Vilkkaan lapsen vanhemman suru ja väsymys - onko täällä muita kaltaisiani?

Ap:n kirjoituksesta tulee mieleen oman esikoisen alkutaival. Hän oli erittäin vilkas ja ehtiväinen lapsi. Kun muut vanhemmat istuivat hiekkalaatikolla juoruamassa juoksin hikipäässä hänen perässään pitkin, leikkialuetta, matkalle mukaan otetut värityskirjat kynineen lensivät kaaressa jorpakkoon kun lapsi koitti kiivetä odotustilan fiikukseen ja häissä pöytäkattaus täysine viinilaseineen oli lentää lattialle kun hän nyki pöytäliinan kulmaa. Oltiin luonnollisesti tosi puhki ja kuten sinäkin koitettiin itsellemme ja ympäristölle parhaamme mukaan todistella että ollaan hyviä vanhempia ja tehdään kaikkemme jotta lapsi "käyttäytyisi".  Jo silloin 15 vuotta sitten tämmöiseen käytökseen oli olemassa kaksi syytä: diagnoosi tai kykenemättömät vanhemmat.  Ja tämä suuntaus on yhteiskunnassa saanut vain lisää kierroksia kaikesta yhdenvertaisuus ja positiivisuuspuheesta huolimatta. Lapsia tai lapsiperheitä ei tämmöiset suuntaukset yritä valitettavasti normalisoida. 

Muistan miten suruissani minäkin olin kun lapsettomat kaverit ei jaksaneet lastamme/neuvoivat meitä ylimpinä asiantuntijoina kun olivat katsoneet pari jaksoa Super nanny ohjelmaa.

Summa summarum, lapsestamme kasvoi erittäin rauhallinen, fiksu, harkitseva, määrätietoinen nuori aikuinen. Koulussa pärjää äärimmäisrn hyvin samoin kuin kilpairheiluharrastuksessaan. Myös murrosikänsä oli ainakin meille vanhemmille todella leppoisaa aikaa. 

Eli häntä pystyyn! Olen tosi vakuuttunut että kun lapsesi kypsyy nuo kuvailemasi piirteet kääntyvät hänen edukseen.  Siihen saakka näytä hyväksyntäsi lapselle, tsemppaa ja kannusta aina kun siihen on aihetta. Hyvää tulee aivan varmasti!

Vierailija kirjoitti:

Kun on työssään ja elämässä ylipäätään päässyt seuraamaan hyvin läheltä millaista on esim. vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen - osaa ihan erityisellä tavalla iloita lapsen terveydestä ja siitä että lapsi on energinen, vilkas ja kiinnostunut uusista asioista. Sitä ei ehkä osaa ajatella siinä oman arjen keskellä, millaista se olisikaan jos lapsi ei koskaan kävele tai keskustele - ei mitään kehitysvaiheita koskaan, ikuinen huoli ja yötä päivää 24/7 hoivaamista niin kauan kuin vanhempi on elossa. Lapsen vilkkaus ei itsessään ole ongelma, se vilkkaus pitää osata kohdistaa kaikkeen mielenkiintoiseen tekemiseen. Metsä on erinomainen paikka purkaa energiaa, sinne tutkimaan miten eläimet toimivat, rakentamaan majaa, kiipeilemään kiville. Eväät mukaan ja samalla voi opettaa eri asioita luonnosta. Metsässä oleilu rauhoittaa hermostos niin lapsilla kuin aikuisillakin. Meidän vilkas 4-vuotias tykkää metsäretkistä paljon. 

Jos noin ajattelee, niin oikeastaan mistään asiasta ei saisi kukaan väsyä tai väsähtää saati valittaa, sillä aina on joku jolla menee vielä pahemmin. Insestiä lapsuudessa? Älä valita, äitisi ei myynyt sinua vauvasta lähtien miehille leikkikaluksi niin kuin joissakin Aasian maissa tehdään. Rajua väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsena? Älä valita, sinua ei sentään lukittu kellariin tai piharakennukseen vuosikausiksi yksin ihan pienestä pitäen, kuten esim. Briteissä on tehty joillekin lapsille. Lapsesi on pahasti kehitysvammainen? Älä valita, asut Suomessa julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon alla, koitappa elää Intiassa köyhänä kolmen kehitysvammaisen ja syöpää sairastavien lasten kanssa, sulla on vielä hyvin asiat kuule. 

Kaikkea voi vertailla ja toisten kokemuksia vähätellä, sillä aina löytyy joku, jolla on samaa mutta vielä pahemmin.

Onko sillä lapsella empatiakykyä? Onko käsitystä siitä mikä on oikein ja mikä väärin eli alkeellista moraalia kehittymässä? Uskooko olevansa maailman napa? Kiusaako eläimiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on työssään ja elämässä ylipäätään päässyt seuraamaan hyvin läheltä millaista on esim. vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen - osaa ihan erityisellä tavalla iloita lapsen terveydestä ja siitä että lapsi on energinen, vilkas ja kiinnostunut uusista asioista. Sitä ei ehkä osaa ajatella siinä oman arjen keskellä, millaista se olisikaan jos lapsi ei koskaan kävele tai keskustele - ei mitään kehitysvaiheita koskaan, ikuinen huoli ja yötä päivää 24/7 hoivaamista niin kauan kuin vanhempi on elossa. Lapsen vilkkaus ei itsessään ole ongelma, se vilkkaus pitää osata kohdistaa kaikkeen mielenkiintoiseen tekemiseen. Metsä on erinomainen paikka purkaa energiaa, sinne tutkimaan miten eläimet toimivat, rakentamaan majaa, kiipeilemään kiville. Eväät mukaan ja samalla voi opettaa eri asioita luonnosta. Metsässä oleilu rauhoittaa hermostos niin lapsilla kuin aikuisillakin. Meidän vilkas 4-vuotias tykkää metsäretkistä paljon. 

Jos noin ajattelee, niin oikeastaan mistään asiasta ei saisi kukaan väsyä tai väsähtää saati valittaa, sillä aina on joku jolla menee vielä pahemmin. Insestiä lapsuudessa? Älä valita, äitisi ei myynyt sinua vauvasta lähtien miehille leikkikaluksi niin kuin joissakin Aasian maissa tehdään. Rajua väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsena? Älä valita, sinua ei sentään lukittu kellariin tai piharakennukseen vuosikausiksi yksin ihan pienestä pitäen, kuten esim. Briteissä on tehty joillekin lapsille. Lapsesi on pahasti kehitysvammainen? Älä valita, asut Suomessa julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon alla, koitappa elää Intiassa köyhänä kolmen kehitysvammaisen ja syöpää sairastavien lasten kanssa, sulla on vielä hyvin asiat kuule. 

Kaikkea voi vertailla ja toisten kokemuksia vähätellä, sillä aina löytyy joku, jolla on samaa mutta vielä pahemmin.

Ei ihme että ä pä räs on vilkas, kun mamma vaan alapeukuttelee vauvapalstalla kommentteja eikä anna huomiota. :DD Nolife 

Sanon oman mielipiteeni vilkkaista ja äänekkäistä lapsista. Ei haittaa, lapsi on lapsi. Mutta se haittaa todella paljon, jos vanhemmat eivät kiellä, ohjaa, opasta. Vilkkaiden lasten kohdalla eniten ottaa pattiin passiiviset vanhemmat, jotka ovat täysin lapasia eikä lapsi ole heillä hallinnassa millään tapaa. Kerran sanotaan vetelästi ”älä nyt viitsi” ja sitten mennään pläräämään puhelinta penkille ”en tunne tuota lasta” ja annetaan lapsen juosta ja huutaa ja tehdä mitä tahansa. Tämä on todella raivostuttavaa ja tällaisten perheiden kanssa olen rajoittanut yhteydenpitoa, jättänyt kutsumatta ja tuntemattomille tulee sitä kuuluisaa pahaa silmää.

Huutava/juokseva/tottelematon lapsi kannetaan kirkosta pihalle karjumaan, leikkipaikalta lähdetään kotiin jos sääntöjä ei noudateta, kyläpaikassa äiti tai isä kulkee perässä estämässä riehumista ja vahinkojen tapahtumista  jne.

Nykyään näkee paljon tällaista avutonta vanhemmuutta kun vanhemmat antavat lapsena tehdä mitä tekevät ja seisovat tumput suorina eikä tiedetä mitä tehdä kun ”lapsi ei oikein tottele heitä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on työssään ja elämässä ylipäätään päässyt seuraamaan hyvin läheltä millaista on esim. vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen - osaa ihan erityisellä tavalla iloita lapsen terveydestä ja siitä että lapsi on energinen, vilkas ja kiinnostunut uusista asioista. Sitä ei ehkä osaa ajatella siinä oman arjen keskellä, millaista se olisikaan jos lapsi ei koskaan kävele tai keskustele - ei mitään kehitysvaiheita koskaan, ikuinen huoli ja yötä päivää 24/7 hoivaamista niin kauan kuin vanhempi on elossa. Lapsen vilkkaus ei itsessään ole ongelma, se vilkkaus pitää osata kohdistaa kaikkeen mielenkiintoiseen tekemiseen. Metsä on erinomainen paikka purkaa energiaa, sinne tutkimaan miten eläimet toimivat, rakentamaan majaa, kiipeilemään kiville. Eväät mukaan ja samalla voi opettaa eri asioita luonnosta. Metsässä oleilu rauhoittaa hermostos niin lapsilla kuin aikuisillakin. Meidän vilkas 4-vuotias tykkää metsäretkistä paljon. 

Jos noin ajattelee, niin oikeastaan mistään asiasta ei saisi kukaan väsyä tai väsähtää saati valittaa, sillä aina on joku jolla menee vielä pahemmin. Insestiä lapsuudessa? Älä valita, äitisi ei myynyt sinua vauvasta lähtien miehille leikkikaluksi niin kuin joissakin Aasian maissa tehdään. Rajua väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsena? Älä valita, sinua ei sentään lukittu kellariin tai piharakennukseen vuosikausiksi yksin ihan pienestä pitäen, kuten esim. Briteissä on tehty joillekin lapsille. Lapsesi on pahasti kehitysvammainen? Älä valita, asut Suomessa julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon alla, koitappa elää Intiassa köyhänä kolmen kehitysvammaisen ja syöpää sairastavien lasten kanssa, sulla on vielä hyvin asiat kuule. 

Kaikkea voi vertailla ja toisten kokemuksia vähätellä, sillä aina löytyy joku, jolla on samaa mutta vielä pahemmin.

Ei ihme että ä pä räs on vilkas, kun mamma vaan alapeukuttelee vauvapalstalla kommentteja eikä anna huomiota. :DD Nolife 

Ymmärrän että kiukuttaa kun muillakin on VPN käytössä 😂. Kannattaa jatkossa tehdä hieman hienovaraisemmin oman kommentin peukutusta ja muiden alapeukuttamista, olit vähän turhan ilmiselvä tällä kertaa 😂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on työssään ja elämässä ylipäätään päässyt seuraamaan hyvin läheltä millaista on esim. vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen - osaa ihan erityisellä tavalla iloita lapsen terveydestä ja siitä että lapsi on energinen, vilkas ja kiinnostunut uusista asioista. Sitä ei ehkä osaa ajatella siinä oman arjen keskellä, millaista se olisikaan jos lapsi ei koskaan kävele tai keskustele - ei mitään kehitysvaiheita koskaan, ikuinen huoli ja yötä päivää 24/7 hoivaamista niin kauan kuin vanhempi on elossa. Lapsen vilkkaus ei itsessään ole ongelma, se vilkkaus pitää osata kohdistaa kaikkeen mielenkiintoiseen tekemiseen. Metsä on erinomainen paikka purkaa energiaa, sinne tutkimaan miten eläimet toimivat, rakentamaan majaa, kiipeilemään kiville. Eväät mukaan ja samalla voi opettaa eri asioita luonnosta. Metsässä oleilu rauhoittaa hermostos niin lapsilla kuin aikuisillakin. Meidän vilkas 4-vuotias tykkää metsäretkistä paljon. 

Jos noin ajattelee, niin oikeastaan mistään asiasta ei saisi kukaan väsyä tai väsähtää saati valittaa, sillä aina on joku jolla menee vielä pahemmin. Insestiä lapsuudessa? Älä valita, äitisi ei myynyt sinua vauvasta lähtien miehille leikkikaluksi niin kuin joissakin Aasian maissa tehdään. Rajua väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsena? Älä valita, sinua ei sentään lukittu kellariin tai piharakennukseen vuosikausiksi yksin ihan pienestä pitäen, kuten esim. Briteissä on tehty joillekin lapsille. Lapsesi on pahasti kehitysvammainen? Älä valita, asut Suomessa julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon alla, koitappa elää Intiassa köyhänä kolmen kehitysvammaisen ja syöpää sairastavien lasten kanssa, sulla on vielä hyvin asiat kuule. 

Kaikkea voi vertailla ja toisten kokemuksia vähätellä, sillä aina löytyy joku, jolla on samaa mutta vielä pahemmin.

Ei ihme että ä pä räs on vilkas, kun mamma vaan alapeukuttelee vauvapalstalla kommentteja eikä anna huomiota. :DD Nolife 

Ymmärrän että kiukuttaa kun muillakin on VPN käytössä 😂. Kannattaa jatkossa tehdä hieman hienovaraisemmin oman kommentin peukutusta ja muiden alapeukuttamista, olit vähän turhan ilmiselvä tällä kertaa 😂.

Puhuu ihminen joka jatkaa edelleen oman kommentin yläpeukuttelua :D on siinäkin toki virka maapallolla, voi että kun olet taitava! Lapsellisuuden multihuipentuma.

Mulla on rauhallinen kaksivuotias ja onhan se hankala leikkiä vilkkaan kanssa kun omalla lapsella tulee jatkuvasti paha mieli kun toinen tekee jotain kepposiaan siinä. Parhaiten leikkii kaksi vilkasta yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on työssään ja elämässä ylipäätään päässyt seuraamaan hyvin läheltä millaista on esim. vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen - osaa ihan erityisellä tavalla iloita lapsen terveydestä ja siitä että lapsi on energinen, vilkas ja kiinnostunut uusista asioista. Sitä ei ehkä osaa ajatella siinä oman arjen keskellä, millaista se olisikaan jos lapsi ei koskaan kävele tai keskustele - ei mitään kehitysvaiheita koskaan, ikuinen huoli ja yötä päivää 24/7 hoivaamista niin kauan kuin vanhempi on elossa. Lapsen vilkkaus ei itsessään ole ongelma, se vilkkaus pitää osata kohdistaa kaikkeen mielenkiintoiseen tekemiseen. Metsä on erinomainen paikka purkaa energiaa, sinne tutkimaan miten eläimet toimivat, rakentamaan majaa, kiipeilemään kiville. Eväät mukaan ja samalla voi opettaa eri asioita luonnosta. Metsässä oleilu rauhoittaa hermostos niin lapsilla kuin aikuisillakin. Meidän vilkas 4-vuotias tykkää metsäretkistä paljon. 

Jos noin ajattelee, niin oikeastaan mistään asiasta ei saisi kukaan väsyä tai väsähtää saati valittaa, sillä aina on joku jolla menee vielä pahemmin. Insestiä lapsuudessa? Älä valita, äitisi ei myynyt sinua vauvasta lähtien miehille leikkikaluksi niin kuin joissakin Aasian maissa tehdään. Rajua väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsena? Älä valita, sinua ei sentään lukittu kellariin tai piharakennukseen vuosikausiksi yksin ihan pienestä pitäen, kuten esim. Briteissä on tehty joillekin lapsille. Lapsesi on pahasti kehitysvammainen? Älä valita, asut Suomessa julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon alla, koitappa elää Intiassa köyhänä kolmen kehitysvammaisen ja syöpää sairastavien lasten kanssa, sulla on vielä hyvin asiat kuule. 

Kaikkea voi vertailla ja toisten kokemuksia vähätellä, sillä aina löytyy joku, jolla on samaa mutta vielä pahemmin.

Ei ihme että ä pä räs on vilkas, kun mamma vaan alapeukuttelee vauvapalstalla kommentteja eikä anna huomiota. :DD Nolife 

Ymmärrän että kiukuttaa kun muillakin on VPN käytössä 😂. Kannattaa jatkossa tehdä hieman hienovaraisemmin oman kommentin peukutusta ja muiden alapeukuttamista, olit vähän turhan ilmiselvä tällä kertaa 😂.

Puhuu ihminen joka jatkaa edelleen oman kommentin yläpeukuttelua :D on siinäkin toki virka maapallolla, voi että kun olet taitava! Lapsellisuuden multihuipentuma.

Lopetin kylläkin jo, mutta sinulla ei ilmeisesti ole muuta puuhaa kun seurata nuolien kehittymistä? Hieman huvittavaa että lapsellisuudesta ilkkuu ihminen, joka on vähintäänkin yhtä naurettava ja lapsellinen kuin parjaamansa ihminen 😂. Harmittaahan se, kun jäit kiinni multipeukutuksesta ihmiselle, joka osaa saman homman tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.

Meillä varmasti vaikutti se että isosisarus opetteli lukemaan ja luki, ja sai siitä positiivista palautetta. Joten vaikka nuoremmalle ei erityisesti tarjoteltu lukemista, niin oma kiinnostus heräsi sivusta seuraten.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi olla sekä lahjakas että adhd samaan aikaan. Ainakin itse olin tällainen lapsi, tosin tyttö. Riehuin paljon ja ala-asteen ka 9,9. Aikuisena olen tehnyt kaksi maisterintutkintoa matemaattisilla aloilla ja olen päätynyt luoviin esihenkilö- ja asiantuntijatehtäviin. 

Näinpä, meillä myös älykäs ADHD-lapsi, ja senpä takia keskittymättömyys tai ylivilkkaus ei ole koskaan näkynyt oppimistuloksissa mutta siitä on ollut muuta haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.

Fiksullakin lapsella voi olla luki-tai hahmotusvaikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.

 

Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen. 

Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?

Em tiedä mistä älyllisesti lahjakas lapsi tunnistetaan enkä tiedä objektiivisesti miten älykäs oma lapsi on, mutta sai jo päiväkodissa palautetta siitä että hänellä on valtavasti tietoa, hänelle annetaan ikätason haastavampia tehtäviä, kyseli ja keskusteli tosi paljon ja nautti sellaisista tehtävistä (ja pystyi keskittymään) joissa joutui pysähtymään miettimään, esim. erilaiset pulmapelit. Oppi omatoimisesti lukemaan 4-vuotiaana ja kuvittelin sen olevan vain sellaista äänteiden tankkausta, mutta sitten lapsi kirjoitti tarinoita ja referoi sanomalehtiuutisia himpun alle 5-vuotiaana ihan pätevästi. Eskarissa puhuttiin aikaisemmasta koulunaloituksesta, mutta minusta lapsi tarvitsi aikaa sos.kehitykselle ja enemmän liikettä ja leikkiä päivään kuin koulu tarjosi. Alakoulun loppupuolella keskiarvo yli 9,5 aika nollapanoksella ja tunnilla härväten, siis lapsi vaikuttaa keskittyvän lähinnä pieruvitseihin kaverinsa lanssa mutta sitten tahkoo mitattavissa suorituksista kymppiä kympin jälkeen. Jännityksellä odotan mitä yläkoulu tuo tullessaan, tiedä että alakoulun koulumenestys ei ole tae mistään.

Teillä on nero lapsi, onnittelut :)

Kiitos. Samaa jäbää sai vielä 6-vuotiaana muistuttaa että housut voi nostaa ennen vessasta tuloa vaikka vessassa olisikin juolahtanut mieleen joku kiva idea, ja nyt 12-vuotiaana tämä voi seisoa märän pyyhemytyn päällä vilpittömän hämmästyneenä siitä mihin hänen pyyhkeensä joutui. Eli vahvuutensa kullakin. Ihana tyyppi hän on <3

Ei samanlaista, mutta kuitenkin. Meillä on rauhallinen ja hiljainen, autismipiirteinen lapsi. Rutiinit sujuu, mutta kavereita ei löydy eikä aikuisetkaan jaksa yrittää ottaa kontaktia, kun se on haastavaa. Toinen mummo odottelee, että lapsi ehdottaa tapaamisia eikä kummistakaan juuri kuulu. Eli sama lopputulos täysin erilaisen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsen persoona ja lyontainen temperamentti. Ei sitä voi eikä kannata väkisin vääntää muuksi. Te olette onnistuneet ihan hyvin. Lapsi härvää, koska hän on härvääjä nyt pienenä. Hän kasvaa ja muuttuu.

Mun naapurissa asuu perhe, joilla on tällainen super energinen taaperopoika. Syöksyy aina jostain huitomaan kun lähden koiralenkille. Äiti juoksee koko päivän perässä. Näyttää raskaalta, poika myös kiljuu paljon.  Pidä ap rima matalalla, selvitkää hengissä näistä vuosista niin hyvä. 

Rimaa on vaikea pitää matalalla levottoman, haastavan lapsen kanssa. Lasta täytyy jatkuvasti vahtia, komentaa ja rauhoitella. Energiaa menee tähän ihan hirveästi. Ja kyllä siihen lapsen käytökseen on pakko puuttua. Jos erehdyt julkisella paikalla olemaan komentamatta (vaikka olet sata kertaa sanonut lapselle, että älä juokse muita päin ja lapsi ei usko), saat varmasti pahoja katseita. 

Rauhoitteluun ja ylivireystason laskuun ts. vireystasojen säätelyyn menee kyllä jonkin verran aikaa. On pakko, sillä jos lapsi menee todella ylivireisesti, häviää korvat täysin ja alkaa päätön hölmöily ja härväys. Ja silloin myös sattuu kaikki isoimmat onnettomuudet.

Meillä tuntuu, että on ihan päiväkohtaista. Jonakin päivänä lapsi on koko päivän paljon rauhallisempi ja joku päivä on jo heräämisestä asti hirveää hulinaa tai kiukkua. Ei ole selvinnyt, mistä vaihtelu johtuu. Päiväkodissakin ovat tästä nyreissään, kun lapsen vaativuus vaihtelee niin voimakkaasti eikä etukäteen tiedä, millainen päivä on.

Sama täällä, on päiväkohtaista. Me vaihdettiin päiväkotia, kun edellisessä ei ollut osaamista eikä ymmärrystä eikä ilmeisesti resurssejakaan. Yksityisiä päiväkoteja ei lastenpsykan mukaan valvota samalla tavalla mitä julkisia ja vaikka laissa laatuvaatimukset ovat samat, niin käytännössä yksityisissä päiväkodeissa on laadussa valtavaa heittelyä.

Meillä huonot kokemukset ovat julkisista päiväkodeista, mutta vuorohoidon tarpeen vuoksi yksityiset päiväkodit eivät ole vaihtoehto.

Eniten mua surettaa se, että aikuiset ovat tuomitsevia. Vaikka aikuiset näkisivät, että vanhemmat todella rajaavat, komentavat ja valvovat vilkasta/haastavaa lasta, se ei näille aikuisille riitä. Aikuiset kokevat, että jos lapsi "ei osaa käyttäytyä/olla kiltisti/rauhallisesti", lapsen seurassa ei haluta olla. Ja tämä päätös saatetaan tehdä jo todella pienen lapsen kohdalla. Usein tuomitsevana aikuisena on joko lapseton tai sitten kiltin, rauhallisen lapsen vanhempi.

Ihan suoraan voin myöntää, että itselleni oli valtava pettymys oman lapseni kummitäti. Minä olin jo ennestään hänen lapsensa, kiltti hiljainen tyttö, kummi. Kun itse sain lapsen ja pyysin ystävääni kummiksi, hän suostui. Lapseni ollessa kolmevuotias oli kummi todennut, että lapseni on niin levoton, ettei halua lapseni leikkivän tyttärensä kanssa. Ongelma oli myös siinä, että 3 v lapseni oli kylässä ollessamme kiellosta huolimatta istunut sohvan reunalla, lapsi koski lattiatasolla esillä olleeseen kitaraan (vaikka olin kieltänyt) ja lapsi murusteli syödessä liikaa sotkien arvokkaan keittiöntuolin. Todella vahdin ja komensin lastani, mutta se ei ystävälleni riittänyt. Oli kipeä paikka, kun ystäväni halusi katkaista välit, oma lapseni menetti kummitädin ja minä menetin kummitytön.

Hyvä ehkäisykeino toi muutenkin kun katsoo nykyajan muksuja kuinka suurin osa vanhemmista epäonnistuneet kasvatuksessa, antavat lasten riehua, huutaa, kiljua, juoksennella estottomasti että juu👌

No ei kukaan osaa arvata lapsensa tempparemanttia ja luonnetta, on niin yksilöllistä tämä. Helppo niiden vanhempien joiden lapsi/lapset luonteeltaan rauhallisia, hiljaisia, kilttejä. 

Vierailija kirjoitti:

Kummitus on usein sellainen asia mikä ei kestä. Monesti loppuu jopa vauva vuoden jälkeen mielenkiinto pitää yhteyttä kummilapseen. Mä oon ajatellut että tää on ihan ok, kun meillä näin on myös käynyt. Ne kummit nyt minusta vanhanaikainen tapa, joiden tehtävänä kasvattaa lasta uskossa.. Nykyään kummit on lähinnä vaatimus siihen että lapsi voidaan kastaa. 

Nykyään kirkko hyväksyy lapselle monta kummia siinä toivossa, että joku edes olisi vanhempien tukena kristillisessä kasvattamisessa.

Juu, lääkitään vilkas normaali lapsi hiljaiseksi amfetamiinijohdannaisella lääkkeellä. Suomen tapa. Kaikilla näin helpompaa. Ei väliä vaikka sotkisi aivokemiat aikuisena lopullisesti.