Vilkkaan lapsen vanhemman suru ja väsymys - onko täällä muita kaltaisiani?

Tiedän tunteen. Oma lapsi on rakas, mutta voimakas temperamentiltaan, vilkas ja todella puhelias. Itselläkin uuvuttaa. Odotan, että iän myötä lapsi edes hieman rauhoittuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.

Se on yksilöllistä ja varmasti asiaan vaikuttaa se onko vanhemmat oppineet lukemaan aikaisin... 

Suuri osa lapsista oppii lukemaan vasta koulussa. Tiedän, kun työskentelen eskarilaisten kanssa. Aina joku lapsi oppii lukemaan aikaisemmin, muttei läheskän kaikki.
Vilkkaan lapsen kanssa varmasti on välillä raskasta. Mutta yhdessä lukemista kannattaa harrastaa. Lapsi kainaloon / syliin ja mieleisiä kirjoja. Se rauhoittaa lasta ja samalla saa läheisyyttä ja huomiota vanhemmalta. Iltaisin rauhoittuu helpommin myös sänkyyn, kun makailee kuuntelemassa kun vanhempi lukee satua.
Isomman lapsen kanssa (jo 5-6v) voi iltaisin ottaa pidemmän kirjan, mitä aina jatketaan. Silloin ei ole tarkoitus katsella kuvia vain kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.

Se on yksilöllistä ja varmasti asiaan vaikuttaa se onko vanhemmat oppineet lukemaan aikaisin... 

Suuri osa lapsista oppii lukemaan vasta koulussa. Tiedän, kun työskentelen eskarilaisten kanssa. Aina joku lapsi oppii lukemaan aikaisemmin, muttei läheskän kaikki.
Vilkkaan lapsen kanssa varmasti on välillä raskasta. Mutta yhdessä lukemista kannattaa harrastaa. Lapsi kainaloon / syliin ja mieleisiä kirjoja. Se rauhoittaa lasta ja samalla saa läheisyyttä ja huomiota vanhemmalta. Iltaisin rauhoittuu helpommin myös sänkyyn, kun makailee kuuntelemassa kun vanhempi lukee satua.
Isomman lapsen kanssa (jo 5-6v) voi iltaisin ottaa pidemmän kirjan, mitä aina jatketaan. Silloin ei ole tarkoitus katsella kuvia vain kuunnella.

Meillä on lapselle luettu paljon vauvaiästä asti ja lapsi itsekin rauhoittuu selaamaan kirjoja. Silti lapsi on hyvin vilkas, puhelias ja monella tavalla haastava. Lukeminen on kuitenkin niin pieni osa hereilläoloajasta, ettei paljon lohduta. Jos päivästä lukee tunnin, jää silti n. 12 tuntia hereilläoloaikaa härväämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ap oman lapseni lähes täysin kuvauksestasi ja kieltämättä toisinaan tuntuu uuvuttavalta, kuinka paljon läsnäoloa ja ohjausta vilkas ja omapäinen lapsi tarvitsee. Lapsemme on alle neljä vuotias, osaa laskea, ajaa polkupyörällä, osaa lähes kaikki kirjaimet ja harjoittelee selvästi lukemista (on todella kiinnostunut kirjaimista ja lukemisen harjoittelusta). Härvää ja hölmöilee jos on tylsää, mutta kun ei aina jaksaisi keksiä jotain nerokasta ja mielekästä puuhaa. Lapsemme ei todellakaan ole sellainen, joka viihtyisi paikallaan piirtelemässä ja askartelemassa pitkät ajat. Kylpylässä ollessa hän nykyään saattaa malttaa olla yhdessä altaassa jopa sen 20-30 min, aikaisemmin vaihtoi allasta minuutin välein koska tylsistyi. Päiväkotia lapsemme selvästi kuormitti ja vaihdoimme päiväkotia, kun erityislapsen kanssa ei selvästikään ollut osaamista ja päiväkoti sanoi, ettei pärjää enää lapsemme kanssa. Kotona pärjäämme suht hyvin,  ymmärrän itse hyvin lasta ja hänen tarpeitaan, joten en useinkaan koe häntä rasittavaksi. Mutta jatkuva viihdytyksen tarve on toisinaan raskasta. Ja ei, en ole jatkuvasti viihdyttämässä lasta vaan ohjaan päivittäin tekemään asioita yksin ilman viihdytystä. 

Ruutuaika ei ole päivittäistä, vaan vältämme ruudun tarjoamista lapsen vilkkauden takia. Tiedän sen johtavan ojasta allikkoon ja pahentavan lapsen tilannetta. Teen paljon lapsen kanssa, olemme ulkona päivittäin. 

Sinulla on kovat vaatimukset 4v lapselle. Pelkästään 30min kylpylässä on jo riittävän pitkä aika tuossa iässä, teillä ollaan se aika yhdessä altaassa. 

Käsitit väärin. Lapsi itse haluaa olla kylpylässä ja uimassa tunti tolkulla. Lapsi saisi aivan järkyttävän raivokohtauksen, jos lähtisimme pois jo puolen tunnin kohdalla. Puolessa tunnissa lapsi on vasta päässyt niin sanotusti vauhtiin ja kaikki kiva on vasta alkanut. Olin alkukesästä lapsen kanssa kylpylässä pari yötä ja ensimmäisenä päivänä oltiin uimassa heti aamupalan jälkeen päiväuniin saakka. Huudon kautta nukkumaan. Päiväunien jälkeen lapsi halusi takaisin ja halusi uida iltapalaan saakka. Päivällinen syötiin kylpylässä. Seuraavana aamuna halusi uudestaan heti aamupalan jälkeen ja halusi olla niin pitkään, kunnes oli aivan pakko lähteä pois. En tiedä onko tämä miten normaalia, mutta lapseni ei todellakaan viihdy paikallaan vaan haluaa olla jatkuvasti liikkeessä ja tekemässä jotain. Siksi oppi pyöräilemäänkin jo heti kolme vuotiaana, koska on jatkuvasti liikkeessä, ei halua olla paikoillaan.

Kyllä minulle riittäisi se puolen tunnin uinti, mutta lapselleni se ei riitä. Kyse ei ole minun vaatimuksestani, vaan lapsen tarpeista. Ja on tosiaan mukavaa, että nykyään ei sentään vaihdeta allasta minuutin välein vaan samassa altaassa saatetaan viihtyä jatkuvasti uiden ja touhuten se puolisen tuntia.

Ei tällaista varmaan pysty käsittämään sellainen, jonka lapsi on niin sanotusti normaali rauhallinen lapsi.

Tämä on lapsen persoona ja lyontainen temperamentti. Ei sitä voi eikä kannata väkisin vääntää muuksi. Te olette onnistuneet ihan hyvin. Lapsi härvää, koska hän on härvääjä nyt pienenä. Hän kasvaa ja muuttuu.

Mun naapurissa asuu perhe, joilla on tällainen super energinen taaperopoika. Syöksyy aina jostain huitomaan kun lähden koiralenkille. Äiti juoksee koko päivän perässä. Näyttää raskaalta, poika myös kiljuu paljon.  Pidä ap rima matalalla, selvitkää hengissä näistä vuosista niin hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsen persoona ja lyontainen temperamentti. Ei sitä voi eikä kannata väkisin vääntää muuksi. Te olette onnistuneet ihan hyvin. Lapsi härvää, koska hän on härvääjä nyt pienenä. Hän kasvaa ja muuttuu.

Mun naapurissa asuu perhe, joilla on tällainen super energinen taaperopoika. Syöksyy aina jostain huitomaan kun lähden koiralenkille. Äiti juoksee koko päivän perässä. Näyttää raskaalta, poika myös kiljuu paljon.  Pidä ap rima matalalla, selvitkää hengissä näistä vuosista niin hyvä. 

Rimaa on vaikea pitää matalalla levottoman, haastavan lapsen kanssa. Lasta täytyy jatkuvasti vahtia, komentaa ja rauhoitella. Energiaa menee tähän ihan hirveästi. Ja kyllä siihen lapsen käytökseen on pakko puuttua. Jos erehdyt julkisella paikalla olemaan komentamatta (vaikka olet sata kertaa sanonut lapselle, että älä juokse muita päin ja lapsi ei usko), saat varmasti pahoja katseita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.

 

Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen. 

Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?

Em tiedä mistä älyllisesti lahjakas lapsi tunnistetaan enkä tiedä objektiivisesti miten älykäs oma lapsi on, mutta sai jo päiväkodissa palautetta siitä että hänellä on valtavasti tietoa, hänelle annetaan ikätason haastavampia tehtäviä, kyseli ja keskusteli tosi paljon ja nautti sellaisista tehtävistä (ja pystyi keskittymään) joissa joutui pysähtymään miettimään, esim. erilaiset pulmapelit. Oppi omatoimisesti lukemaan 4-vuotiaana ja kuvittelin sen olevan vain sellaista äänteiden tankkausta, mutta sitten lapsi kirjoitti tarinoita ja referoi sanomalehtiuutisia himpun alle 5-vuotiaana ihan pätevästi. Eskarissa puhuttiin aikaisemmasta koulunaloituksesta, mutta minusta lapsi tarvitsi aikaa sos.kehitykselle ja enemmän liikettä ja leikkiä päivään kuin koulu tarjosi. Alakoulun loppupuolella keskiarvo yli 9,5 aika nollapanoksella ja tunnilla härväten, siis lapsi vaikuttaa keskittyvän lähinnä pieruvitseihin kaverinsa lanssa mutta sitten tahkoo mitattavissa suorituksista kymppiä kympin jälkeen. Jännityksellä odotan mitä yläkoulu tuo tullessaan, tiedä että alakoulun koulumenestys ei ole tae mistään.

Meidän alle kouluikäinen on vasta 5-vuotias, joten en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enkä tiedä onko lapsi älyllisesti lahjakas mutta tietyissä asioissa ikätasoaan edellä. 

 

Päiväkodissa olivat kiinnittäneet huomiota siihen, että lapsi pystyi suunnittelemaan peleissä siirtoja pidemmälle. Esimerkiksi kanin loikka oli hänestä helppo, koska hoksasi nopeasti voittavan taktiikan. Samoin muuttuvassa labyrintissa pystyi hahmottamaan miten laattoja siirtämällä pääsee aarteen luo. Noiden perusteella saatiin suositus siirtyä hankalampiin peleihin ja lapsi nauttii esimerkiksi Carcassonnesta vaikka enemmän tykkääkin siinä rakentaa linnoja kuin voittaa. Pelaa myös mielellään shakkia ja kasaa legosettejä. Nämä auttoivat ihan konkreettisesti päiväkodissa, kun antoivat lapselle enemmän aivojumppaa, niin se fyysinen levottomuus väheni. Ja se tottakai heijastui myös kotiin. 

 

Lukemaan oppi itsekseen pari kuukautta ennen 5-vuotissynttäreitä. On kyllä ollut aina kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista mutta yllätti silti, että osasi tavailla niistä sanoja. Muutenkin hänellä on ikäisekseen hyvä sanavarasto ja osaa keskustella monipuolisesti eri asioista. 

Mä suosittelisin kanssa lisää aivojumppaa ja älyllistä haastetta, se saattaa vähentää fyysisen liikkumisen tarvetta. Jos vain ap jaksaa järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsen persoona ja lyontainen temperamentti. Ei sitä voi eikä kannata väkisin vääntää muuksi. Te olette onnistuneet ihan hyvin. Lapsi härvää, koska hän on härvääjä nyt pienenä. Hän kasvaa ja muuttuu.

Mun naapurissa asuu perhe, joilla on tällainen super energinen taaperopoika. Syöksyy aina jostain huitomaan kun lähden koiralenkille. Äiti juoksee koko päivän perässä. Näyttää raskaalta, poika myös kiljuu paljon.  Pidä ap rima matalalla, selvitkää hengissä näistä vuosista niin hyvä. 

Rimaa on vaikea pitää matalalla levottoman, haastavan lapsen kanssa. Lasta täytyy jatkuvasti vahtia, komentaa ja rauhoitella. Energiaa menee tähän ihan hirveästi. Ja kyllä siihen lapsen käytökseen on pakko puuttua. Jos erehdyt julkisella paikalla olemaan komentamatta (vaikka olet sata kertaa sanonut lapselle, että älä juokse muita päin ja lapsi ei usko), saat varmasti pahoja katseita. 

Rauhoitteluun ja ylivireystason laskuun ts. vireystasojen säätelyyn menee kyllä jonkin verran aikaa. On pakko, sillä jos lapsi menee todella ylivireisesti, häviää korvat täysin ja alkaa päätön hölmöily ja härväys. Ja silloin myös sattuu kaikki isoimmat onnettomuudet.

Kukaan ei usko, jos kerron miten vaativa esikoiseni oli.  Ihan kunnon lapsi, mutta koko ajan sai olla sen pään sisällä pohtimassa, mitä se saa päähänsä. 

Tierumpu! Sinne!

Mikä on tämä nappi? Painan! Ahaa, ostoskeskuksen liukuportaat pysähtyi!

Ja ihan arjessa: maassa on kivi! Hahaa, otan käteen, heitän! (Tää mä johti siihen, että hän ei saanut kävellessä kerätä mitään, koska ensimmäisenä mieleen tuleva asia oli yleensä hankkiutua siitä myös eroon- heittämällä.)

Koulunkäynti oli yhtä tuskaa. Se lähti niin väärälle kiertelleelle, kun ekaluokan ope inhosi lasta. Tai pelkäsi. Ei olisi halunnut luokalleen. Rehtoriin ehdotti, että äiti voisi jäädä kotiin ja kotikoulukin on mahdollisuus. Vähän helpotti, kun lapsi siirtyi pienryhmään. Tosin monta vuotta heitin lapsen eväineen autoon ja vein hänet kouluun ja suuntasin itse töihin. Kyllä se sieltä pois osasi tulla, mutta be aamut...

Nyt. Kun se oma ammatti löytyi, koulusta tuli mielenkiintoista ja motivoivaa. (Yksi väärän alan kokeilukin siihen mahtui) Hän hankki itse työpaikkansa ja asunnon, säästää omaan asuntoon, maksaa laskunsa ajallaan ja on muutenkin siellä, missä on luvannut olla.

Hän hankki omia nörttejä harrastuksia, outoja mutta sydämellisiä kavereita. Hän on yhä hurmaava, mutta myös vastuullinen. Ja koska jouduin niin monta vuotta kantamaan vastuuta ja tekemään töitä hänen tulevaisuutensa eteen, meillä on oikein hyvät välit. 

Ei äidille kaikkea kerrota, enkä halua tietääkään, mutta aina kun tiedän että lapsi on tulossa kylään, hymyilyttää jo etukäteen. 

Ai niin, hänellä on pikkusisarus, joka on myös äärettömän ihana ihminen ja näiden kahden välit ovat ihanan läheiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsen persoona ja lyontainen temperamentti. Ei sitä voi eikä kannata väkisin vääntää muuksi. Te olette onnistuneet ihan hyvin. Lapsi härvää, koska hän on härvääjä nyt pienenä. Hän kasvaa ja muuttuu.

Mun naapurissa asuu perhe, joilla on tällainen super energinen taaperopoika. Syöksyy aina jostain huitomaan kun lähden koiralenkille. Äiti juoksee koko päivän perässä. Näyttää raskaalta, poika myös kiljuu paljon.  Pidä ap rima matalalla, selvitkää hengissä näistä vuosista niin hyvä. 

Rimaa on vaikea pitää matalalla levottoman, haastavan lapsen kanssa. Lasta täytyy jatkuvasti vahtia, komentaa ja rauhoitella. Energiaa menee tähän ihan hirveästi. Ja kyllä siihen lapsen käytökseen on pakko puuttua. Jos erehdyt julkisella paikalla olemaan komentamatta (vaikka olet sata kertaa sanonut lapselle, että älä juokse muita päin ja lapsi ei usko), saat varmasti pahoja katseita. 

Rauhoitteluun ja ylivireystason laskuun ts. vireystasojen säätelyyn menee kyllä jonkin verran aikaa. On pakko, sillä jos lapsi menee todella ylivireisesti, häviää korvat täysin ja alkaa päätön hölmöily ja härväys. Ja silloin myös sattuu kaikki isoimmat onnettomuudet.

Meillä tuntuu, että on ihan päiväkohtaista. Jonakin päivänä lapsi on koko päivän paljon rauhallisempi ja joku päivä on jo heräämisestä asti hirveää hulinaa tai kiukkua. Ei ole selvinnyt, mistä vaihtelu johtuu. Päiväkodissakin ovat tästä nyreissään, kun lapsen vaativuus vaihtelee niin voimakkaasti eikä etukäteen tiedä, millainen päivä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsen persoona ja lyontainen temperamentti. Ei sitä voi eikä kannata väkisin vääntää muuksi. Te olette onnistuneet ihan hyvin. Lapsi härvää, koska hän on härvääjä nyt pienenä. Hän kasvaa ja muuttuu.

Mun naapurissa asuu perhe, joilla on tällainen super energinen taaperopoika. Syöksyy aina jostain huitomaan kun lähden koiralenkille. Äiti juoksee koko päivän perässä. Näyttää raskaalta, poika myös kiljuu paljon.  Pidä ap rima matalalla, selvitkää hengissä näistä vuosista niin hyvä. 

Rimaa on vaikea pitää matalalla levottoman, haastavan lapsen kanssa. Lasta täytyy jatkuvasti vahtia, komentaa ja rauhoitella. Energiaa menee tähän ihan hirveästi. Ja kyllä siihen lapsen käytökseen on pakko puuttua. Jos erehdyt julkisella paikalla olemaan komentamatta (vaikka olet sata kertaa sanonut lapselle, että älä juokse muita päin ja lapsi ei usko), saat varmasti pahoja katseita. 

Rauhoitteluun ja ylivireystason laskuun ts. vireystasojen säätelyyn menee kyllä jonkin verran aikaa. On pakko, sillä jos lapsi menee todella ylivireisesti, häviää korvat täysin ja alkaa päätön hölmöily ja härväys. Ja silloin myös sattuu kaikki isoimmat onnettomuudet.

Meillä tuntuu, että on ihan päiväkohtaista. Jonakin päivänä lapsi on koko päivän paljon rauhallisempi ja joku päivä on jo heräämisestä asti hirveää hulinaa tai kiukkua. Ei ole selvinnyt, mistä vaihtelu johtuu. Päiväkodissakin ovat tästä nyreissään, kun lapsen vaativuus vaihtelee niin voimakkaasti eikä etukäteen tiedä, millainen päivä on.

Sama täällä, on päiväkohtaista. Me vaihdettiin päiväkotia, kun edellisessä ei ollut osaamista eikä ymmärrystä eikä ilmeisesti resurssejakaan. Yksityisiä päiväkoteja ei lastenpsykan mukaan valvota samalla tavalla mitä julkisia ja vaikka laissa laatuvaatimukset ovat samat, niin käytännössä yksityisissä päiväkodeissa on laadussa valtavaa heittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.

 

Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen. 

Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?

Em tiedä mistä älyllisesti lahjakas lapsi tunnistetaan enkä tiedä objektiivisesti miten älykäs oma lapsi on, mutta sai jo päiväkodissa palautetta siitä että hänellä on valtavasti tietoa, hänelle annetaan ikätason haastavampia tehtäviä, kyseli ja keskusteli tosi paljon ja nautti sellaisista tehtävistä (ja pystyi keskittymään) joissa joutui pysähtymään miettimään, esim. erilaiset pulmapelit. Oppi omatoimisesti lukemaan 4-vuotiaana ja kuvittelin sen olevan vain sellaista äänteiden tankkausta, mutta sitten lapsi kirjoitti tarinoita ja referoi sanomalehtiuutisia himpun alle 5-vuotiaana ihan pätevästi. Eskarissa puhuttiin aikaisemmasta koulunaloituksesta, mutta minusta lapsi tarvitsi aikaa sos.kehitykselle ja enemmän liikettä ja leikkiä päivään kuin koulu tarjosi. Alakoulun loppupuolella keskiarvo yli 9,5 aika nollapanoksella ja tunnilla härväten, siis lapsi vaikuttaa keskittyvän lähinnä pieruvitseihin kaverinsa lanssa mutta sitten tahkoo mitattavissa suorituksista kymppiä kympin jälkeen. Jännityksellä odotan mitä yläkoulu tuo tullessaan, tiedä että alakoulun koulumenestys ei ole tae mistään.

Meidän alle kouluikäinen on vasta 5-vuotias, joten en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enkä tiedä onko lapsi älyllisesti lahjakas mutta tietyissä asioissa ikätasoaan edellä. 

 

Päiväkodissa olivat kiinnittäneet huomiota siihen, että lapsi pystyi suunnittelemaan peleissä siirtoja pidemmälle. Esimerkiksi kanin loikka oli hänestä helppo, koska hoksasi nopeasti voittavan taktiikan. Samoin muuttuvassa labyrintissa pystyi hahmottamaan miten laattoja siirtämällä pääsee aarteen luo. Noiden perusteella saatiin suositus siirtyä hankalampiin peleihin ja lapsi nauttii esimerkiksi Carcassonnesta vaikka enemmän tykkääkin siinä rakentaa linnoja kuin voittaa. Pelaa myös mielellään shakkia ja kasaa legosettejä. Nämä auttoivat ihan konkreettisesti päiväkodissa, kun antoivat lapselle enemmän aivojumppaa, niin se fyysinen levottomuus väheni. Ja se tottakai heijastui myös kotiin. 

 

Lukemaan oppi itsekseen pari kuukautta ennen 5-vuotissynttäreitä. On kyllä ollut aina kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista mutta yllätti silti, että osasi tavailla niistä sanoja. Muutenkin hänellä on ikäisekseen hyvä sanavarasto ja osaa keskustella monipuolisesti eri asioista. 

Mä suosittelisin kanssa lisää aivojumppaa ja älyllistä haastetta, se saattaa vähentää fyysisen liikkumisen tarvetta. Jos vain ap jaksaa järjestää. 

Tämmöinen on myös helppo ja halpa järjestää ja testata. Ainakin itselleni oli mielekästä opettaa lapselle lautapeli ja pelata niitä hänen kanssaan, kun niiden sisältö oli muutakin kuin heitä noppaa ja laske montako askelta saa liikkua eteenpäin. Se oli suorastaan hengähdystauko, kun lapsi mietti muuttuvan labyrintin kohdalla erilaisia reittivaihtoehtoja jokaiselle pelaajalle erikseen. 

Minulla on kaveri, jonka vilkasta poikaa olen joskus ottanut hoitoon. Motiivi on ollut, että kaveri saisi hengähtää. 

Olen alkanut empiä, koska muutaman kyläilyn jälkeen lapsi tuntuu työläältä. Seitsemänvuotias käyttäytyy kuin neljävuotias. Huitoo kepeillä, tonkii roskiksia, juoksee kukkaistutukset yli, huitoo sisällä tavaroita.

Jos uskoisi puhetta, voisi tulla jatkossakin, mutta kun ei usko.

Kun on työssään ja elämässä ylipäätään päässyt seuraamaan hyvin läheltä millaista on esim. vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen - osaa ihan erityisellä tavalla iloita lapsen terveydestä ja siitä että lapsi on energinen, vilkas ja kiinnostunut uusista asioista. Sitä ei ehkä osaa ajatella siinä oman arjen keskellä, millaista se olisikaan jos lapsi ei koskaan kävele tai keskustele - ei mitään kehitysvaiheita koskaan, ikuinen huoli ja yötä päivää 24/7 hoivaamista niin kauan kuin vanhempi on elossa. Lapsen vilkkaus ei itsessään ole ongelma, se vilkkaus pitää osata kohdistaa kaikkeen mielenkiintoiseen tekemiseen. Metsä on erinomainen paikka purkaa energiaa, sinne tutkimaan miten eläimet toimivat, rakentamaan majaa, kiipeilemään kiville. Eväät mukaan ja samalla voi opettaa eri asioita luonnosta. Metsässä oleilu rauhoittaa hermostos niin lapsilla kuin aikuisillakin. Meidän vilkas 4-vuotias tykkää metsäretkistä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo haiskahtaa vakiotrollin avaukselta kun niin tuttua ilmaisutyyliä pukkaa. 

Huomasin saman. Hupinsa kullakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsen persoona ja lyontainen temperamentti. Ei sitä voi eikä kannata väkisin vääntää muuksi. Te olette onnistuneet ihan hyvin. Lapsi härvää, koska hän on härvääjä nyt pienenä. Hän kasvaa ja muuttuu.

Mun naapurissa asuu perhe, joilla on tällainen super energinen taaperopoika. Syöksyy aina jostain huitomaan kun lähden koiralenkille. Äiti juoksee koko päivän perässä. Näyttää raskaalta, poika myös kiljuu paljon.  Pidä ap rima matalalla, selvitkää hengissä näistä vuosista niin hyvä. 

Rimaa on vaikea pitää matalalla levottoman, haastavan lapsen kanssa. Lasta täytyy jatkuvasti vahtia, komentaa ja rauhoitella. Energiaa menee tähän ihan hirveästi. Ja kyllä siihen lapsen käytökseen on pakko puuttua. Jos erehdyt julkisella paikalla olemaan komentamatta (vaikka olet sata kertaa sanonut lapselle, että älä juokse muita päin ja lapsi ei usko), saat varmasti pahoja katseita. 

Varmasti menee energiaa aivan tuhottomasti. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että pitäkää vain rima matalalla. Jos levotonta ja impulsiivista lasta ei pyri suitsimaan ja rauhoittamaan, seuraa muitakin ongelmia kuin pahat katseet julkisella paikalla. Kaverisuhteiden solmiminen muuttuu aika haastavaksi, jos lapsi on oppinut, ettei omasta käytöksestä tule mitään seuraamuksia. Useimmat lapset eivät halua kaveriksi sellaista lasta, joka säätää, häiriköi, härnää, sekoilee ja pahimmillaan käy fyysisesti käsiksi. Itsesäätely- ja vuorovaikutustaidot helpottavat elämää kaikin puolin ja haastavan "härvääjälapsen" on normaaliakin tärkeämpää alkaa opetella niitä jo nuorella iällä. 

Vierailija kirjoitti:

Jopa on vastaajilla kiire osoittaa oma erinomaisuutensa. Älä välitä. Mutta jos yhtään lohduttaa, usein juuri tällaisesta vilkkaasta, uteliaasta ja rajoja koettelevasta lapsesta tulee menestyjä elämässä. Itsenäinen henkilö, joka kyseenalaistaa asioita, etsii asioihin uusia ratkaisuja ja ei kulje samaa latua kuin muut. Tällainen ihminen ei vastoinkäymisistä lamaannu eikä lannistu - ominaisuuksia, joita tarvitaan tulevaisuudessa aina vain enemmän.

No ei se nyt aina näin hienoa ole. Levottomat ja keskittymiskyvyttömät ihmiset löytävät usein myös päihteistä lääkityksensä jos mikään ei riitä ja mihinkään osata rauhoittua.

Jatkakaa vain, vaikka välillä tuntuu, että kuuroille korville menee kaikki ja kaikki on turhaa. Jonain päivänä huomaa, että lapsi ei juoksekaan enää kielletyssä paikassa, tietää milloin pitää olla hiljaa jne. Joskus vain tuntuu toivottomalta. Nyt teillä on se hetki, mutta jatkakaa.

Kyllä se sitten viimeistään eskarissa ohjataan tutkimuksiin.

Ope

Suurin virhe on vähentää saatua lääkitystä yläkouluun tullessa tai lopettaa se silloin kesken. Yläkoulun alku  on keskittymisvaikeuksista kärsivälle kova paikka. Vaatimustaso kasvaa, eikä vaikkapa kemian tunneilla tai teknisissä töissä voida sallia yhtään härväämistä. Sieltä on pakko poistaa turvallisuuden takia heti, jos ei oleminen onnistu.