Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (954)
Vierailija kirjoitti:
Helppo tulla pätemään, jos itsellä ei ole käsitystä 2020-luvun vanhemmuudesta ja työelämän paineista. Vanhemmuus ja työelämä on ollut ihan toista luokkaa muutama kymmenen vuotta takaperin.
Mun mielestä nykyään työntekijät ovat paljon enemmän tietoisia omista oikeuksistaan kuin esim ysärillä, jolloin itse olin nuori aikuinen.
Ei silloin ollut sellaista elintasoa kuin nyt. Eikä subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivää on, että lapset tehdään vasta entistä myöhäisemmällä iällä. eli usein 30-40 - vuotiaina. Tällöinhän isovanhemmat ovat jo vanhoja. Ja vanhalla on väsymystä ja kremppoja ja kipuja. Silloin haluaisi jo päästä helpommalla ja elää omannäköistään elämää. Mutta eihän nuorempi ja terve ihminen sitä tajua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Vierailusta jossa sen sijaan että veisit vauvaperheeseen normaalit tuomiset mukanasi, odotat seitsemän sortin palvelua :D Varmaan äidin pitää imettäminenkin rytmittää sinun päivärytmisi mukaan
Onko tämä sitten syy, ettei joillakin lapsiperheillä ole tukiverkostoja, kun ei oe niitä sosiaalisiataitoja, verkostoja ja ystäviä.
Ainakin meillä kolmen lapsen kohdalla juuri alussa kävi paljon vieraita ystäviä, sukulaisia naapureita ihastelemassa uutta perheenjäsentä ja oli itsestään selvä osoittaa kaikille vieraanvaraisuutta.
Ja aina ollut tilapäistä apua tarjolla helposti esim. naapureista, jota tarjottiin puolin ja toisin ja lapset sai leikkiseuraa toisilleen ja vanhemmat juttuseuraa.
Kuulostaa ihan painajaiselta että koko kylä käy katsomassa vauvaa, mutta sen sijaan että toimisi kuin normaali kylä eli huolehtii vauvaperheestä ja ei mene tyhjin käsin, joka helvetin naapuri odottaa seitsemän sortin pitopöytää :DDD
Ei kukaan oikeasti toimi noin.
1990- luvulla meillä kävi kaukaisetkin sukulaiset katsomassa vauvaa. Joka viikko oli vierailuja. Ihastelivat ja leikittivät vauvaa. Aina tarjosin kahvit ja jotain makeaa vähintään.
Ei olisi tullut mieleenikään olla varaamatta mitään tarjottavia, kun seitsemissäkymmenissä oleva anoppi tuli julkisilla aika pitkän matkan päästä meitä katsomaan ihan yövieraaksi.
Esikoisellamme oli neljän kuukauden koliikki ja nukkui erittän katkonaisesti liki 1-vuotiaaksi.
Silti jaksoin. No olin vähän päälle kaksikymppinen enkä liian vanha kuten nykyäidit.
Onpa ikävä kuulla että teillä on käynyt noin moukkamaisia vieraita.
Me ratkaistiin tuo siten, että palkattiin lastenhoitaja muutaman kerran vuodessa. Muistan intensiiviset kesälomat lasten kanssa. Loman loppupuolella käytiin leffassa ja drinkeillä, kun hoitaja oli lasten kanssa. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Vierailusta jossa sen sijaan että veisit vauvaperheeseen normaalit tuomiset mukanasi, odotat seitsemän sortin palvelua :D Varmaan äidin pitää imettäminenkin rytmittää sinun päivärytmisi mukaan
Onko tämä sitten syy, ettei joillakin lapsiperheillä ole tukiverkostoja, kun ei oe niitä sosiaalisiataitoja, verkostoja ja ystäviä.
Ainakin meillä kolmen lapsen kohdalla juuri alussa kävi paljon vieraita ystäviä, sukulaisia naapureita ihastelemassa uutta perheenjäsentä ja oli itsestään selvä osoittaa kaikille vieraanvaraisuutta.
Ja aina ollut tilapäistä apua tarjolla helposti esim. naapureista, jota tarjottiin puolin ja toisin ja lapset sai leikkiseuraa toisilleen ja vanhemmat juttuseuraa.
Kuulostaa ihan painajaiselta että koko kylä käy katsomassa vauvaa, mutta sen sijaan että toimisi kuin normaali kylä eli huolehtii vauvaperheestä ja ei mene tyhjin käsin, joka helvetin naapuri odottaa seitsemän sortin pitopöytää :DDD
Ei kukaan oikeasti toimi noin.
1990- luvulla meillä kävi kaukaisetkin sukulaiset katsomassa vauvaa. Joka viikko oli vierailuja. Ihastelivat ja leikittivät vauvaa. Aina tarjosin kahvit ja jotain makeaa vähintään.
Ei olisi tullut mieleenikään olla varaamatta mitään tarjottavia, kun seitsemissäkymmenissä oleva anoppi tuli julkisilla aika pitkän matkan päästä meitä katsomaan ihan yövieraaksi.
Esikoisellamme oli neljän kuukauden koliikki ja nukkui erittän katkonaisesti liki 1-vuotiaaksi.
Silti jaksoin. No olin vähän päälle kaksikymppinen enkä liian vanha kuten nykyäidit.
Onpa ikävä kuulla että teillä on käynyt noin moukkamaisia vieraita.
Hän taitaa itsekin olla moukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivää on, että lapset tehdään vasta entistä myöhäisemmällä iällä. eli usein 30-40 - vuotiaina. Tällöinhän isovanhemmat ovat jo vanhoja. Ja vanhalla on väsymystä ja kremppoja ja kipuja. Silloin haluaisi jo päästä helpommalla ja elää omannäköistään elämää. Mutta eihän nuorempi ja terve ihminen sitä tajua!
Ne samat kipuilijat matkustavat ja harrastavat mielinmäärin, eivät ole kiikkustuolissa vaivojaan valittamassa. Nimenomaan eläkkeellähän on mahdollisuus auttaa, nuorempi isovanhempi olisi vielä työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , itse oli 90 luvulla yksinhuoltaja eikä ollut tukiverkkoja. Ihan sitä kuule itse lapsista huolehdi 24/7 enkä edes olettanut saavani apua. Joten en kyllä ymmärrä mikä on ongelma jos perheessä on kaksi vanhempaa? Mitä ihme lomailua kaipaatte, toinen ulos lasten kanssa ja toinen lepää sen ajan. Ihme valitusta, niin itse kuitenkin olette ne lapset tehneet/ halunneet
Samaa mieltä ja ydinperheellä on varmasti myös varaa palkata lastenhoitaja, jos nyt niin rankkaa on.
Ongelmahan on siinä, ettei haluta maksaa senttiäkään kenellekään, vaikka tuossa olisi erinomainen sauma tarjota esim lukiolaiselle/opiskelijalle mahdollisuus ansaita vähän taskurahaa.
Ongelma on tässä vastuu ja vakuutukset.
Jos lapsi esim kaatuu ja rikkoo hampaansa voi tuosta tulla satojentuhansien vahingonkorvaukset. Harva haluaa ottaa riskin kympin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo äidit ennen jaksoi kymmenkunnan lapsen kaukana kaikista palveluiistakin, karja ja muut työt. Tosin tietysti vanhimmista lapsista jo oli apua.
Tekivät vielä neuleet, vaatteet, matot, kankaat jne ilman ulkomaan lomia ja " omaa elämää."
Tuo on kaikkein naurettavinta, etsitään puolisia tindereitä myöten, vauvakello tikittää ja kun on puoliso ja lapset jaksaminen loppuu vaikka on saavutettu se elämä jota on kaivattu ja etsitty.
No vaikuttaako siltä että heidän lapsistaan tuli täyspäisiä ja empaattisia? Niin.
Niin. He eivät jääneet kolmikymppisinä mt-eläkkeelle kuten nykyiset nuoret aikuiset. Ovat nyt heitä keiden pitäisi jakaa eläessään omaisuutensa lapsille ja auttaa loputtomiin jälkikasvuaan ja heidän lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo äidit ennen jaksoi kymmenkunnan lapsen kaukana kaikista palveluiistakin, karja ja muut työt. Tosin tietysti vanhimmista lapsista jo oli apua.
Tekivät vielä neuleet, vaatteet, matot, kankaat jne ilman ulkomaan lomia ja " omaa elämää."
Tuo on kaikkein naurettavinta, etsitään puolisia tindereitä myöten, vauvakello tikittää ja kun on puoliso ja lapset jaksaminen loppuu vaikka on saavutettu se elämä jota on kaivattu ja etsitty.
No vaikuttaako siltä että heidän lapsistaan tuli täyspäisiä ja empaattisia? Niin.
Niin. He eivät jääneet kolmikymppisinä mt-eläkkeelle kuten nykyiset nuoret aikuiset. Ovat nyt heitä keiden pitäisi jakaa eläessään omaisuutensa lapsille ja auttaa loputtomiin jälkikasvuaan ja heidän lapsiaan.
Se ettei vauvaperheessä odota seitsämän sortin kahvitarjoilua voi toki tuntua loputtomalta auttamiselta, jos empatiakyky on vajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivää on, että lapset tehdään vasta entistä myöhäisemmällä iällä. eli usein 30-40 - vuotiaina. Tällöinhän isovanhemmat ovat jo vanhoja. Ja vanhalla on väsymystä ja kremppoja ja kipuja. Silloin haluaisi jo päästä helpommalla ja elää omannäköistään elämää. Mutta eihän nuorempi ja terve ihminen sitä tajua!
Ne samat kipuilijat matkustavat ja harrastavat mielinmäärin, eivät ole kiikkustuolissa vaivojaan valittamassa. Nimenomaan eläkkeellähän on mahdollisuus auttaa, nuorempi isovanhempi olisi vielä työelämässä.
Tämä keskustelu kiertää kehää, huokaus.
Eläkeikäisen harrastaminen on hänen oman toimintakykynsä ja kuntonsa ylläpitoa ja kipujen hallintaa. Matkustaminen etelän lämpöön samoin, ei liukastumisvaaraa siellä, lämpöisessä ei kivut vaivaa. Muukin kotimaan matkailu ja sosialisoiminen ylläpitää kuntoa ja parantaa aivoterveyttä.
On aivan eri asia hoitaa rasittavia pikkulapsia. Se on erittäin rasittavaa työtä ja kuuluu työikäisille. Eläkeläiset ovat päässeet eläkkeelle työnteosta syystä.
Kyllä te nuoret sen aikanaan tulette itse huomaamaan. Yksi silmänräpäys ja aikanaan olette tekin kremppaisia eläkeläisiä. Sittenpä tiedätte.
Meillä auttoi asiaan ihan selkeä aikataulutus.
Karsin älyttömästi tavaraa, viikkosiivous, vartissa kerkee paljon, reseptivihko käyttöön, selkeä ostoslista.
Ei tarvinnut miettiä mitä syödään milloin. Tosi pitkän ajan leivottiin lauantaisin.
Makaronilaatikkoa, pizzaa, pullia ja sämpylöitä. Mä laitoin paljon perjantaina valmiiksi, taikinat kohosi yön jääkaapissa jne.
Mulla oli vihko, missä oli kaikkea tekemistä ja jos esim jossain autoliikkeessä oli lasten lauantai 3.s viikonloppu huhtikuussa, aloin etsimään huhtikuussa onko myös nyt, yleensä oli.
Käytiin paljon Tallinnassa, joskus sai ihan ilmaisia lippuja, joskus piti maksaa pari euroa.
Kalenterissa oli kysymysmerkkejä tällöin Tallinnaan ja kun tuli joku tammikuun ale, 3 min myöhemmin oli varattu.
Kyllä siinä sai olla melkoinen taikuri välillä. Ja 1 juttu. Lasten synttärit. Kutsukaa kaikki. Saat paljon vastakutsuja.
Kuopuksen ystävä oli sanonut hän haluaisi myös tulla meille leipomaan pullaa.
Tehtiin lahjakdi hieno kortti, pyydettiin varaamaan päivä ja myös muistuttelin siitä.
Olin tehnyt jo taikinan, mutta sai tehdä uuden, jonka annoin mukaan ja leivottiin pitkoja, voipullia.
Tytön äiti, kun haki, oli aivan ihmeissään mitä kaikkea oltiin tehty. Sai mukaan taikinan lisäksi valmiita pullia. Kustannus puhutaan parista eurosta. Ja tytön äidistä tuli mulle uusi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo äidit ennen jaksoi kymmenkunnan lapsen kaukana kaikista palveluiistakin, karja ja muut työt. Tosin tietysti vanhimmista lapsista jo oli apua.
Tekivät vielä neuleet, vaatteet, matot, kankaat jne ilman ulkomaan lomia ja " omaa elämää."
Tuo on kaikkein naurettavinta, etsitään puolisia tindereitä myöten, vauvakello tikittää ja kun on puoliso ja lapset jaksaminen loppuu vaikka on saavutettu se elämä jota on kaivattu ja etsitty.
No vaikuttaako siltä että heidän lapsistaan tuli täyspäisiä ja empaattisia? Niin.
Niin. He eivät jääneet kolmikymppisinä mt-eläkkeelle kuten nykyiset nuoret aikuiset. Ovat nyt heitä keiden pitäisi jakaa eläessään omaisuutensa lapsille ja auttaa loputtomiin jälkikasvuaan ja heidän lapsiaan.
Juu eivät jääneet kolmekymppisinä mt-eläkkeelle. Isäni joi useita kertoja viikossa ja oli väkivaltainen. Isäni äiti yritti itsaria monta kertaa, ryyppäsi silloinkin kun olin hänen luonaan käymässä, yritti päättää oman ja lastensa elämän, oli väkivaltainen niin että lapset pelkäsivät oikeasti henkensä puolesta. Isäni isä karkasi Ruotsiin ja kuoli siellä nelikymppisenä alkoholismin aiheuttamiin sairauksiin, äitini isä makasi kaikkien mahdollisten naisten kanssa niin, että naiset soittelivat synnäriltä kotiutuneelle mummolleni kysellen, mihin heidän miesystävänsä hävisi. Mutta juu, eivät valittaneet vaan tekivät ihan helvetisti töitä. Kyllä nuista tyypeistä kannattaa ottaa mallia, on ne milleniaalit vaan ihan pullamössöjä näihin verrattuna. Ei ne kyllä lapsiaan hoitanut, hädin tuskin saivat pidettyä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Olet kyllä trolli jos odotat että vauvaperhe kantaa sinulle seitsemää sorttia :D :D :D :D
Olen itäsuomalainen eli seitsemän sortin mailta kotoisin, ja nimenomaan siellä viedään vauvaperheeseen runsaat rotinat.
Ai kertan viikossa ja hoidetaan vauvaa jotta vanhempi saa nukkua?
Oli lapsia tai ei, vieraillaan, ei mennä avuksi. Eikö ihmiset osaa enää edes vierailla tai kestitä?Et sinä pikkuvauvan kotiin menee palveltavaksi, ellet ole todella juntti. Jos olet palvelua vaativa, et käy katsomassa pientä vauvaa,
Kuka puhui palvelun vaatimisesta? Ihan vierailusta kuule.
Vierailusta jossa sen sijaan että veisit vauvaperheeseen normaalit tuomiset mukanasi, odotat seitsemän sortin palvelua :D Varmaan äidin pitää imettäminenkin rytmittää sinun päivärytmisi mukaan
Onko tämä sitten syy, ettei joillakin lapsiperheillä ole tukiverkostoja, kun ei oe niitä sosiaalisiataitoja, verkostoja ja ystäviä.
Ainakin meillä kolmen lapsen kohdalla juuri alussa kävi paljon vieraita ystäviä, sukulaisia naapureita ihastelemassa uutta perheenjäsentä ja oli itsestään selvä osoittaa kaikille vieraanvaraisuutta.
Ja aina ollut tilapäistä apua tarjolla helposti esim. naapureista, jota tarjottiin puolin ja toisin ja lapset sai leikkiseuraa toisilleen ja vanhemmat juttuseuraa.
Kuulostaa ihan painajaiselta että koko kylä käy katsomassa vauvaa, mutta sen sijaan että toimisi kuin normaali kylä eli huolehtii vauvaperheestä ja ei mene tyhjin käsin, joka helvetin naapuri odottaa seitsemän sortin pitopöytää :DDD
Ei kukaan oikeasti toimi noin.
1990- luvulla meillä kävi kaukaisetkin sukulaiset katsomassa vauvaa. Joka viikko oli vierailuja. Ihastelivat ja leikittivät vauvaa. Aina tarjosin kahvit ja jotain makeaa vähintään.
Ei olisi tullut mieleenikään olla varaamatta mitään tarjottavia, kun seitsemissäkymmenissä oleva anoppi tuli julkisilla aika pitkän matkan päästä meitä katsomaan ihan yövieraaksi.
Esikoisellamme oli neljän kuukauden koliikki ja nukkui erittän katkonaisesti liki 1-vuotiaaksi.
Silti jaksoin. No olin vähän päälle kaksikymppinen enkä liian vanha kuten nykyäidit.
Onpa ikävä kuulla että teillä on käynyt noin moukkamaisia vieraita.
Miten moukkamaisia? Vieraille tarjotaan yleensä jotakin vaikka he toisivatkin jotain mukanaankin. Ehkä teillä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kotona sellainen sääntö, että kaikki kaverit saivat tulla meille. Ja kyllähän sitä porukkaa riitti. Lapset eivät kuikutelleet äidin helmoissa kysymässä, että mitä tehtäisiin. He leikkivät kavereittensa kanssa ja äitikin sai tehtyä kotihommia. Tietenkään ei ollut kyse vauvoista eikä taaperoista. Muista kyllä senkin, että oli paljon koteja, joihin kaverit eivät saaneet mennä sisälle ja olipa semmoinenkin perhe, jonka pihalle ei saanut mennä. Muistelenkin aina yksinhuoltaja kun olin, että lasten kaverit "auttoivat" minua paljon, kun tulivat meille leikkimään. Antakaa lasten kavereitten tulla kyläilemään, se auttaa arjessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivää on, että lapset tehdään vasta entistä myöhäisemmällä iällä. eli usein 30-40 - vuotiaina. Tällöinhän isovanhemmat ovat jo vanhoja. Ja vanhalla on väsymystä ja kremppoja ja kipuja. Silloin haluaisi jo päästä helpommalla ja elää omannäköistään elämää. Mutta eihän nuorempi ja terve ihminen sitä tajua!
Ne samat kipuilijat matkustavat ja harrastavat mielinmäärin, eivät ole kiikkustuolissa vaivojaan valittamassa. Nimenomaan eläkkeellähän on mahdollisuus auttaa, nuorempi isovanhempi olisi vielä työelämässä.
Tämä keskustelu kiertää kehää, huokaus.
Eläkeikäisen harrastaminen on hänen oman toimintakykynsä ja kuntonsa ylläpitoa ja kipujen hallintaa. Matkustaminen etelän lämpöön samoin, ei liukastumisvaaraa siellä, lämpöisessä ei kivut vaivaa. Muukin kotimaan matkailu ja sosialisoiminen ylläpitää kuntoa ja parantaa aivoterveyttä.
On aivan eri asia hoitaa rasittavia pikkulapsia. Se on erittäin rasittavaa työtä ja kuuluu työikäisille. Eläkeläiset ovat päässeet eläkkeelle työnteosta syystä.
Kyllä te nuoret sen aikanaan tulette itse huomaamaan. Yksi silmänräpäys ja aikanaan olette tekin kremppaisia eläkeläisiä. Sittenpä tiedätte.
Pikkulapset on ihania. Sen sijaan itsekkäät vanhukset, jotka muistavat omaisensa vasta sitten kun itse tarvitsisivat apua vanhana, ovat aivan p e r s e e s t ä. Ei pienintäkään avun elettä kun lapset kaipailisivat ruuhkavuosina edes hetken apua, mutta vanhana tullaan linjojen läpi ja vaaditaan apua. En ikinä, koskaan, milloinkaan halua itse olla tuollainen moukka.
Nyt vaan jaksat sen parikymmentä vuotta vaikka väkisin. Kyllä se helpottaa vielä. Oikeasti.
Velana ja bonusisovanhempana hoidan läheisten lapsia mielelläni. Mutta itse pitää tarjoutua, eivät tohdi tai osaa kysyä. Pidän lapsista pieninä annoksina ja olen hyvä heidän kanssaan, vaikka en omia ole koskaan halunnutkaan. Saan rusinat pullasta ja lasten vanhemmat hengähdystauon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä päiväkoti on meidän tukiverkko. Luonnollisesti lomalla emme sinne lasta vie.
En kyllä etukäteen ajatellut ettei kummankaan meistä vanhemmat ole halukkaita hoitamaan meidän lapsia. Meidät kuitenkin laitettiin lapsena viikoiksi mummolaan hoitoon. (Minä ja mies vm. 92,91).
Rankkaa on ollut varsinkin sairastaessa, mutta kohta tässä on saanut kaikki suht isoiksi ja omatoimisesti kasvatettua. Lapset 12v, 10v, 8v ja 5v.
-Neljän äiti
Olettepas nuorina aloittaneet lasten teon. Teidän vanhempienne täytyy olla vielä työikäisiä. Ja itse asiassa kun nyt kerrot, että olitte viikkoja mummoloissanne hoidossa, niin ihmettelen suuresti.
Minulla on juuri teidän ikäisiä lapsenlapsia ja hoidin kyllä paljonkin, mutta olin myös koko ajan itse työssä. En missään nimessä olisi pystynyt pitämään lapsenlapsia luonani VIIKKOJA. Ellei sitten ajatella, että käytinvkoko kesälomani lastenhoitoon. No en.
Miten ihmeessä teidän mummoillanne oli mahdollisuus pitää teitä luonaan viikkoja? Eikö he käyneet töissä?
Miksi ihmeessä teitte neljä lasta, oliko ihan pakko? Jos kerran voimavarat ei riitä?
Ei kukaan muu kuin te itse ole päättänyt, että saatte neljä lasta. Siksi ette voi siitä ketään syyllistääkään. Silti tuo kirjoituksesi oli luonteeltaan kovin syyllistävä.
No, lapsenne kasvavat koko ajan ja 10 vuoden kuluttua ovat jo niin isoja, että eivät hoitamista ne tarvitse. Tosin sitten tulevat muut jutut, mutta se on sen ajan murhe.
Toivottavasti ette tule sitten heti sopivasti isovanhemmiksi, niin saatte edes vähäksi aikaa sitä omaa elämäänne...
Ei kummien lähtökohtaisesti pidä olettaa hoitavan kummilapsiaan. Kummilapsia voi olla useampia, ja elämä hektistä vaikka ei omia lapsia vielä olisi.
Lastenhoitoapua ostetaan jos sitä tarvitaan jos ei ilmaishoitajia ole. Eikä voi olettaa, että niitä pitäisi olla.
Ongelmahan on siinä, ettei haluta maksaa senttiäkään kenellekään, vaikka tuossa olisi erinomainen sauma tarjota esim lukiolaiselle/opiskelijalle mahdollisuus ansaita vähän taskurahaa.