Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (956)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?
Vierailija kirjoitti:
Tai että lapsiperheeseen ei tulla natkuttamaan väärin värikoodatusta liinavaatekaapista ja ylimalkaan kotitöiden hoitamisesta. Tai sotkemaan tahallaan.
Sepä se. tämä on lopputulos, kun halutaan olla yhtä suurta perhettä ja ollaan isovanhemmista riippuvaisia, eikä elämä suju ilman heidän apuaan. Tullaan omilla avaimilla toistensa kotiin, omin luvin jääkaapilla, käydään toistensa sängyissä nukkumassa, pestään pyykit yhdessä.
Itselläni ei koskaan ole ollut tuota ongelmaa, lapsuuden kotiin ja kuin anoppilaan en mennä ilmoittamatta, enkä avaimilla, enkä ole riippuvainen heidän sänkystään, hoitoavusta, rahasta tai muustakaan.
Sama myös vanhemmillani ja appivanhemmilla.
Silti ollaan parhaat ystävät ja vietetään aikaa paljon yhdessä ja lomaillaan, mutta molemmilla "rajat" ja kunnioitus, joita molemmat arvostavat. Meillä ei esim. anoppi tai äitini ei edes tiedä missä liinavaatteita meidän kodissa säilytetään, sama myös toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?
Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen vaatii toisten kotiin päästä nukkumaan tai viettämään "omaa aikaa", talonväki poissa?
Minusta se on outoa ja omassa ystäväpiirissä, kukaan, kun on muuttanut pois lapsuuden kodista, on katkaissut napanuorensa vanhempiin ja itsenäistynyt ja haluaa elää sen jälkeen itsenäistä elämää.
UNIVELKAINEN ÄITI JA SE ANOPIN UNIVELKAINEN ISÄ.
Kukaan ei ole vaatinut, on kysynyt. Itse samassa tilanteessa todellakin auttaisin.
Miksi pitää mennä miehen äidin kotiin nukkumaan? Aikuiset ihmiset. Käykö perhe myös anopilla syömäss, jos nälkä, tai jos ei ole puhtaita vaatteita, viedäänkö ne anopin pestäväksi. Kuulostaa ihan teinimeinigiltä ja napanuora tiukastu kiinni, vaikka halutaan olla niin itsenäisiä ja päättää itse asioita, mutta ollaan täysin riippuvaisia elämässä muista, eikä pärjätä omin avuin, kun siihen ei löydy osaamista ja resurssia ja eletään vielä itsekin lapsen elämää. Kannattaisiko ensiksi aikuistua ja vasta sitten mies ja lapset, jota pystyy kantamaan vastuun elämästään ja tehdä oikeita päätöksiä.
Anoppi oli fiksu kun laittoi rajat. Ihan oudolta kuulostaa että pitäisi päästä toisen kotiin nukkumaan, varsinkin kun toinen ei ole edes paikalla. Jos kerran menee suostumaan tuollaiseen, niin voi olla aivan varma että jatkossakin joutuu suostumaan ties mihin.
Lapsiperhe voi hommata sellaisen asunnon, jossa on rauhaisa makuuhuone, korvatulpat vaan päähän. Tai jos on pakko päästä kotoa pois, niin sitten on mentävä hotellin/motelliin/telttaan jne. Ei voi automaatisesti olettaa, että muiden kämpille saa painella koisimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mistä mummolahoitopaikoista puhut. Olen syntynyt 1960-luvulla enkä ole ollut hoidossa mummuloissa, vaikka molemmat vanhempani olivat töissä. Lapseni syntyivät 1980- ja 1990-luvuilla. Isovanhemmat asuivat parin tunnin matkan päässä, joten lapset eivät olleet siellä yökylässä. Loma-ajat lasten kanssa olivat parasta aikaa. Se tosin kannattaa muistaa, että tuohon aikaan aikaa riitti vaikka mihin, kun kukaan ei roikkunut netissä. Nykyään ihmisillä kuluu helposti työpäivän verran aikaa netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Vierailusta jossa sen sijaan että veisit vauvaperheeseen normaalit tuomiset mukanasi, odotat seitsemän sortin palvelua :D Varmaan äidin pitää imettäminenkin rytmittää sinun päivärytmisi mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Vierailusta jossa sen sijaan että veisit vauvaperheeseen normaalit tuomiset mukanasi, odotat seitsemän sortin palvelua :D Varmaan äidin pitää imettäminenkin rytmittää sinun päivärytmisi mukaan
Onko tämä sitten syy, ettei joillakin lapsiperheillä ole tukiverkostoja, kun ei oe niitä sosiaalisiataitoja, verkostoja ja ystäviä.
Ainakin meillä kolmen lapsen kohdalla juuri alussa kävi paljon vieraita ystäviä, sukulaisia naapureita ihastelemassa uutta perheenjäsentä ja oli itsestään selvä osoittaa kaikille vieraanvaraisuutta.
Ja aina ollut tilapäistä apua tarjolla helposti esim. naapureista, jota tarjottiin puolin ja toisin ja lapset sai leikkiseuraa toisilleen ja vanhemmat juttuseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä mummolahoitopaikoista puhut. Olen syntynyt 1960-luvulla enkä ole ollut hoidossa mummuloissa, vaikka molemmat vanhempani olivat töissä. Lapseni syntyivät 1980- ja 1990-luvuilla. Isovanhemmat asuivat parin tunnin matkan päässä, joten lapset eivät olleet siellä yökylässä. Loma-ajat lasten kanssa olivat parasta aikaa. Se tosin kannattaa muistaa, että tuohon aikaan aikaa riitti vaikka mihin, kun kukaan ei roikkunut netissä. Nykyään ihmisillä kuluu helposti työpäivän verran aikaa netissä.
Ei noita täyshoitomummoloita mistä täällä aina hekumoidaan ole ollut kuin ollut aniharvassa. Lapsuudessa ysärillä käytiin toki isovanhempien mökillä kesäisin, mutta hoitovastuussa oli aina vanhemmat. Minun viiskytluvulla syntynyt äiti vietti koululaisena osan kesästä isovanhempiensa kanssa maalla kun yksinhuoltaja äiti oli töissä, mutta siellä joutui sitten maatalon hommiin, ei mummolla ja papalla ollut aikaa sen ihmeemmin viihdyttää.
Kyllä se on nykyajan ilmiö että isovanhempien oletetaan hoitavan vanhempien vastuut ja kuskaavan lapsia sinne tänne sillä aikaa kun vanhemmat itse lomailee ja lepäilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Avaatko hiukan mitä tarkoitat passattavaksi tulemisella? Pitää käydä, mutta sitten ei saa käydä...
Pitääkö lähteä ihan alkeista kertomaan aikuisille ihmisille miten vauvaperheessä kyläillään kohteliaasti? Jos kyseessä on oma lapsesi, joka on saanut vauvan, viet tietysti ruokaa, kahvipullat mukanasi. Jos lapsen isä on kotona, voi olla että hän keittää kahvit mutta jos äiti on vauvan kanssa kahdestaan, sinä keität, tiskaat jne. Kunnioitat vauvan unta, et mene herättämään lasta jne. Jos rakas lapsesi on väsynyt, kysyt haluaako nukkua puoli tuntia ja sillä aikaa hoidat vauvaa.
Jos kyseessä on joku etäisempi, vähintään viet mukanasi pullat, pienen lahjan äidille ja lähtiessä astiat koneeseen tai tiskaat (ellei isä ole hoitamassa näitä).
Mutta tuohan on normaalille isovanhemmalle aivan itsestään selvää. Ja varmasti se tavallisin tapa toimia. On varmasti tapauksia, joissa tullaan itsekkäästi päsmäröimään tai vaatimaan huomiota itselleen pikkuvauvaperheessä, mutta eiköhän nämä narskahtavat isovanhemmat ole nykyään poikkeus.
Ja kun kyseessä on ollut oma vauva-arkea elävä lapseni olen kysynyt voinko tulla käymään ja voinko jotenkin auttaa. Lapseni ei kuitenkaan ole vaatinut mitään älyttömyyksiä, haluaa itse hoitaa lapsensa. Olen myös pyörinyt vauvan kanssa lattialla leikkimässä, että lapseni saa sillä aikaa tehdä mitä nyt haluaakin tehdä (hän ei halua lähteä terassille istuskelemaan 😁), mutta tuo vauvan kanssa leikkiminenkin tai seuranpito ennätettiin jo tässä keskustelussa tuomita huonoksi isovanhemmuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Vierailusta jossa sen sijaan että veisit vauvaperheeseen normaalit tuomiset mukanasi, odotat seitsemän sortin palvelua :D Varmaan äidin pitää imettäminenkin rytmittää sinun päivärytmisi mukaan
Onko tämä sitten syy, ettei joillakin lapsiperheillä ole tukiverkostoja, kun ei oe niitä sosiaalisiataitoja, verkostoja ja ystäviä.
Ainakin meillä kolmen lapsen kohdalla juuri alussa kävi paljon vieraita ystäviä, sukulaisia naapureita ihastelemassa uutta perheenjäsentä ja oli itsestään selvä osoittaa kaikille vieraanvaraisuutta.
Ja aina ollut tilapäistä apua tarjolla helposti esim. naapureista, jota tarjottiin puolin ja toisin ja lapset sai leikkiseuraa toisilleen ja vanhemmat juttuseuraa.
Kuulostaa ihan painajaiselta että koko kylä käy katsomassa vauvaa, mutta sen sijaan että toimisi kuin normaali kylä eli huolehtii vauvaperheestä ja ei mene tyhjin käsin, joka helvetin naapuri odottaa seitsemän sortin pitopöytää :DDD
Ei kukaan oikeasti toimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Avaatko hiukan mitä tarkoitat passattavaksi tulemisella? Pitää käydä, mutta sitten ei saa käydä...
Pitääkö lähteä ihan alkeista kertomaan aikuisille ihmisille miten vauvaperheessä kyläillään kohteliaasti? Jos kyseessä on oma lapsesi, joka on saanut vauvan, viet tietysti ruokaa, kahvipullat mukanasi. Jos lapsen isä on kotona, voi olla että hän keittää kahvit mutta jos äiti on vauvan kanssa kahdestaan, sinä keität, tiskaat jne. Kunnioitat vauvan unta, et mene herättämään lasta jne. Jos rakas lapsesi on väsynyt, kysyt haluaako nukkua puoli tuntia ja sillä aikaa hoidat vauvaa.
Jos kyseessä on joku etäisempi, vähintään viet mukanasi pullat, pienen lahjan äidille ja lähtiessä astiat koneeseen tai tiskaat (ellei isä ole hoitamassa näitä).
Mutta tuohan on normaalille isovanhemmalle aivan itsestään selvää. Ja varmasti se tavallisin tapa toimia. On varmasti tapauksia, joissa tullaan itsekkäästi päsmäröimään tai vaatimaan huomiota itselleen pikkuvauvaperheessä, mutta eiköhän nämä narskahtavat isovanhemmat ole nykyään poikkeus.
Ja kun kyseessä on ollut oma vauva-arkea elävä lapseni olen kysynyt voinko tulla käymään ja voinko jotenkin auttaa. Lapseni ei kuitenkaan ole vaatinut mitään älyttömyyksiä, haluaa itse hoitaa lapsensa. Olen myös pyörinyt vauvan kanssa lattialla leikkimässä, että lapseni saa sillä aikaa tehdä mitä nyt haluaakin tehdä (hän ei halua lähteä terassille istuskelemaan 😁), mutta tuo vauvan kanssa leikkiminenkin tai seuranpito ennätettiin jo tässä keskustelussa tuomita huonoksi isovanhemmuudeksi.
Valitettavasti on ihan helkkarin paljon isovanhempia jotka eivät osaa tai halua osata näitä perusasioita. Lapsen kanssa leikkiminen voi olla sitä, jossa vanhempi saa omaa aikaa (eli aikaa tehdä kotitöitä) tai sitä, jossa isovanhempi ei kuitenkaan halua että vanhemmat poistuvat paikalta tekemään muuta vaan lähinnä vaikeuttaa arkea. Siis ihan oikeasti tämä on YLEISTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi mun siskoni oli sitä mieltä, että kun hän tulee meidän mökillemme käymään, me emme saa poistua sieltä. Vaan meidän kuuluu notkua siinä vieressä, kun hän keskittyy lapsiin. Lapset silloin 13 ja 11 ja sain huudot siitä, kun menin lenkittämään koirat ja jätin hänet yksin lasten kanssa. Ihan kauheen usein ei kutsuttu.
Jep. Omassa lapsuudessa meidät myös heivattiin osaksi kesää ja usein muulloinkin mummilaan. Välillä mentiin tätien luo kylään. Lopun aikaa pyörittiin keskenään naapurien lasten kanssa ulkona missä lie. Äiti oli kotiäitinä ja kyllä sillä hommaa riitti, mutta kaiken edellä mainitun takia ei se todella 24/7 lapsia vahtinut.
Nyt kun miettii omaa perhe-elämää niin en edes uskaltaisi jättää pientä lasta esim. omien sisarusteni hoitoon. Isovanhemmilla ei ole aikaa tai silloin kun on niin kiinnittävät huomion lapseen pari minuuttia ja lopun aikaa tuijottavat kännyköitä(!).
Vierailija kirjoitti:
Koettu toi ja oli vaan pärjättävä. Meillä kun toinen ei ollut edes terve. Oli muutama sukulainen mutta apua ei saatu. Onneksi oli edes päiväkoti. En ymmärrä miksi ollaan niin itsekkäitä. Nyt meillä on lemmikit ja sama juttu ettei voida hoitaa niitä viikkoa että päästäisiin lomalle. Kuulemma ei voi laatikkoa tyhjentää niin eihän se sitten käy.
Mikset vie elukoita hoitolaan? Turhaa valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Vierailusta jossa sen sijaan että veisit vauvaperheeseen normaalit tuomiset mukanasi, odotat seitsemän sortin palvelua :D Varmaan äidin pitää imettäminenkin rytmittää sinun päivärytmisi mukaan
No tuo nyt oli yhden kommentti ja sun vastaväite. Kukaan ei seitsemää sorttia vie eikä tarjoa ilman eri syytä. Eikä myöskään vie mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Avaatko hiukan mitä tarkoitat passattavaksi tulemisella? Pitää käydä, mutta sitten ei saa käydä...
Pitääkö lähteä ihan alkeista kertomaan aikuisille ihmisille miten vauvaperheessä kyläillään kohteliaasti? Jos kyseessä on oma lapsesi, joka on saanut vauvan, viet tietysti ruokaa, kahvipullat mukanasi. Jos lapsen isä on kotona, voi olla että hän keittää kahvit mutta jos äiti on vauvan kanssa kahdestaan, sinä keität, tiskaat jne. Kunnioitat vauvan unta, et mene herättämään lasta jne. Jos rakas lapsesi on väsynyt, kysyt haluaako nukkua puoli tuntia ja sillä aikaa hoidat vauvaa.
Jos kyseessä on joku etäisempi, vähintään viet mukanasi pullat, pienen lahjan äidille ja lähtiessä astiat koneeseen tai tiskaat (ellei isä ole hoitamassa näitä).
Mutta tuohan on normaalille isovanhemmalle aivan itsestään selvää. Ja varmasti se tavallisin tapa toimia. On varmasti tapauksia, joissa tullaan itsekkäästi päsmäröimään tai vaatimaan huomiota itselleen pikkuvauvaperheessä, mutta eiköhän nämä narskahtavat isovanhemmat ole nykyään poikkeus.
Ja kun kyseessä on ollut oma vauva-arkea elävä lapseni olen kysynyt voinko tulla käymään ja voinko jotenkin auttaa. Lapseni ei kuitenkaan ole vaatinut mitään älyttömyyksiä, haluaa itse hoitaa lapsensa. Olen myös pyörinyt vauvan kanssa lattialla leikkimässä, että lapseni saa sillä aikaa tehdä mitä nyt haluaakin tehdä (hän ei halua lähteä terassille istuskelemaan 😁), mutta tuo vauvan kanssa leikkiminenkin tai seuranpito ennätettiin jo tässä keskustelussa tuomita huonoksi isovanhemmuudeksi.
Valitettavasti on ihan helkkarin paljon isovanhempia jotka eivät osaa tai halua osata näitä perusasioita. Lapsen kanssa leikkiminen voi olla sitä, jossa vanhempi saa omaa aikaa (eli aikaa tehdä kotitöitä) tai sitä, jossa isovanhempi ei kuitenkaan halua että vanhemmat poistuvat paikalta tekemään muuta vaan lähinnä vaikeuttaa arkea. Siis ihan oikeasti tämä on YLEISTÄ.
No ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Avaatko hiukan mitä tarkoitat passattavaksi tulemisella? Pitää käydä, mutta sitten ei saa käydä...
Pitääkö lähteä ihan alkeista kertomaan aikuisille ihmisille miten vauvaperheessä kyläillään kohteliaasti? Jos kyseessä on oma lapsesi, joka on saanut vauvan, viet tietysti ruokaa, kahvipullat mukanasi. Jos lapsen isä on kotona, voi olla että hän keittää kahvit mutta jos äiti on vauvan kanssa kahdestaan, sinä keität, tiskaat jne. Kunnioitat vauvan unta, et mene herättämään lasta jne. Jos rakas lapsesi on väsynyt, kysyt haluaako nukkua puoli tuntia ja sillä aikaa hoidat vauvaa.
Jos kyseessä on joku etäisempi, vähintään viet mukanasi pullat, pienen lahjan äidille ja lähtiessä astiat koneeseen tai tiskaat (ellei isä ole hoitamassa näitä).
Mutta tuohan on normaalille isovanhemmalle aivan itsestään selvää. Ja varmasti se tavallisin tapa toimia. On varmasti tapauksia, joissa tullaan itsekkäästi päsmäröimään tai vaatimaan huomiota itselleen pikkuvauvaperheessä, mutta eiköhän nämä narskahtavat isovanhemmat ole nykyään poikkeus.
Ja kun kyseessä on ollut oma vauva-arkea elävä lapseni olen kysynyt voinko tulla käymään ja voinko jotenkin auttaa. Lapseni ei kuitenkaan ole vaatinut mitään älyttömyyksiä, haluaa itse hoitaa lapsensa. Olen myös pyörinyt vauvan kanssa lattialla leikkimässä, että lapseni saa sillä aikaa tehdä mitä nyt haluaakin tehdä (hän ei halua lähteä terassille istuskelemaan 😁), mutta tuo vauvan kanssa leikkiminenkin tai seuranpito ennätettiin jo tässä keskustelussa tuomita huonoksi isovanhemmuudeksi.
Eikä tuollaisia edes ole vaan se vanhempi kokee jo niiden isovanhempien läsnäolon vaatimukseksi ja ihan itse stressaa itsensä hengiltä häärätessään ja kuvitellessaan että hänen pitää nyt siivita ja puunata ja passata.
Ilmaista ja pyyteetöntä piikomista kellonajasta ja omasta elämäntilanteesta tai jaksamisesta riippumatta jolloin saadaankin aihetta uhriutua ja syyllistää auttajaa jos ja kun eivät jostain syystä pysty, jaksa tai voi hoitaa "velvollisuuksiaan" heille.