Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

Pienituloiset ostaa auton osatkin käytettynä kolariautoista, kun ei ole rahaa uusiin. Joka paikassa ei pääse ratikalla pienipalkkaiseen työhön kulkemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

Kyllä on. Meillä eletään minun pienellä palkalla ja miehen sairauspäivärahalla. En tilannut miehelleni syöpää joka elämämme vaikeaksi teki, eikä ollut meidän valinta. Hyvä että riittää itselle, ei siitä todellakaan jaeta muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla. 

Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin. 

-sivusta- vastaan. Kotoa opitut tavat onkin hyvä säilyttää koko elinajan, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Empaattisuus ei ole opittua. En haluaisi tutustua sinuun enkä perheeseesi.

Ei, kun aikuiset lapset saavat ihan vapaasti tehdä oman kulttuurinsa kaiken suhteen sitten aikanansa😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Siellä taitaa maalaisjärki olla hukassa. Minä olen tuossa tilanteessa puolittanut rintafileet niin, että kaikille riittää puolikas. Vastaavasti pottuja keität niin paljon, että varmasti riittää kaikille. Syömättä jääneistä perunoista voit tehdä vaikka munakkaan seuraavana päivänä. Kanafileetkin on syömäkelpoisia vielä seuraavana päivänä, jos jää yli.

Voi ne olla ne perunatkin kortilla jos tuleva kauppsreissu on huomenna tai ylihuomenna. Ihan eri asia säveltää tai puolittaa annoksia jos kavereita käy harvakseltaan, kuin jos niitä on 3 harva se päivä.

Itse ratkaisin sillä, että koulusta suoraan tulleet ksverit sai välipalaa ja oma lapsi söi päivällistä kun kaveri oli lähtenyt. Sen verran maalla asutaan että kaverit noudettiin kotiin heidän vanhempiensa työmatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

Kyllä on. Meillä eletään minun pienellä palkalla ja miehen sairauspäivärahalla. En tilannut miehelleni syöpää joka elämämme vaikeaksi teki, eikä ollut meidän valinta. Hyvä että riittää itselle, ei siitä todellakaan jaeta muille. 

Marttyyrius on narsismin piirre. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Lapsen paras kaveri kutsuttiin aina syömään meidän kanssamme, sen sijaan kaverin kotona ei koskaan tarjottu ruokaa meidän lapsellemme.  Mieheni periaate oli että ruokaa ainakin tarjotaan vieraille, oli lapsi tai aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Tytön kaveri tulee usein pöytään, närppii vähän ja jättää syömättä. Joka ikinen kerta. 

Tosi kivaa laittaa ruokaa roskiin. -Mutta kun pitää olla kohtelias ja tarjota.

Ei tarvitse, jos ei kelpaa. Sanoo suoraan että jos haluat, pitää myös syödä !

Narsisti kehuu itseään ja mitätöi muita. Ja noita on ihan työpaikoilla töissä. Kamalia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta.  Tai teet voileivän ja juotavaa.  On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta. 

No kuulen kyllä. Raha oli tiukalla meilläkin 90-luvun laman aikaan, mutta ketään ei käännytetty ruokapöydästä pois jos sattui paikalla olemaan. Mutta yhteishenki oli toinen, silloin myös autettiin läheisiä ja naapurita muissakin asioissa. Tänä päivänä täällä ei jakseta muuta kun uhriutua ja ulista, ja siitäkin on tehty helppoa noin niiku anonyymisti netissä.

1990-luvulla oli enemmän töitä kuin nyt ja ruoka oli halvempaa kuin nyt ja ansiosidonnaista sai kaksi vuotta ja sitä sai jatkettua opiskelulla. Lapsilisä oli samansuuruinen 1990-luvulla kuin nyt.

Älä jaksa. 80-luvun makkarakeiton ja makaronilaatikon tekee nykyääkin lähes yhtä halvalla isommankin satsit.#uhripuhe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla. 

Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin. 

Hienoa. Tuosta tulee sulla varmaan hyvä mieli:)

Kyllä, tulee siitä hyvä mieli että saan omani ilman tukia ruokittua vaikka se välillä helvetin tiukkaa tekeekin. Muita ei ole varaa ruokkia, ja ei en koe siitä pahaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla. 

Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin. 

-sivusta- vastaan. Kotoa opitut tavat onkin hyvä säilyttää koko elinajan, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Empaattisuus ei ole opittua. En haluaisi tutustua sinuun enkä perheeseesi.

Ei, kun aikuiset lapset saavat ihan vapaasti tehdä oman kulttuurinsa kaiken suhteen sitten aikanansa😂

Niinpä😂 ja sen kyllä huomaa. Niitten lapsetkin on yhtä ääliöitä kun itsekkin ovat. Sori.

Meillä on ollut tapana laskuttaa muiden lapsien vanhempia. 50 euroa sisältäen työn ja ainekset.

Eivät ole uusineet koskaan syömään tuloa

Tietysti lapsen kavereillekin tarjotaan ruokaa. Olisi noloa jättää ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

Kyllä on. Meillä eletään minun pienellä palkalla ja miehen sairauspäivärahalla. En tilannut miehelleni syöpää joka elämämme vaikeaksi teki, eikä ollut meidän valinta. Hyvä että riittää itselle, ei siitä todellakaan jaeta muille. 

Marttyyrius on narsismin piirre. 

Mitä sönkötät? Hän kertoi että heillä on tiukkaa ja sairautta, siksi ei riitä rahat ruokki kuin omat, se ei tee kenestäkään martyyria, sitä kutsutaan tosielämäksi ja siitäkin saa puhua vaikka se sinua kuinka harmittaisi. 

Tarjoan aina samaan tahtiin ruokaa lapsen kylässä olevalle kaverille kuin tarjoan omalle lapselle.

En kuitenkaan oleta, että muut ruokkivat lapseni ja ohjaan lapseni tulemaan aina esim. välipala ja päivällisaikaan kotiin. Joskus tulee sitten viesti, että onko ok jos Matti syö meillä ja tietysti onkin ok. Lapseni ei kuitenkaan edes osaisi loukkaantua, jos hänelle ei tarjottaisi ruokaa kaverin luona.

Miten te kasvatatte lapsenne, joilla esimerkiksi 7-9-vuotias osaa jo loukkaantua siitä, ettei häntä pyydetä syömään? Oma lapseni tietää, että kaverille mennään leikkimään kaverin kanssa ensisijaisesti eikä aiheuteta vaivaa toisille.

Tämän ikäiset saattaa kyläillä päivittäinkin toistensa luona ja isompana isommilla kaveriporukoilla. Ei ole sama asia kuin kauan odotettu ystävä, jota on kuukausi odotettu kylään. 

Yleistuki on 595 netto kuukaudessa. Siinä ei ole lapsikorotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla. 

Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin. 

Hienoa. Tuosta tulee sulla varmaan hyvä mieli:)

Kyllä, tulee siitä hyvä mieli että saan omani ilman tukia ruokittua vaikka se välillä helvetin tiukkaa tekeekin. Muita ei ole varaa ruokkia, ja ei en koe siitä pahaa mieltä. 

Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?

Onko elämä joillekin oikeasti näin vaikeaa?

Kyllä on. Meillä eletään minun pienellä palkalla ja miehen sairauspäivärahalla. En tilannut miehelleni syöpää joka elämämme vaikeaksi teki, eikä ollut meidän valinta. Hyvä että riittää itselle, ei siitä todellakaan jaeta muille. 

Eikö teillä ole yhteistä kieltä, ettekö voi sanoittaa,  että nyt me ruokailemme voisiko vieras mennä nyt kotiinsa.  Samalla opastaa ettei omaa pilttiä ettei syödä toisten pöydistä ja jääkaapeista, ei loisita. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen paras kaveri kutsuttiin aina syömään meidän kanssamme, sen sijaan kaverin kotona ei koskaan tarjottu ruokaa meidän lapsellemme.  Mieheni periaate oli että ruokaa ainakin tarjotaan vieraille, oli lapsi tai aikuinen.

Hienosti toimittu teillä.