Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
18.07.2026 |
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krääsämummi täällä hei. Olen hieman sellainen mummi, josta tässä puhutaan. Erona on se, että ostan esim. Kindereitä kotiini, jossa lapsenlapset saavat leikkiä niillä yllätyksillä. Minäkin olen hankkinut lapsenlapsille erilaisia rooliasuja, joilla he saavat leikkiä täällä ja lainailla naamiaisiin ja Halloweenina. Teimme nimittäin tyttären ja miniän kanssa sopimuksen, että mummi saa hankkia ihan niin paljon kaikkea mahdollista, kunhan ne pysyvät mummolassa. Koska asumme aika lähekkäin, tämä on toiminut hyvin.
Ostan toki myös syntymäpäivinä ja jouluna lahjoja, mutta niistä sovitaan yhdessä. En siis ole täyttämässä lasteni perheiden koteja ostovimmallani. Olen ymmärtänyt, että oma niukka lapsuus, jossa käytännölliset lahjat jättivät tarpeen kaikenlaiselle hassulle, jota varmasti krääsäksi nimitetään. Onneksi olen tämän tajunnut, joten voin toteuttaa tätä puolta ja samalla se on oma riesani. Sen sijaan rikkinäisten ja pienten vaatteiden hankkimista en ymmärrä minäkään.
Arvostan sinua ja viestiäsi.
Noloa vastata itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nyt, jotain rajaa.. Ei pienen lapsen piirustuksissa seinällä ole kyse lahjakkuuden esittelystä, vaan siitä että lapsen piirustukset ilahduttavat asukkaita. :D Isomman lapsen piirustuksissa voi olla jo vaikka itseilmaisua, miettikää vaikka perhekuvia ja miten paljon rakkautta on lapsen piirtämässä perheessä
Meillä menee muidenkin lasten piirtämät kortit ja muut seinälle tai jääkaapin oveen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on päälle kahdenkymmenen ja edelleen pursuaa kaapit niitä maalaus- ja piirustustarvikkeita…
Olisit antanut lasten maalata ja piirtää.
He on maalanneet ja piirtäneet. Käyneet kuviskoulut ja leirit ja painotukset. Suurin osa noista lahjoina tulleista on vain liian heikkolaatuisia.
Mutta silloin ei kannata pitää turhia värejä sun muita kaapissa viemässä tilaa. Olisitte vieneet hyväntekeväisyyteen. Joku olisi voinut käyttää niitä, vaikka vähävaraisten perheiden lapset kesälomalla ja sadepäivinä..
On ollut tää oma elämä elettävänä. Tärkeempää kuin mummon jälkien siivoaminen.
Mummotko teidän kodin siivoaa? Taloyhtiön roskiskin kaukana kaukana?
Meillä lähin taloyhtiön roskis on kilometrien päässä. Eivätkä varmasti tykkää, jos joku ulkopuolinen käy sinne mummon romuja tyhjentämässä.
Jos on okt pitäisi olla varaa jätehuoltoonkin. Jos ei on aika muuttaa asumismuotoa. Ja talo niin täynnä niin että mummon värikynät sw viimeinen niitti?
Eikö jo nuohooja tee palokuormailmoitusta?
Varmaan olisi tehnyt, jos mummon määräysten mukaisesti oltaisiin säilytetty kaikki mitä hän on tänne selkä vääränä kantanut.
Jos jollain on ihan oikeasti tollainen mummo, joka tuo krääsää joka kerta kun tulee käymään, ota ihmeessä siitä tulemisesta video! Loistavaa materiaalia someen, tulet vielä rikkaaksi! 🤩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Olen vahvasti eri mieltä. Oma lapsuus mummolassa meni tehdessä töitä isovanhempien kanssa, aina oli jotain, jos ei muuta niin kivien keräämistä pellolta. Olisin ollut ikionnellinen krääsälelusta ja istumisesta pihavaahteran alla varjossa, mutta ei. Me otimme kuokat ja lähdimme kaivamaan kiviä maasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Olen vahvasti eri mieltä. Oma lapsuus mummolassa meni tehdessä töitä isovanhempien kanssa, aina oli jotain, jos ei muuta niin kivien keräämistä pellolta. Olisin ollut ikionnellinen krääsälelusta ja istumisesta pihavaahteran alla varjossa, mutta ei. Me otimme kuokat ja lähdimme kaivamaan kiviä maasta.
Leipominen ja kalastaminen ovat aika paljon kivempaa ajanvietettä kuin kivien kuokkiminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Olen vahvasti eri mieltä. Oma lapsuus mummolassa meni tehdessä töitä isovanhempien kanssa, aina oli jotain, jos ei muuta niin kivien keräämistä pellolta. Olisin ollut ikionnellinen krääsälelusta ja istumisesta pihavaahteran alla varjossa, mutta ei. Me otimme kuokat ja lähdimme kaivamaan kiviä maasta.
Leipominen ja kalastaminen ovat aika paljon kivempaa ajanvietettä kuin kivien kuokkiminen
Meillä oli puutarhahullumummo joka lahjoi jätskillä ja letuilla jotain rikkaruohoja kitkemään. Yhtään kukkapenkkiä en aikuisena ole laittanut enkä kasvimaata, korkeintaan amppelin jonka sitten syksyllä roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Kuka sanoo ettei se täällä haukuttu krääsämummo myös touhuaisi kaikkea lapsen kanssa? Sitä voi olla montaa samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vieläkin mummolassa laatikoittain lasten leluja, vaikka lapsenlapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Osa itse mummolaan ostettuja, osa vanhempien tänne kärräämiä kun kotona oli liikaa. Käymme niitä ’lasten’ kanssa läpi toisinaan, mitä saa hävittää ja mitä ei. Uskomattoman rakkaita ovat monet vanhat lelut. Osa on lähtenyt sisarusten pienemmille lastenlapsille. Ja kyllä todella muutakin tehtiin kuin leluilla leikittiin, kaikki lähialueen leikkipuistot ja lammet ja nähtävyydet koluttiin, käytiin kesämökillä ja ulkomaillakin. Ihania muistoja.
Meillä ei ole omakotitaloa, jossa säilyttää isoja lelulaatikoita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Kuka sanoo ettei se täällä haukuttu krääsämummo myös touhuaisi kaikkea lapsen kanssa? Sitä voi olla montaa samaan aikaan.
En tiedä muista krääsämummoista. Meidän krääsämummolle on tärkeintä, että voi ottaa lapsesta kuvan uusimman lelun kanssa. Ei hän halua oikeastaan puuhastella mitään. Edes värittää yhtä kuvaa lapsen kanssa siitä sadannesta tuomastaan värityskirjasta.
Lapsenlapset on hänelle kuin pokaali. Jotain, mitä esitellä. Ei häntä oikeasti kiinnosta edes omat lapset, hän haluaa vain komennella heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krääsämummi täällä hei. Olen hieman sellainen mummi, josta tässä puhutaan. Erona on se, että ostan esim. Kindereitä kotiini, jossa lapsenlapset saavat leikkiä niillä yllätyksillä. Minäkin olen hankkinut lapsenlapsille erilaisia rooliasuja, joilla he saavat leikkiä täällä ja lainailla naamiaisiin ja Halloweenina. Teimme nimittäin tyttären ja miniän kanssa sopimuksen, että mummi saa hankkia ihan niin paljon kaikkea mahdollista, kunhan ne pysyvät mummolassa. Koska asumme aika lähekkäin, tämä on toiminut hyvin.
Ostan toki myös syntymäpäivinä ja jouluna lahjoja, mutta niistä sovitaan yhdessä. En siis ole täyttämässä lasteni perheiden koteja ostovimmallani. Olen ymmärtänyt, että oma niukka lapsuus, jossa käytännölliset lahjat jättivät tarpeen kaikenlaiselle hassulle, jota varmasti krääsäksi nimitetään. Onneksi olen tämän tajunnut, joten voin toteuttaa tätä puolta ja samalla se on oma riesani. Sen sijaan rikkinäisten ja pienten vaatteiden hankkimista en ymmärrä minäkään.
Arvostan sinua ja viestiäsi.
Noloa vastata itselleen.
Sitähän tuo välilyöntimammakin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Olen vahvasti eri mieltä. Oma lapsuus mummolassa meni tehdessä töitä isovanhempien kanssa, aina oli jotain, jos ei muuta niin kivien keräämistä pellolta. Olisin ollut ikionnellinen krääsälelusta ja istumisesta pihavaahteran alla varjossa, mutta ei. Me otimme kuokat ja lähdimme kaivamaan kiviä maasta.
Tuossa työmaa-tapauksessa ymmärrän kyllä, että joku pilipalilelu olisi kivempi. Toivottavasti sait edes jotain vaivanpalkaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on ihan oikeasti tollainen mummo, joka tuo krääsää joka kerta kun tulee käymään, ota ihmeessä siitä tulemisesta video! Loistavaa materiaalia someen, tulet vielä rikkaaksi! 🤩
Löytäisin itseni raastuvasta, jos tuollaista julkaisisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun antaa 3-vuotiaalle kunnon taidevälineet, niin tulee aidosti hienoja teoksia, jotka meillä menee seinälle. Samalla rahalla, jolla ostaa vaikka 10 huonoa puuvärisettiä, ostaa muutaman hyvän kynän jotka vievät myös vähemmän tilaa.
Ja olen vähävarainen, en halua niitä teidän paskoja puuvärejänne lahjoituksina :D Miksi, oi miksi joillekin vähävarainen perhe näyttäytyy kaatopaikkana.
Onko vähän ylikehuttu 3-vuotias? Kehittyminen lakkaa kokonaan kun on jo mestari ensimmäisen tikku-ukon piirrettyään.
??? Mitäs helvettiä nyt taas
3-vuotiaan, lahjakkuuden, taulut seinillä kehystettynä, eikös joku kertonut? Kyllähän ne esillä on jäälaapin ovessa tai ilmoitustaululla kai kaikilla ja mapeissa joku muistona.
Kyllä lahjakkuuserot näkyy jo kolmivuotiailla musiikissa ja piirtämisessä.
Moni ylikehuttu lapsi noissa ja liikunnassa pettyy kun on vielä taitavampiakin. Harrastus loppuu siihen. Jalkapallomuksuissa ylistetty 7-vuotias, tuli uus junnu ja teki useemman maalin ja oli nopeempi. Itku tuli. Isä-jojo pettynyt myös ja ei koskaan sietänyt uuden pojan vanhempia
Omat lapset keskinkertaisia, ei koske meidän perhettä.
Se, että ylikehuttu lapsi voi pettyä, ei poista sitä tosiasiaa, että lahjakkuuserot musiikissa ja piirtämisessä näkyy jo kolmevuotiaana.
Liikunnassa ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja rahana lapsen tilille? Ilahtuuko lapsi siitä? Vanhemman ahneutta!
Meinaat ettei kotoa pois muuttava lapsi ilahdu, kun saa vaikka 15000 euroa tililleen? Eli lahjarahat korkoa korolle 18 vuoden ajalta.
Miten mahtaisi pärjätä vaahtokarkkitestissä nämä mummelit, joille on tärkeämpää nähdä se pienen lapsen hetkellinen dopamiinipiikki nyt, kuin edistää lapsen pitkän tähtäimen todellista hyvää?
Muutenkin jos oikeasti ilahduttaa tahtoo, tekee lapsen kanssa jotain spesiaalia. Lahjasta saatu piikki kestää hetken. Paljon enemmän iloa tuo vaikka papan kanssa nikkarointi.
Nikkaroivan papan kanssa muuten sitten nikkaroidaan vielä aikuisenakin. Krääsämummoa, joka on yrittänyt materialla ostaa kiintymystä, ei niin jaksetakaan.
Tämä! Mummon kanssa leipominen, vaarin kanssa kalastaminen, yhteiset retket luontoon... nuo on paljon parempaa kuin yksikään uusi lelu.
Olen vahvasti eri mieltä. Oma lapsuus mummolassa meni tehdessä töitä isovanhempien kanssa, aina oli jotain, jos ei muuta niin kivien keräämistä pellolta. Olisin ollut ikionnellinen krääsälelusta ja istumisesta pihavaahteran alla varjossa, mutta ei. Me otimme kuokat ja lähdimme kaivamaan kiviä maasta.
Näin me olemme erilaisia. Minusta oli ihanaa saada olla mummun kanssa navetassa, papan kanssa traktorissa, "auttaa" leipomisessa ja jopa tiskaamisessa.
Marjametsässä en kyllä viihtynyt, koska pelkäsin lapsena kauheasti hyttysiä. Nykyään kyllä marjastankin sujuvasti.
Toki minua ei työllä näännytetty, sain vain olla mukana ja pienimmällä, eli minulla, oli aina joku nimellisen pieni marja-astia jonkun mummu poimi oikeasti täyteen. Ja sain mennä vanhaan aittaan lukemaan vanhoja kirjoja tuntikausiksi kerrallaan.
Ai että minulla oli maailman parhaat isovanhemmat.
Eivätkä kantaneet krääsää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole omakotitaloa, jossa säilyttää isoja lelulaatikoita
Meillä on omakotitalo, mutta ei halua säilyttää turhaa tavaraa.
Hinnoiteltiin. Satasen tuomalla saa istua 1, 5 h ja kaks kuppia kahvia ja reissumiespalan edamilla.
200. 3 tuntia, kuivakakku, 3 kuppia kahvia, lasi appelsiinimehua, 45 minuttia lastenhuoneessa lasten kanssa.
Arvostan sinua ja viestiäsi.