Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Eläkkeitä maksetaan 39 miljardia. Eläkeläisillä on rahaa shoppailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan minä poikkeus? En ole koskaan ostanut lasten lapsille yhtäkään lelua enkä mitään ”krääsää”.
Isovanhemmat ovat sen aikakauden ihmisiä joille on tärkeää omaisuuden ja tavaran haaliminen.
Vanhempien tehtävä on ostaa sukat ja kumpparit. Ei kukaan lapsi halua sellaisia joululahjaksi. Minusta on ihan oikein miettiä mistä lahjan saaja itse ilahtuu. En itsekään halua lahjaksi paistinpannua vaan jotain kivaa ja kaunista.
Isovanhemmat haluavat ilahduttaa lapsenlapsia. En tunne lapsia, jotka erityisesti riemastuvat sukista tai alushousuista. Kahdensadan euron talvihaalareita useimpien isovanhempien ei mahdollista ostaa tuliaisiksi. Itse ostan lapsille lähinnä kirjoja, joten minua ei voi syyttää krääsän ostamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa pienestä nillittää. Hyvin tuntuvat lapset isovanhempien kanssa viihtyvän. Se on tärkeintä. Ollaan lasten kanssa sovittu, että pari kertaa vuodessa annetaan leluja sellaisille lapsille, joilla niitä ei ole. Itse saavat sitten päättää, mitä annetaan.
Kysehän ei ole mistään pienestä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien osa on näköjään olla sylkykuppina, eivät osaa tehdä mitään oikein. Kasvattivat lapsensakin väärin ja parempi olisi, jos eivät olisi missään tekemisissä lastenlasten kanssa.
Miten ihmeessä aikuiset ihmiset voivat olla näin lapsellisia? Minkäänlaista kritiikkiä ei kestetä. Sen sijaan, että mietittäisiin omaa käytöstä, suututaan ja käyttäydytään kuin pahaiset kakarat.
Se on se tavara. Tavara ja ruoka. Niillä rakastetaan. Niillä lahjotaan. Niillä kiristetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tehtävä on ostaa sukat ja kumpparit. Ei kukaan lapsi halua sellaisia joululahjaksi. Minusta on ihan oikein miettiä mistä lahjan saaja itse ilahtuu. En itsekään halua lahjaksi paistinpannua vaan jotain kivaa ja kaunista.
On ihmisiä, joiden mielestä on tärkeintä antaa lahjoja, ihan mitä tahansa, kunhan on annettu lahja. Erään tuttavani perheessä on tällainen tapa. Niinpä hän sai siskoltaan joululahjaksi leivinpaperia. Okei - tarpeellista ja käytännöllistä.
Samat isovanhemmat jotka kantaa sitä krääsää kaksin käsin sinne lapsiperheeseen on myös niitä, jotka jaksaa paheksua miten hirveästi lapsiperheessä on sitä tavaraa. Ja miten siellä on aina sotkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat sen aikakauden ihmisiä joille on tärkeää omaisuuden ja tavaran haaliminen.
Mikä on se aikakausi, jolloin isovanhemmat olivat lapsia? Toiset isovanhemmat ovat syntyneet 1968 ja 1967 eli ovat 58v ja 59v. Toiset isovanhemmat molemmat syntyneet v.1970 eli ovat 56-vuotiaita.
Vinkki: viekää salaa ne vanhimmat ja vähän unohdetut lelut säkissä kellariin odottamaan. Kun ne sitten myöhemmin sieltä otetaan esiin niin riemu on suuri ja lelut tuntuvat uusilta. Lapset kun rakastavat leluja. Kyllä se aika koittaa yllättävänkin pian kun lelut voi antaa pois ja toivelistalla onkin iPhone, iPods, merkkilenkkarit ym :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: viekää salaa ne vanhimmat ja vähän unohdetut lelut säkissä kellariin odottamaan. Kun ne sitten myöhemmin sieltä otetaan esiin niin riemu on suuri ja lelut tuntuvat uusilta. Lapset kun rakastavat leluja. Kyllä se aika koittaa yllättävänkin pian kun lelut voi antaa pois ja toivelistalla onkin iPhone, iPods, merkkilenkkarit ym :)
Ai että onkin kiva pakkailla, säilöä ja lahjoitella tavaraa, joka alun alkaenkin oli ihan turhaa. Mitähän sitä ruuhkavuosia elävä muuta ikinä haluaisi tehdäkään!
Jos olisin mummo, ostaisin lapsenlapselle hänen toivomiaan juttuja (mahdollisuuksien rajoissa), en hänen vanhempiensa toivomia. Jos toiveet olisi aina jotain krääsää, voisin koittaa ehdottaa esim huvipuistoreissua, tai säästöpossua, jotta ei nurkat täyty krääsästä. Jos vanhemmilla eli myös lapsellani olisi taloudellisesti tiukkaa, avustaisin taloudellisesti, mutta se olisi ympärivuotista, ei mikään syntymäpäivälahja. Lapselleni ostaisin syntymäpäivälahjaksi jotain tai veisin hienosti syömään tms, en antaisi rahaa jos ei nimenomaisesti pyytäisi. Syntymäpäivä tms on erikoispäivä, silloin juhlitaan eikä ajatella arkisesti hyödyllisiä näkökulmia. Niitä arkisia taloudellisia juttuja mietitään kaikkina muina päivinä. Jos ihminen ei vietä syntymäpäiviään (kuten minä), en silloin vie lahjaakaan tai vie syömään.
Minä yritin ehdotella mm.
- antakaa lahjaksi elämyksiä, yhteistä tekemistä EI
- osallistukaa jonkin isomman kestävän lahjan täydentämiseen, tyyliin junarata EI
- menkää yhdessä ostamaan jokin vaate tms. joulun jälkeen, kun kaikki on puoleen hintaan EI
- antakaa jokin pieni osa siitä lahjasta niin että tulee se antajan riemu ja sitten esimerkiksi kymppi, jolla lapsi voi itse valita siihen täydennystä tyyliin olemassaolevan nukkekodin rakentaminen EI
- antakaa lapsen toivoma ja tarvitsema vaate EI
- osallistukaa lapsen toivomien kenkien hankintaan yhteislahjana EI
- antakaa esimerkiksi muffinivuoat ja lahjakortti pitämäänne "kokkikerhoon" EI
Mieluummin möykkävää, roskaavaa, tilaavievää, totaalisen turhaa, ei-toivottua - jota sitten vielä kyylätään jokaisella vierailukerralla, että se varmasti on käytössä ensisijaisesti ja josta tivataan jokainen vierailukerta, että olihan se maailman parhain lahja ja mummo tietää kaikkein parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: viekää salaa ne vanhimmat ja vähän unohdetut lelut säkissä kellariin odottamaan. Kun ne sitten myöhemmin sieltä otetaan esiin niin riemu on suuri ja lelut tuntuvat uusilta. Lapset kun rakastavat leluja. Kyllä se aika koittaa yllättävänkin pian kun lelut voi antaa pois ja toivelistalla onkin iPhone, iPods, merkkilenkkarit ym :)
Ai että onkin kiva pakkailla, säilöä ja lahjoitella tavaraa, joka alun alkaenkin oli ihan turhaa. Mitähän sitä ruuhkavuosia elävä muuta ikinä haluaisi tehdäkään!
Heitä sitten roskiin, mitä sitä turhaan kiukuttelet. Näköjään sinne roskiin haluaisit lapsesikin heittää. Koita nyt saada elämäsi järjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ole aika selvää, että jos viet jollekin lahjan tms, toivot että vastaanottaja on iloinen siitä. Jos menet tuttavallesi kylään, vietkö ruman keittiöpyyhkeen vai kukkakimpun? Miten se voi olla väärin, että antajakin tuntee iloa antaessaan jotain kivaa? Säännöt pitää tehdä selviksi lapsiperheissä, jos tarvitaan taloudellista apua niin kerrotaan siitä. Ja täsmätoiveitahan voi aina esittää kunhan ovat lapselle mieluisia. Ja rahallisesti antajille mahdollisia.
Vai pitäisikö ajatella, että kun saa kahvikutsun, niin pitää hakea automaatista 20 e seteli ja ojentaa se isäntäväelle todeten, että "tälle on aina käyttöä, ostatte jotain tarpeellista, vaikka kumisaappaat".
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin ehdotella mm.
- antakaa lahjaksi elämyksiä, yhteistä tekemistä EI
- osallistukaa jonkin isomman kestävän lahjan täydentämiseen, tyyliin junarata EI
- menkää yhdessä ostamaan jokin vaate tms. joulun jälkeen, kun kaikki on puoleen hintaan EI
- antakaa jokin pieni osa siitä lahjasta niin että tulee se antajan riemu ja sitten esimerkiksi kymppi, jolla lapsi voi itse valita siihen täydennystä tyyliin olemassaolevan nukkekodin rakentaminen EI
- antakaa lapsen toivoma ja tarvitsema vaate EI
- osallistukaa lapsen toivomien kenkien hankintaan yhteislahjana EI
- antakaa esimerkiksi muffinivuoat ja lahjakortti pitämäänne "kokkikerhoon" EI
Mieluummin möykkävää, roskaavaa, tilaavievää, totaalisen turhaa, ei-toivottua - jota sitten vielä kyylätään jokaisella vierailukerralla, että se varmasti on käytössä ensisijaisesti ja josta tivataan jokainen vierailukerta, että olihan se maailman parhain lahja ja mummo tietää kaikkein parhaiten.
Minua hämmästyttävät vanhemmat, joilla ei ole varaa vaatettaa lastaan. Jos oma lapsi sanoisi, että osta tämä vaate, niin veisin lapsen Pelastusarmeijan kirpputorille ja sanoisin, että nyt voi valita vaatteita, kun ei vanhemmillasi ole niihin varaa, edes yhtä paitaa tai kenkiä eivät pysty ostamaan!
Anopillani on addiktio kirppiksellä shoppailuun, kiertelee paljon eikä voi vastustaa löytöjä. Ihan sama nopeaa tyydytystä aivot siitä saavat kuin muustakin ostelusta. Alkaa olla ongelma koska kamaa kertyy hänen ja lastensa nurkkiin ja rahan puutetta valittaa. Jos hänellä menee n.8e kirpparille lähes päivittäin, yhteissummalla säästäisi jo pitkän pennin.