Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vilkkaan lapsen vanhemman suru ja väsymys - onko täällä muita kaltaisiani?
19.07.2026 |
Meillä on vilkas, haastava lapsi. Me emme ole mitään kaverivanhempia, vaan meillä on aina ollut lapselle rajat. Silti lapsi on pienestä saakka ollut haastava: omapäinen, ei läheskään aina usko kieltoja ja testaa rajoja usein. Lapsi saattaa kiihtyä nollasta sataan hyvin nopeasti, on välillä herkästi tulistuvaa tyyppiä. Omapäisyyden ja rajojen testaamisen lisäksi lapsi on aina ollut hyvin aktiivinen, liikunnallinen ja jopa motorisesti levoton. Meidän lapsemme ei ole se, joka istuu tyytyväisenä tuntikausia tekemässä värityskuvia ja leikkimässä hiljaa. Lapsi puhuu paljon, liikkuu paljon, koheltaa menemään ja innoissaan ryntää tutkimaan uusia paikkoja. Lapsemme on onneksi myös sosiaalinen, oppii nopeasti uusia taitoja ja nauttii kirjojen lukemisesta.
Lapsen vilkkaus ja haastava käytös on silti vuosien saatossa väsyttänyt meidät vanhemmat. Olemme tehneet lapsen kasvatuksen eteen paljon töitä vuosien aikana, mutta lapsi on yhä hyvin omapäinen, vilkas ja haastava. Aina kun kuvittelemme, että nyt olisi helpottanut, kun on ollut pari helpompaa päivää - alkaa lapsella taas härvääminen, kiukuttelu ja haastava käytös. Ja todella yritämme parhaamme. Olemme lapselle läsnä ja teemme asioita yhdessä. Ruutua ei katsota juuri lainkaan (max tunti tai kaksi viikossa, jos sitäkään).
Alle kouluikäisellä lapsellamme on muutamia kavereita. Vuosien saatossa olen kuitenkin huomannut, että aikuiset eivät viihdy haastavan lapsemme kanssa. Päiväkodin aikuiset ovat usein huokailleet, kuinka työläs lapsemme on. Yksi lapsen kummeista lopetti yhteydenpidon perheeseemme lapsemme ollessa 2 v, kun kummi ei jaksanut lapsemme vilkkautta ja uhmaikää. Toinen kummi jätti lapsen ja koko perheemme kutsumatta häihinsä, kun ei halunnut vilkasta lasta mukaan juhliin. Lapsemme seura selvästi kuormittaa aikuisia. Suren sitä, että lapsellamme jää kokematta monet hetket sukulaisten kanssa, kun lapseni seuraa ei jakseta.
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta lapsensa kanssa? Tai jos lapsesi on kasvanut jo aikuiseksi, miten selvisitte?
En kaipaa pilkkaa tilanteestani tai äitiyden haukkumista. Olemme mieheni kanssa tehneet parhaamme lapsen kasvatuksen eteen.
Ap
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo haiskahtaa vakiotrollin avaukselta kun niin tuttua ilmaisutyyliä pukkaa.
Heti huomasi tuosta pitkästä aloituksesta että vaki mt läski aloitti taas, vastailee ja kyselleet itseltään paskoja. 🐖🤮🤮🤮🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap oman lapseni lähes täysin kuvauksestasi ja kieltämättä toisinaan tuntuu uuvuttavalta, kuinka paljon läsnäoloa ja ohjausta vilkas ja omapäinen lapsi tarvitsee. Lapsemme on alle neljä vuotias, osaa laskea, ajaa polkupyörällä, osaa lähes kaikki kirjaimet ja harjoittelee selvästi lukemista (on todella kiinnostunut kirjaimista ja lukemisen harjoittelusta). Härvää ja hölmöilee jos on tylsää, mutta kun ei aina jaksaisi keksiä jotain nerokasta ja mielekästä puuhaa. Lapsemme ei todellakaan ole sellainen, joka viihtyisi paikallaan piirtelemässä ja askartelemassa pitkät ajat. Kylpylässä ollessa hän nykyään saattaa malttaa olla yhdessä altaassa jopa sen 20-30 min, aikaisemmin vaihtoi allasta minuutin välein koska tylsistyi. Päiväkotia lapsemme selvästi kuormitti ja vaihdoimme päiväkotia, kun erityislapsen kanssa ei selvästikään ollut osaamista ja päiväkoti sanoi, ettei pärjää enää lapsemme kanssa. Kotona pärjäämme suht hyvin, ymmärrän itse hyvin lasta ja hänen tarpeitaan, joten en useinkaan koe häntä rasittavaksi. Mutta jatkuva viihdytyksen tarve on toisinaan raskasta. Ja ei, en ole jatkuvasti viihdyttämässä lasta vaan ohjaan päivittäin tekemään asioita yksin ilman viihdytystä.
Ruutuaika ei ole päivittäistä, vaan vältämme ruudun tarjoamista lapsen vilkkauden takia. Tiedän sen johtavan ojasta allikkoon ja pahentavan lapsen tilannetta. Teen paljon lapsen kanssa, olemme ulkona päivittäin.
Ja meilläkin on tiukat, jämäkät rajat. Vaadimme lapselta käytöstapoja ja käymme niitä läpi päivittäin. On aikoja jolloin lapsi saa selvästi enemmän raivokohtauksia ja on omapäisempi, mutta on kyllä omapäinen aina. Haluaa tehdä itse, ei halua apua, haluaa päättää itse, tutkia itse. Olen monta kertaa miettinyt, että lepsuilla vanhemmilla lapsestani tulisi täysi hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.
Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen.
Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?
Em tiedä mistä älyllisesti lahjakas lapsi tunnistetaan enkä tiedä objektiivisesti miten älykäs oma lapsi on, mutta sai jo päiväkodissa palautetta siitä että hänellä on valtavasti tietoa, hänelle annetaan ikätason haastavampia tehtäviä, kyseli ja keskusteli tosi paljon ja nautti sellaisista tehtävistä (ja pystyi keskittymään) joissa joutui pysähtymään miettimään, esim. erilaiset pulmapelit. Oppi omatoimisesti lukemaan 4-vuotiaana ja kuvittelin sen olevan vain sellaista äänteiden tankkausta, mutta sitten lapsi kirjoitti tarinoita ja referoi sanomalehtiuutisia himpun alle 5-vuotiaana ihan pätevästi. Eskarissa puhuttiin aikaisemmasta koulunaloituksesta, mutta minusta lapsi tarvitsi aikaa sos.kehitykselle ja enemmän liikettä ja leikkiä päivään kuin koulu tarjosi. Alakoulun loppupuolella keskiarvo yli 9,5 aika nollapanoksella ja tunnilla härväten, siis lapsi vaikuttaa keskittyvän lähinnä pieruvitseihin kaverinsa lanssa mutta sitten tahkoo mitattavissa suorituksista kymppiä kympin jälkeen. Jännityksellä odotan mitä yläkoulu tuo tullessaan, tiedä että alakoulun koulumenestys ei ole tae mistään.
Meidän alle kouluikäinen on vasta 5-vuotias, joten en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enkä tiedä onko lapsi älyllisesti lahjakas mutta tietyissä asioissa ikätasoaan edellä.
Päiväkodissa olivat kiinnittäneet huomiota siihen, että lapsi pystyi suunnittelemaan peleissä siirtoja pidemmälle. Esimerkiksi kanin loikka oli hänestä helppo, koska hoksasi nopeasti voittavan taktiikan. Samoin muuttuvassa labyrintissa pystyi hahmottamaan miten laattoja siirtämällä pääsee aarteen luo. Noiden perusteella saatiin suositus siirtyä hankalampiin peleihin ja lapsi nauttii esimerkiksi Carcassonnesta vaikka enemmän tykkääkin siinä rakentaa linnoja kuin voittaa. Pelaa myös mielellään shakkia ja kasaa legosettejä. Nämä auttoivat ihan konkreettisesti päiväkodissa, kun antoivat lapselle enemmän aivojumppaa, niin se fyysinen levottomuus väheni. Ja se tottakai heijastui myös kotiin.
Lukemaan oppi itsekseen pari kuukautta ennen 5-vuotissynttäreitä. On kyllä ollut aina kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista mutta yllätti silti, että osasi tavailla niistä sanoja. Muutenkin hänellä on ikäisekseen hyvä sanavarasto ja osaa keskustella monipuolisesti eri asioista.
No voi mahotonta. 🤣🤣🤣🤣🤣
Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.
Vastasit moukka itsellesi. Hyiiii. 😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap oman lapseni lähes täysin kuvauksestasi ja kieltämättä toisinaan tuntuu uuvuttavalta, kuinka paljon läsnäoloa ja ohjausta vilkas ja omapäinen lapsi tarvitsee. Lapsemme on alle neljä vuotias, osaa laskea, ajaa polkupyörällä, osaa lähes kaikki kirjaimet ja harjoittelee selvästi lukemista (on todella kiinnostunut kirjaimista ja lukemisen harjoittelusta). Härvää ja hölmöilee jos on tylsää, mutta kun ei aina jaksaisi keksiä jotain nerokasta ja mielekästä puuhaa. Lapsemme ei todellakaan ole sellainen, joka viihtyisi paikallaan piirtelemässä ja askartelemassa pitkät ajat. Kylpylässä ollessa hän nykyään saattaa malttaa olla yhdessä altaassa jopa sen 20-30 min, aikaisemmin vaihtoi allasta minuutin välein koska tylsistyi. Päiväkotia lapsemme selvästi kuormitti ja vaihdoimme päiväkotia, kun erityislapsen kanssa ei selvästikään ollut osaamista ja päiväkoti sanoi, ettei pärjää enää lapsemme kanssa. Kotona pärjäämme suht hyvin, ymmärrän itse hyvin lasta ja hänen tarpeitaan, joten en useinkaan koe häntä rasittavaksi. Mutta jatkuva viihdytyksen tarve on toisinaan raskasta. Ja ei, en ole jatkuvasti viihdyttämässä lasta vaan ohjaan päivittäin tekemään asioita yksin ilman viihdytystä.
Ruutuaika ei ole päivittäistä, vaan vältämme ruudun tarjoamista lapsen vilkkauden takia. Tiedän sen johtavan ojasta allikkoon ja pahentavan lapsen tilannetta. Teen paljon lapsen kanssa, olemme ulkona päivittäin.
Sinulla on kovat vaatimukset 4v lapselle. Pelkästään 30min kylpylässä on jo riittävän pitkä aika tuossa iässä, teillä ollaan se aika yhdessä altaassa.
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.
Se on yksilöllistä ja varmasti asiaan vaikuttaa se onko vanhemmat oppineet lukemaan aikaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni olivat erittäin vilkkaita ja ehtiväisiä ja kun oli kolme alle 4-vuotiasta, niin olihan se välillä aika villiä. Äitini oli esimerkiksi lähettämässä kaikki kolme kasvatuslaitokseen, koska eivät mielestään olleet "terveitä". Mutta kun kasvoivat, rauhoittuivat ja nyt aikuisina ovat ihan täysipäisiä, työssäkäyviä ihmisiä 😅 Minulla on yksi lapsenlapsi ja melkoisen vauhdikas hänkin oli pienempänä. Nyt jo kohta 10v ja todellakin rauhoittunut paljon. Harrastaa myös paljon liikuntaa, sitä suosittelen kaikille, jos se vaan kiinnostaa. Saa suurimmat energiat purettua liikkumiseen. Tosin se vaatii vanhemmiltakin paljon, onneksi hekin molemmat ovat erittäin liikunnallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap oman lapseni lähes täysin kuvauksestasi ja kieltämättä toisinaan tuntuu uuvuttavalta, kuinka paljon läsnäoloa ja ohjausta vilkas ja omapäinen lapsi tarvitsee. Lapsemme on alle neljä vuotias, osaa laskea, ajaa polkupyörällä, osaa lähes kaikki kirjaimet ja harjoittelee selvästi lukemista (on todella kiinnostunut kirjaimista ja lukemisen harjoittelusta). Härvää ja hölmöilee jos on tylsää, mutta kun ei aina jaksaisi keksiä jotain nerokasta ja mielekästä puuhaa. Lapsemme ei todellakaan ole sellainen, joka viihtyisi paikallaan piirtelemässä ja askartelemassa pitkät ajat. Kylpylässä ollessa hän nykyään saattaa malttaa olla yhdessä altaassa jopa sen 20-30 min, aikaisemmin vaihtoi allasta minuutin välein koska tylsistyi. Päiväkotia lapsemme selvästi kuormitti ja vaihdoimme päiväkotia, kun erityislapsen kanssa ei selvästikään ollut osaamista ja päiväkoti sanoi, ettei pärjää enää lapsemme kanssa. Kotona pärjäämme suht hyvin, ymmärrän itse hyvin lasta ja hänen tarpeitaan, joten en useinkaan koe häntä rasittavaksi. Mutta jatkuva viihdytyksen tarve on toisinaan raskasta. Ja ei, en ole jatkuvasti viihdyttämässä lasta vaan ohjaan päivittäin tekemään asioita yksin ilman viihdytystä.
Ruutuaika ei ole päivittäistä, vaan vältämme ruudun tarjoamista lapsen vilkkauden takia. Tiedän sen johtavan ojasta allikkoon ja pahentavan lapsen tilannetta. Teen paljon lapsen kanssa, olemme ulkona päivittäin.Ja meilläkin on tiukat, jämäkät rajat. Vaadimme lapselta käytöstapoja ja käymme niitä läpi päivittäin. On aikoja jolloin lapsi saa selvästi enemmän raivokohtauksia ja on omapäisempi, mutta on kyllä omapäinen aina. Haluaa tehdä itse, ei halua apua, haluaa päättää itse, tutkia itse. Olen monta kertaa miettinyt, että lepsuilla vanhemmilla lapsestani tulisi täysi hirviö.
Lapsilla on vaiheita kehityksessä.. Uhmaikä voi olla hyvin haastava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.
En todellakaan tiedä. Lapsi on kielellisesti lahjakas, oppi puhumaan todella varhain ja ainut tapa saada hänet rauhoittumaan aloilleen pitkäksi aikaa on kirjojen lukeminen. Lapseni on aina rakastanut kirjoja ja satujen lukemista. En tiedä tuleeko kiinnostus lukemisen opetteluun ja aakkosiin tuota kautta. Selvisin lapsen kanssa mm. neljän tunnin lennon kirjojen avulla, luin sen pari tuntia putkeen. Oli oikeasti ainoa tapa saada lapsi pysymään paikoillaan riittävän pitkän aikaa, kun alkuihmetys oli hälvennyt ja kysymystulva tauonnut lentokoneen noustessa ilmaan. En vertaisi lapsia keskenään tuollaisessa asiassa, sillä lapsillakin on erilaisia mielenkiinnon kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että täällä kuvaillaan lapsen mahdollista lahjakkuutta syyksi haastavalle käytökselle. Todellisuudessa osa haastavista lapsista on vain haastavia - ei mitään superlahjakkuuksia. Koulupolku voi olla takkuinen, jos ei pysty rauhoittumaan.
Joskus on kiva antaa muitakin vaihtoehtoja kuin ainainen kirjaindiagnoosi ja lääkkeet. Eikä varhaislapsuudessa kehityksessä edelläoleminen tarkoita välttämättä mitään älykkyyttä. Monesti ne erot tasaantuvat ensimmäisen kouluvuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo haiskahtaa vakiotrollin avaukselta kun niin tuttua ilmaisutyyliä pukkaa.
Heti huomasi tuosta pitkästä aloituksesta että vaki mt läski aloitti taas, vastailee ja kyselleet itseltään paskoja. 🐖🤮🤮🤮🤮
Mt sika nyt nukkumaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap oman lapseni lähes täysin kuvauksestasi ja kieltämättä toisinaan tuntuu uuvuttavalta, kuinka paljon läsnäoloa ja ohjausta vilkas ja omapäinen lapsi tarvitsee. Lapsemme on alle neljä vuotias, osaa laskea, ajaa polkupyörällä, osaa lähes kaikki kirjaimet ja harjoittelee selvästi lukemista (on todella kiinnostunut kirjaimista ja lukemisen harjoittelusta). Härvää ja hölmöilee jos on tylsää, mutta kun ei aina jaksaisi keksiä jotain nerokasta ja mielekästä puuhaa. Lapsemme ei todellakaan ole sellainen, joka viihtyisi paikallaan piirtelemässä ja askartelemassa pitkät ajat. Kylpylässä ollessa hän nykyään saattaa malttaa olla yhdessä altaassa jopa sen 20-30 min, aikaisemmin vaihtoi allasta minuutin välein koska tylsistyi. Päiväkotia lapsemme selvästi kuormitti ja vaihdoimme päiväkotia, kun erityislapsen kanssa ei selvästikään ollut osaamista ja päiväkoti sanoi, ettei pärjää enää lapsemme kanssa. Kotona pärjäämme suht hyvin, ymmärrän itse hyvin lasta ja hänen tarpeitaan, joten en useinkaan koe häntä rasittavaksi. Mutta jatkuva viihdytyksen tarve on toisinaan raskasta. Ja ei, en ole jatkuvasti viihdyttämässä lasta vaan ohjaan päivittäin tekemään asioita yksin ilman viihdytystä.
Ruutuaika ei ole päivittäistä, vaan vältämme ruudun tarjoamista lapsen vilkkauden takia. Tiedän sen johtavan ojasta allikkoon ja pahentavan lapsen tilannetta. Teen paljon lapsen kanssa, olemme ulkona päivittäin.Ja meilläkin on tiukat, jämäkät rajat. Vaadimme lapselta käytöstapoja ja käymme niitä läpi päivittäin. On aikoja jolloin lapsi saa selvästi enemmän raivokohtauksia ja on omapäisempi, mutta on kyllä omapäinen aina. Haluaa tehdä itse, ei halua apua, haluaa päättää itse, tutkia itse. Olen monta kertaa miettinyt, että lepsuilla vanhemmilla lapsestani tulisi täysi hirviö.
Lapsilla on vaiheita kehityksessä.. Uhmaikä voi olla hyvin haastava...
Tämän kaikki tietää. Hyvä että itseäsi valistat hölmö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna vähän enenmän ruutuaikaa, onpshan hetken hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo haiskahtaa vakiotrollin avaukselta kun niin tuttua ilmaisutyyliä pukkaa.
Et näköjään erota trollia, tämä on kaukana siitä.
Lapsi voi olla sekä lahjakas että adhd samaan aikaan. Ainakin itse olin tällainen lapsi, tosin tyttö. Riehuin paljon ja ala-asteen ka 9,9. Aikuisena olen tehnyt kaksi maisterintutkintoa matemaattisilla aloilla ja olen päätynyt luoviin esihenkilö- ja asiantuntijatehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.
Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen.
Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?
Sinut tunnistaa pitkistä paskoizta viesteistäsi. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🐖🐖🐖🐖🐖
Eihän noita kukaan viitsi eikä jaksa lukea kun ei ole mitään sen arvoista.
Aika usein auttaa. Voimia, teette hyvää työtä lapsen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän lapset oppii noin aikaisin lukemaan? Meillä fiksu ja monista asioista kiinnostunut 5,5 v, mutta ei todellakaan tunnista kuin alle kymmenen kirjainta ja laskee vasta neljäänkymmeneen. Lapsemme kuulostaa suorastaan tyhmältä teidän lapsiinne verrattuna.
Ei aavistustakaan. Luetaan toki paljon kotona lapselle ja muutenkin mutta ei olla erikseen opetettu lukemaan. Varmaan oppi lukemaan samalla kuin kirjoittamaankin, kävi läpi äänteitä ja niiden yhdistelmiä ja sitten palaset loksahti paikoilleen. Esimerkiksi kun kirjoitti äiti, niin puhui samalla ääneen ja maisteli kirjaimia ääääiii äi, tttttt ti.
Laskeminen on kiinnostanut myös aina ja laskee mielellään kolikoita ja helppoja laskutehtäviä.
Alue: Aihe vapaa
Meidän alle kouluikäinen on vasta 5-vuotias, joten en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enkä tiedä onko lapsi älyllisesti lahjakas mutta tietyissä asioissa ikätasoaan edellä.
Päiväkodissa olivat kiinnittäneet huomiota siihen, että lapsi pystyi suunnittelemaan peleissä siirtoja pidemmälle. Esimerkiksi kanin loikka oli hänestä helppo, koska hoksasi nopeasti voittavan taktiikan. Samoin muuttuvassa labyrintissa pystyi hahmottamaan miten laattoja siirtämällä pääsee aarteen luo. Noiden perusteella saatiin suositus siirtyä hankalampiin peleihin ja lapsi nauttii esimerkiksi Carcassonnesta vaikka enemmän tykkääkin siinä rakentaa linnoja kuin voittaa. Pelaa myös mielellään shakkia ja kasaa legosettejä. Nämä auttoivat ihan konkreettisesti päiväkodissa, kun antoivat lapselle enemmän aivojumppaa, niin se fyysinen levottomuus väheni. Ja se tottakai heijastui myös kotiin.
Lukemaan oppi itsekseen pari kuukautta ennen 5-vuotissynttäreitä. On kyllä ollut aina kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista mutta yllätti silti, että osasi tavailla niistä sanoja. Muutenkin hänellä on ikäisekseen hyvä sanavarasto ja osaa keskustella monipuolisesti eri asioista.