IS: Huonosti käyttäytyvät lapset terrorisoivat kotieläinpihan eläimiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, moni nykyvanhempi kaipaisi kursseja miten lasta kasvatetaan vanhempana. Ei enää osata tai uskalleta.

Joku heidät on kasvattanut.

Nykyvanhemmat on omassa lapsuudessa kokeneet jäähytystä, tukkapöllyä, luunappeja, aresteja yms. ja ovat päättäneet että ei koskaan enää sellaista. Tämänpäivän kasvatus perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja lapsen tunnetaitojen tukemiseen.

Nykyvanhempien omat vanhemmat (noin 60-vuotiaat) kasvatettiinväkivallalla. Nykyvanhemmat (noin 30-vuotiaat) kasvatettiin jo ilman fyysistä kuritusta/väkivaltaa. Mutta en usko, että väkivalta on ratkaisu. Vanhemmilta tarvitaan vaan enemmän keskittymistä niihin lapsiin ja niiden kasvatukseen - ja vähemmän kännykkään ja itseensä.

Vielä 1990-luvulla ruumiillinen kuritus oli todella yleistä. Jäähyjä taas käytettiin yleisesti vielä 2010-luvullakin.

Mun lapsi on syntynyt ysärillä. Ei kuritettu enää fyysisesti. Sehän oli kiellettyä ihan laissakin. Enkä myöskään halunnut. Jäähyjä en ole oikein koskaan osannut antaa, kun mun mielestä on ihan mukavaa viettää aikaa yksikseen omassa huoneessa. Minusta se ei ole ollut koskaan rangaistus.  :)

Se että peruu jonkun kivan menon lapselta on paljon tehokkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja-akkojen kurittomia kakaroita.

Ei. Kyllä monesti näkee juuri miehillä tuollaista empatiakyvytöntä kylmää käytöstä.

Yh mutsien kasvattamia?

Että joku mulqvisti saa naisvihan tähänkin sotkettua. On ollut itsellään varmaan mahtava isäsuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi muuten aina mieli taputtaa ja kannustaa, kun joku vanhempi kantaa riehuvan ja karjuvan lapsensa pois kaupasta kesken kauppareissun. Hyvä sinä!

 

Toisaalta aika moni tekee lasun siinä tilanteessa missä lapsen fyysistä koskemattomuutta rikotaan ja lapsi itkee ja rimpuilee.

Ai jostain tuntemattomasta ihmisestä, joka vain kantaa lapsensa ulos kaupasta? Ihan on luvallista vanhempansa nostaa lapsensa syliinsä. Kaikkea sitä jotkut luuleekin.

Ammattikasvattajille sellainen toiminta on kiellettyä. Myös ruumiillinen kuritus kiellettiin aiemmin ensin ammattikasvattajilta ja vasta myöhemmin vanhemmilta.

Kyllä oman lapsensa saa ottaa syliinsä. Ja kyllä pitäisi ammattikasvattajankin saada ottaa (en ole ammattikasvattaja). Millä sä saat muuten karjuvan lapsen rauhoittumaan, jos ei puhe auta? Se lapsen huudattaminen niin että, se karjuu ääni välillä sortuen on ihan kamalaa - ulkopuolisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Minä hakkasin ensin kakarat, sen jälkeen vanhemmat. Olen 190cm 102kg mies joten paskaperheen isukista ei vastusta. 

Hirvee läski. Laihduta.

Siellä pitäisi olla jotain rodeoratsastusta sonnilla. Villi lapsi sonnin selkään sinne tänne heiteltäväksi. Johan se pyytäis niiden tällien jälkeen päästä kotiin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä toiseen äärilaitaan, että käytetään fyysistä kuritusta. Rajoja ja rakkautta. Nykyään puuttuu rajat. Annetaan lasten tehdä mitä vaan. Kyllä mä aina ohjeistin lapset miten käyttäydytään missäkin. Käytiin monesti katsomassa eläimiä ja tietysti olin siinä mukana, en missään terasseilla räpläämässä kännykkää. 

Mikä se raja oikein on? Sitäkö, että lasta kielletään? 

Entä jos lapsi ei tottele kieltoa ja astuu ilman lupaa rajan yli. Miten se estetään lapselta vai estetäänkö?

Se raja on siinä, että kun se on asetettu, sen pitämistä valvotaan, sen ylittämisestä on aina sanktio. Sanktio ei ole huutamista eikä lyömistä, vaan sen näyttämistä, että sinä olet lastasi vahvempi ja lapsi voi turvata sinuun, koska olet luotettava ja pidät rajan. Tarvittaessa nappaat vaikka sen eläintä kiusaavan  lapsen syliisi ja pitelet häntä paikoillaan. Yksi ei riittää, sinä olet vahvempi. Mikäli pikkutyyppi raivoaa, kannat hänet rauhallisesti mutta lujasti eläinpuistosta ja se retki oli siinä.  Ei saarnoja, vaan lyhyt asiallinen keskustelu siitä, mitä tapahtui, ja piste. Jokainen lapsi kyllä tietää,mettä eläimiä ei saa kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertookin jo koko ongelman. Jos lapset kasvatetaan niin, että vanhempi on koko ajan kiinni kännykässä, paikalla muttei läsnä, niin lapsi ei opi peilaamaan tunnetiloja, empatiaa, tai mikä on soveliasta. Ei näille lapsille ole varmaan hiekkalaatikollakaan kerrottu, ettei toista saa lyödä lapiolla, kun sielläkin vanhempi on katsonut puhelintaan. 

Empatia ja toisten huomioon ottaminen ei ole pelkästään sisäsyntyistä, vaan myös taito, jota yleensä opitaan varhaislapsuudessa. Pienet lapset ovat käytökseltään aika "psykopaatteja", koska eivät vielä tiedä oikean ja väärän eroa. Normaalissa kasvatuksessa aikuiset opastavat tässä. Hiekkalaatikkoleikit loppuu jos kaveria lyödään, lelu palautetaan takaisin jos ottaa sen toiselta kädestä, jo ennen eläinten näkemistä kerrotaan miten niitä kohdellaan jne. Myös esimerkiksi sadut ja tarinat opettavat lapsille moraalia. Mutta jos tämä kaikki jää väliin koska vanhempi katsoo puhelintaan, miten oletat lapsen taikovan empatiataidot tyhjästä?

 

Saman tien porttikielto tuolla lailla käyttäytyville kotieläinpihalla tai kissakahvilassa tai missään muuallakaan. Koska eivät he osaa ensi kerrallakaan sen paremmin käyttäytyä, kun sitä ei näköjään kotona harjoitella.

Mua aina hirvittää, kun joudun komentamaan mun lapsenlapsia välillä aika ankarastikin. Kun harvoin nähdään, niin se kurinpito tuntuu kurjalta. Mutta silti he tykkää musta niin paljon, että suunnittelevat keskenään koko vuoden aina, kuinka tulevat kesällä mummolaan ja tinkaavat äidiltään lisäöitä. Ei se kurinpito eikä opettaminen riko lapsia. Päinvastoin. He tietävät, että heistä välitetään. Välinpitämättömyys on se, mikä todella satuttaa.

Käytännössä koko historian ajan lapsia on sekä rakastettu että kuritettu samaan aikaan. Ilman että siinä on ollut mitään ristiriitaa. Vasta aivan hiljattain keksittiin että kuritus saa lapset vihaamaan vanhempiaan.

Aivan. Kukahan senkin keksi. 

Rajoja voi laittaa ilman kuritustakin. Se vaatii vain viitseliöisyyttä, eikä kännykän tuijotusta. Missään ei ole kielletty lastenkasvatusta, vaan päinvastoin se on vanhempien velvollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertookin jo koko ongelman. Jos lapset kasvatetaan niin, että vanhempi on koko ajan kiinni kännykässä, paikalla muttei läsnä, niin lapsi ei opi peilaamaan tunnetiloja, empatiaa, tai mikä on soveliasta. Ei näille lapsille ole varmaan hiekkalaatikollakaan kerrottu, ettei toista saa lyödä lapiolla, kun sielläkin vanhempi on katsonut puhelintaan. 

Empatia ja toisten huomioon ottaminen ei ole pelkästään sisäsyntyistä, vaan myös taito, jota yleensä opitaan varhaislapsuudessa. Pienet lapset ovat käytökseltään aika "psykopaatteja", koska eivät vielä tiedä oikean ja väärän eroa. Normaalissa kasvatuksessa aikuiset opastavat tässä. Hiekkalaatikkoleikit loppuu jos kaveria lyödään, lelu palautetaan takaisin jos ottaa sen toiselta kädestä, jo ennen eläinten näkemistä kerrotaan miten niitä kohdellaan jne. Myös esimerkiksi sadut ja tarinat opettavat lapsille moraalia. Mutta jos tämä kaikki jää väliin koska vanhempi katsoo puhelintaan, miten oletat lapsen taikovan empatiataidot tyhjästä?

 

Saman tien porttikielto tuolla lailla käyttäytyville kotieläinpihalla tai kissakahvilassa tai missään muuallakaan. Koska eivät he osaa ensi kerrallakaan sen paremmin käyttäytyä, kun sitä ei näköjään kotona harjoitella.

Mua aina hirvittää, kun joudun komentamaan mun lapsenlapsia välillä aika ankarastikin. Kun harvoin nähdään, niin se kurinpito tuntuu kurjalta. Mutta silti he tykkää musta niin paljon, että suunnittelevat keskenään koko vuoden aina, kuinka tulevat kesällä mummolaan ja tinkaavat äidiltään lisäöitä. Ei se kurinpito eikä opettaminen riko lapsia. Päinvastoin. He tietävät, että heistä välitetään. Välinpitämättömyys on se, mikä todella satuttaa.

Käytännössä koko historian ajan lapsia on sekä rakastettu että kuritettu samaan aikaan. Ilman että siinä on ollut mitään ristiriitaa. Vasta aivan hiljattain keksittiin että kuritus saa lapset vihaamaan vanhempiaan.

Aivan. Kukahan senkin keksi. 

Rajoja voi laittaa ilman kuritustakin. Se vaatii vain viitseliöisyyttä, eikä kännykän tuijotusta. Missään ei ole kielletty lastenkasvatusta, vaan päinvastoin se on vanhempien velvollisuus. 

Kuri ilman kuritusta on kuin laki jossa ei ole rangaistussäädöksiä.

No rules!

On näitä nähty linnunpesiä on huidottu sählymailalla yms

Vierailija kirjoitti:

En tunne jutussa olevaa kotieläintilaa, mutta liian paljon näkee myös tylyä ja komentavaa käytöstä  asiakkaita/kävijöitä kohtaan. On oikeasti oltava kokemusta asiakaspalvelusta, vaikeista asiakkaista, kieltämisen eri tavoista. 
Vanhemmilla ei ole sen enempää kokemusta eläimistä kuin lapsillakaan, joten silloin on pakko pystyä puuttumaan kohteliaasti ja ystävällisesti.Vanhempien huono asenne on keino puolustautua tilanteessa, jossa he nolostuvat.
Sinne maksaa sisälle, joten ei sinne kaikilla ole edes varaa mennä.

Vanhempien vika, jos heillä on niin herkkähipiäinen ego.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertookin jo koko ongelman. Jos lapset kasvatetaan niin, että vanhempi on koko ajan kiinni kännykässä, paikalla muttei läsnä, niin lapsi ei opi peilaamaan tunnetiloja, empatiaa, tai mikä on soveliasta. Ei näille lapsille ole varmaan hiekkalaatikollakaan kerrottu, ettei toista saa lyödä lapiolla, kun sielläkin vanhempi on katsonut puhelintaan. 

Empatia ja toisten huomioon ottaminen ei ole pelkästään sisäsyntyistä, vaan myös taito, jota yleensä opitaan varhaislapsuudessa. Pienet lapset ovat käytökseltään aika "psykopaatteja", koska eivät vielä tiedä oikean ja väärän eroa. Normaalissa kasvatuksessa aikuiset opastavat tässä. Hiekkalaatikkoleikit loppuu jos kaveria lyödään, lelu palautetaan takaisin jos ottaa sen toiselta kädestä, jo ennen eläinten näkemistä kerrotaan miten niitä kohdellaan jne. Myös esimerkiksi sadut ja tarinat opettavat lapsille moraalia. Mutta jos tämä kaikki jää väliin koska vanhempi katsoo puhelintaan, miten oletat lapsen taikovan empatiataidot tyhjästä?

 

Saman tien porttikielto tuolla lailla käyttäytyville kotieläinpihalla tai kissakahvilassa tai missään muuallakaan. Koska eivät he osaa ensi kerrallakaan sen paremmin käyttäytyä, kun sitä ei näköjään kotona harjoitella.

Mua aina hirvittää, kun joudun komentamaan mun lapsenlapsia välillä aika ankarastikin. Kun harvoin nähdään, niin se kurinpito tuntuu kurjalta. Mutta silti he tykkää musta niin paljon, että suunnittelevat keskenään koko vuoden aina, kuinka tulevat kesällä mummolaan ja tinkaavat äidiltään lisäöitä. Ei se kurinpito eikä opettaminen riko lapsia. Päinvastoin. He tietävät, että heistä välitetään. Välinpitämättömyys on se, mikä todella satuttaa.

Käytännössä koko historian ajan lapsia on sekä rakastettu että kuritettu samaan aikaan. Ilman että siinä on ollut mitään ristiriitaa. Vasta aivan hiljattain keksittiin että kuritus saa lapset vihaamaan vanhempiaan.

Aivan. Kukahan senkin keksi. 

Rajoja voi laittaa ilman kuritustakin. Se vaatii vain viitseliöisyyttä, eikä kännykän tuijotusta. Missään ei ole kielletty lastenkasvatusta, vaan päinvastoin se on vanhempien velvollisuus. 

Kuri ilman kuritusta on kuin laki jossa ei ole rangaistussäädöksiä.

Jokainen voi miettiä miten tehokas olisi laki missä lukisi, että ei saa varastaa mutta ei olisi määrätty mitään rangaistusta varkaalle. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vanhemmilla on nykyään niin isoja vaikeuksia saada lapsiaan tottelemaan...

Psykopatian oireisiin ihmisillä liittyy usein julmuutta eläimiä kohtaan, mikä voi ilmetä jo nuorella iällä. Sarjamurhaajista kertovissa dokumenteissa on yleisesti tullut ilmi, että ovat olleet ilkeitä ja kavalia sekä ovat kiusanneet eläimiä lapsina. Onko siis odotettavissa, että nykylapsista tulossa joukko psykopaatteja ja sarjamurhaajia. Kasvattajathan ilmeisesti sallivat kyseisten piirteiden vahvistamista, kun kerta hyväksyvät omien lastensa teot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertookin jo koko ongelman. Jos lapset kasvatetaan niin, että vanhempi on koko ajan kiinni kännykässä, paikalla muttei läsnä, niin lapsi ei opi peilaamaan tunnetiloja, empatiaa, tai mikä on soveliasta. Ei näille lapsille ole varmaan hiekkalaatikollakaan kerrottu, ettei toista saa lyödä lapiolla, kun sielläkin vanhempi on katsonut puhelintaan. 

Empatia ja toisten huomioon ottaminen ei ole pelkästään sisäsyntyistä, vaan myös taito, jota yleensä opitaan varhaislapsuudessa. Pienet lapset ovat käytökseltään aika "psykopaatteja", koska eivät vielä tiedä oikean ja väärän eroa. Normaalissa kasvatuksessa aikuiset opastavat tässä. Hiekkalaatikkoleikit loppuu jos kaveria lyödään, lelu palautetaan takaisin jos ottaa sen toiselta kädestä, jo ennen eläinten näkemistä kerrotaan miten niitä kohdellaan jne. Myös esimerkiksi sadut ja tarinat opettavat lapsille moraalia. Mutta jos tämä kaikki jää väliin koska vanhempi katsoo puhelintaan, miten oletat lapsen taikovan empatiataidot tyhjästä?

 

Saman tien porttikielto tuolla lailla käyttäytyville kotieläinpihalla tai kissakahvilassa tai missään muuallakaan. Koska eivät he osaa ensi kerrallakaan sen paremmin käyttäytyä, kun sitä ei näköjään kotona harjoitella.

Mua aina hirvittää, kun joudun komentamaan mun lapsenlapsia välillä aika ankarastikin. Kun harvoin nähdään, niin se kurinpito tuntuu kurjalta. Mutta silti he tykkää musta niin paljon, että suunnittelevat keskenään koko vuoden aina, kuinka tulevat kesällä mummolaan ja tinkaavat äidiltään lisäöitä. Ei se kurinpito eikä opettaminen riko lapsia. Päinvastoin. He tietävät, että heistä välitetään. Välinpitämättömyys on se, mikä todella satuttaa.

Käytännössä koko historian ajan lapsia on sekä rakastettu että kuritettu samaan aikaan. Ilman että siinä on ollut mitään ristiriitaa. Vasta aivan hiljattain keksittiin että kuritus saa lapset vihaamaan vanhempiaan.

Aivan. Kukahan senkin keksi. 

Rajoja voi laittaa ilman kuritustakin. Se vaatii vain viitseliöisyyttä, eikä kännykän tuijotusta. Missään ei ole kielletty lastenkasvatusta, vaan päinvastoin se on vanhempien velvollisuus. 

Kuri ilman kuritusta on kuin laki jossa ei ole rangaistussäädöksiä.

Jokainen voi miettiä miten tehokas olisi laki missä lukisi, että ei saa varastaa mutta ei olisi määrätty mitään rangaistusta varkaalle. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vanhemmilla on nykyään niin isoja vaikeuksia saada lapsiaan tottelemaan...

Lapsi kiusaa eläintä, eikä lopeta vaikka käsket. Mitä teet? Lähdette pois? Miksi ette? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertookin jo koko ongelman. Jos lapset kasvatetaan niin, että vanhempi on koko ajan kiinni kännykässä, paikalla muttei läsnä, niin lapsi ei opi peilaamaan tunnetiloja, empatiaa, tai mikä on soveliasta. Ei näille lapsille ole varmaan hiekkalaatikollakaan kerrottu, ettei toista saa lyödä lapiolla, kun sielläkin vanhempi on katsonut puhelintaan. 

Empatia ja toisten huomioon ottaminen ei ole pelkästään sisäsyntyistä, vaan myös taito, jota yleensä opitaan varhaislapsuudessa. Pienet lapset ovat käytökseltään aika "psykopaatteja", koska eivät vielä tiedä oikean ja väärän eroa. Normaalissa kasvatuksessa aikuiset opastavat tässä. Hiekkalaatikkoleikit loppuu jos kaveria lyödään, lelu palautetaan takaisin jos ottaa sen toiselta kädestä, jo ennen eläinten näkemistä kerrotaan miten niitä kohdellaan jne. Myös esimerkiksi sadut ja tarinat opettavat lapsille moraalia. Mutta jos tämä kaikki jää väliin koska vanhempi katsoo puhelintaan, miten oletat lapsen taikovan empatiataidot tyhjästä?

 

Saman tien porttikielto tuolla lailla käyttäytyville kotieläinpihalla tai kissakahvilassa tai missään muuallakaan. Koska eivät he osaa ensi kerrallakaan sen paremmin käyttäytyä, kun sitä ei näköjään kotona harjoitella.

Mua aina hirvittää, kun joudun komentamaan mun lapsenlapsia välillä aika ankarastikin. Kun harvoin nähdään, niin se kurinpito tuntuu kurjalta. Mutta silti he tykkää musta niin paljon, että suunnittelevat keskenään koko vuoden aina, kuinka tulevat kesällä mummolaan ja tinkaavat äidiltään lisäöitä. Ei se kurinpito eikä opettaminen riko lapsia. Päinvastoin. He tietävät, että heistä välitetään. Välinpitämättömyys on se, mikä todella satuttaa.

Käytännössä koko historian ajan lapsia on sekä rakastettu että kuritettu samaan aikaan. Ilman että siinä on ollut mitään ristiriitaa. Vasta aivan hiljattain keksittiin että kuritus saa lapset vihaamaan vanhempiaan.

Aivan. Kukahan senkin keksi. 

Rajoja voi laittaa ilman kuritustakin. Se vaatii vain viitseliöisyyttä, eikä kännykän tuijotusta. Missään ei ole kielletty lastenkasvatusta, vaan päinvastoin se on vanhempien velvollisuus. 

Kuri ilman kuritusta on kuin laki jossa ei ole rangaistussäädöksiä.

Jokainen voi miettiä miten tehokas olisi laki missä lukisi, että ei saa varastaa mutta ei olisi määrätty mitään rangaistusta varkaalle. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vanhemmilla on nykyään niin isoja vaikeuksia saada lapsiaan tottelemaan...

Lapsi kiusaa eläintä, eikä lopeta vaikka käsket. Mitä teet? Lähdette pois? Miksi ette? 

Pois lähtö ei aina ole kokonaisuuden kannalta järkevää. Ottaen huomioon esimerkiksi siitä aiheutuvat kulut sekä muille perheenjäsenille aiheutuva mielipaha. Lisäksi jos kyse on paikasta missä lapsi ei viihdy niin pois lähtö on silloin lähinnä palkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kertookin jo koko ongelman. Jos lapset kasvatetaan niin, että vanhempi on koko ajan kiinni kännykässä, paikalla muttei läsnä, niin lapsi ei opi peilaamaan tunnetiloja, empatiaa, tai mikä on soveliasta. Ei näille lapsille ole varmaan hiekkalaatikollakaan kerrottu, ettei toista saa lyödä lapiolla, kun sielläkin vanhempi on katsonut puhelintaan. 

Empatia ja toisten huomioon ottaminen ei ole pelkästään sisäsyntyistä, vaan myös taito, jota yleensä opitaan varhaislapsuudessa. Pienet lapset ovat käytökseltään aika "psykopaatteja", koska eivät vielä tiedä oikean ja väärän eroa. Normaalissa kasvatuksessa aikuiset opastavat tässä. Hiekkalaatikkoleikit loppuu jos kaveria lyödään, lelu palautetaan takaisin jos ottaa sen toiselta kädestä, jo ennen eläinten näkemistä kerrotaan miten niitä kohdellaan jne. Myös esimerkiksi sadut ja tarinat opettavat lapsille moraalia. Mutta jos tämä kaikki jää väliin koska vanhempi katsoo puhelintaan, miten oletat lapsen taikovan empatiataidot tyhjästä?

 

Saman tien porttikielto tuolla lailla käyttäytyville kotieläinpihalla tai kissakahvilassa tai missään muuallakaan. Koska eivät he osaa ensi kerrallakaan sen paremmin käyttäytyä, kun sitä ei näköjään kotona harjoitella.

Mua aina hirvittää, kun joudun komentamaan mun lapsenlapsia välillä aika ankarastikin. Kun harvoin nähdään, niin se kurinpito tuntuu kurjalta. Mutta silti he tykkää musta niin paljon, että suunnittelevat keskenään koko vuoden aina, kuinka tulevat kesällä mummolaan ja tinkaavat äidiltään lisäöitä. Ei se kurinpito eikä opettaminen riko lapsia. Päinvastoin. He tietävät, että heistä välitetään. Välinpitämättömyys on se, mikä todella satuttaa.

Käytännössä koko historian ajan lapsia on sekä rakastettu että kuritettu samaan aikaan. Ilman että siinä on ollut mitään ristiriitaa. Vasta aivan hiljattain keksittiin että kuritus saa lapset vihaamaan vanhempiaan.

Aivan. Kukahan senkin keksi. 

Rajoja voi laittaa ilman kuritustakin. Se vaatii vain viitseliöisyyttä, eikä kännykän tuijotusta. Missään ei ole kielletty lastenkasvatusta, vaan päinvastoin se on vanhempien velvollisuus. 

Kuri ilman kuritusta on kuin laki jossa ei ole rangaistussäädöksiä.

Jokainen voi miettiä miten tehokas olisi laki missä lukisi, että ei saa varastaa mutta ei olisi määrätty mitään rangaistusta varkaalle. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vanhemmilla on nykyään niin isoja vaikeuksia saada lapsiaan tottelemaan...

Lapsi kiusaa eläintä, eikä lopeta vaikka käsket. Mitä teet? Lähdette pois? Miksi ette? 

Pois lähtö ei aina ole kokonaisuuden kannalta järkevää. Ottaen huomioon esimerkiksi siitä aiheutuvat kulut sekä muille perheenjäsenille aiheutuva mielipaha. Lisäksi jos kyse on paikasta missä lapsi ei viihdy niin pois lähtö on silloin lähinnä palkinto.

Olisiko liian vaikea tehtävä ennakoida ennen reissua esim. miten eläinten kanssa voi toimia ja mitä voi tehdä ja mitä ei? Miten ylipäänsä käyttäydytään ja miten ei. Vanhempien tehtävä on rakentaa rajat ja opettaa lapsia myös sietämään pettymyksiä. Jos käyttäytyy ja perseilee, niin sitten vanhemman tehtävä on laittaa sille piste. Ainakin nyt pitäisi laittaa stoppi eläinten kiusaamiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-mutsit kersoineen asialla.

Enemmän tässä ilmiössä haisee olematon isyys! Useilla miehillä ei ole tunnetaitoja eikä empatiakykyä, siellä sitten heidän lapsensa kiskovat porsaita saparosta. 

Kun tunnetaidot tulivat käyttöön vajaa 10 vuotta sitten niin kurittomuus räjähti käsiin. Paljon paremmin meni siihen aikaan kun tunnetaitoja ei vielä ollut.

Kyllä, mutta tuloksena myös tuhansia aikuisia, jotka eivät halua olla missään tekemisissä tunnekylmien vanhempiensa kanssa. Tunnekasvatus ei tarkoita sitä, että lapsi saa käyttäytyä miten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, moni nykyvanhempi kaipaisi kursseja miten lasta kasvatetaan vanhempana. Ei enää osata tai uskalleta.

Joku heidät on kasvattanut.

Nykyvanhemmat on omassa lapsuudessa kokeneet jäähytystä, tukkapöllyä, luunappeja, aresteja yms. ja ovat päättäneet että ei koskaan enää sellaista. Tämänpäivän kasvatus perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja lapsen tunnetaitojen tukemiseen.

Nii. Ja mitä tästä opimme. Me nykyvanhemmat kunnioitamme vanhempiamme emmekä intä vastaan.

Noh. En kannata kuitenkaan tätäkään, vaan kultaista keskitietä. Kuria, rajoja ja rakkautta sekä lapsen kuuntelua sopivassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta. Pistäisin toiminnan kiinni tai ottaisin vierailijoita vain vartioidusti. En oikein ymmärrä miten tilanne on voinut edes päästä noin pahaksi. Kai siellä nyt kerrotaan vierailijoille selkeät säännöt että mitä saa ja ei saa tehdä, ja häiriköt voidaan poistaa, vai päästetäänkö vieraat kosketusetäisyydelle eläimistä ns. omalla vastuulla ja ilman vartiointia? Sehän olisi hirveän suuri riski sekä niille eläimille että vieraille. Olen kuullut monta tarinaa joissa tuntematon on syöttänyt eläimille jotain sopimatonta, myrkyllisiä kasveja tai roskia, johtaen eläimen tuskalliseen kuolemaan. Tai joissa eläin on päässyt puremaan, potkaisemaan pahasti. Sellaisia riskejä ei saa ottaa.

 

Toisaalta en ole yllättynyt tällaisesta uutisesta koska elämme maailmassa joka oikein kannustaa kohtelemaan eläimiä epäempaattisesti, näkee ne ihmiselle alisteisina hyödykkeinä joiden hyvinvointi, tarpeet ja jopa halu elää ovat toissijaisia. Menemme eläintarhoihin ja muihin huvituksiin vaatien että eläin esitetään meille, minkä takia niitä pidetään luonnottomissa pienissä häkeissä joissa ne eivät pääse minnekään edes piiloon ja rauhoittumaan. Sama mentaliteetti "oikeuttaa" repimään kotieläintä mikäli tämä ei suostu kosketeltavaksi koko rahan edestä.

 

Vegaaniperheenä emme käytä mitään eläinhuvituksia mikäli ne ei toimi eläimen ehdoilla. Eläinsuojelukeskukset (animal sanctuary) on ok, niissä pelastetut eläimet saa vain olla niin hyvissä oloissa kuin mahdollista ja homma pyörii lahjoituksin/keräyksin ja vapaaehtoisvoimin eli tavoite ei ole tehdä rahaa eläinten kustannuksella.

 

Jos lapsi haluaa nähdä eläimiä niin sitten mennään luontoon ja toivotaan luonnollisia kohtaamisia. Ja sielläkin käyttäydytään kuin vieraat toisen kodissa eli ei häiriköidä tms..

 

 

Niitä lapsia voi muuten myös opettaa ihan pienestä lähtien että miten (koti)eläimiä voi koskea jos ne antaa. Moni antaa taaperoiden repiä häntää ja turkkia, ja sitten pöyristyy kun kissalla/koiralla meneekin hermot. 🙄 Ihan kädestä pitäen näytin omalle vauvalle joka meinasi vaistonomaisesti tarrata kissaamme turkista, että jos sitä paijaa nätisti näin niin se tuntuu kivalta kädessä ja kissakin tykkää, tekee hassuja asioita kuten kierähtää selälleen tai puskee kättä ja kehrää. Hyvä suhde heillä heti alusta lähtien. Kissakin ymmärsi olla hellä vauvan lähellä, pisti aina kynnet piiloon kun tuli lähelle. Valvomatta ei jätetty kahden ikinä, kuten liian moni tekee.

 

Empatiakasvatus on onnistunut siinä vaiheessa kun osaamme olla empaattisia myös toislajisia eläimiä kohtaan.

On myös toisenlaisia lapsia. Mun lapsenlapsi kysyi ihan pienenä Korkeasaaren eläimistä, pidetäänkö niitä vankeina siellä. Pisti vähän aikuisenkin miettimään.

Lapsista tulee on just sellaisia millaiseksi me aikuiset heidät kasvatetaan. Empatia on ihmisessä itseasiassa luonnollisesti esiintyvä piirre (se on elinehto sosiaaliselle laumaeläimelle), sen soveltaminen taas opittua. Joten tuollaisen kysymyksen esittäminen on lapselle oikeastaan normaalia mikäli tämä on oppinut että eläimiin suhtaudutaan positiivisesti, että vankila on rangaistusmuoto, ja että aikuisia voi pyytää selittämään asioita maailmasta joita lapsi ei vielä ymmärrä. Lapset ovat oikein taitavia tuomaan esiin tällaisia ristiriitoja arvojen ja tekojen välillä joita me aikuiset ei useinkaan edes ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Psykopatian oireisiin ihmisillä liittyy usein julmuutta eläimiä kohtaan, mikä voi ilmetä jo nuorella iällä. Sarjamurhaajista kertovissa dokumenteissa on yleisesti tullut ilmi, että ovat olleet ilkeitä ja kavalia sekä ovat kiusanneet eläimiä lapsina. Onko siis odotettavissa, että nykylapsista tulossa joukko psykopaatteja ja sarjamurhaajia. Kasvattajathan ilmeisesti sallivat kyseisten piirteiden vahvistamista, kun kerta hyväksyvät omien lastensa teot.

Höpö höpö. On täysin inhimillistä että lapsi yrittää kiinnittää nukkuvan eläimen huomion jotta lapsi näkisi sen paremmin. Sillä ei ole mitään tekemistä psykopatian kanssa. Lapsi ei osaa ajatella sitä että jos kaikki tekisivät samalla tavalla niin se olisi eläimille haitallista. Vanhempi on se joka tekee virheen jos hän ei puutu tuohon käytökseen ja kerro lapselle että eläimiä ei saa häiritä vaan niiden tulee antaa olla rauhassa. Jollakin risulla tökkiminen tai ruohopallot eivät eläimiä satuta. Ne vain häiritsevät mikä ei tietysti sekään ole ok.