Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Sulla on ollut 6 vuotta aikaa rakentaa niitä tukiverkkoja. Voit myös aloittaa juuri nyt.
On varmasti ystäviä, sukulaisia, kummeja, toisten lasten vanhempia, varamumnoja tai joku nuori, johon olisi ollut jo monta vuotta aikaa tutustua että voi sitä lasta hoitaa.
Jos sulle käy vaan omat tai miehen vanhemmat, niin sille ei voi mitään. Se on sun valinta.
Sehän on hyvin yleistä, että osa ystävistä kaikkoaa kun joillekin alkaa tulla lapsia. Joten on paljon mahdollista, ettei ole sellaisia ystäviä joille antaa lapsia hoitoon.
Missä piireissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Pieni lapsi nukkuu enemmän kuin on valveilla päivisin ja illat on omaa aikaa. Kyllä on erikoista, jos ylipäätään lapsen kanssa pitää katsoa leffoja.
Mitenkä vaikka 4-vuotias nukkuu päivällä enemmän kuin on valveilla? :D
No 4-vuotias ei tarvitse vanhempaansa tappituntumaan 24/7.
No, et sinä mitään kauhuleffaa kuitenkaan ala katsomaan, kun 4-vuotias on siinä vieressä.
Sä se jaksat kauhuleffasta jankuttaa. Katso se leffa kun lapsi nukkuu ja jotain muuta, lapselle sopivaa kun lapsi on hereillä. Tai anna se lapsi pois, kun se pilaa sun elämän, kauhuleffan katsomista myöten.
Olet naurettava
"Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä."
Kyllä se lapsen läsnäolo estää. Siksi on olemassa oma aika.
Laita lapsi nukkumaan klo 20-21, siinä on sinulla pari kolme tuntia aikaa lukea kirjaa tai katsella aikuisten elokuvia, viettää parisuhdeaikaa. Näin meillä tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Sulla on ollut 6 vuotta aikaa rakentaa niitä tukiverkkoja. Voit myös aloittaa juuri nyt.
On varmasti ystäviä, sukulaisia, kummeja, toisten lasten vanhempia, varamumnoja tai joku nuori, johon olisi ollut jo monta vuotta aikaa tutustua että voi sitä lasta hoitaa.
Jos sulle käy vaan omat tai miehen vanhemmat, niin sille ei voi mitään. Se on sun valinta.
Sehän on hyvin yleistä, että osa ystävistä kaikkoaa kun joillekin alkaa tulla lapsia. Joten on paljon mahdollista, ettei ole sellaisia ystäviä joille antaa lapsia hoitoon.
Missä piireissä?
Parikymppisillä päihde-bilehile-tyypeillä näin. Ja saa ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne 40-luvulla ja myöskin 50-luvun alkupuolella syntyneet alkavat olla jo isomummoiässä ja se Pirkko on jo nyt 80-vuotias. Heidän 60-70-luvulla syntyneet lapsensa ovat nyt isovanhempia ja useat vielä työelämässä.
Ja syy miksi esim 70-luvulla lapset vietiin kesäksi mummolaan saattoi olla yksinkertaisesti se, että hoitopaikkoja ei ollut. Luin juuri Hesarin 50 vuotta sitten -palstaa, jossa kerrottiin, että Helsingissä olivat päiväkodit ensimmäistä kertaa kesällä auki vuonna 1976. Subjektiivinen päivähoito-oikeuskin tuli vasta 90-luvun alkupuolella, siihen asti ei (kunnallisia)päivähoitopaikkoja noin vaan löytynyt. Lähinnä yh:t tai todella pienituloiset niitä saivat.
Onnea, jos teillä on lisäännytty nuorena! Äitini on 70 v, minä olen 36 v ja lapseni 5 v. Jos mummini eläisi, hän olisi tänä päivänä 103 v. Äitini ei ole isomummoiässä vielä pitkään aikaan ja jos lapseni joskus saa perheenlisäystä, on mummo varmasti ollut jo hyvän tovin mullan alla.
Olet poikkeustapaus, kyllä suurimmalla osalla on ihan toimintakykyiset mummot ja papat elämässään vaikka lapset tekisikin vasta kolmissakymmenissä.
No, ei kyllä ole mun kaveripiirissä kenelläkään ole mikään oma mummu enää ollut apuna. Tosin kaveripiirissä ei ole sukupolvien ajan harrastettu teinivanhemmuutta vaan lapset on saatu selvästi aikuisena.
Esimerkiksi omat vanhempani ovat olleet 25 ja 32 mun syntyessä. Kun olin 30, niin isän vanhemmat olisi olleet silloin 94 ja 93. Äidin vanhemmat 86 ja 82. Ettei ihan avustusikäisiä ja yhtä lukuunottamatta olivat jo kuolleet. Eli esimerkiksi isänisä oli saanut isäni 32-vuotiaana ja isäni minut 32-vuotiaana ja minusta täysin normaaleja ikiä saada lapsia. Itse olin 30-vuotiaana yhden pienen lapsen äiti ja vaikea kuvitella, että joku 93-vuotias oma mummuni olisi pystynyt vielä hoitamaan lastani, jos nyt olisi ollut vielä elossa.
Ja lopettakaa se isovanhempien kuormittaminen. Opetelkaa elämään perhe-elämää. Aivan sietämätöntä, kun jatkuvasti luullaan vanhempien jaksavan pientenkin lasten viikonloppuhoitoja. Ollaan iloisia, kun "on nuoret vanhemmat", mutta oikeasti työelämässä tuossa kuusikymppisenä tarvitsee viikonloput palautumiseen. Paremmin juuri eläköitynyt jaksaa kuin siinä työuran lopussa. Omien lasten hoito on sata kertaa kevyempää kuin "vieraiden" lasten. Tottakai joskus voi hoitaa ja auttaa, mutta kun kuvitellaan, että on ihan ok tuoda vauva vaikka koko viikonlopuksi toisille raskaan työviikon päätteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Pieni lapsi nukkuu enemmän kuin on valveilla päivisin ja illat on omaa aikaa. Kyllä on erikoista, jos ylipäätään lapsen kanssa pitää katsoa leffoja.
Mitenkä vaikka 4-vuotias nukkuu päivällä enemmän kuin on valveilla? :D
No 4-vuotias ei tarvitse vanhempaansa tappituntumaan 24/7.
No, et sinä mitään kauhuleffaa kuitenkaan ala katsomaan, kun 4-vuotias on siinä vieressä.
Sä se jaksat kauhuleffasta jankuttaa. Katso se leffa kun lapsi nukkuu ja jotain muuta, lapselle sopivaa kun lapsi on hereillä. Tai anna se lapsi pois, kun se pilaa sun elämän, kauhuleffan katsomista myöten.
Olet naurettava
"Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä."
Kyllä se lapsen läsnäolo estää. Siksi on olemassa oma aika.
Laita lapsi nukkumaan klo 20-21, siinä on sinulla pari kolme tuntia aikaa lukea kirjaa tai katsella aikuisten elokuvia, viettää parisuhdeaikaa. Näin meillä tehtiin.
Näin tekee jokainen. En todella tajua mikä ongelma kellään järkevällä voi olla tän asian kanssa. Ei tee lapsia, jos se on itseltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne 40-luvulla ja myöskin 50-luvun alkupuolella syntyneet alkavat olla jo isomummoiässä ja se Pirkko on jo nyt 80-vuotias. Heidän 60-70-luvulla syntyneet lapsensa ovat nyt isovanhempia ja useat vielä työelämässä.
Ja syy miksi esim 70-luvulla lapset vietiin kesäksi mummolaan saattoi olla yksinkertaisesti se, että hoitopaikkoja ei ollut. Luin juuri Hesarin 50 vuotta sitten -palstaa, jossa kerrottiin, että Helsingissä olivat päiväkodit ensimmäistä kertaa kesällä auki vuonna 1976. Subjektiivinen päivähoito-oikeuskin tuli vasta 90-luvun alkupuolella, siihen asti ei (kunnallisia)päivähoitopaikkoja noin vaan löytynyt. Lähinnä yh:t tai todella pienituloiset niitä saivat.
Onnea, jos teillä on lisäännytty nuorena! Äitini on 70 v, minä olen 36 v ja lapseni 5 v. Jos mummini eläisi, hän olisi tänä päivänä 103 v. Äitini ei ole isomummoiässä vielä pitkään aikaan ja jos lapseni joskus saa perheenlisäystä, on mummo varmasti ollut jo hyvän tovin mullan alla.
Olet poikkeustapaus, kyllä suurimmalla osalla on ihan toimintakykyiset mummot ja papat elämässään vaikka lapset tekisikin vasta kolmissakymmenissä.
No, ei kyllä ole mun kaveripiirissä kenelläkään ole mikään oma mummu enää ollut apuna. Tosin kaveripiirissä ei ole sukupolvien ajan harrastettu teinivanhemmuutta vaan lapset on saatu selvästi aikuisena.
Esimerkiksi omat vanhempani ovat olleet 25 ja 32 mun syntyessä. Kun olin 30, niin isän vanhemmat olisi olleet silloin 94 ja 93. Äidin vanhemmat 86 ja 82. Ettei ihan avustusikäisiä ja yhtä lukuunottamatta olivat jo kuolleet. Eli esimerkiksi isänisä oli saanut isäni 32-vuotiaana ja isäni minut 32-vuotiaana ja minusta täysin normaaleja ikiä saada lapsia. Itse olin 30-vuotiaana yhden pienen lapsen äiti ja vaikea kuvitella, että joku 93-vuotias oma mummuni olisi pystynyt vielä hoitamaan lastani, jos nyt olisi ollut vielä elossa.
Ja lopettakaa se isovanhempien kuormittaminen. Opetelkaa elämään perhe-elämää. Aivan sietämätöntä, kun jatkuvasti luullaan vanhempien jaksavan pientenkin lasten viikonloppuhoitoja. Ollaan iloisia, kun "on nuoret vanhemmat", mutta oikeasti työelämässä tuossa kuusikymppisenä tarvitsee viikonloput palautumiseen. Paremmin juuri eläköitynyt jaksaa kuin siinä työuran lopussa. Omien lasten hoito on sata kertaa kevyempää kuin "vieraiden" lasten. Tottakai joskus voi hoitaa ja auttaa, mutta kun kuvitellaan, että on ihan ok tuoda vauva vaikka koko viikonlopuksi toisille raskaan työviikon päätteeksi.
Niin siis lasten mummoista oli puhe, ei sun mummosta.
No kohta voi heittää peskat tarhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa kukn että voi, voi.
Meillä eli yksi isovanhempi 400 kilometrin päässä,kun lapsi syntyi. Vuoroteltiin kesälomat, yhteistä aikaa oli ja erillistä aikaa oli. Työt olivat aika vaativia. Mikä ihme lapsista irtautumisen mania vaivaa nykyihmisiä? Eli vali, vali.
Mitä ihmeen monen tunnin aikaa perheellisillä muka on 21-24? Myös se vanhempi tarvitsee unta! Suurin osa nousee ylös kuudelta. Eri asia jos on työtön lusmu tai kotiäiti. Todella moni myös valmistautuu vielä seuraavaan päivään. Valmistelee duunikamansa, duunivaatteensa, siistii kotia, tutkii postit jne.
Sehän on hyvin yleistä, että osa ystävistä kaikkoaa kun joillekin alkaa tulla lapsia. Joten on paljon mahdollista, ettei ole sellaisia ystäviä joille antaa lapsia hoitoon.