Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.
Menkääs nyt äitylit leikkimään niiden kullannuppujenne kanssa niillä käpylehmillä.
Kasvaisi niistä kunnon kansalaisia,
Samoilla on kämpät täynnä kynttiläkippoja ja koristeita ja astiastoja kymmenen perheen edestä. Saavat kiksit tavaran ostamisesta ja kun oma huusholli on täynnä, niin mikäs sen parempaa kuin ostaa lapsenlapselle, kun saa vielä mielihyvää lahjan antamisesta. Vuoden krääsillä olisi ostanut hyvät vaunut tai polkupyörän tai muuta hyödyllistä, mutta se yksi kerta kun ei anna riittäviä kiksejä niin ostetaan mielummin sata kertaa jotain pikkuromua. Itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.
Siinähän valittavat :D Minun kotini ei ole krääsälinna ja kiva jos lapsilla on vilkas mielikuvitus
Vierailija kirjoitti:
Usein on niin että isovanhemmat ostaa/maksaa kalleimmat hankinnat, ja sen lisäksi hankkii lapselle jotain kivaa ja mieluista pientä. Onneksi kaikki vanhemmat eivät hauku isovanhempia ja niputa meitä kaikkia kamaliksi. Suuri osa meistä hoitaa lapsenlapsia lähes päivittäin ja kuskaa harrastuksiin. Jos edes ovat vielä työelämästä eläkkeelle päässeet.
Kyllä me ainakin ostettiin ihan itse kalleimmat hankinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.
Ei sillä huonolaatuisella krääsällä ole hirveästi ole jälleenmyyntiarvoa.
Sitä paitsi, pitää niillä lapsilla olla tilaa leikkiä. Ei onnistu, jos joka paikka täynnä turhaa tavaraa.
Olette te pirun kummallista porukkaa, kun ette saa omia vanhempianne olemaan, ette te ettekä puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.
Siinähän valittavat :D Minun kotini ei ole krääsälinna ja kiva jos lapsilla on vilkas mielikuvitus
Meillä oli pahimmillaan fiilis, että koti on joku kierrätyskeskuksen esilajittelupiste. Tilanne oli niin paha, että kiellettiin tuomasta yhtään mitään pois lukien synttärijuhla + joulu, silloinkin 1 lahja/ lapsi.
Mikä siinäkin on, että ei voi löydön löytyessä ottaa kuvaa ja kysyä, että olisiko tämä kiva lapsille?
Meillä vielä oli se ongelma, että mummo osti sitä mistä itse tykkäsi. Ei sitä, mistä lapset tykkäsivät. Sitten uhriutui, kun lapset ovat liian hemmoteltuja, kun ihan mikä tahansa lelu ei kelpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.
Ei sillä huonolaatuisella krääsällä ole hirveästi ole jälleenmyyntiarvoa.
Sitä paitsi, pitää niillä lapsilla olla tilaa leikkiä. Ei onnistu, jos joka paikka täynnä turhaa tavaraa.
Aika kultaa muistot.
Lapsi aikuisena kertoo terapeutille , mummi toi kivan lelun ja äiti vihaisena heitti sen heti roskiin eikä sillä saanut leikkiä ja vielä haukkui mummin pataluhaksi.
Siitähän jää valtavat traumat lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Olette te pirun kummallista porukkaa, kun ette saa omia vanhempianne olemaan, ette te ettekä puoliso.
Nämä onkin niitä mielikuvitusjuttuja, keskivertoromaanin näistä saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.
Onko kolmikymppisten vanhemmat vanhoja ihmisiä?
Yli 70-vuotiaita eli buumereita saattavat hyvinkin olla.
Outoa, olen 70 + ja kukaan tuttavistani ei ole krääsän kerääjä. Näitä olivat meidän vanhempamme, ainakin anoppi ja se suku kokonaan. Heistä suurin osa on kuollut ja sitä krääsän määrää ei voi kuin ihmetellä.
Lahjoiksi ostivat meidän muksuille rihkamaa ja heti rikkoutuvia muovileluja.🤢
Vierailija kirjoitti:
Haluavat suosiota lasten silmissä. Ei millään sukkahousuilla ja kumppareilla saa lasta ihailemaan lahjan tuojaa. Samasta syystä jotkut tuovat karkkia vaikka vanhemmat eivät siitä pitäisi.
Sinänsä tuo on outoa käytöstä ihmiseltä, joka on ollut sekä lapsi, että vanhempi.
Kun jopa tällainen vela tietää, että lapset kerta kaikkiaan palvovat sinua kun olet suhteellisen välinpitämätön ja kohtelet niitä kuin ihmisiä. Hoitovastuuseen joutuneena viet ne metsää ja opetat kasvitiedettä ja kannustat kiipeilemään kiville ja puihin.
Kun lasten "suosio" on niin helppia saada, on vaikea nähdä miksi sitä lahjomalla yritetään? Kun sillä ei saa minkäänlaista kiintymystä, hetkellisen dopamiinipiikin vaan kumpikin.
Onpa outoa. En tiedä ketään isovanhempaa, joka tekee noin.
Ehkä nuo isovanhemmat ovat aina ostaneet, kun saa halvalla. Onko heidän omassa kodissakin kaikkea "kirppiskrääsää"? Opittu tapa, mistä ei pääse eroon? Eli hyväksykää asia, ottakaa krääsä vastaan ja vaivihkaa lahjoitatte tarvitsevalle. Tuolla on paljon lapsia varattomissa perheissä.
Ennemmin nyt miettisin, miksi käyttää aikaa tuollaiseen pohtimiseen, kun asia ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat suosiota lasten silmissä. Ei millään sukkahousuilla ja kumppareilla saa lasta ihailemaan lahjan tuojaa. Samasta syystä jotkut tuovat karkkia vaikka vanhemmat eivät siitä pitäisi.
Meillä lapsi on aivan fiiliksissä, jos on hänen mielestään upeat kumpparit tai verkkarit. Hienot sukatkin saa riemun aikaiseksi. Ikää pojalla 5 v.
No mutta tuohan on ihanaa! Monilla se kuitenkaan ei mene noin.
Minun molemmat pojat esim. jouluna avasivat aina pehmeät paketit ekana. Kerrankin vanhempi, 5v., avasi paketin jossa uusi yöpuku, veljensä 3v., etsi heti samanlaisen paketin ja ennenkuin muihin lahjoihin koskivat pukivat yöpuvut päälleen ja vasta sitten jatkoivat muiden pakettien avaamista. Sama juttu oli myös kun olivat isompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.
Ei sillä huonolaatuisella krääsällä ole hirveästi ole jälleenmyyntiarvoa.
Sitä paitsi, pitää niillä lapsilla olla tilaa leikkiä. Ei onnistu, jos joka paikka täynnä turhaa tavaraa.
Aika kultaa muistot.
Lapsi aikuisena kertoo terapeutille , mummi toi kivan lelun ja äiti vihaisena heitti sen heti roskiin eikä sillä saanut leikkiä ja vielä haukkui mummin pataluhaksi.
Siitähän jää valtavat traumat lapselle.
:DDD apua tukehdun kohta kahviin täällä
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa. En tiedä ketään isovanhempaa, joka tekee noin.
Ehkä nuo isovanhemmat ovat aina ostaneet, kun saa halvalla. Onko heidän omassa kodissakin kaikkea "kirppiskrääsää"? Opittu tapa, mistä ei pääse eroon? Eli hyväksykää asia, ottakaa krääsä vastaan ja vaivihkaa lahjoitatte tarvitsevalle. Tuolla on paljon lapsia varattomissa perheissä.
Ennemmin nyt miettisin, miksi käyttää aikaa tuollaiseen pohtimiseen, kun asia ei muutu.
Olen suhteellisen varaton äiti, enkä minäkään halua krääsää :) Lapsella muutama hyvä lelu ja on tyytyväinen
Meillä tämä on ollut vallan käyttöä ja näyttöä. Ja siis vain äidinäidin osalta, isän puolen isovanhemmat ovat sivistyneempiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska he haluavat nähdä sen hetkellisen ilon, kun antavat lahjan. Harva lapsi innostuu vaatteista samalla tavalla kun jostain typerästä krääsälelusta. Lapsi saattaa vaatteesta jopa itkeä, että tylsä lahja. Ja toisaalta isovanhempien ei tarvi katsoa sitä krääsää omissa nurkissaan sen jälkeen kun se on annettu ja lapsi intoillut siitä sen hetken. Eli itsekkäät tarkoitusperät ohjaavat tohon toimintaan.
Ärsyttävimpiä mielestäni on sellaset lasten lehdet, jossa tulee joku heti hajoava surkea lelujuttu mukana. Sitten lapsi ei suostu heittämään sitä rikkinäistä muoviturhaketta pois ja se pyörii kotona. Jossain vaiheessa sitten salaa roskiin ja parin päivän päästä itketään, että missä on se lahjaksi saatu prinsessataikasauva josta irtosi timantit heti ja joka on haljennut varresta ja jonka hopeapinta irtoaa.
Miksi se hetkellinen krääsäilo on niin tärkeää?
Itse ainakin arvostan enemmän sitä, että lapsi esim. Pyytää minua lukemaan ääneen sitä kirjaa, mitä itse olen lukemassa. Eli lähestyy itse ja on kiinnostunut. Lapset ylipäänsä tulevat uteliaiksi heti kun aikuinen tekee jotain keskittyneesti itsekseen. Sitten ne voi ottaa mukaan touhuun ja bondata oikeasti.
Jos tämmöinen vela osaa nämä lastenmanipulointiniksit, miksei isovanhemmat osaa?
Eikö ne muista millaista oli itse olla lapsi? Aikuisena muistaa sen kun leivoit mummun kanssa tai teit papan kanssa puuhommia, ei saamaansa romua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki krääsä suoraan kirppikselle. Lapsi saa kerran leikkiä isovanhemoien edessä ja heihei.
Lapsesi valittaa täällä 20 vuoden kuluttua siitä kun ei ollut lelujakaan kun vanhemmat myivät ne ja ostivat kaljaa.
Ei sillä huonolaatuisella krääsällä ole hirveästi ole jälleenmyyntiarvoa.
Sitä paitsi, pitää niillä lapsilla olla tilaa leikkiä. Ei onnistu, jos joka paikka täynnä turhaa tavaraa.
Aika kultaa muistot.
Lapsi aikuisena kertoo terapeutille , mummi toi kivan lelun ja äiti vihaisena heitti sen heti roskiin eikä sillä saanut leikkiä ja vielä haukkui mummin pataluhaksi.
Siitähän jää valtavat traumat lapselle.
:DDD apua tukehdun kohta kahviin täällä
Totta toinen puoli.
Täällähän kirjoittelee joukko traumatisoituneita naisia kun äiti sitä ja äiti tätä.
Välit katkaistu kun veli sai aina enemmän lahjoja.
Onhan heillä ollut omatkin lapset, joten pitäisi ymmärtää aikojen muuttuvan. Kannattaa muutenkin kuunnella ja katsella mitä ympärillä tapahtuu, eikä kulkea nokka pystyssä omaa "totuutta" julistaen.