Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (956)
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti tälläisiä ihmisiä? Oma uupunut lapsi pyytää apua ja he uhkaavat lasulla... onnekkaita ovat jos on minkäänlainen yhteys lapsiin.
No se nyt on ainoa oikea tapa saada apua. Senkus vaan pitkität omien lastesi kohdalla kärsimystä ja siirrät lapsenlapsille traumaa, mutta järkeväähän se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti tälläisiä ihmisiä? Oma uupunut lapsi pyytää apua ja he uhkaavat lasulla... onnekkaita ovat jos on minkäänlainen yhteys lapsiin.
No se nyt on ainoa oikea tapa saada apua. Senkus vaan pitkität omien lastesi kohdalla kärsimystä ja siirrät lapsenlapsille traumaa, mutta järkeväähän se ei ole.
Oletko ilkeä vai peräti paha? Sitä aina mietin kun joku ei toivo hyvää omille lapsilleen
Vierailija kirjoitti:
Heh, meillä käy kyllä meidän ihan aikuinen tytär välillä vaan ihan nukkumassa, koska hänen kodissaan on kuuma kesäisin.
Miksi aikuinen ei muuta/hanki kotia jossa on olosuhteet mieluisat?
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen vaatii toisten kotiin päästä nukkumaan tai viettämään "omaa aikaa", talonväki poissa?
Minusta se on outoa ja omassa ystäväpiirissä, kukaan, kun on muuttanut pois lapsuuden kodista, on katkaissut napanuorensa vanhempiin ja itsenäistynyt ja haluaa elää sen jälkeen itsenäistä elämää.
UNIVELKAINEN ÄITI JA SE ANOPIN UNIVELKAINEN ISÄ.
Kukaan ei ole vaatinut, on kysynyt. Itse samassa tilanteessa todellakin auttaisin.
Miksi pitää mennä miehen äidin kotiin nukkumaan? Aikuiset ihmiset. Käykö perhe myös anopilla syömäss, jos nälkä, tai jos ei ole puhtaita vaatteita, viedäänkö ne anopin pestäväksi. Kuulostaa ihan teinimeinigiltä ja napanuora tiukastu kiinni, vaikka halutaan olla niin itsenäisiä ja päättää itse asioita, mutta ollaan täysin riippuvaisia elämässä muista, eikä pärjätä omin avuin, kun siihen ei löydy osaamista ja resurssia ja eletään vielä itsekin lapsen elämää. Kannattaisiko ensiksi aikuistua ja vasta sitten mies ja lapset, jota pystyy kantamaan vastuun elämästään ja tehdä oikeita päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen vaatii toisten kotiin päästä nukkumaan tai viettämään "omaa aikaa", talonväki poissa?
Minusta se on outoa ja omassa ystäväpiirissä, kukaan, kun on muuttanut pois lapsuuden kodista, on katkaissut napanuorensa vanhempiin ja itsenäistynyt ja haluaa elää sen jälkeen itsenäistä elämää.
UNIVELKAINEN ÄITI JA SE ANOPIN UNIVELKAINEN ISÄ.
Kukaan ei ole vaatinut, on kysynyt. Itse samassa tilanteessa todellakin auttaisin.
Mitäpä se nyt hyödyttäisi että se miniä tulisi nukkumaan tunniksi ja sitten lähtisi pariksi tunniksi ravintolaan siihen päälle?
Jos on univelkainen ja uupunut niin että lapset vituttaa, on se lasun paikka. Jos siinä kohtaa tarjoat apuasi muutoin kuin sijaisperheenä, olet mahdollistaja et auttaja.Ei ole miniä mennyt ravintolaan.
Lapset eivät vituta, vaan se univelka pitää saada hoidettua.
Ja sitä ei isovanhempien avulla hoideta vaan ammattilaisten. Ap aloituksessa valitti ettei pääse ravintolaan isovanhemmilla vieraillessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on melkoista itsekeskeisen lumihiutaleen ulinaa. Vai on nyt vastuuta ja koko maailma ei ymmärrä ja auta.
Olisi mielenkiintoista kuulla isovanhempien versio tästä 'järkyttävästä tilanteesta'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tyhmiä ihmiset voivat olla?
"HAA en saa apua omien lasteni kanssa aikanaan! Nyt mummono/pappana biletän ja matkustan, en hoida KETÄÄN!!! Pikkulasten vanhempien kuuluukin olla uupuneita hehehehehhehe"
"Yhyy yhyy lapsenlapset tulkaa käymään, miten olette voineet unohtaa vanhan mummonne/pappanne yhyy yhyy"
No tottakai sen kuuluukin mennä niin. Kun on omat lapsensa aikuisiksi kasvattanut, on aika jälleen elää itselleen. Ja tottakai jos se oma aikuinen lapsi kiukuttelee ja sulkee lapsenlapset elämästä kun ei itse osaa hoitaa niitä, ottaa varmasti päähän.
Varmasti ottaa päähän ymmärtää että maailma toimii eri tavalla kuin olisi halunnut, varmasti.
Niin siis tässä kohtaa se maailma toimii väärin sen koukuttelevan aikuislapsen mielestä. Ihan kehityshistoriallisesti ja -psykologisesti seniori-ikään ei kuulu lasten kasvattaminen tai hoito.
Heh! Ihmislaji on siitä harvinainen, että naarailla alkaa vaihdevuodet, jotta naaras pystyy omien biologisten lasten tekemisen sijaan keskittyä biologisten lastenlasten hoivaan. Että ihan biologisesti ja kehityshistoriallisesti isovanhempien "kuuluu" auttaa jälkipolven kanssa ;)
Vaihdevuodet osuvat nykyään parhaisiin työvuosiin. Siinä on melkoisen loppu, kun niiden aiheuttaman ubettomuuden ja kipujen kanssa yrittää jaksaa käydä töissä. Jos noin viisikymppisenä joutuu työelämän ulkopuolelle, on edessä pitkä köyhyys. Odottaako joku, että vaihdevuosissa oleva nainen jaksaisi hoitaa vielä vapaa-aikansa muiden lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla muualla maailmassa isovanhemmat auttavat lapsiaan ja jopa mielellään mutta juuri Suomessa vain teinivanhempia, ;)
Yleensä isovanhempi on ihan hyväkuntoinen eläkeläinen jolla on energiaa matkustaa ja "elää itselleen" eikä mikään kuoleman rajalla heiluva vanhus. Jos on jo vanhus niin lapsiperheet eivät ole oikea osoite pyytää apua, heillä on jo lapset.
Yleensä kuvio toimii niin että isovanhemmat auttavat MIELELLÄÄN lasten kanssa ja 10 vuoden päästä saavat itse apua kun tarvivat ja lapset eivät ole enää pieniä
Ei ainakaan Euroopassa, jossa asunut useammassa maassa, vaan siellä useampi sukupolvi viettää aikaa yhdessä, jopa asutaan samassa talossa.
Ei tulisi ainakaan Ranskassa kuuloo, jos nuoripari jättäisi lapset isovanhempien hoitoon ja läksisi kahden ravintolaan tai valittaisi väsymystään. Siellä nimittäin kunnioitetaan suuresti vanhempia ihmisiä ja vanhat anopit/äidit määräävät tahdin ja sanovat viimeisen sanan lastenlapsien kasvatuksesta ja miniät/tyttäret pitävät suunsa kiinni. Vastaan ei sanota vanhemmille ihmisille.
Siellä muuten äitiysloma 6kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla muualla maailmassa isovanhemmat auttavat lapsiaan ja jopa mielellään mutta juuri Suomessa vain teinivanhempia, ;)
Yleensä isovanhempi on ihan hyväkuntoinen eläkeläinen jolla on energiaa matkustaa ja "elää itselleen" eikä mikään kuoleman rajalla heiluva vanhus. Jos on jo vanhus niin lapsiperheet eivät ole oikea osoite pyytää apua, heillä on jo lapset.
Yleensä kuvio toimii niin että isovanhemmat auttavat MIELELLÄÄN lasten kanssa ja 10 vuoden päästä saavat itse apua kun tarvivat ja lapset eivät ole enää pieniä
Ei ainakaan Euroopassa, jossa asunut useammassa maassa, vaan siellä useampi sukupolvi viettää aikaa yhdessä, jopa asutaan samassa talossa.
Ei tulisi ainakaan Ranskassa kuuloo, jos nuoripari jättäisi lapset isovanhempien hoitoon ja läksisi kahden ravintolaan tai valittaisi väsymystään. Siellä nimittäin kunnioitetaan suuresti vanhempia ihmisiä ja vanhat anopit/äidit määräävät tahdin ja sanovat viimeisen sanan lastenlapsien kasvatuksesta ja miniät/tyttäret pitävät suunsa kiinni. Vastaan ei sanota vanhemmille ihmisille.
Siellä muuten äitiysloma 6kk.
Sori mutta me muutkin ollaan käyty Suomen rajojen ulkopuolella, joten tiedämme että puhut niin sanottua palturia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkea, mutta kannattaisi ne kummit valita sillä perusteella kellä voisi olla eniten resursseja/intoa olla myös lastenhoitoapuna. Itse tulin kummiksi nuorena aikuisena kun ei ollut tietoakaan omasta perheestä, ja monet kerrat oli mielelläni kummitytön ja muidenkin sisarusten kanssa, olivat yökylässäkin.
Siinä vaiheessa kun oli oma perhe, en olisi enää jaksanut kummiudesta innostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Jos lähdetään kuitenkin siitä että jokainen hoitaa lapsensa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Avaatko hiukan mitä tarkoitat passattavaksi tulemisella? Pitää käydä, mutta sitten ei saa käydä...
Tai että lapsiperheeseen ei tulla natkuttamaan väärin värikoodatusta liinavaatekaapista ja ylimalkaan kotitöiden hoitamisesta. Tai sotkemaan tahallaan.
Milloin nämä loman aikana apua tarvitsevat vanhemmat viettävät aikaa lapsensa kanssa?
Jos lapsi päiväkodissa 10h ja tarvitsee 10-12h yöunet ja vuorokaudessa 24h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että se, ettei edes vauvan kanssa saa apua, vaikuttaa koko lapsen ja isovanhemman suhteeseen. Jota ei välttämättä käytännössä tule.
Tarkennetaanpas vielä, että tuo vaikutus tulee siitä, että lapsen vanhempi kostaa isovanhemmalle, jos tämä hänen mielestään ei ole "hoitanut" tarpeeksi vauva-aikana.
Ja vauvan hoitohan kuuluu vanhemmille, noin pääasiassa.
Luin juuri kirjan, jossa sanotaan, että ensimmäisen vuotensa aikana lapsi pystyy kiintymään/kiinnittymään max 2-3 ihmiseen.
Ei se ole mikään kosto. Vaan isovanhempi rekisteröityy ihmiseksi, joka ei ajattele olevansa mitenkään lähisukua vaan on vieras siinä missä muutkin aikuiset sukulaiset. Suomalaisessa kulttuurissa siis etäinen ihminen, jota nähdään juhlissa.
Ei pieni vauva pysty rekisteröimään ja luokittelemaan, ketkä ovat lähisukua. Vauvan aivojen kehitysaste ei sitä salli. Eli edelleen max 2-3 ihmistä joihin vauva voi kiintyä tai kiinnittyä vuoden aikana. Toki joidenkin naamat voivat tulla tutummiksi kuin toisten.
...
Niin se lapsen vanhempi rekisteröi että isovanhemmat eivät ilmeisesti halua olla perhettä vaan kuin etäistä sukua
...
Tuohan on vauvan kypsymättömän vanhemman kostoreaktio.
Ei ole vaan aikuisen ihmisen surullinen havainto siitä, ettei lapsensa tule saamaan läsnäolevia, lämpimiä ja läheisiä isovanhempia.
Minkälaista sen avun vauvavuonna mielestäsi pitäisi olla että olisit tyytyväinen? Ja kuinka usein eli vaikka kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa?
Jos lähdetään siitä, että aivan minimi on se että vauvaperheeseen ei tulla kylään passattavaksi... Muu riippuu tietysti siitä onko välimatkaa 200 m vai 2000 km.
Avaatko hiukan mitä tarkoitat passattavaksi tulemisella? Pitää käydä, mutta sitten ei saa käydä...
Pitääkö lähteä ihan alkeista kertomaan aikuisille ihmisille miten vauvaperheessä kyläillään kohteliaasti? Jos kyseessä on oma lapsesi, joka on saanut vauvan, viet tietysti ruokaa, kahvipullat mukanasi. Jos lapsen isä on kotona, voi olla että hän keittää kahvit mutta jos äiti on vauvan kanssa kahdestaan, sinä keität, tiskaat jne. Kunnioitat vauvan unta, et mene herättämään lasta jne. Jos rakas lapsesi on väsynyt, kysyt haluaako nukkua puoli tuntia ja sillä aikaa hoidat vauvaa.
Jos kyseessä on joku etäisempi, vähintään viet mukanasi pullat, pienen lahjan äidille ja lähtiessä astiat koneeseen tai tiskaat (ellei isä ole hoitamassa näitä).
Vierailija kirjoitti:
Jopa se että vauvaperheeseen ei tulla kuin keisari odottamaan palvelua oli jollekin Vuoden Isovanhemmalle liikaa pyydetty :DDD
Monessa perheessä on kunnia-asia osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta, ilman pyytämättä ja kysymättä ja moni kantaa pöytään "seitsemää sorttia" tarjottavaa, vaikka kuinka vieras kursailisi, ettei mitään tarvita. Suomalaiset ovat kahvikansa.
Mikä tuon Hartolassa asuvan vanhapiika häirikön nimi olikaan? Tuon joka täälläkin nyt riehuu.