IS: Huonosti käyttäytyvät lapset terrorisoivat kotieläinpihan eläimiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia piiskattiin koivunoksalla tai remmillä. Sitten tuli tukkapölly ja luunappi. Silti siitä polvesta kasvoikin fiksua väkeä. Käytöstavat tuli haltuun kerrasta. Ja kuitenkin lapset olivat myös rakkaita.

Äitini repi myös hiuksista ja haukkui. Joskus syystä, joskus ilman syytä. Tänä päivänä asun 500 km päässä ja olen tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Lapsenlapsiaan näkee harvoin ja lähempänä asuva sisareni jätti lisääntymättä. Kovin oli pettynyt kun muutettiin kauemmas, eikä näe mummun mussukoita niin usein. Mutta ei varmasti näe mitään yhteyttä omalla toiminnallaan ja sillä, että en halua asua lähelläkään. 

Enkä todellakaan anna omien lasten perseillä, kiusata eläimiä tai häiritä muita ihmisiä. Mutta en myöskään käytä väkivaltaa heitä kohtaan. On muitakin keinoja puuttua huonoon käytökseen ja kasvattaa lapsia, jotka osaavat olla ihmisiksi. 

Olen pahoillani puolestasi. Vanhempasi kuulostavat häriintyneiltä ja väkivaltaisilta. Kertomasi ei ole hyväksyttävää. Pointti oli kuitenkin se, että lapsia pitää kasvattaa. Väkivalta ja kuri ovat eri asioita.

Lapselle voi vetää rajat käyttämättä väkivaltaa. Ilmeisesti sinulle aivan tuntematon konsepti.

Esimerkiksi sanoittamalla lapsen tunteita. Moni ei tiedä että siihen myös voi ottaa tunnekortit avuksi.

Et ilmeisesti ole koskaan tavannut neuropoikkeavaa lasta/ ihmistä. Jotkut lapset ovat jopa psykopaatteja. Kannattaisi hieman avartaa sitä hattaramaailmaa jossa taidat elää. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, eikä varsinkaan ihmiset. 

Jaa, mun tuntemat "nepsylapset" kyllä tuntevat tosi vahvasti, että ihan psykopaatin vastakohtia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvolassa suositellaan tunnekortteja. Samoin varhaiskasvattajilla ja alkuopetuksen opettajilla ne ovat jatkuvasti kaulassa.

Kyllä ihan normaalilla tunneälyllä varustettu lapsi oppii ne tunteet ilman korttejakin. Ellei sitten ole jollain tavalla tunnevammaiset tai kaltoinkohtelevat vanhemmat.

 

Ei ole mitenkään normaalia, että lapsen mielestä on ok tökkiä tai muuten kiusata eläimiä. Jos taaperoa vanhempi lapsi tällaista tekee, olisin vanhempana tosi huolestunut. 

Ehkä näin, mutta on paljon lapsia, jotka tarvitsevat enemmän tukea tunteiden käsittelyyn. Ilman minkäänlaista tunnekasvatusta näistä tulee vielä herkemmin koulukiusaajia ja myöhemmin rikollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvolassa suositellaan tunnekortteja. Samoin varhaiskasvattajilla ja alkuopetuksen opettajilla ne ovat jatkuvasti kaulassa.

Kyllä ihan normaalilla tunneälyllä varustettu lapsi oppii ne tunteet ilman korttejakin. Ellei sitten ole jollain tavalla tunnevammaiset tai kaltoinkohtelevat vanhemmat.

 

Ei ole mitenkään normaalia, että lapsen mielestä on ok tökkiä tai muuten kiusata eläimiä. Jos taaperoa vanhempi lapsi tällaista tekee, olisin vanhempana tosi huolestunut. 

Ehkä näin, mutta on paljon lapsia, jotka tarvitsevat enemmän tukea tunteiden käsittelyyn. Ilman minkäänlaista tunnekasvatusta näistä tulee vielä herkemmin koulukiusaajia ja myöhemmin rikollisia. 

Tunnekasvatus on niin uusi keksintö että siitä ei ole mitään tietoa millaisia tunnekasvatetut lapset ovat aikuisina. Vähän kuitenkin epäilen, että kyseessä tuskin on sellainen ihmekeino kuin millaisena se esitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia piiskattiin koivunoksalla tai remmillä. Sitten tuli tukkapölly ja luunappi. Silti siitä polvesta kasvoikin fiksua väkeä. Käytöstavat tuli haltuun kerrasta. Ja kuitenkin lapset olivat myös rakkaita.

Äitini repi myös hiuksista ja haukkui. Joskus syystä, joskus ilman syytä. Tänä päivänä asun 500 km päässä ja olen tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Lapsenlapsiaan näkee harvoin ja lähempänä asuva sisareni jätti lisääntymättä. Kovin oli pettynyt kun muutettiin kauemmas, eikä näe mummun mussukoita niin usein. Mutta ei varmasti näe mitään yhteyttä omalla toiminnallaan ja sillä, että en halua asua lähelläkään. 

Enkä todellakaan anna omien lasten perseillä, kiusata eläimiä tai häiritä muita ihmisiä. Mutta en myöskään käytä väkivaltaa heitä kohtaan. On muitakin keinoja puuttua huonoon käytökseen ja kasvattaa lapsia, jotka osaavat olla ihmisiksi. 

Olen pahoillani puolestasi. Vanhempasi kuulostavat häriintyneiltä ja väkivaltaisilta. Kertomasi ei ole hyväksyttävää. Pointti oli kuitenkin se, että lapsia pitää kasvattaa. Väkivalta ja kuri ovat eri asioita.

Lapselle voi vetää rajat käyttämättä väkivaltaa. Ilmeisesti sinulle aivan tuntematon konsepti.

Esimerkiksi sanoittamalla lapsen tunteita. Moni ei tiedä että siihen myös voi ottaa tunnekortit avuksi.

Sanoittaminen > lässytys lapselle, että siksi teit niin, kun sun tunne oli se ja se. Liian monimutkaista lapsen ymmärtää tällaista, kun ei sitä aikuinenkaan aina ymmärrä. Lapsi toimii impulsiivisesti, käsittämättä, että jokin tunne saa hänet käyttäytymään, miten milloinkin. 

Moni aikuinenkin selittää "kupin menneen nurin", kun kimmastuu. Miten lapsi, joka vasta opettelee tunteiden säätelyä, osaisi ymmärtää eron jonkin tietyn tunteen ja sen hetkisen aiheuttaneen reaktion, jonka aikuinen hänelle selittää? Ei lapsi ymmärrä mitään "sanoituksia". 

Vierailija kirjoitti:

Tekee oikein pahaa katsoa, kun veljeni passasi ja edelleen passa  esikoistaan niin, että siitä tuli avioero ja veljestä tuli esikoisen yksinhuoltaja. Esikoiselta ei kiellä mitään,  jo lapsen ollessa taapero veli lahjoi lasta joka asiasta. Koulut pääsi läpi varmaan pyhällä hengellä, koska kouluun ei ollut pakko mennä isän mielestä, kun saattoi esikoiselle tulla vaikka paha mieli. Lapsi haukkui äitiään h uoraksi ja meni jopa 18 vuotiaan  isänsä luokse itkemään, jos äiti kielti jostain. En yhtään ihmettele, että ero tuli. Veli antaa satasia viikossa käyttörahaa, pikkusisarukset eivät saa mitään. Veli katkaisi välit meihin sisaruksiinkin, sekä nykyiseen exvaimoon eron jälkeen, ja muut lapset on vain yhden viikonlopun kuussa, kun esikoinen taas edelleen 25 vuotiaana asuu isänsä helmoissa. Kun ei oo kiire minnekään täysihoidosta! Esikoinen on aivan narsku, patologinen valehtelija ja hyväksikäyttäjä, eikä veli tajua vieläkään, vaikka on jo lähemmäs 50 vuotias.

Kuinka monen eri naisen  kanssa veljelläsi on lapsia? 

Noissa tunteiden sanoituksissa on se riski, ettei aikuisen arvelu lapsen tuntemasta tunteesta osu ollenkaan aina oikein. Muistan esimerkiksi omasta lapsuudestani oikein hyvin, kuinka saatoin pillahtaa itkuun ihan siksi, kun olin niin vihainen, ettei siihen kiukkuun löytynyt edes sanoja. Jos joku olisi alkanut silloin selittää minulla olevan nyt niin surullinen tai paha mieli, olisin raivostunut totaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia piiskattiin koivunoksalla tai remmillä. Sitten tuli tukkapölly ja luunappi. Silti siitä polvesta kasvoikin fiksua väkeä. Käytöstavat tuli haltuun kerrasta. Ja kuitenkin lapset olivat myös rakkaita.

Lastaan hakkaavat aikuiset eivät sitten olleetkaan rakkaita. Tulee ilmeisesti yllätyksenä monelle näin tehneelle aikuiselle. Lapselle voi ja pitää opettaa käytöstapoja ja asettaa rajoja ilman väkivaltaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia piiskattiin koivunoksalla tai remmillä. Sitten tuli tukkapölly ja luunappi. Silti siitä polvesta kasvoikin fiksua väkeä. Käytöstavat tuli haltuun kerrasta. Ja kuitenkin lapset olivat myös rakkaita.

Lastaan hakkaavat aikuiset eivät sitten olleetkaan rakkaita. Tulee ilmeisesti yllätyksenä monelle näin tehneelle aikuiselle. Lapselle voi ja pitää opettaa käytöstapoja ja asettaa rajoja ilman väkivaltaakin. 

99% prosenttia vanhemmista ja opettajista käytti ruumiillista kuritusta entisaikaan. Se oli yhtä normaali kasvatuskeino kuin mitä tunteiden sanoitus on nykyisin.

Tätä ketjua lukiessani havahduin siihen, etten ole käynytkään  tällaisella tilalla, jossa eläinten kanssa oltaisiin millään tavoin tekemisissä. Ne ovat ennemminkin olleet sellaisia, missä eläimiä on voinut katsoa, mutta ei koskea. 

Ihania nuo kotieläin pihat. Ollaan  normaali perhe. Pidetään kaikista eläimistä ja kohdellaan kaikkia hyvin, niin  ihmisiä kun eläimiä. Nyt lapset on jo aikuisia.Nykyisin vanhemmat ei uskalla laittaa rajoja  lapsille. Annetaan kaikessa periksi. Tai tehdään jopa ,niin kun lapsi haluaa. Tuolloin on jo vanhemmuus hukassa ja pahasti. Ei lasten kasvatus mikään helppo homma ole. Lapsi tarvitsee rakkautta,aikaa ja turvallisuutta