Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (677)
Kerran vuodessa on jatkuvasti???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Sulla on ollut 6 vuotta aikaa rakentaa niitä tukiverkkoja. Voit myös aloittaa juuri nyt.
On varmasti ystäviä, sukulaisia, kummeja, toisten lasten vanhempia, varamumnoja tai joku nuori, johon olisi ollut jo monta vuotta aikaa tutustua että voi sitä lasta hoitaa.
Jos sulle käy vaan omat tai miehen vanhemmat, niin sille ei voi mitään. Se on sun valinta.
Eihän tuo edellinen sanonut, että odottaisi vain isovanhempia avuksi. Eikä tuo tukiverkkoasia ole aina noin yksinkertainen kuin kuvasit. Esimerkkinä oma tilanteeni:
-Isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä, ei mahdollisuutta tai halua olla tukena
-Sukulaiset asuvat eri puolilla Suomea. Iso osa sukulaisista iäkkäitä, heitä näen, jos matkustan heidän luokseen. Joitakin parikymppisiä serkkuja, joita en ole tavannut kymmeneen vuoteen. Sukumme ei ole koskaan ollut mitenkään läheinen. En voi tätä yksin muuttaa.
-Lapsella on kummeja. Yksi kummi hävisi elämästämme melko pian ristiäisten jälkeen. Toinen kummi asuu kaukana ja ei ole kovin kiinnostunut lapsesta, jouluna voi laittaa kortin ja lahjan. Kolmatta kummia lapsi näkee hyvällä lykyllä pari kertaa vuodessa, kun perheemme näkee kummin kanssa.
-Muutimme lasta odottaessa uudelle paikkakunnalle miehen työkomennuksen vuoksi. Ei tutustuttu uusiin ihmisiin, oli korona-aika ja kaikki paikat kiinni. Uusi muutto ja uusi paikkakunta oli edessä, kun lapsi täytti 3 v. Uudemmassa kodissa naapurit ovat vaihtuneet ja uusien kanssa ollaan vasta etäisellä tuttava-asteella.
Sekin olisi näissä kritiikeissä hyvä muistaa, ettei aina ole siitä lapsiperheellisestä kiinni. Läheskään kaikki sukulaiset, kummit, naapurit jne eivät halua hoitaa toisten lapsia. On aikamoinen lottovoitto, jos löytää ympärilleen ihmisiä, jotka olisivat hoitoapua valmiita antamaan.
Monta kertaa on jo sanottu, että sitä hoitoapua voi ostaa rahalla
Kyllä, rahalla saa lastenhoitoapua. On kuitenkin ihan eriasia että toisilla isovanhemmat ottavat lapset koko viikonlopuksi kylään, tai vaikka viikoksi luoksensa mökille tms. Tai jos asuvat lähellä, voivat arkisinkin osallistua ja hakevat lapsia päivähoidosta, vievät harrastuksiin ja viettävät muutenkin aikaa lasten kanssa. On täysin eriasia palkata lapsenvahti silloin tällöin muutamaksi tunniksi, kuin että saisi lapset juurikin viikonlopuksi hoitoon, tai edes yhdeksi yöksi.
On myös itselle täysin eri tunne lähteä viettämään vapaa iltaa kun lapsi on isovanhempien kanssa, kuin vieraan hoitajan. Toki jos on mahdollista niin voi palkata saman hoitajan joka kerta, mutta kuitenkin hän on vieras ihminen. Täysin eriasia kuin että sukulainen hoitaisi lasta. En myöskään itse olisi valmis jättämään pientä lasta hoitoon edes koulutetulle lapsenvahdille, miettisin kuitenkin kokoajan miten kaikki sujuu niin tiedän etten pysty rentoutumaan. Isomman lapsen kanssa eri. Harva pystyy tai edes haluaa jättää lapsenvahdille lasta yöksi hoitoon. Mutta isovanhemmille moni lapsi menee yökylään hyvin mielellään.Mutta miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos jonkun muun pitää jatkuvasti heitä hoitaa tai kuskailla?
Siksi koska vahinkolapsia.
Eikö teillä ole palvelusväkeä, joka hoitaa lapset silloin kun olette tekemässä bisnestä golfradalla? Kuulostaa karmealta elämältä. Miksi on siihen pitänyt tunkea mukaan viattomia lapsia mihin teillä ei selkeästikään ole varaa .
Jos niitä osallistuvia isovanhempia ja muuta tukiverkkoa ei ole eikä halua maksaa lastenhoidosta niin on otettava lusikka itse käteen ja lusikoitava katkera kalkki. Ei siinä vinkuminen auta. Niin makaa kuin petaa. Epäilenpä, että nämä vinkujat ovat juuri niitä, jotka eivät tulevaisuudessa lastenlapsiaankaan hoida, kun eivät jaksa omiaankaan.
Samanlaisia olivat nämä mummolaan lapsensa toisten vaivoiksi kipanneet jo aikoinaan.
Hauska, kun aina joku kuvittelee, että hoitoavun pyytäminen olisi jatkuvaa. Se ei ole paljon, jos vanhemmat haluaisivat vaikka kahdesti vuodessa päästä kodin ulkopuolelle ilman lapsia. Vai sanoisitteko omaishoitajalle, että oletpas vaativa, kun haluaisit joskus käydä vaikka kahvilassa ilman hoidettavaasi? Tai että pärjäilepä sinä omaishoitaja yksin, kun olet itse tuon tilanteesi valinnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska, kun aina joku kuvittelee, että hoitoavun pyytäminen olisi jatkuvaa. Se ei ole paljon, jos vanhemmat haluaisivat vaikka kahdesti vuodessa päästä kodin ulkopuolelle ilman lapsia. Vai sanoisitteko omaishoitajalle, että oletpas vaativa, kun haluaisit joskus käydä vaikka kahvilassa ilman hoidettavaasi? Tai että pärjäilepä sinä omaishoitaja yksin, kun olet itse tuon tilanteesi valinnut?
Lapset on pikkasen eri asia kuule. Se on ihan oikeasti oma moka, jos lapset on tehnyt ja sitten tarvitsee niistä vapaata eikä kukaan otakaan hoitaakseen. Ei ole kenenkään asia hoitaa toisen lapsia. Kiva, jos näin on ja joku tarjoituu, mutta jos ei, turha on valittaa.
Muistan aina kun ex-vaimo perusteli muuttoa vanhempiensa asuinpaikkakunnalle suhteellisesti ottaen pieneen kaupunkiin periferiaan (Itä-Suomeen) ajatuksena, että vanhemmat auttaisivat lastenhoidossa. No se toteutuikin tosi hyvin, sillä apu oli maksimissaan tunti tai kaksi viikossa ja aina oli kiire hakemaan lapsia pois hoidosta kun isovanhemmilla oli olevinaan jotain omia menoja. Hädin tuskin ehdittiin yhdessä katsoa leffa tai käydä jossain kaupassa. Mutta kaikenlaisiin vaimon suvun kissanristiäisiin piti olla aina valmis lähtemään ja jos ei lähtenyt niin sai vihat niskoilleen.
Sanonkin aina nuoremmille miehille elämänohjeena, että älkää ainakaan te langetko tuohon kangastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunti tai kaksi viikossa on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Tunti tai kaksi viikossa on paljon.
No ei ole. Jos ajatus on, että auttavat lasten hoitamisessa enemmän. Jos olisin tiennyt tuon niin muutto olisi jäänyt tekemättä ja olisin maksanut jollekin hoitajalle silloin tällöin tunnin vahtimisen. Olisi pitkässä juoksussa vienyt vähemmän energiaa ja muuttojen järjestelyt ym. jääneet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele jos ap:lle kettuillaan. Lasten hankkiminen on täysin vapaaehtoista. Ja erikoista on, että näille valittajille se lapsiarjen sitovuus selviää aina vasta siinä vaiheessa, kun lapsia on jo väännetty useampi kappale.
Jos lapsiarjesta kaipaa omaa aikaa ja parisuhdeaikaa, niin apua saa rahapalkkaa vastaan. Ei voi tehdä lapsia ja olettaa, että joku muu tulee ilmaiseksi piikomaan. Ja ennen kuin alkaa lisääntymään, niin pitäisi tarkkaan harkita, että sopiiko lapsi omaan elämäntyyliin, päätös pitää tehdä yläpäällä, ei alapäällä kuten ap on ilmeisesti tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunti tai kaksi viikossa on paljon.
No ei ole. Jos ajatus on, että auttavat lasten hoitamisessa enemmän. Jos olisin tiennyt tuon niin muutto olisi jäänyt tekemättä ja olisin maksanut jollekin hoitajalle silloin tällöin tunnin vahtimisen. Olisi pitkässä juoksussa vienyt vähemmän energiaa ja muuttojen järjestelyt ym. jääneet pois.
Enemmän kuin mikä? Tuo on moni kerroin enemmän kuin normaalisti. Tuo on selvästi enemmän varmasti kuin sun vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska, kun aina joku kuvittelee, että hoitoavun pyytäminen olisi jatkuvaa. Se ei ole paljon, jos vanhemmat haluaisivat vaikka kahdesti vuodessa päästä kodin ulkopuolelle ilman lapsia. Vai sanoisitteko omaishoitajalle, että oletpas vaativa, kun haluaisit joskus käydä vaikka kahvilassa ilman hoidettavaasi? Tai että pärjäilepä sinä omaishoitaja yksin, kun olet itse tuon tilanteesi valinnut?
Apua saa rahalla! Ei lapsia voi tehdä ja sitten vonkua kun ei saakaan viettää lapsivapaata aikaa.
Lapsiperhe-elämän vertaaminen omaishoitajuuteen on kyllä todella erikoista.
Kyllä se rankkaa oli, sanon näin jo kotoa muuttaneiden lasten äitinä. Olin kokopvätyössä ja max 4 vkoa lomaa kesällä, miehellä pienyritys josta saattoi ehkä viikoksi irrottautua kun kesät oli aina sesonkiaikaa. Muistan kuinka aina lasten kesälomien alettua masennuin pariksi päiväksi kun mietin edessä olevia viikkoja, sitten komensin itseni toimintaan; huvipuisto, leikkipuisto, kaupunkireissu, sukulaiset ja lopuksi se viikko yhteistä lomaa vuokratulla kesämökillä.
Miten jaksoin? Pakotin itseni kun en halunnut pilata lasteni kesälomaa enkä valittaa miehelle joka oli kädet täynnä työtä. Isovanhemmat asuivat toisella puolen Suomea, jos sinne pääsimme niin itse hoidimme lapsemme ja nukuimme teltassa. Lasten kesäleirit olivat pelastuksemme silloin kun minun lomani ei ollut alkanut tai loppui.
Nyt on 1 lapsenlapsi jonka otamme mökille aina koulujen loma-aikaan kun vanhemmat vielä työssä. Haluamme auttaa koska muistamme kuinka rankkaa aikaa se oli.
On ok sanoa että on rankkaa vaikka rakastaisi lapsiaan kuinka paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Sulla on ollut 6 vuotta aikaa rakentaa niitä tukiverkkoja. Voit myös aloittaa juuri nyt.
On varmasti ystäviä, sukulaisia, kummeja, toisten lasten vanhempia, varamumnoja tai joku nuori, johon olisi ollut jo monta vuotta aikaa tutustua että voi sitä lasta hoitaa.
Jos sulle käy vaan omat tai miehen vanhemmat, niin sille ei voi mitään. Se on sun valinta.
Eihän tuo edellinen sanonut, että odottaisi vain isovanhempia avuksi. Eikä tuo tukiverkkoasia ole aina noin yksinkertainen kuin kuvasit. Esimerkkinä oma tilanteeni:
-Isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä, ei mahdollisuutta tai halua olla tukena
-Sukulaiset asuvat eri puolilla Suomea. Iso osa sukulaisista iäkkäitä, heitä näen, jos matkustan heidän luokseen. Joitakin parikymppisiä serkkuja, joita en ole tavannut kymmeneen vuoteen. Sukumme ei ole koskaan ollut mitenkään läheinen. En voi tätä yksin muuttaa.
-Lapsella on kummeja. Yksi kummi hävisi elämästämme melko pian ristiäisten jälkeen. Toinen kummi asuu kaukana ja ei ole kovin kiinnostunut lapsesta, jouluna voi laittaa kortin ja lahjan. Kolmatta kummia lapsi näkee hyvällä lykyllä pari kertaa vuodessa, kun perheemme näkee kummin kanssa.
-Muutimme lasta odottaessa uudelle paikkakunnalle miehen työkomennuksen vuoksi. Ei tutustuttu uusiin ihmisiin, oli korona-aika ja kaikki paikat kiinni. Uusi muutto ja uusi paikkakunta oli edessä, kun lapsi täytti 3 v. Uudemmassa kodissa naapurit ovat vaihtuneet ja uusien kanssa ollaan vasta etäisellä tuttava-asteella.
Sekin olisi näissä kritiikeissä hyvä muistaa, ettei aina ole siitä lapsiperheellisestä kiinni. Läheskään kaikki sukulaiset, kummit, naapurit jne eivät halua hoitaa toisten lapsia. On aikamoinen lottovoitto, jos löytää ympärilleen ihmisiä, jotka olisivat hoitoapua valmiita antamaan.
Monta kertaa on jo sanottu, että sitä hoitoapua voi ostaa rahalla
Kyllä, rahalla saa lastenhoitoapua. On kuitenkin ihan eriasia että toisilla isovanhemmat ottavat lapset koko viikonlopuksi kylään, tai vaikka viikoksi luoksensa mökille tms. Tai jos asuvat lähellä, voivat arkisinkin osallistua ja hakevat lapsia päivähoidosta, vievät harrastuksiin ja viettävät muutenkin aikaa lasten kanssa. On täysin eriasia palkata lapsenvahti silloin tällöin muutamaksi tunniksi, kuin että saisi lapset juurikin viikonlopuksi hoitoon, tai edes yhdeksi yöksi.
On myös itselle täysin eri tunne lähteä viettämään vapaa iltaa kun lapsi on isovanhempien kanssa, kuin vieraan hoitajan. Toki jos on mahdollista niin voi palkata saman hoitajan joka kerta, mutta kuitenkin hän on vieras ihminen. Täysin eriasia kuin että sukulainen hoitaisi lasta. En myöskään itse olisi valmis jättämään pientä lasta hoitoon edes koulutetulle lapsenvahdille, miettisin kuitenkin kokoajan miten kaikki sujuu niin tiedän etten pysty rentoutumaan. Isomman lapsen kanssa eri. Harva pystyy tai edes haluaa jättää lapsenvahdille lasta yöksi hoitoon. Mutta isovanhemmille moni lapsi menee yökylään hyvin mielellään.Mutta miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos jonkun muun pitää jatkuvasti heitä hoitaa tai kuskailla?
Siksi koska vahinkolapsia.
Vahingossa juu pippeli lipsahti toosaan ja ehkäisyä ei tietenkään muistettu tai jaksettu käyttää.
Todellakin ärsyttää ihmiset, jotka ei ota vastuuta omista valinnoistaan, vaan itkevät kun tädit ja sedät ja isovanhemmat eivät halua hoitaa ipanoita.
Onhan se varmasti aika kamalaa. Itselläni ei ole lapsia. Nyt lomalla olen parin kaverin luona käynyt kylässä, perheissä alle kouluikäiset lapset. Jo ihan muutamassa tunnissa olen uupunut kun seurannut sitä touhua. Toisinaan olen miettinyt, olenko menettänyt jotain kun en hankkinut lapsia, mutta saan kyllä vastauksen tähän aina kavereiden perheiden kanssa aikaa viettäessäni.
Se vanhempien pyytämä tunnin tai kahden hoitoapu tahtoo aina venyä 4-6 tunnin pituiseksi. Se alkaakin olla aika raskasta kerran viikossa toteutettavaksi. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Se vanhempien pyytämä tunnin tai kahden hoitoapu tahtoo aina venyä 4-6 tunnin pituiseksi. Se alkaakin olla aika raskasta kerran viikossa toteutettavaksi. Kokemusta on.
Itse vahdin tutun kolmea päväkoti-ikäistä lasta koko illan. Alun perin puhe oli parista tunnista, joka sitten venyikin kuuteen tuntiin. Olisin olettanut että edes jotain olisin saanut korvaukseksi, koska puhe oli alunperin huomattavasti lyhyemmästä pestistä. Mutta ei, ihmiset tosiaan olettaa että muut ihan vaan hyvää hyvyyttään haluavat hoitaa heidän penskojaan.
Minä kyllä autan omia lapsiani niin kauan kuin vain ikinä pystyn!
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varmasti aika kamalaa. Itselläni ei ole lapsia. Nyt lomalla olen parin kaverin luona käynyt kylässä, perheissä alle kouluikäiset lapset. Jo ihan muutamassa tunnissa olen uupunut kun seurannut sitä touhua. Toisinaan olen miettinyt, olenko menettänyt jotain kun en hankkinut lapsia, mutta saan kyllä vastauksen tähän aina kavereiden perheiden kanssa aikaa viettäessäni.
Onhan se intensiivistä pienten lasten kanssa, mutta ei niitä lapsia ole pakkoa hankkia varsinkaan useampaa. Jos kaipaa omaa aikaa ja kahdenkeskistä aikaa, niin kannattaa aika tarkkaan miettiä sitä perhekokoa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että sukulaiset hoitaa.
Ja kuten täällä on moneen kertaan todettu, apua saa ostettua rahalla. Nykyään kesätöitäkin on vaikea saada, joten joku lukiolainen varmaan mielellään hoitaisi lapsia silloin tällöin?
Alue: Aihe vapaa
Mutta miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos jonkun muun pitää jatkuvasti heitä hoitaa tai kuskailla?