Lue keskustelun säännöt.
Vilkkaan lapsen vanhemman suru ja väsymys - onko täällä muita kaltaisiani?
19.07.2026 |
Meillä on vilkas, haastava lapsi. Me emme ole mitään kaverivanhempia, vaan meillä on aina ollut lapselle rajat. Silti lapsi on pienestä saakka ollut haastava: omapäinen, ei läheskään aina usko kieltoja ja testaa rajoja usein. Lapsi saattaa kiihtyä nollasta sataan hyvin nopeasti, on välillä herkästi tulistuvaa tyyppiä. Omapäisyyden ja rajojen testaamisen lisäksi lapsi on aina ollut hyvin aktiivinen, liikunnallinen ja jopa motorisesti levoton. Meidän lapsemme ei ole se, joka istuu tyytyväisenä tuntikausia tekemässä värityskuvia ja leikkimässä hiljaa. Lapsi puhuu paljon, liikkuu paljon, koheltaa menemään ja innoissaan ryntää tutkimaan uusia paikkoja. Lapsemme on onneksi myös sosiaalinen, oppii nopeasti uusia taitoja ja nauttii kirjojen lukemisesta.
Lapsen vilkkaus ja haastava käytös on silti vuosien saatossa väsyttänyt meidät vanhemmat. Olemme tehneet lapsen kasvatuksen eteen paljon töitä vuosien aikana, mutta lapsi on yhä hyvin omapäinen, vilkas ja haastava. Aina kun kuvittelemme, että nyt olisi helpottanut, kun on ollut pari helpompaa päivää - alkaa lapsella taas härvääminen, kiukuttelu ja haastava käytös. Ja todella yritämme parhaamme. Olemme lapselle läsnä ja teemme asioita yhdessä. Ruutua ei katsota juuri lainkaan (max tunti tai kaksi viikossa, jos sitäkään).
Alle kouluikäisellä lapsellamme on muutamia kavereita. Vuosien saatossa olen kuitenkin huomannut, että aikuiset eivät viihdy haastavan lapsemme kanssa. Päiväkodin aikuiset ovat usein huokailleet, kuinka työläs lapsemme on. Yksi lapsen kummeista lopetti yhteydenpidon perheeseemme lapsemme ollessa 2 v, kun kummi ei jaksanut lapsemme vilkkautta ja uhmaikää. Toinen kummi jätti lapsen ja koko perheemme kutsumatta häihinsä, kun ei halunnut vilkasta lasta mukaan juhliin. Lapsemme seura selvästi kuormittaa aikuisia. Suren sitä, että lapsellamme jää kokematta monet hetket sukulaisten kanssa, kun lapseni seuraa ei jakseta.
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta lapsensa kanssa? Tai jos lapsesi on kasvanut jo aikuiseksi, miten selvisitte?
En kaipaa pilkkaa tilanteestani tai äitiyden haukkumista. Olemme mieheni kanssa tehneet parhaamme lapsen kasvatuksen eteen.
Ap
Kommentit (91)
Keskaria ja lällätystä vaan muksulle kyl se siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kouluikäisten kuuluukin olla tuollaisia eläväisiä lapsia.
Kyllä ne siitä rauhoittuvat kuin ikää tulee lisää tai ainakin oppivat käyttämään energiaa hyödyksi eri asioissa.
Mä oon aina tykännyt että lapsella on energiaa ja luonnetta.
Lapselle kannattaa hankkia liikunnallisia harrastuksia.
Meillä on lapsi saattanut olla treeneissä 2-5 kertaa viikossa, iästä ja tasosta riippuen.
Pieniä lapsia ei meillä ole otettu ikinä isoihin juhliin mukaan, hoitaja lapselle siksi aikaa kun ollaan häissä. Niihin juhliin lapsi ehtii oppia sitten kun ikää tulee lisää.
Oma asenne kannattaa olla myönteisempi lasta ja hänen luonnettaan kohtaan, vaikka itse olisit rauhallinen et voi lapselta vaatia samaa.
Alle kouluikäisestä ei voi sanoa että vuosien saatossa, kun niitä vuosia on niin vähän että lapsen luonne ei ole vielä edes kunnolla muokkaantunut, sitten murrosiän jälkeen näkee millainen ihminen lapsesta on oikeasti kasvamassa.
Onko teillä vain yksi lapsi joka saa aina olla aikuisten kaiken huomion keskipisteenä?
Kummitus on usein sellainen asia mikä ei kestä. Monesti loppuu jopa vauva vuoden jälkeen mielenkiinto pitää yhteyttä kummilapseen. Mä oon ajatellut että tää on ihan ok, kun meillä näin on myös käynyt. Ne kummit nyt minusta vanhanaikainen tapa, joiden tehtävänä kasvattaa lasta uskossa.. Nykyään kummit on lähinnä vaatimus siihen että lapsi voidaan kastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rajasta mennään yli ja niin sehän on rajan rikkomista eikä rajan testaamista. Jos tämä on toistuvaa niin ei ole väärin puhua kurittomuudesta.
Pitäisi löytää ne keinot millä lasta estetään ylittämästä rajaa ainakaan kovin usein. Se voi olla yhdistelmä pakottamista, rankaisemista ja lahjomista. Testaamalla löytyvät ne keinot joilla kutakin lasta saa missäkin tilanteessa ohjailtua parhaiten.
Käytännön näkökulma toimii näissä asioissa parhaiten. Jos yksi keino ei selvästikään tuota tulosta niin sitten kokeillaan seuraavaa tai tehostetaan keinoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja silti olette epäonnistuneet.
Se, että ihmisillä ovat erilaiset temperamentit ei ole kenenkään epäonnistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenvaljaat ovat kätevä väline vilkkaan lapsen kanssa. Niiden avulla saa ohjailtua kävelevää lasta ja niillä saa myös tarvittaessa lapsen kiinnitettyä vaikkapa ruokailun ajaksi.
Jopa on vastaajilla kiire osoittaa oma erinomaisuutensa. Älä välitä. Mutta jos yhtään lohduttaa, usein juuri tällaisesta vilkkaasta, uteliaasta ja rajoja koettelevasta lapsesta tulee menestyjä elämässä. Itsenäinen henkilö, joka kyseenalaistaa asioita, etsii asioihin uusia ratkaisuja ja ei kulje samaa latua kuin muut. Tällainen ihminen ei vastoinkäymisistä lamaannu eikä lannistu - ominaisuuksia, joita tarvitaan tulevaisuudessa aina vain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vastaa väittääkseni että tehdä tilanteen taustalla olisi samat syytä, mutta tunnistan paljon siitä mitä kirjoitat. Lapsen vilkkaus oli myös huonosti yhteensopivaa sisaruksen aistisäätelypulmien kanssa, tilanne edellyttä jatkuvaa valppautta ja aiheutti paljon surua siitä miten moni kokemus "hukkui" sisarusten välisen tasapainon ylläpitämiseen ja omien hermojen säilyttämiseen.
Pyydettiin useita kertoja apua mm. perheneuvolasta, koulupsykologilta jne. "Tehdän pärjäätte hyvin" ja "lapsi on niin älykäs" että ongelmaa ei nähty. Tiesin kyllö itse että lapsella on ADHD, mutta olisin halunnut muuta tukitoimia lääkityksen sijaan. Sellaisia ei saatu kun lapsi "pärjäsi niin hyvin".
Kolmannella luokalla lapselle alkoi tulla itsetunto-ongelmia, koulustressiä, univaikeuksia, ylivirittyneisyyttä, itkuisuutta, raivareita. Lapsi kertoi joutuvansa koko koulupäivän pinnistelemään tosi kovasti ja silti hän saa koko ajan moitteita siitä että on liian usein äänessä. Opettajakin sanoi että näkee ettei lapsi ole tottelematon tai uhmakas, kuuntelee kyllä aikuisia ja haluaa toimia oikein, mutta impulssikontrolli ei riitä. Kouluun oli toimitettu mm. kuulonsuojaimet, sermejä luokkaan, nystyrätyyny, äänettömiä näpräysleluja. Koulussa ei edelleenkään saanut mitään tukea kun numerot oli hyviä.
Tässä vaiheessa olo sitten pakko myöntää lääkekokeiluun, kun lapsi selvästi uupui ha alkoi heräillä yölläkin seuraavaa koulupäivää peläten. Ja nyt 2,5v myöhemmin olen siihen ratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen. Sisarussuhde on muuttunut aivan valtavasti sen jälkeen, sanoin sukulaiset näyttävät viihtyvän lapsen seurassa ihan eri tavalla. Lapsi ei käytä lääkettä aina viikonloppuisin tai lomilla, mutta tunnistaa sen hyödyn koulun lisäksi esim. harrastusturnauspäivinä ja reissuissa jotka jännittää. Ja toki lapsi on myös ihan kasvanut, mutta kun nyt huomaan eron lääkkeellisten ja lääkkeettömien päivien välillä, niin ymmärrän miksi olin itsekin aiemmin usein akku loppu. On se nimittäin leppoisaa jos voi puhua kokonaisen lauseen loppuun ilman keskeytystä tai joku ei koko ajan beatboxaa korvaan ja tömähdä iholle yllättävästä suunnasta. Nyt kun lääkkeelliset päivät on myös vanhemmille kevyempiä, lääkkeettöminä jaksaa suhtautua härvellykseen lempeämmin.
En ajattele että lapsi pitäisi "lääkitä hiljaiseksi kelvatakseen muille", mutta tämä on (kaiken normaalin ja sen ylittävän kasvatustyön lisäksi!) ainoa keino jolla voin vaikuttaa siihen millaista palautetta lapseni saa koulussa, kaverisuhteissa, sukulaisilta... ja hän ansaitsee jotain muuta kuin jatkuvaa kärsimättömyyttä, moittimista, seuran välttelyä.
Miten tuo haiskahtaa vakiotrollin avaukselta kun niin tuttua ilmaisutyyliä pukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tosi vilkas lapsi harrasti paljon mm urheilua ja sellaista urheilulajia jossa sai kilpailla. Myös musiikkia ja kuvista. Tämä sopi hänelle hyvin, myös ’älylliset haasteet’ olivat mieleen lapsena. Jatkuva vahtiminen ja valppaana olo oli kyllä silloin kun hän oli pieni kyllä rankkaa. Tuli mm ensiapu tutuksi, vaikka aina vahdittiin, nopea oli. Samoin päiväkodissa ja kaverien kanssa sattui ja tapahtui …
Jahka innostui koulusta. 5 luokalla - saattoi auttaa kun opettaja vaihtui, numerot nousi ja tämä innosti lisää yrittämään, L paperit kirjoitti lukiosta ja nyt on tekniikan tohtori vaikka vasta 30:nen. Ja parisuhteessa jo 5 vuotta. Voimia teille!
Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.
Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.
Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen.
Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.
Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen.
Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?
Em tiedä mistä älyllisesti lahjakas lapsi tunnistetaan enkä tiedä objektiivisesti miten älykäs oma lapsi on, mutta sai jo päiväkodissa palautetta siitä että hänellä on valtavasti tietoa, hänelle annetaan ikätason haastavampia tehtäviä, kyseli ja keskusteli tosi paljon ja nautti sellaisista tehtävistä (ja pystyi keskittymään) joissa joutui pysähtymään miettimään, esim. erilaiset pulmapelit. Oppi omatoimisesti lukemaan 4-vuotiaana ja kuvittelin sen olevan vain sellaista äänteiden tankkausta, mutta sitten lapsi kirjoitti tarinoita ja referoi sanomalehtiuutisia himpun alle 5-vuotiaana ihan pätevästi. Eskarissa puhuttiin aikaisemmasta koulunaloituksesta, mutta minusta lapsi tarvitsi aikaa sos.kehitykselle ja enemmän liikettä ja leikkiä päivään kuin koulu tarjosi. Alakoulun loppupuolella keskiarvo yli 9,5 aika nollapanoksella ja tunnilla härväten, siis lapsi vaikuttaa keskittyvän lähinnä pieruvitseihin kaverinsa lanssa mutta sitten tahkoo mitattavissa suorituksista kymppiä kympin jälkeen. Jännityksellä odotan mitä yläkoulu tuo tullessaan, tiedä että alakoulun koulumenestys ei ole tae mistään.
Meillä samanlainen kuopus! HUSilla suositeltiin hyvää teosta, kannattaa lukea Ross W Greenen Tulistuva lapsi: https://helmet.finna.fi/Record/helmet.1778714
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös alle kouluikäinen lapsi, joka on kova menemään ja tuntui mahdottomalta väsyttää. Ihan sama montako tuntia ulkoiltiin päivässä.
Meillä levottomuutta aiheutti se, että lapsi ei saanut tarpeeksi älyllistä haastetta. Onneksi hoksasivat asian päiväkodissa, koska esikoisen kohdalla ei olisi tullut mieleenkään ostaa vaikkapa pelejä, jotka on suunnattu kouluikäisille. Lapsi rauhottui, kun sai käyttää päätään ja nykyään istuu varsin tyytyväisenä puuhailemassa itsekseen.
Mistä piirteistä tunnisti älyllisesti lahjakkaan lapsen?
Em tiedä mistä älyllisesti lahjakas lapsi tunnistetaan enkä tiedä objektiivisesti miten älykäs oma lapsi on, mutta sai jo päiväkodissa palautetta siitä että hänellä on valtavasti tietoa, hänelle annetaan ikätason haastavampia tehtäviä, kyseli ja keskusteli tosi paljon ja nautti sellaisista tehtävistä (ja pystyi keskittymään) joissa joutui pysähtymään miettimään, esim. erilaiset pulmapelit. Oppi omatoimisesti lukemaan 4-vuotiaana ja kuvittelin sen olevan vain sellaista äänteiden tankkausta, mutta sitten lapsi kirjoitti tarinoita ja referoi sanomalehtiuutisia himpun alle 5-vuotiaana ihan pätevästi. Eskarissa puhuttiin aikaisemmasta koulunaloituksesta, mutta minusta lapsi tarvitsi aikaa sos.kehitykselle ja enemmän liikettä ja leikkiä päivään kuin koulu tarjosi. Alakoulun loppupuolella keskiarvo yli 9,5 aika nollapanoksella ja tunnilla härväten, siis lapsi vaikuttaa keskittyvän lähinnä pieruvitseihin kaverinsa lanssa mutta sitten tahkoo mitattavissa suorituksista kymppiä kympin jälkeen. Jännityksellä odotan mitä yläkoulu tuo tullessaan, tiedä että alakoulun koulumenestys ei ole tae mistään.
Teillä on nero lapsi, onnittelut :)
Hienoa, että täällä kuvaillaan lapsen mahdollista lahjakkuutta syyksi haastavalle käytökselle. Todellisuudessa osa haastavista lapsista on vain haastavia - ei mitään superlahjakkuuksia. Koulupolku voi olla takkuinen, jos ei pysty rauhoittumaan.
Tunnistan ap oman lapseni lähes täysin kuvauksestasi ja kieltämättä toisinaan tuntuu uuvuttavalta, kuinka paljon läsnäoloa ja ohjausta vilkas ja omapäinen lapsi tarvitsee. Lapsemme on alle neljä vuotias, osaa laskea, ajaa polkupyörällä, osaa lähes kaikki kirjaimet ja harjoittelee selvästi lukemista (on todella kiinnostunut kirjaimista ja lukemisen harjoittelusta). Härvää ja hölmöilee jos on tylsää, mutta kun ei aina jaksaisi keksiä jotain nerokasta ja mielekästä puuhaa. Lapsemme ei todellakaan ole sellainen, joka viihtyisi paikallaan piirtelemässä ja askartelemassa pitkät ajat. Kylpylässä ollessa hän nykyään saattaa malttaa olla yhdessä altaassa jopa sen 20-30 min, aikaisemmin vaihtoi allasta minuutin välein koska tylsistyi. Päiväkotia lapsemme selvästi kuormitti ja vaihdoimme päiväkotia, kun erityislapsen kanssa ei selvästikään ollut osaamista ja päiväkoti sanoi, ettei pärjää enää lapsemme kanssa. Kotona pärjäämme suht hyvin, ymmärrän itse hyvin lasta ja hänen tarpeitaan, joten en useinkaan koe häntä rasittavaksi. Mutta jatkuva viihdytyksen tarve on toisinaan raskasta. Ja ei, en ole jatkuvasti viihdyttämässä lasta vaan ohjaan päivittäin tekemään asioita yksin ilman viihdytystä.
Ruutuaika ei ole päivittäistä, vaan vältämme ruudun tarjoamista lapsen vilkkauden takia. Tiedän sen johtavan ojasta allikkoon ja pahentavan lapsen tilannetta. Teen paljon lapsen kanssa, olemme ulkona päivittäin.
Ja silti olette epäonnistuneet.