunnut. En osta ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että naapuruston lapsi sattuisi olemaan meillä ruoka-aikaan vaan ohjeistanut menemään kotiinsa syömään. Samoin siellä ohjeistetaan meidän poika tulemaan kotiinsa syömään jos on kellonaika päässyt unohtumaan. Ihan hyvä opettaa lapsia noudattamaan tiettyjä pelisääntöjä.

Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea. Ja vuokra-asunnossa ruokakunnan bruttotulot ja varallisuus vaikuttavat asumistukeen.

www.kela.fi/miten-tulot-ja-menot-vaikuttavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama. 

Hallitus leikkasi ansiosidonnaisen ja pidensi keräysajan 12 kuukauteen.

https://www.tyj.fi/lakimuutokset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

Näille kaikenmaailman psykologeille elämä tuntuu olevan tosi vaikeaa, kun järkevät ihmiset eivät ole heidän neuvojensa tarpeessa millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama. 

Ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Siellä taitaa maalaisjärki olla hukassa. Minä olen tuossa tilanteessa puolittanut rintafileet niin, että kaikille riittää puolikas. Vastaavasti pottuja keität niin paljon, että varmasti riittää kaikille. Syömättä jääneistä perunoista voit tehdä vaikka munakkaan seuraavana päivänä. Kanafileetkin on syömäkelpoisia vielä seuraavana päivänä, jos jää yli.

Ainakin itse toivoisin, että oma lapseni tulisi mieluummin kotiin syömään kunnolla, entä söisi kaverilla puolikkaan kanafileen ja loput lautasesta perunaa. En muutenkaan ymmärrä, miksi pidetään epäkohteliaana, että ruokailun alkaessa lähetetään kaverit kotiin? Kai heitäkin odotetaan kotona syömään ja leikit voivat jatkua sitten, kun kaikki ovat käyneet perheidensä kanssa syömässä. Meillä päivällinen on se hetki päivästä, kun ehditään olla koko perhe yhtä aikaa pöydän ääressä ja jutella kuulumiset. Haluan, että omat lapset syövät kotona.

Kavereita hankitaan ruoalla, niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Ei lapset niin paljon syö. Tarvittaessa voi laittaa lisäksi leipää pöytään ja kun vieraita kotona, niin siinä vaiheessa kysyä, että kaikki on syömässä ja keittää vaikka lisukkeita päälle. Ihan normaalia. Meillä on joskus ollut kesällä lasten viisi kaveria syömässä. Olivat siihen aikaan kaikki ala-asteikäisiä tai päiväkoti-ikäisiä tosin.

Meidän kadulla ei ole tarjottu ruokaa koskaan toisten lapsille, vaan vieraat ovat odottelee lapsen huoneessa sillä aikaa kun olemme syöneet. 

Meillä on vain yksi auto ja ostoksilla käydään yleensä kerran viikossa. Mies saattaa olla 2-3 päivää viikossa autolla firman toisessa toimipisteessä.  Bussilla ei edes järkevästi mihinkään markettiin, joten ruokalista suunnitellaan aika tarkasti. 

Tuohon, että lapset eivät syö paljon, olisin kyllä toista mieltä, naapurin 10 vuotias tyttö on todella kova syömään. Hän kävi aina silloin tällöin yökylässä ja esim. aamupalalla söi enemmän kuin 185 cm mieheni. Samoin myös lounaalla. Kaksi vuotta vanhempi veljensä oli myös välillä yökylässä ja söi huomattavasti vähemmän. 

Toki jokainen saa syödä ja se on hyvä, että lapselle ruoka maistuu, mutta aamiaistarpeita meni kahden päivän määrä. Hänellä oli myös tapana käydä kaapeilla oma-aloitteisesti. 

Jos kauppa olisi kävelymatkan päässä, en varmasti olisi niin tarkka. Toki pakasteesta löytyy tavaraa hätätilanteita, sairastumisia ym. varten, mutta ei niistä yhtäkkiä tehdä ruokaa tuplamäärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

Kyllä on. Meillä eletään minun pienellä palkalla ja miehen sairauspäivärahalla. En tilannut miehelleni syöpää joka elämämme vaikeaksi teki, eikä ollut meidän valinta. Hyvä että riittää itselle, ei siitä todellakaan jaeta muille. 

Eikö teillä ole yhteistä kieltä, ettekö voi sanoittaa,  että nyt me ruokailemme voisiko vieras mennä nyt kotiinsa.  Samalla opastaa ettei omaa pilttiä ettei syödä toisten pöydistä ja jääkaapeista, ei loisita. 

Missä ihmeen kohdassa sanoin että juuri näin meillä ei toimita? Lasten kaverit tietävät että meillä on ruoka-ajat ja silloin mennään kotiin. Ne jotka eivät tiedä, ohjataan kotiin kun ruoka-aika on. Meillä myös on lapsille ollut aina täysin selvää että ruoka-aikaan tullaan kotiin syömään. Ei meidän lapset syö muiden pöydistä, eikä muiden lapset meidän pöydistä. Ei siis tarvetta keksiä päästäsi juttuja. 

Tottakai kotona vieras yleensä kutsutaan syömään, mutta jos se on jokapäiväistä ja yksipuolista (ei käydä koskaan syömässä kaverin luona) , niin silloin on perustanut ravintolan tai majatalon.

Työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa ei enää ole, niiden tilalle tuli yleistuki toukokuussa.

"Yleistukea vähentävät omat palkkatulot, ove, pääomatulot, omaishoitajantuki, tekijänoikeuskorvaukset ja perhehoitajan palkkiot myös yli 55-vuotiailla työttömillä."

https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772937.html

Toimeentulotukea ei saa, jos on säästöjä tai omistaa kesämökin tai asuntovaunun. Lainat ei ole menoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama. 

Sulla alapeukuttajalla ei ilmeisesti ole mitään tietoa siitä, että miten 90-luvulle elettiin. Niinpä. Et vissiinkään ollut lamavelkoja silloin maksamassa, eikä rahan arvosta tietoakaan. Hyvä niin, koska tänä päivä elämähän on kaikin puolin helevetin paljon parempaa.....tai ainakin helpompaa, kuulemma. 

Minun lapsuudessani 80-luvulla oli täysin normaalia odottaa huoneessa, kun kaveri syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Totanoinniin.....palkat oli tuolloin sidottu samalla tavalla indeksiin kun nykyäänkin. Elämisen suhde palkkoihin on ihan sama. 

Ei pidä paikkaansa.

Joo no kyllä pitää. Elin tuon ajan asuntolainaa maksaen ja työssä käyden. Ei sitä rahaa suhteessa muuhun ollut yhtään enempää.