Lue keskustelun säännöt.
Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.
21.07.2026 |
Milloin meistä on tullut kansa jolla ei ole lainkaan ajattelukykyä ja mielipahaa saadaan kaikesta mikä ei mene juuri niinkuin minulle sopisi parhaiten ...
JA
vastauksena otsikon kysymykseen:
On koh-te-li-as-ta tarjota kaverille sapuskaa.
Pakko ei ole mutta se on hyvän tavan mukaista.
Kommentit (614)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Siellä taitaa maalaisjärki olla hukassa. Minä olen tuossa tilanteessa puolittanut rintafileet niin, että kaikille riittää puolikas. Vastaavasti pottuja keität niin paljon, että varmasti riittää kaikille. Syömättä jääneistä perunoista voit tehdä vaikka munakkaan seuraavana päivänä. Kanafileetkin on syömäkelpoisia vielä seuraavana päivänä, jos jää yli.
En todellakaan ala puolitella omia ruokiamme jotta saan muiden lapset ruokittua. Äly hoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla.
Vierailija kirjoitti:
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.
No kuule ei riitä ja vaikka riittäisi, ei tipu. Kyllä meillä päättää tästäkin asiasta minä, et sinä.
En pitänyt edes penskana sopivana syödä muiden ruokia.
Meilläkin raha tiukalla. Saan hädin tuskin ruokittua omat lapseni ja itseni, kun tarjoan vain kaikkein halvinta ja lasken joka sentin. Sitten pitäsi vielä ruokkia muiden lapsia ja PUOLITELLA niitä omia vähiä ruokia? Sitä on rikkaat näköjään täysin vieraantuneet siitä millaista monen elämä täällä norsunluutornien varjoissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran tarjottiin ja söivät. Seuraavana päivänä ne lapset sano, että ei saa enää meillä syödä. Heidän vanhempi huusi ja kielsi. Tehtiin väärin. Heillä kun valmistettiin ruoka perheelle ja varmaan kiva kun kukaan ei syö. Siellä on pitkään tehty ruokaa ja hääritty keittiössä ja mitä,lapsilla mahat jo täynnä.
Juuri näin, en minä ala naapurien kanssa selvittelemään milloin heidän ruoka-aikansa on, lapset nyt saattaa sanoa mitä tahansa. Puhumattakaan siitä, mitä allergioita lapsilla on, en ala kyselemään, korkeintaan synttärikutsuilla laktoositonta on, muuta en huomioi, koska itselläni ”maitoallergia”. Niin ja on näitä tiukkapipoisia vanhempia niin ruoka-aikojen kuin syömisten suhteen, nakit ei kelpaa ja makeat välipalat on kielletty. Meillä on meidän ruokakulttuuri, muut pitäkööt omansa.
Siis oikeesti?! Perheneuvolan psykologi!? En voisi ikinä laittaa lasten kaveria toiseen huoneeseen odottamaan kun me syödään. En jätä lapsia ruokkimatta, enkä myöskään eläimiä. Olen aina sanonut aikuisille lapsilleni että, jos meiltä ei rahaa niinkään löydy, mutta ruokaa on aina. Naapurin nälkäinen kissakin ruokittiin monia vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kun aikuiset kutsuu kavereitä? Vieraat kotiin/toiseen huoneeseen ruoan ja kahvittelun ajaksi?
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla.
Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin lapseni kavereista, olivat sivistyneistä perheistä ihania lapsia. Eivät loisineet meillä, mutta jos sattuivat ruoka-aikaan tottakai kutsuttiin ruokailemaan. Näin oli helppo tutustua, tehdä huomioita millaisten kavereiden kanssa ainokaiseni liikkui. Joskus joku tuli meidän mökille yökylään. Taisivat pitää yhteyttä vielä opiskeluaikanaan, vaikka eivät samalle alalle lähteneet, eivätkä ole homoja.
Olipa muuten tyhmä ja ruma ohje, kaikkihan riippuu perheistä jokainen tilanne on itse aikuisena älyttävä ja harkittava.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kaverille tarjottiin ruokaa. Hänpä alkoikin olla meillä "sattumalta" sen jälkeen aina ruoka-aikaan. Lopulta hän alkoi arvostelemaan meidän ruokiamme, kun ei ollut hänen mieleisiään. Siinä vaiheessa sanoin, että vastedes hän voi mennä omaan kotiinsa syömään ihan niitä mieleisiään ruokia, enää en kata hänelle lautasta. Sen jälkeen tyttöä ei näkynyt ruoka-aikaan meillä, ei kyllä kauaa muutoinkaan.
No mutta tuohan meni sinun puoleltasi juuri niin kuin pitää. Tarjosit ruokaa vieraalle ja sanoit epäkohteliaalle vieraalle, että menee kotiinsa syömään jos ei talon antimet kelpaa. Tuo kaveri on selvästi huonosti kasvatettu, mutta sille sinä et voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla.
Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin.
Hienoa. Tuosta tulee sulla varmaan hyvä mieli:)
Mä odottelin lapsuudessa ja jatkoin leikkejä kun kaveri kävi syömässä perheensä kanssa keittiössä. Ei mulle jäänyt traumoja asiasta. Jos tuli nälkä lähdin kotiin. Kotona oli kumminkin aina lämmintä ruokaa tarjolla. Tämä 90-luvulla
Nykyisin varmaan tekisin itse niin että lapsen leikki-aika rajattaisiin siten että kun on ruoka-aika leikit loppuu, kaveri saa lähteä kotiinsa ja ruokailun jälkeen perhe tekee jotain yhteisiä juttuja. Tai isommat lapset voi sitten lähteä ulos tapaaaan kavereitaan ruokailun jälkeen. En odotuttaisi vierasta lapsen huoneessa sillä välin kun lapsi syö perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siis jatkuvasti ostaa ja tehdä ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että lapsen kaveri sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan ? Jos on ostettuna vain yksi kanan rintafilee per ruokailija niin kuka luopuu omastaan sille vierailijalle ? Lapsiko ? Entä jos vieraalle varattu ruoka ei maistukaan vieraalle heitetäänkö se pois vai joutuuko joku syömään tupla-annoksen ja lihomaan turhan päiten?
Siellä taitaa maalaisjärki olla hukassa. Minä olen tuossa tilanteessa puolittanut rintafileet niin, että kaikille riittää puolikas. Vastaavasti pottuja keität niin paljon, että varmasti riittää kaikille. Syömättä jääneistä perunoista voit tehdä vaikka munakkaan seuraavana päivänä. Kanafileetkin on syömäkelpoisia vielä seuraavana päivänä, jos jää yli.
En todellakaan ala puolitella omia ruokiamme jotta saan muiden lapset ruokittua. Äly hoi.
No sinun kohdallasi onkin puolitettu järki. Ei se sinun vikasi ole.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?
Kaikilla ei ole rahaa, kun kaikilla vanhemmilla ei ole niitä vakituisia työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla.
Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin.
-sivusta- vastaan. Kotoa opitut tavat onkin hyvä säilyttää koko elinajan, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Empaattisuus ei ole opittua. En haluaisi tutustua sinuun enkä perheeseesi.
En ikimaailmassa kehtaisi pistää lapsen kaveria / kavereita sohvalle odottelemaan vailla ruokaa jos me muut söisimme ruokaa! Varmasti silläkin on vaikutusta, kun muistan miten oma isoäitini oli aina niin vieraanvarainen että kaikille läheisille, nuohoojalle, remppamiehille yms oli tarjolla aina ruokaa tai vähintäänkin voileipiä, pullaa ja kahvia. Ei ikinä pihtaillut ruokatarjoilujen kanssa, ihana ihminen ja huippuhyvä ruoanlaittaja oli. Minustakin on ilo tarjota muille hyviä ruokaelämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syötettiin joka perheessä kaikki kaveritkin. Olin itse tämä kaveri. Kasarilla, kun minulla oli oma perhe, jatkoin tätä perinnettä, lasten kaverit söivät meillä aina kun olivat ruoka-aikaan käymässä. Onko ihmisten hyväntahtoisuus kadonnut netin myötä? Kaikki kysytään ja hyväksytään jollain tyyliin vauva.sivuilla.
Ei meillä vaan syötetty. Äiti käski kaverit kotiin kun oli ruoka-aika ja niin teen minäkin.
-sivusta- vastaan. Kotoa opitut tavat onkin hyvä säilyttää koko elinajan, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Empaattisuus ei ole opittua. En haluaisi tutustua sinuun enkä perheeseesi.
Ethän lähetä alle kouluikäisiä ulos ilman vanhempaa kiukuttelemaan leikkipuistoon muille ja soittelemaan ihmisten ovikelloja.
Kiitos jo etukäteen
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vieraalle tarjotaan ruokaa, jos talon oma väkikin syö. Millaisia käytöstapoja te oikein opetatte nuorille?
Ysärillä ja 2000-luvun alussa lapsena ei kyllä missään talossa koskaan tarjottu vieraille ruokaa. Useimmat hätistivät syömään omaan kotiinsa tai sitten piti odottaa eri huoneessa, että kaveri on syönyt.
Vain muutamassa perheessä ruokaa tarjottiin, mutta kun olin jo oppinut siihen, että ei saa norkoilla toisten ruokia, kieltäydyin. Kotona oli ruokaa.
Teini-iässä oli järkytys, kun ulkomaalaiset kaverit loukkaantuivat, jos en syönyt, joten vaikka olisin sanonut ei tarvitse, niin päädyin silti ruokapöytään heidän kanssaan.
Omat lapset ei ole vielä sen ikäisiä, että kavereita täällä pyörisi, mutta ei minulla ole koko kylää varaa ruokkia. Kaverit joko häipyy, kun on ruoka-aika, tai odottavat eri huoneessa. Ruoka on mitoitettu just silleen, että siitä omalle perheelle riittää. Eri asia, jos on vaikka makaronilaatikkoa tai lasagnea, jota jää aina yli, jos silloin kysyy, maistuuko. Tai sitten jos tiedossa on, että omat lapset syö kaverilla, vastavuoroisesti tarjoaisin ruokaa meillä. Mutta jos ei kaverillakaan ruokaa tule, en näe syytä, miksi pitäisi muiden lapsia ruokkia.
No kuulkaa kyllä siitä sun perheateriasta yksi peruna riittää kaverille ja kastiketta. Tai teet voileivän ja juotavaa. On kohteliasta tarjota mutta myös kohteliasta sanoa ei kiitos meillä on kotona ruokaa . Kumpikin on hyvä . Teinit syö toki paljon mitä voi aina jatkaa perunoilla. Makkaraperunat ja keitot on halvinta.