Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Mun lapset on nyt 20 ja 18. Olen viimeiset viisi vuotta myynyt mökkikunnan kirppareilla ja Torissa kaikkea sitä turhaa tavaraa, jota meille on kannettu nämä 20 vuotta. Yllättäen esikoinenkaan ei halua näitä tädin antamia pääsiäiskoristeita, eikä abi jaksa hillota huoneessaan kolmea jättikokoista pehmolelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska isovanhemmat haluavat miellyttää lasta, eivät vanhempia.
Yleensä eivät välitä vähääkään vanhempien ajatuksista, sillä näkevät nekin vain lapsina, joille ei vain enää tarvitse ostaa mitään.
Ei pidä unohtaa, että jos on isovanhempi, on myös ollut itse vanhempi. Eli kaikki ruuhkavuodet ja leluongelmat sun muut on itse käyty läpi. Ja suhteet omiin vanhempiin. Kyllä kaikki isovanhemmat parhaansa yrittävät jos tekemisissä ollaan. Pääasia on kai että lapset pitävät isovanhemmistaan ja menevät tarvittaessa mielellään hoitoon. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin. Meitä ihmisiä on niin moneksi.
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ole aika selvää, että jos viet jollekin lahjan tms, toivot että vastaanottaja on iloinen siitä. Jos menet tuttavallesi kylään, vietkö ruman keittiöpyyhkeen vai kukkakimpun? Miten se voi olla väärin, että antajakin tuntee iloa antaessaan jotain kivaa? Säännöt pitää tehdä selviksi lapsiperheissä, jos tarvitaan taloudellista apua niin kerrotaan siitä. Ja täsmätoiveitahan voi aina esittää kunhan ovat lapselle mieluisia. Ja rahallisesti antajille mahdollisia.
Jos tulee meille, niin toivottavasti tuo sen ruman pyyhkeen. Kukat menevät roskiin heti vieraan lähdettyä. Kerran pidettiin, ja vaikka vahdittiin kimppua päivin ja yöt oli oven takana, niin silti lemmikki pääsi sitä vähän maistamaan ja ripuloi seuraavan päivän.
Tuliaiset ovat ylipäätään ärsyttäviä ja turhia. Ostajalle vaivaa ja rahanmenoa, vastaanottaja harvoin saa mieleistään.
Oma arvio on se, että isovanhemmat eivät ymmärrä, mikä määrää työtä siitä krääsästä perheen äidille tulee. Ja nimenomaan äidille - en tiedä isää, joka tuskailisi krääsän siivoamisen ja poisheittämisen kanssa.
Kaikessa lahjaksi saadussa krääsässä on myös se ongelma, ettei se oikein kelpaa mihinkään, kun siitä yrittää päästä eroon. Päiväkodit, seurakuntien kerhot yms ottavat ilolla vastaan esim. hyvälaatuiset palapelit, lautapelit, kirjat ja ehjät kunnon lelut. Sen sijaan sekalainen kasa puolikuntoisia kindermunien yllätyksiä, kuluneita figuureita yms ei kelpaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
Sä olet kyllä i.....oo....tt......i. Mistä se käsitys, että kaikki lelut hajoavat heti? Lapsi iloinen kumisaappaista ja haalarista. Just.
Itse en ole ymmärtänyt, miksi osa isovanhemmista ostelee jatkuvasti tavaraa lapsenlapselle. Ymmärrän sen, että joskus lasta haluaa ilahduttaa vaikka lelulla. Mutta usein näkee tätä:
A) Tuula ostaa lapsenlapselleen kirppiksiltä useita lahjoja. Tuula käyttää 20 e kirppiksellä ostamalla seuraavat asiat: kulunut leikkijuna, reunoista reippaasti kulunut vanha lastenkirja, pussillinen pieniä leluhahmoja, kaleidoskooppi ja leikkiauto, josta yksi rengas on paikattu. Tuula antaa lapselle jonkin lahjan joka kerta, kun hän tapaa lapsen kanssa. Kuluneet kirppistavarat hajoavat käytössä nopeasti, mutta se ei ole Tuulan murhe. Tuula antaa lahjoja lapselle sen verran usein, ettei enää edes myöhemmin muista, mitä on antanut lahjaksi.
B) Tuula haluaa ostaa lapsenlapselle lahjan, mutta perhe on toivonut, ettei jatkuvasti osteta lahjoja eikä lahjoja tuotaisi paljon. Tuula kunnioittaa tätä toivetta. Tuula ostaa 20 eurolla marketista, kesän alennusmyynnistä lapsenlapselle Ryhmä Hau -kulkuneuvon, sillä tietää lapsen tykkäävän Ryhmä Hausta kovasti.
Miksi on niin vaikea toimia jälkimmäisellä tavalla? Saisi isovanhempana hemmotella lasta, mutta pysyisi joku kohtuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
Sä olet kyllä i.....oo....tt......i. Mistä se käsitys, että kaikki lelut hajoavat heti? Lapsi iloinen kumisaappaista ja haalarista. Just.
Se isovanhempien kantama krääsä oikeasti hajoaa heti. Parhaimmillaan ekat pikkuosat häviää jo ennen kuin paketti on kunnolla auki - kun sekin pitää repiä heti siitä kynnysmatolla.
Vierailija kirjoitti:
Oma arvio on se, että isovanhemmat eivät ymmärrä, mikä määrää työtä siitä krääsästä perheen äidille tulee. Ja nimenomaan äidille - en tiedä isää, joka tuskailisi krääsän siivoamisen ja poisheittämisen kanssa.
Kaikessa lahjaksi saadussa krääsässä on myös se ongelma, ettei se oikein kelpaa mihinkään, kun siitä yrittää päästä eroon. Päiväkodit, seurakuntien kerhot yms ottavat ilolla vastaan esim. hyvälaatuiset palapelit, lautapelit, kirjat ja ehjät kunnon lelut. Sen sijaan sekalainen kasa puolikuntoisia kindermunien yllätyksiä, kuluneita figuureita yms ei kelpaa mihinkään.
On olemassa sellainen ihmeellinen paikka kuin roskis. Mieti.. sellainen on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempi sukupolvi on kiittämätön ja kusipäinen. Parasta on, että isovanhemmat eivät osta yhtään mitään. Elättäköönsä vanhemmat itse omat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ole aika selvää, että jos viet jollekin lahjan tms, toivot että vastaanottaja on iloinen siitä. Jos menet tuttavallesi kylään, vietkö ruman keittiöpyyhkeen vai kukkakimpun? Miten se voi olla väärin, että antajakin tuntee iloa antaessaan jotain kivaa? Säännöt pitää tehdä selviksi lapsiperheissä, jos tarvitaan taloudellista apua niin kerrotaan siitä. Ja täsmätoiveitahan voi aina esittää kunhan ovat lapselle mieluisia. Ja rahallisesti antajille mahdollisia.
Jos tulee meille, niin toivottavasti tuo sen ruman pyyhkeen. Kukat menevät roskiin heti vieraan lähdettyä. Kerran pidettiin, ja vaikka vahdittiin kimppua päivin ja yöt oli oven takana, niin silti lemmikki pääsi sitä vähän maistamaan ja ripuloi seuraavan päivän.
Tuliaiset ovat ylipäätään ärsyttäviä ja turhia. Ostajalle vaivaa ja rahanmenoa, vastaanottaja harvoin saa mieleistään.
Jos et vie mitään, selän takana puhutaan kun mennään tyhjin käsin. Jos viet syötävää (esim. keksiä, pullaa) valitetaan kun tuodaan herkkuja. Jos viet pyyhkeen niin ei ole mieleinen ja tarpeellinen eli krääsää. Kun viet kukkia ne heitetään heti pois. Miellytä nyt sitten siinä... Kaikki nämä koettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole lapsia, ja lahjoja tulee ostettua ainoastaan siskoni lapsille ja omille kummilapsille. Kertaakaan en ole kenellekään vienyt mitään krääsää ominpäin, vaan olen aina jouluisin ja synttäripäivisin kysynyt perheen äidiltä, mille lahjalle olisi oikeasti käyttöä ja tarvetta.
Maapallo hukkuu paskaan muutenkin, joten kumpa ihmiset jättäisivät edes täysin turhat krääsälahjat ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma arvio on se, että isovanhemmat eivät ymmärrä, mikä määrää työtä siitä krääsästä perheen äidille tulee. Ja nimenomaan äidille - en tiedä isää, joka tuskailisi krääsän siivoamisen ja poisheittämisen kanssa.
Kaikessa lahjaksi saadussa krääsässä on myös se ongelma, ettei se oikein kelpaa mihinkään, kun siitä yrittää päästä eroon. Päiväkodit, seurakuntien kerhot yms ottavat ilolla vastaan esim. hyvälaatuiset palapelit, lautapelit, kirjat ja ehjät kunnon lelut. Sen sijaan sekalainen kasa puolikuntoisia kindermunien yllätyksiä, kuluneita figuureita yms ei kelpaa mihinkään.
On olemassa sellainen ihmeellinen paikka kuin roskis. Mieti.. sellainen on keksitty.
Tuntematon käsite isovanhemmalle? Tämä käyttää lastensa koteja roskiksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ole aika selvää, että jos viet jollekin lahjan tms, toivot että vastaanottaja on iloinen siitä. Jos menet tuttavallesi kylään, vietkö ruman keittiöpyyhkeen vai kukkakimpun? Miten se voi olla väärin, että antajakin tuntee iloa antaessaan jotain kivaa? Säännöt pitää tehdä selviksi lapsiperheissä, jos tarvitaan taloudellista apua niin kerrotaan siitä. Ja täsmätoiveitahan voi aina esittää kunhan ovat lapselle mieluisia. Ja rahallisesti antajille mahdollisia.
Jos tulee meille, niin toivottavasti tuo sen ruman pyyhkeen. Kukat menevät roskiin heti vieraan lähdettyä. Kerran pidettiin, ja vaikka vahdittiin kimppua päivin ja yöt oli oven takana, niin silti lemmikki pääsi sitä vähän maistamaan ja ripuloi seuraavan päivän.
Tuliaiset ovat ylipäätään ärsyttäviä ja turhia. Ostajalle vaivaa ja rahanmenoa, vastaanottaja harvoin saa mieleistään.
Jos et vie mitään, selän takana puhutaan kun mennään tyhjin käsin. Jos viet syötävää (esim. keksiä, pullaa) valitetaan kun tuodaan herkkuja. Jos viet pyyhkeen niin ei ole mieleinen ja tarpeellinen eli krääsää. Kun viet kukkia ne heitetään heti pois. Miellytä nyt sitten siinä... Kaikki nämä koettu.
Näistä paras vaihtoehto on mielestäni tuo selän takana puhuminen, eli reippaasti vain tyhjin käsin ainakin kaikki tavalliset kyläilyt. Merkkipäivinä voi kysyä toiveet etukäteen.
Yksinkertaisinta on kysyä lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo tai tarvitsee. Ja sitten hankkii sen joko yksin tai kimpassa. Tai antaa osuutensa rahana, 10-20 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ole aika selvää, että jos viet jollekin lahjan tms, toivot että vastaanottaja on iloinen siitä. Jos menet tuttavallesi kylään, vietkö ruman keittiöpyyhkeen vai kukkakimpun? Miten se voi olla väärin, että antajakin tuntee iloa antaessaan jotain kivaa? Säännöt pitää tehdä selviksi lapsiperheissä, jos tarvitaan taloudellista apua niin kerrotaan siitä. Ja täsmätoiveitahan voi aina esittää kunhan ovat lapselle mieluisia. Ja rahallisesti antajille mahdollisia.
Jos tulee meille, niin toivottavasti tuo sen ruman pyyhkeen. Kukat menevät roskiin heti vieraan lähdettyä. Kerran pidettiin, ja vaikka vahdittiin kimppua päivin ja yöt oli oven takana, niin silti lemmikki pääsi sitä vähän maistamaan ja ripuloi seuraavan päivän.
Tuliaiset ovat ylipäätään ärsyttäviä ja turhia. Ostajalle vaivaa ja rahanmenoa, vastaanottaja harvoin saa mieleistään.
Jos et vie mitään, selän takana puhutaan kun mennään tyhjin käsin. Jos viet syötävää (esim. keksiä, pullaa) valitetaan kun tuodaan herkkuja. Jos viet pyyhkeen niin ei ole mieleinen ja tarpeellinen eli krääsää. Kun viet kukkia ne heitetään heti pois. Miellytä nyt sitten siinä... Kaikki nämä koettu.
Minä olen vienyt tuliaisiksi esim. lapselle pillimehun (makua, jonka tiedän lapselle maistuvan) ja ksylitolipastilleja, joita tiesin perheen lapsen syövän ruoan jälkeen. Tällaiset muistamiset ovat järkeviä, kun kuluvat käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi saa kiksit siitä sekunnin kestävästä riemusta lapsen kasvoilla. Siksi.
Jep, itseään varten ostavat.
Yhtälailla lapset on hankittu itseä varten. Ei siksi, että pääsisivät oravanpyörään/syrjäytymään/kuolemaan ym.
Isovanhemmat muistelevat omaa lapsuuttaan, jolloin lelut, herkut yms olivat harvassa suurimmalla osalla suomalaislapsista. Eivät käsitä, että nykylapsilla on leluja valtavasti ja herkkuja on enemmän kuin jaettu pieni jaffapullo lauantaisin saunan jälkeen. Isovanhemmat ajattelevat, että on ihana hemmotella lasta.
Meillä krääsän lisäksi juttu tuntuu olevan, että isovanhemmalla on joku pakottava tarve ostaa mahdollisimman ISOJA lahjoja lapselle. Siis valtavan kokoisia leluja tai muuta härpäkettä, joka ei kokonsa puolesta sovi meidän asuntoon. Kyllä hän tietää miten pienessä asunnossa asumme ja ettei meillä riitä niille tila. Esim. valtava autorata, joka hankala laittaa osiin säilytystä varten. Sisällä ajettava potkuajoneuvo. Kiitos vaan aivan hirveästi.
Vai pitäisikö ajatella, että kun saa kahvikutsun, niin pitää hakea automaatista 20 e seteli ja ojentaa se isäntäväelle todeten, että "tälle on aina käyttöä, ostatte jotain tarpeellista, vaikka kumisaappaat".
Kyllä minä ainakin pyrin aikuisillekin viemään jotain, mitä nämä itse toivovat. Ja olen vienyt nimenomaan hyötylahjoja. Isännän/emännän käyttämää tiettyä kahvimerkkiä jne.
En mene sinne hyväksikäyttämään isäntäväkeä, kuten isovanhemmat lastenlastensa luo menevät.
Hullunkurisinta meillä on se, että appivanhemmat itse toivovat aina lapsiltaan rahaa. Mieluiten kimppalahjana. Koska "heillä on jo niin paljno tavaraa". No daa.