Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (743)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Niin. Nyt on usein joustava työaika, sairasta lasta saa hoitaa kotona yms. On päivähoito kaikille lapsille.
Miten se muka oli ennen helpompaa mennä tehtaaseen seitsemäksi, sitä ennen viedä fillarilla lapsi perhepäivähoitajalle, tehdä urakkatyötä 8 tuntia.
Työ on ollut työtä kaikkina vuosikymmeninä. Ennen ilman joustoja
Iham pyörällä joutui viemään yhden lapsen. Päivähoito ja työpaikka siis lähellä. Työ täysinaivotonta.
Itsellä oli hoitopaikka kodin lähellä mutta työpaikka 4 kmn päässä toisessa lähiössä. Fillari oli nopeampi kuin mennä kahdella bussillla vaihtaen keskustassa.
Eli todella lyhyet matkat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Niin. Nyt on usein joustava työaika, sairasta lasta saa hoitaa kotona yms. On päivähoito kaikille lapsille.
Miten se muka oli ennen helpompaa mennä tehtaaseen seitsemäksi, sitä ennen viedä fillarilla lapsi perhepäivähoitajalle, tehdä urakkatyötä 8 tuntia.
Työ on ollut työtä kaikkina vuosikymmeninä. Ennen ilman joustoja
Iham pyörällä joutui viemään yhden lapsen. Päivähoito ja työpaikka siis lähellä. Työ täysinaivotonta.
Itsellä oli hoitopaikka kodin lähellä mutta työpaikka 4 kmn päässä toisessa lähiössä. Fillari oli nopeampi kuin mennä kahdella bussillla vaihtaen keskustassa.
Eli todella lyhyet matkat
Tiedän, joillain on, esim tyttärellä työmatka 45 km mutta hänellä on auto. Ei tarvitse bussilla mennä. Ei ennen ollut perheissä kahta autoa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä isovanhemmat sitten valittaa siitä etteivät näe lapsenlapsiaan tai vähän isommat lapsenlapset pitää suorastaan lahjoa että suostuvat viettämään aikaa heille vieraiksi jääneiden ihmisten kanssa
Niinpä. Ajattelin samaa. Kyllä on hirveitä mummoja ja vaareja nykyään. Tai eivät nuo edes ansaitse näitä nimiä. On se kumma kun omaa verta ja lihaa oleva pieni ihminen ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä isovanhemmat sitten valittaa siitä etteivät näe lapsenlapsiaan tai vähän isommat lapsenlapset pitää suorastaan lahjoa että suostuvat viettämään aikaa heille vieraiksi jääneiden ihmisten kanssa
Ja tosiaan, kerron yhden jutun, perheet voivat asua kaukana kummankin vanhemmista. Koulutetut ihmiset eivät voi jäädä siihen kotikaupunkiin, kaikille ei ole työtä.
Vauvapalstalla mahdoton ajatus kun asutaan kylki kyljessä isovanhempien kanssa tapellen.
Omille lapsenlapsille osaa järjestää aikaa jos haluaa. Samat ihmiset kuitenkin ramppaa muissa asioissa ympäri maata ja maailmaa
Ja jos miniät sallii. Siinä on yksi estävä tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukset 80-luvulta lapsena (olen 1970-luvun lopulla syntynyt):
- mummolassa oltiin paljon, siis todella paljon. Esim kesäloma lähes kokonaan (lähti 31.5 suvivirren ja todistuksen jälkeen ja paluu kaupunkiin elokuun alussa). Myös hiihtoloma ja useita erinäisiä viikonloppuja. Mummola oli siis maalla.
- isovanhemmat ei passanneet. Oli ruoka-ajat, muuten sai vastata omasta viihdytyksestään ja opetella omatoimiseksi. Saunan lämmitys mummon kanssa kaksi kertaa viikossa sekä verkon nostaminen papan kanssa kerran viikossa oli se ohjelma, jota tarjottiin isovanhempien taholta ohjelmanumerona. Muuten oma mielikuvitus, uiminen, metsässä vaeltelu, vanhojen kellastuneiden aikakauslehtien lukeminen, onkiminen ja tällainen oli ohjelmassa. Ja se olikin parasta! En koe olleeni heitteillä, koska ei niin ollut. Silloin piti vaan pärjäillä omillaan enemmän, eikä se tuntunut pahalta vaan asiaan kuuluvalta.
- Vanhemmat tulivat mummolaan heinäkuussa kun loma alkoi. Isä oli kiukkuinen, koska ei tullut papan kanssa toimeen. Mutta hänen oli pakko olla loma siellä. Tuolloin löytyi kummasti aikaa lähteä ajelemaan autolla lähinähtävyyksiä niin isän ei tarvinnut kuunnella papan huomautteluja (en vieläkään tiedä mikä oli ongelma). Äiti tuli ihan hyvin toimeen siellä. Heinäkuussa tuli myös muut serkut ja aktiviteetit lisääntyi kun ongelle ja uimaan oli enemmän kavereita.
Olisipa hauska kuulla tästä ko. mummon ja papan kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina kun ex-vaimo perusteli muuttoa vanhempiensa asuinpaikkakunnalle suhteellisesti ottaen pieneen kaupunkiin periferiaan (Itä-Suomeen) ajatuksena, että vanhemmat auttaisivat lastenhoidossa. No se toteutuikin tosi hyvin, sillä apu oli maksimissaan tunti tai kaksi viikossa ja aina oli kiire hakemaan lapsia pois hoidosta kun isovanhemmilla oli olevinaan jotain omia menoja. Hädin tuskin ehdittiin yhdessä katsoa leffa tai käydä jossain kaupassa. Mutta kaikenlaisiin vaimon suvun kissanristiäisiin piti olla aina valmis lähtemään ja jos ei lähtenyt niin sai vihat niskoilleen.
Sanonkin aina nuoremmille miehille elämänohjeena, että älkää ainakaan te langetko tuohon kangastukseen.
Huokaus. Meillä miehen tytär muutti lähelle meitä, koska ilmiselvästi haki lastenhoitoapua. Miehensä vanhemmat on niin luusereita kuten miehen eksä, ettei kenestäkään ole mitään apua, joten me ollaan ainoat täyspäiset ihmiset kuviossa. JA ei, en todellakaan jaksa hoitaa jatkuvasti pikkulasta. Minä käyn töissä kuten mieskin ja lapsi ei ole edes minun lapsenlapsi. Miksi ihmeessä minun pitäisi 55-vuotiaana riemusta kiljuen ottaa 1-vuotias pe-su hoitoon? Voi tuoda, jos on jotain menoa muutamaksi tunniksi, mutta yökylät tökkii jo tosi pahasti ja erityisesti se, kun seuraavana päivänä ei haeta pois ajoissa vaan notkutaan iltaan asti ja me päivystetään pienen kanssa. Eniten vituttaa koko viikonloppuhoitopyynnöt. Pakkoko aikuisten ihmisten on jatkuvasti päästä jonnekin bileisiin, mökille, keikalle yms.? Eikä mies halua yhtään enempää meille hoidokkia. Olen sanonut, että voi tuoda, mutta mies ottakoon vastuun. Kyllähän tuo on suht hyvin ottanutkin, mutta on aika väsynyt ja ei haluaisi hoitaa. Tämä aikataulu on itseasiassa ärsyttävin asia. Pyydetään la-su yökylää ja kiikutetaan lapsi jo klo 12 lauantaina ja sunnuntaina tullaan hakemaan klo 18. Menisi paljon paremmin, jos tuotaisiin klo 18 ja ehdottomasti haettava puoleltapäivin viimeistään seuraavana päivänä.
Pitäisikö sinun kommunikoida tämä miehesi tyttärelle? Jos kerran nuo viikonloput ovat niiiiiiiiin raskaita sinulle.
Ymmärrän tietysti jos tuo on meininki joka viikonloppu, mutta jos vaikka muutaman kerran kolmen kuukauden aikana niin ei pitäisi olla ylivoimaista.
Huvittava kommentti. Te vanhemmat inisette että väsyttää ja pitää saada omaa aikaa kun ette jaksa lapsianne edes lomalla, ja kuitenkin samaan syssyyn sinäkin toteat, että eihän se vaippaikäisen hoito nyt niin raskasta ja ylivoimaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Niin. Nyt on usein joustava työaika, sairasta lasta saa hoitaa kotona yms. On päivähoito kaikille lapsille.
Miten se muka oli ennen helpompaa mennä tehtaaseen seitsemäksi, sitä ennen viedä fillarilla lapsi perhepäivähoitajalle, tehdä urakkatyötä 8 tuntia.
Työ on ollut työtä kaikkina vuosikymmeninä. Ennen ilman joustoja
Äitiysloma on pitkä.
60-luvulla kun mä ja sisko synnyttiin se oli kuukausi. Sit oli kotona hoitaja. Siihen loppui symbioosi äidin ja vauvan välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kyllä valtavasti sääli työpaikan nuoria äitejä. Työtahti on ihan ruokoton. En itse ikinä jaksaisi tuota jos kotona olisi vielä toinen työmaa.
Niin. Nyt on usein joustava työaika, sairasta lasta saa hoitaa kotona yms. On päivähoito kaikille lapsille.
Miten se muka oli ennen helpompaa mennä tehtaaseen seitsemäksi, sitä ennen viedä fillarilla lapsi perhepäivähoitajalle, tehdä urakkatyötä 8 tuntia.
Työ on ollut työtä kaikkina vuosikymmeninä. Ennen ilman joustoja
Äitiysloma on pitkä.
60-luvulla kun mä ja sisko synnyttiin se oli kuukausi. Sit oli kotona hoitaja. Siihen loppui symbioosi äidin ja vauvan välillä.
Eli äidilläsi oli piika. Nykyään voi vain uneksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukset 80-luvulta lapsena (olen 1970-luvun lopulla syntynyt):
- mummolassa oltiin paljon, siis todella paljon. Esim kesäloma lähes kokonaan (lähti 31.5 suvivirren ja todistuksen jälkeen ja paluu kaupunkiin elokuun alussa). Myös hiihtoloma ja useita erinäisiä viikonloppuja. Mummola oli siis maalla.
- isovanhemmat ei passanneet. Oli ruoka-ajat, muuten sai vastata omasta viihdytyksestään ja opetella omatoimiseksi. Saunan lämmitys mummon kanssa kaksi kertaa viikossa sekä verkon nostaminen papan kanssa kerran viikossa oli se ohjelma, jota tarjottiin isovanhempien taholta ohjelmanumerona. Muuten oma mielikuvitus, uiminen, metsässä vaeltelu, vanhojen kellastuneiden aikakauslehtien lukeminen, onkiminen ja tällainen oli ohjelmassa. Ja se olikin parasta! En koe olleeni heitteillä, koska ei niin ollut. Silloin piti vaan pärjäillä omillaan enemmän, eikä se tuntunut pahalta vaan asiaan kuuluvalta.
- Vanhemmat tulivat mummolaan heinäkuussa kun loma alkoi. Isä oli kiukkuinen, koska ei tullut papan kanssa toimeen. Mutta hänen oli pakko olla loma siellä. Tuolloin löytyi kummasti aikaa lähteä ajelemaan autolla lähinähtävyyksiä niin isän ei tarvinnut kuunnella papan huomautteluja (en vieläkään tiedä mikä oli ongelma). Äiti tuli ihan hyvin toimeen siellä. Heinäkuussa tuli myös muut serkut ja aktiviteetit lisääntyi kun ongelle ja uimaan oli enemmän kavereita.
Olisipa hauska kuulla tästä ko. mummon ja papan kommentit.
Ja mummon miniän, joka luultavasti joutui pyörittämään koko sirkuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina kun ex-vaimo perusteli muuttoa vanhempiensa asuinpaikkakunnalle suhteellisesti ottaen pieneen kaupunkiin periferiaan (Itä-Suomeen) ajatuksena, että vanhemmat auttaisivat lastenhoidossa. No se toteutuikin tosi hyvin, sillä apu oli maksimissaan tunti tai kaksi viikossa ja aina oli kiire hakemaan lapsia pois hoidosta kun isovanhemmilla oli olevinaan jotain omia menoja. Hädin tuskin ehdittiin yhdessä katsoa leffa tai käydä jossain kaupassa. Mutta kaikenlaisiin vaimon suvun kissanristiäisiin piti olla aina valmis lähtemään ja jos ei lähtenyt niin sai vihat niskoilleen.
Sanonkin aina nuoremmille miehille elämänohjeena, että älkää ainakaan te langetko tuohon kangastukseen.
Huokaus. Meillä miehen tytär muutti lähelle meitä, koska ilmiselvästi haki lastenhoitoapua. Miehensä vanhemmat on niin luusereita kuten miehen eksä, ettei kenestäkään ole mitään apua, joten me ollaan ainoat täyspäiset ihmiset kuviossa. JA ei, en todellakaan jaksa hoitaa jatkuvasti pikkulasta. Minä käyn töissä kuten mieskin ja lapsi ei ole edes minun lapsenlapsi. Miksi ihmeessä minun pitäisi 55-vuotiaana riemusta kiljuen ottaa 1-vuotias pe-su hoitoon? Voi tuoda, jos on jotain menoa muutamaksi tunniksi, mutta yökylät tökkii jo tosi pahasti ja erityisesti se, kun seuraavana päivänä ei haeta pois ajoissa vaan notkutaan iltaan asti ja me päivystetään pienen kanssa. Eniten vituttaa koko viikonloppuhoitopyynnöt. Pakkoko aikuisten ihmisten on jatkuvasti päästä jonnekin bileisiin, mökille, keikalle yms.? Eikä mies halua yhtään enempää meille hoidokkia. Olen sanonut, että voi tuoda, mutta mies ottakoon vastuun. Kyllähän tuo on suht hyvin ottanutkin, mutta on aika väsynyt ja ei haluaisi hoitaa. Tämä aikataulu on itseasiassa ärsyttävin asia. Pyydetään la-su yökylää ja kiikutetaan lapsi jo klo 12 lauantaina ja sunnuntaina tullaan hakemaan klo 18. Menisi paljon paremmin, jos tuotaisiin klo 18 ja ehdottomasti haettava puoleltapäivin viimeistään seuraavana päivänä.
Pitäisikö sinun kommunikoida tämä miehesi tyttärelle? Jos kerran nuo viikonloput ovat niiiiiiiiin raskaita sinulle.
Ymmärrän tietysti jos tuo on meininki joka viikonloppu, mutta jos vaikka muutaman kerran kolmen kuukauden aikana niin ei pitäisi olla ylivoimaista.
Muutaman kerran kolmen kuukauden aikana tarkoittaa vähintään kerran kuussa, mikä kyllä on aika usein.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että kannattaisi selkeästi kommunikoida, että tästä kellonajasta siihen ja siihen sopii, ei ennen tai jälkeen sovitun ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella ihmisiä joille on mahdollisuus tutustua lapsenlapseen tai sisaruksen lapseen ja jättävät käyttämättä tilaisuuden yhteen elämän parhaaseen suhteeseen
Se, että ollaan sukua, ei tee ihmissuhteesta elämän parhaisiin kuuluvaa.
Mä olisin ottanut siskon lasta pienenä hoitoon. Ihan jo alle 1v ja vaikka yöksi. Lyhyempi aikakin olisi ollut ok. Siskon miehen mielestä vauva oli liian pieni. Puhutaan nyt kuitenkin lähempänä 1v, kuin ihan pieni vauva. Olikohan joku 10kk. Sain tavata lasta vain heillä kotona. Joskus iltaisin olisin kelvannut hoitajaksi heille ja tarkoilla ehdoilla. Oman työpäivän jälkeen se kuulosti mulle toiselta työpäivältä. Olisin voinut käydä mieluummin vaikka leikkipuistossa, ottanut meille leipomaan tai tekemään muuta, mutta ei. Tuntikausia kököttää toisen kotona ei ole mulle luontevaa.
No, nyt lapsi on kohta 5v ja alkuinnostuksen, tai mitä lie oli, jälkeen asia on kääntynyt päin vastoin. Lapsi esim. jättää usein ruoan edes maistamatta ja hakee herkkuja kaapista, saanut jo pitkään juoda kokista, ihmisten ilmoilla on ihan pitelemätön ja vanhemmat nauraa, kun on niin hassu. Kiusaa eläimiä. Huutaa ja kiljuu. Ilman kieltoja. Suoraan sanottuna, ihan sietämätön kakara, mutta tietenkään sitä ei voi ääneen sanoa. Mutta siksi en ehdi enkä jaksa auttaa hoidossa. Se on se oikea syy. Eikä muuten haittaa yhtään, että tämä "elämäni parhaita" menee nyt ohi. En ole niin tyhmä, että en tietäisi sitä sanomattakin.
Toivottavasti omille lapsenlapsilleni, jos niitä tulee, saan olla arjessa mukana oleva mummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti omille lapsenlapsilleni, jos niitä tulee, saan olla arjessa mukana oleva mummi.
En nyt ymmärrä että miten se ei ole arjessa olemista, jos olet lapsen kanssa lapsen kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhempien pyytämä tunnin tai kahden hoitoapu tahtoo aina venyä 4-6 tunnin pituiseksi. Se alkaakin olla aika raskasta kerran viikossa toteutettavaksi. Kokemusta on.
Mitä sinä mummoikäisenä muka tekisit sen ajan? Mikä on tärkeämpää kuin auttaa lastasi hoitamalla lapsenlastasi?
Vau...kerro olevasi itsekeskeinen lumihiutale kertomatta että olet itsekeskeinen lumihiutale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe on väsynyt koska ei saa mistään apua. Kuka tahansa olisi jos 24/7 on intensiivistä toimintaa joka ikinen päivä.
Kyllä ne isovanhemmat tietävät ihan hyvin mitä se on, eivät vain halua auttaa. Minä en antaisi tuollaisille pääsyä lasten luo. Hehän ovat käytökseltään enemmän kuin kuka tahansa vieras pariskunta, ei sukulaisia.
24/7 intensiivistä toimintaa? Mitä ihmettä! Nyt en ymmärrä😐
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti omille lapsenlapsilleni, jos niitä tulee, saan olla arjessa mukana oleva mummi.
En nyt ymmärrä että miten se ei ole arjessa olemista, jos olet lapsen kanssa lapsen kodissa.
Voi se olla, osana sitä. Mutta ei niin, että mun hoitovuoro on mennä heille tyyliin joka keskiviikko klo.17-20, kuin joku mll hoitaja.
Isovanhemmat on hoitaneet lapsensa, ovat yleensä eläkkeellä ja montakymmentä vuotta vanhempia kuin lapsensa. Heidän pitäisi sitten jaksaa hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat ei jaksa. Isovanhemmat ovat odottaneet, että eläkkeellä saa vihdoin tehdä mitä itse haluaa ja se heille suotakoon.
Minä jäin juuri eläkkeelle. Nythän minä juuri voinkin lapsiani auttaa, kun aikaa on!
Vierailija kirjoitti:
Aloitus ei ole yhtään outo
No kyllä on outo aloitus. Mamma vinkuu kun ei jaksa lomailla lastensa kanssa, ja avautuu kun lapsia pitää ihan itse ruokkia ja laittaa nukkumaan. Syyllistää niin isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja velakaveritkin.
Herää kyllä kysymys, että onko lisääntymispuuhiin ryhdyttäessä mietitty yhtään mitä lapsiperhe-elämä oikein tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus ei ole yhtään outo
No kyllä on outo aloitus. Mamma vinkuu kun ei jaksa lomailla lastensa kanssa, ja avautuu kun lapsia pitää ihan itse ruokkia ja laittaa nukkumaan. Syyllistää niin isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja velakaveritkin.
Herää kyllä kysymys, että onko lisääntymispuuhiin ryhdyttäessä mietitty yhtään mitä lapsiperhe-elämä oikein tarkoittaa?
Jep. Kyse on vielä juurikin lomasta. Ei jaksa lomaa. Kyllä nyt jonkun pitäisi ottaa lapset, että saisi lomailla rauhassa. Onko se nyt oman työpäivän jälkeen niin paljon pyydetty? Tää yksikin on sitä mieltä, että ei tarvitse koko ajan, mutta jos edes kerran kuussa viikonloppu. Itsekin teen vuorotyötä, joka toinen viikonloppu vapaata. Niin eihän mulle jäisi omaan tekemiseen kuussa kuin yksi vapaa viikonloppu. Kohtuullista? 😅
Alue: Aihe vapaa
Jos pientä vauvaa ei jaksa niitä muutamia kuukausia hoitaa itse ilman biletystä, huhheijaa sentään.