Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (956)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo äidit ennen jaksoi kymmenkunnan lapsen kaukana kaikista palveluiistakin, karja ja muut työt. Tosin tietysti vanhimmista lapsista jo oli apua.
Tekivät vielä neuleet, vaatteet, matot, kankaat jne ilman ulkomaan lomia ja " omaa elämää."
Tuo on kaikkein naurettavinta, etsitään puolisia tindereitä myöten, vauvakello tikittää ja kun on puoliso ja lapset jaksaminen loppuu vaikka on saavutettu se elämä jota on kaivattu ja etsitty.
No vaikuttaako siltä että heidän lapsistaan tuli täyspäisiä ja empaattisia? Niin.
Niin. He eivät jääneet kolmikymppisinä mt-eläkkeelle kuten nykyiset nuoret aikuiset. Ovat nyt heitä keiden pitäisi jakaa eläessään omaisuutensa lapsille ja auttaa loputtomiin jälkikasvuaan ja heidän lapsiaan.
Se ettei vauvaperheessä odota seitsämän sortin kahvitarjoilua voi toki tuntua loputtomalta auttamiselta, jos empatiakyky on vajaa
No ei kukaan odotakaan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kotona sellainen sääntö, että kaikki kaverit saivat tulla meille. Ja kyllähän sitä porukkaa riitti. Lapset eivät kuikutelleet äidin helmoissa kysymässä, että mitä tehtäisiin. He leikkivät kavereittensa kanssa ja äitikin sai tehtyä kotihommia. Tietenkään ei ollut kyse vauvoista eikä taaperoista. Muista kyllä senkin, että oli paljon koteja, joihin kaverit eivät saaneet mennä sisälle ja olipa semmoinenkin perhe, jonka pihalle ei saanut mennä. Muistelenkin aina yksinhuoltaja kun olin, että lasten kaverit "auttoivat" minua paljon, kun tulivat meille leikkimään. Antakaa lasten kavereitten tulla kyläilemään, se auttaa arjessa
Olen nuoruudessani 14-v saakka hoitanut naapureitten lapsia lukio-ikäiseksi saakka. Minulla oli 4 perhettä, jotka tarvitsivat lastenhoitoapua. Kenenkään hammas ei murtunut, mutta tietenkin sellaista voi sattua. Suomessa ei tosi edes tunneta mitään satojentuhansien korvauksia. Saattaahan se hammasonnettomuus sattua vilkkailla lapsille vaikka päiväkodissakin. Olin tosi iloinen, kun sain mukavat taskurahat, kun minun nuoruudessani ei tunnettu käsitettä viikkoraha. Minun äitini muuten tuli raskaaksi 16-v ja ihan hyvin osasi lapsensa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kotona sellainen sääntö, että kaikki kaverit saivat tulla meille. Ja kyllähän sitä porukkaa riitti. Lapset eivät kuikutelleet äidin helmoissa kysymässä, että mitä tehtäisiin. He leikkivät kavereittensa kanssa ja äitikin sai tehtyä kotihommia. Tietenkään ei ollut kyse vauvoista eikä taaperoista. Muista kyllä senkin, että oli paljon koteja, joihin kaverit eivät saaneet mennä sisälle ja olipa semmoinenkin perhe, jonka pihalle ei saanut mennä. Muistelenkin aina yksinhuoltaja kun olin, että lasten kaverit "auttoivat" minua paljon, kun tulivat meille leikkimään. Antakaa lasten kavereitten tulla kyläilemään, se auttaa arjessa
Kyllä meillekin aina kylään saa tulla, mutta ei se kyllä auta että on useampi suu ruokittavana ja töistä tullessa porukkaa kuin pipoa.
Nuoret yläaste- ja lukioikäiset ovat ihan hyviä, suorastaan huippuja lasten viihdyttäjiä ja lapsille tosi mieleisiä lastenvahteja. Nuoret kaipaavat ja tarvitsevat kesätienestejä, nuoret energiset iloiset mainiot tyypit. Kesätöistä on huutava pula.
Mikä ihme on, ettei käy vaan ilmaiseksi vanhojen ja väsyneiden isovanhempien pitäisi hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo äidit ennen jaksoi kymmenkunnan lapsen kaukana kaikista palveluiistakin, karja ja muut työt. Tosin tietysti vanhimmista lapsista jo oli apua.
Tekivät vielä neuleet, vaatteet, matot, kankaat jne ilman ulkomaan lomia ja " omaa elämää."
Tuo on kaikkein naurettavinta, etsitään puolisia tindereitä myöten, vauvakello tikittää ja kun on puoliso ja lapset jaksaminen loppuu vaikka on saavutettu se elämä jota on kaivattu ja etsitty.
No vaikuttaako siltä että heidän lapsistaan tuli täyspäisiä ja empaattisia? Niin.
Niin. He eivät jääneet kolmikymppisinä mt-eläkkeelle kuten nykyiset nuoret aikuiset. Ovat nyt heitä keiden pitäisi jakaa eläessään omaisuutensa lapsille ja auttaa loputtomiin jälkikasvuaan ja heidän lapsiaan.
Se ettei vauvaperheessä odota seitsämän sortin kahvitarjoilua voi toki tuntua loputtomalta auttamiselta, jos empatiakyky on vajaa
Eipä kauhean moni sellaista taida edes odottaakaan vaikka nyt tykkäätkin sen varjolla uhriutua😂
Ne joitten vanhin lapsi on nyt 12 v, niin kymmenen vuotta kun jaksatte, niin sitten voittekin tulla jo isovanhemmiksi ja muistakaa mitä täällä on kirjoitettu.
Uusi rumba alkaa sitten ja lapsenlapsi tulee viikoiksi teille hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä aloittaja valitat? Lomallahan on vihdoinkin aikaa olla lapsen kanssa ilman kiirettä. Voi tehdä metsäretkiä ja tutkia luontoa, kasveja ja lintuja, voi käydä uimassa ja pyöräilemässä. Vaikka mitä. Tehdä pikku matkoja, laivalla vaikka Viroon edestakaisin, ei maksa paljon.
Meillä sama tilanne, ja kuten moni muukin on sanonut, että aika auttaa, koululaisten kanssa on jo ihan erilaista. Ja kaksi vanhempaa on jo todella hyvä tilanne, kun pääsee toinen aina vähän tekemään omia juttuja.
Kerran oli lastenvahti, mutta se on tavallaan aika stressaava tilanne itselle, kun joku aivan vieras henkilö tulee kotiisi ja vahtimaan lastasi. Itse en ainakaan siinä oikein voi rentoutua. Mieluiten jättäisi lapsen tutun ja luotettavan henkilön luokse.
Muuttakaa asennetta, te olette aikuisia ja vastaatte omasta elämästänne. Se on teidän supervoima, olkaa ylpeitä että pärjäätte ilman apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä aloittaja valitat? Lomallahan on vihdoinkin aikaa olla lapsen kanssa ilman kiirettä. Voi tehdä metsäretkiä ja tutkia luontoa, kasveja ja lintuja, voi käydä uimassa ja pyöräilemässä. Vaikka mitä. Tehdä pikku matkoja, laivalla vaikka Viroon edestakaisin, ei maksa paljon.
Ehditään tehdä tuollaista ihan arkenakin, ei siihen lomaa tarvita. Ja ennen kuin joku saivartelee niin normaaliviikonloppunakin ehditään käymään Virossa hyvin. Lomalla halutaan tehdä jotain erikoisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä aloittaja valitat? Lomallahan on vihdoinkin aikaa olla lapsen kanssa ilman kiirettä. Voi tehdä metsäretkiä ja tutkia luontoa, kasveja ja lintuja, voi käydä uimassa ja pyöräilemässä. Vaikka mitä. Tehdä pikku matkoja, laivalla vaikka Viroon edestakaisin, ei maksa paljon.
Ehditään tehdä tuollaista ihan arkenakin, ei siihen lomaa tarvita. Ja ennen kuin joku saivartelee niin normaaliviikonloppunakin ehditään käymään Virossa hyvin. Lomalla halutaan tehdä jotain erikoisempaa.
Tottakai ehtii ja tehdäänkin. Lomalla jotain erikoisempaa juu, mutta miksi ilman lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Nythän puhutaan äidistä, jonka mielestä lasten kanssa lomailu on rankkaa. Siis pitäisi viihtyä omien lasten kanssa. Jotenkin järkkyä. Työpäiväthän menevät hyvin, kun lapset ovat muualla hoidossa, eikä heistä tarvitse huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastin kotiäitiaikaa, silloin ehti tehdä vaikka mitä. Ei kiireitä aamuja, aina sään salliessa lounaseväät mukaan ja ulos luontoon. Kummallakin lapsella oli oma ruokatermos keittoa varten. Parin tunnin ulkoilun jälkeen maittoivat päiväunet. Iltapäivisin käytiin milloin kirjastossa, milloin kaupungilla tai ilmaistapahtumissa. Ja kun mieheni tuli töistä, lähti hän lasten kanssa ulos, jolloin tein ruokaa ja hoitelin rästiasioita. Parina iltana kävin harrastuksissa, mieheni omissaan. Oli meillä silloinkin kausikortit HSOn konsertteihin. Tuttu lapsenvahti tuli silloin "töihin".
Nythän ei puhutakaan kotilusmuista, vaan normaaleista perheenäideistä, jotka käy töissä.
Nythän puhutaan äidistä, jonka mielestä lasten kanssa lomailu on rankkaa. Siis pitäisi viihtyä omien lasten kanssa. Jotenkin järkkyä. Työpäiväthän menevät hyvin, kun lapset ovat muualla hoidossa, eikä heistä tarvitse huolehtia.
Ja kyllä se uupunut on töistä uupunut eikä lapsistaan. Kummasti kuitenkin lapsiarkea syytetään eikä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä aloittaja valitat? Lomallahan on vihdoinkin aikaa olla lapsen kanssa ilman kiirettä. Voi tehdä metsäretkiä ja tutkia luontoa, kasveja ja lintuja, voi käydä uimassa ja pyöräilemässä. Vaikka mitä. Tehdä pikku matkoja, laivalla vaikka Viroon edestakaisin, ei maksa paljon.
Joo, mutta kesäloma on 6 viikkoa. Kyllä sitä kaikki muutaman päivän jaksaa mutta ei joka päivää. Ja tosiaan päiväkoti-ikäiset ovat meidän vanhempien kanssa tuon 6 viikkoa, eivät ole tuntiakaan siitä ajasta missään hoidossa (isovanhemmat, tädit, siskot, kummit).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä aloittaja valitat? Lomallahan on vihdoinkin aikaa olla lapsen kanssa ilman kiirettä. Voi tehdä metsäretkiä ja tutkia luontoa, kasveja ja lintuja, voi käydä uimassa ja pyöräilemässä. Vaikka mitä. Tehdä pikku matkoja, laivalla vaikka Viroon edestakaisin, ei maksa paljon.
Joo, mutta kesäloma on 6 viikkoa. Kyllä sitä kaikki muutaman päivän jaksaa mutta ei joka päivää. Ja tosiaan päiväkoti-ikäiset ovat meidän vanhempien kanssa tuon 6 viikkoa, eivät ole tuntiakaan siitä ajasta missään hoidossa (isovanhemmat, tädit, siskot, kummit).
Kato kun niitä lapsia pitää jaksaa 52 viikkoa.
Mitkä hiton satojentuhansien korvaukset?? Ei olla missään jenkeissä.
Ja jos vanhempi ei luota kehenkään tai ne kullannuput on niin mahdottomia ettei kukaan muu niiden kanssa pärjää, niin ihan itse täytyy hoitaa.