Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitä on 2 aikuista. Voitte vuorotellen pitää lapsivapaata. Totaali yh ei voi tehdä sitä.

Kyllä se aikuisten kahdenkeskinen aikakin on aika mukavaa ja tärkeää. Meillä onneksi on tukiverkkoa, että päästään miehen kanssa yhdessä tekemään asioita. Toki tehdään luonnollisesti myös erikseen ja toinen on sen aikaa lasten kanssa. On turha nyt tehdä jotain vertailua yksinhuoltajiin. Eihän yksinhuoltajalla edes ole kumppania, jonka kanssa lähtisi kaksin treffeille :D

On tietenkin tärkeää, en ole väittänyt muuta. Mutta jos on tilanne että ei ole lapsille hoitajaa jotta voi olla kahdestaan jossakin niin sitten vuorotellen. En puhu niistä jota saa hoitajan lapsille.

Mutta kai asia saa silti harmittaa ja harmituksen saa ilmaista vaikka julkaisemalla aihe vapaalle aloituksen? Turhaan tehdä mitään vertailua ja vastakkainasettelua. Minä kärsin enemmän, niin sinä et saa tuntea harmitusta? 

Saa tottakai. En ole kieltänyt. Kerroin oman harmitukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.

Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?

1940-1950 -luvuilla syntyneet alkavat olla niin vanhoja, etteivät sovellu pikkulasten hoitajiksi, 67-86 vuotiaita. 

Nuoremmat isovanhemmat taas ovat myös nykyisen raskaan työelämän pyörityksessä jaksaminen koetuksella kun kaikenlaista kremppaa alkaa olemaan. Väsyvät ikääntyneinä nopeammin kuin nuoret ja tarvitsevat työn vastapainoksi lepoa eikä pikkulasten hoitoa. Enää eläkkeelle ei pääse 55 vuodesta eteenpäin kuten muinoin esim. työttömyysputken kautta. Ennen sai työkyvyttömyyseläkkeenkin helpommin. 

Parisuhdeaikaa lapsiperheessä on tarkoitus viettää perheen kesken menemällä jonnekin kivaan paikkaan yhdessä, tekemällä jotain kivaa yhdessä perheenä, laittamalla yhdessä ruokaa tai leipomalla. Päivärytmi lapsille kuntoon ja kotitöiden järkiperäistäminen jakamalla niin lasten nukkumaanmenon jälkeen on hyvinkin pari tuntia aikaa hoitaa parisuhdetta joka päivä. Parisuhdeaika lapsiperheessä on erilaista kuin lapsettomilla. Se pitää oppia hyväksymään. Se on ihmisen yksi kehitystehtävistä elämän varrella. On lapsellista vaatia vanhenevilta vanhemmiltaan vieläkin palveluksia kuin pahaiset teinit. Ottakaa vastuu elämästänne itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.

Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?

Olen lapseton ja syntynyt 50-luvun alussa ja piikomaan läksin 15v kaupuniin  hoitamaan lapsia ja itseni olen kouluttautunut työni ohella, niin kaiken tuon eläneenä, voin kertoa, ettei ne 70-luvun mummot riemusta kiljuneet hoitaessaan lastenlapsia, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Se raskas elämä näkyi heidän  terveydessään, kun nivelet kuluneet ja 70-luvulla ihmisten elinikä oli 69v.  Näiden mummojen elämä oli raskasta työtä, viimeiseen henkäyksen asti ja moni hävisi suonsilmään tai oman käden kautta, kun voimia ei ollut., nousivat barrikaadeiille ja oli valtakunnalliset pill ulakot. 

 Ja nyt halutaan tämä sama myös tämän päivän mummoikäisille.  Ja sitä ovat vaatimassa nuoret äidit!

Vaikka juuri sen takia naiset ennen  lakkoilijat ja nousivat barrikaadeille, että juuri heidän lapsensa  ei tarvitsisi kokea samaa, mitä ovat aikaisemmat sukupolvet kokeneet,  kaikki lapset saisivat kunnallisen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden  0-7v, äitiysloma 10kk, kun ennen se oli 3-6kk, uutuutena  kotihoidontuki, kunnes lapsi 3v, eka ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot, mahdollisuus osa-aikatyöhön, palkalliseen vapaaseen sairaanlapsen hoidon järjestelyä varten jne. lisäksi oikeus 5pv työviikkoon, kun ennen töitä tehtiin 6pv. pitkään kesälomaan.  Laki runnottiin  ennätysajassa voimaan v1969 miesten vastustuksesta huolimatta ja laki  tuli voimaan taanehtivasti 80-ja 90-luvulla kun päivökoteja ehdittiin rakentaa. 

Nykyisin on n kotitöitä helpottavat kodinkoneet, einekset kaupassa ja kertak.vaipat, kun ennen vaipat keitettiin liedellä.  Ja lasten hoitoavun palkan voi vähentää verotuksessa.a silti mikään ei ole riittävästi ja kylliksi, vaan haikaillaan jonnekin 70-luvulle, jolloin lapsilla ei juuri ihmisarvoa ollut, tapaturmat yleisiä ja lapsikuolleisuus korkea. 

Samoin naisten oikeudet ja asema  esim. jos nainen oli työelämässä, avioliitto oli työsuhteessa irtisanomisperuste, vaimon raiskaus ja pahoinpitely sallittua jne. 

Ja edelleen ihmettelen, missä ihmeen tynnyrissä nykynaiset ovat kasvaneet, eivätkö he ole opiskelleet ja kouluttaneet itseään, kun haikaillaan jonkun 60-70-luvun perään,  jolloin naisella ja lapsilla ei ollut mitään arvoa ja oikeuksia. 

Ennen tehtiin lapset nuorempina.Moni oli mummo jo 45-50 vuotiaana.Nykyään voi tulla mummoksi vasta 60-70 vuotiaana.Kuuskymppisten pitää jaksaa olla työelämässä vielä viisi vuotta vähintään,samalla kun omat 80-100 vuotiaat vanhemmat vaatii monenlaista apua ja huolenpitoa.Vanhusten huolto on aivan retuperällä muistisairaista vanhemmistanii ei kumpikaan saanut hoitopaikkaa .Äidille tuli hoitopaikasta ilmoitus kuoleman jälkeen..Nykyään puhutaan ruuhkavuosista kun eletään normi lapsiperhe arkea.Ennen ruuhkavuosilla tarkoitettiin sitä kun hoidettavana oli useampi sukupolvi eli omat lapset ,teinit,omat vanhemmat tai isovanhemmat kun itse vielä työelämässä.Naisten kontollehan tämä melkein aina jäi.Palkatonta hoivatyötä jota ei arvosteta ,kun ei siitä palkkaamaan saa😓

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.

Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?

Kyllä ne on kuule niitä 60-luvulla syntyneitä. Heidän 30-40-luvulla syntyneet vanhempansa hoitivat lapsia ysärillä. Heidän milleniaali- ja zoomerilapsensa ovat nykyvanhempia.

Ei meillä vaan koskaan meitä mihinkään tyrkätty, edes isovanhemmille. Olisko kyseessä sukupolvitrauma? Huonoja vanhempia koko sukupuu täynnä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne vanhemmuuden vaatimukset oli paljon matalammat viime vuosituhannella.

Kun ajattelen omaa lapsuuttani niin olisi tullut kasapäin Lasuja nykyajan mittapuun mukaan. Vanhemmillani oli maanvilejelystila ja iso karja eli lypsyllä piti käydä kaski kertaa päivässä ympäri vuoden. Meitä lapsia on viisi ja olimme syntyneet 2-1-2-3 vuoden välein. Navettatyöt piti vanhempien hoitaa kaksi kertaa päivässä ja me lapset olimme keskenämme kotona sen ajan. Muistan kun nuorimmainen oppi ryömimään niin ryntäsimme navettaan kertomaan siitä äidille. Äiti vain sanoi että menkää nyt katsomaan minne se ryömii. Jossain vaiheessa olimme navetassa itsekin lypsyn ja eläinten ruokkimisen ajan. Siellä pyörimme eläinten keskellä ja hypimme heinäkasoihin. Vanhempien arkea ryhmitti tilan työt eivät lasten tarpeet. Ei puhettakaan että meille olisi luettu tai meidän kanssa olisi leikitty tai meille olisi järjestetty toimintaa. Saimme olla vapaasti ulkona ilman jatkuvaa vahtimista.

 

Voin vain kuvitella miten raskasta aikaa tämä  oli äidille. Lasten yöheräilystä ja sairasteluista  huolimatta maatilan työt oli hoidettava ja siinä sivussa ruokkia ja pukea lapset ja pitää edes jonkinlaista järjestystä. Isä oli paljon peltotöissä ja äiti hoiti karjan yksin.  Pyykinpesua, siivoamista ja ruoanlaittoa riitti. Lisäksi oli kesäisin heinäntekoa, rehuntekoa, kasvimaan hoitoa, marjastusta ja sienestystä. Yksikään lapsista ei ollut päiväkodissa, vaan vasta kun koulu alkoi 7-vuotiaana, niin lapset olivat osan päivästä poissa kotoa.

 

Mutta niin hassulta kuin se nyt tuntuukaan niin lapsuus oli onnellinen vaikka varmaan aika erilainen kuin millainen lapsuus nykylapsilla on.

Ja varmaan ainoa kotitöitä helpottava kone oli pulsaattori-pesukone, vesi kannettiin sisälle ja ulos, monella ulkohuussit ja kaikilla ei ollut edes sähköä ja näin suurperheet elivät  vielä 60-ja 70-luvulla  ja silti ihmiset ja perheet olivat onnellisia ja elivät hyvää elämää.  

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun jotkut kitisee, miksi vanhemmat kaipaisivat joskus lepoa ja lastenhoitoapua. Ei se lastenhoitoavun tarvitseminen tarkoita sitä, että vanhempi ei jaksaisi lastaan hoitaa. Eikä sitä, että vanhempien pitäisi joka viikko päästä jonnekin. Mutta ei se ole mitenkään kohtuutonta, jos vanhemmat toivoisivat vaikka kahden tunnin lapsivapaata kahdesti vuodessa. Vaikka sillä mummilla/kummilla/kaverilla on muutakin elämää, niin tuollainen kahden tunnin apu esim. kerran vuodessa ei ole mikään mahdoton pyyntö. Eri asia, jos apua oltaisiin jatkuvasti vailla.

Ei tietenkään ole mahdoton pyyntö, mutta kun tekee lapsia, ne nyt vaan hoidetaan ja kasvatetaan itse eikä pyydellä lapsivapaata. Se on tosi kivaa ja hienoa jne., mutta ei sitä pyydellä. Jos isovanhempi itse tarjoutuu ja pyytää, tottakai saa lapset luokseen, ikinä se ei saa olla niin päin, että vanhemmat pyytää. 

Mietin itse onko koskaan me kuusikymppiset olleet yhtä kovilla kuin nyt. On työelämä, vanhojen vanhempien hoito, joillakin vieläpä teinejä kotona ja lapset odottavat lastenhoitopalveluita. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse onko koskaan me kuusikymppiset olleet yhtä kovilla kuin nyt. On työelämä, vanhojen vanhempien hoito, joillakin vieläpä teinejä kotona ja lapset odottavat lastenhoitopalveluita. 

Miksi ihmeessä niitä lapsia on noin monen ikäiisä ja liian monta? En minä ainakaan ole mitenkään kovilla. Kaikki isovanhemmat kuolleet, kaksi aikuista lasta, jotka kahden vuoden ikäerolla ja lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun jotkut kitisee, miksi vanhemmat kaipaisivat joskus lepoa ja lastenhoitoapua. Ei se lastenhoitoavun tarvitseminen tarkoita sitä, että vanhempi ei jaksaisi lastaan hoitaa. Eikä sitä, että vanhempien pitäisi joka viikko päästä jonnekin. Mutta ei se ole mitenkään kohtuutonta, jos vanhemmat toivoisivat vaikka kahden tunnin lapsivapaata kahdesti vuodessa. Vaikka sillä mummilla/kummilla/kaverilla on muutakin elämää, niin tuollainen kahden tunnin apu esim. kerran vuodessa ei ole mikään mahdoton pyyntö. Eri asia, jos apua oltaisiin jatkuvasti vailla.

Ei tietenkään ole mahdoton pyyntö, mutta kun tekee lapsia, ne nyt vaan hoidetaan ja kasvatetaan itse eikä pyydellä lapsivapaata. Se on tosi kivaa ja hienoa jne., mutta ei sitä pyydellä. Jos isovanhempi itse tarjoutuu ja pyytää, tottakai saa lapset luokseen, ikinä se ei saa olla niin päin, että vanhemmat pyytää. 

No ei niitä lapsia tarvitse koskaan isovanhemmalle antaa, vaikka kuinka anelisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.

Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?

Millainen ihminen antaa  edes lapsensa hoidettavaksi 40-luvulla syntyneelle eli 76- 86v kun tuon ikäksen toimintakyky ja reagointikyky pysyvästi alentunut  ja tarvitsee jo itsekin apua.  Auton ajo-oikeuskin annetaan lyhyeksi ajaksi kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun jotkut kitisee, miksi vanhemmat kaipaisivat joskus lepoa ja lastenhoitoapua. Ei se lastenhoitoavun tarvitseminen tarkoita sitä, että vanhempi ei jaksaisi lastaan hoitaa. Eikä sitä, että vanhempien pitäisi joka viikko päästä jonnekin. Mutta ei se ole mitenkään kohtuutonta, jos vanhemmat toivoisivat vaikka kahden tunnin lapsivapaata kahdesti vuodessa. Vaikka sillä mummilla/kummilla/kaverilla on muutakin elämää, niin tuollainen kahden tunnin apu esim. kerran vuodessa ei ole mikään mahdoton pyyntö. Eri asia, jos apua oltaisiin jatkuvasti vailla.

Ei tietenkään ole mahdoton pyyntö, mutta kun tekee lapsia, ne nyt vaan hoidetaan ja kasvatetaan itse eikä pyydellä lapsivapaata. Se on tosi kivaa ja hienoa jne., mutta ei sitä pyydellä. Jos isovanhempi itse tarjoutuu ja pyytää, tottakai saa lapset luokseen, ikinä se ei saa olla niin päin, että vanhemmat pyytää. 

No ei niitä lapsia tarvitse koskaan isovanhemmalle antaa, vaikka kuinka anelisi. 

Ei tietenkään tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on puoliso. Kuinka monta aikuista hän tarvitsee lapsista huolehtimaan? Ei perheissä ole yleensä kahta aikuista enempää.

Ja kysymys on vain kesäloman ajasta, muun ajan ap. lapset on  päiväkodissa hoidossa.  Ja sitäkään ei  nykyään jakseta, jos lasta ei saada päiväkotiin vanhempien loman ajaksi, niin lapset yritetää.sysätä isovanhempien hoidettavaksi.  Tuttua päiväkodissa, kun kysytään lapsilta, miten loma mennyt,  niin yhä useampi kertoo olleensa hoidossa mummolassa tai muilla sukulaisilla,kun äiti ja isä "matkoilla". 

Mummolassa on kivaa olla. Olisi tosi outoa ja kurjaa jos ei pääsisi. Yleensä äiti ja isä on silloin töissä. Kaikki ei nauti opettajien lomaeduista.

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse onko koskaan me kuusikymppiset olleet yhtä kovilla kuin nyt. On työelämä, vanhojen vanhempien hoito, joillakin vieläpä teinejä kotona ja lapset odottavat lastenhoitopalveluita. 

Itse olin muutama vuosi sitten tuossa tilanteessa ja olin jaksamisen äärirajoilla ja se oli elämäni raskainta aikaa, joka näkyi rytmihäiriönä,vatsavaivoina, sairautena. Samaan aikaan myös kumppanin terveys alkoi reistailla ja hänen äksyilynsä. Olin todella syvissä vesissä ja ihmettelen jälkikäteen, miten kukaan ei huomannut, vaikka tuhoisia ajatuksia mielessä ja lopen sairas.

Onneksi lastenlapset  tulivat yläkoulu- ja teini-ikään ja vanhempien ja appivanhempien kuolema oli suuri helpotus, en olisi muuten jaksanut. Nyt kun pääsin eläkkrelle ja sain itseni kuntoon, en enää suostu. 

Kun sä ensin opiskelet ammatin ja teet ehkä 1-2 lasta et valita yhtään hoidat itse palkkaat hoitajan tai viet hoitoon ja maksat sen.  Elätät 18 vuotiaaksi asti viet hoitoon ja kouluun .  Kuskaat ja vaatetat OOT HILJAA KUN ET KERRAN KÄYTÄ EHKÄISYÄ  ! Pidät sitten lomaa kun ne tuo lapsensa sulle hoitoon kun kärsit vaihdevuosista ja olet ryppyinen. 

Tuttavan lapset kaksoset skitsofereenisia alkoholisteja ja yksi on ammattivaras narkomaani .  Ei kuule KÄYTÄ EHKÄISYÄ. 

Kyä -40 luvulla syntynyt neuvostoliittolainen nai kuin kani ja käy sossussa leipäjonossa . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on puoliso. Kuinka monta aikuista hän tarvitsee lapsista huolehtimaan? Ei perheissä ole yleensä kahta aikuista enempää.

Ja kysymys on vain kesäloman ajasta, muun ajan ap. lapset on  päiväkodissa hoidossa.  Ja sitäkään ei  nykyään jakseta, jos lasta ei saada päiväkotiin vanhempien loman ajaksi, niin lapset yritetää.sysätä isovanhempien hoidettavaksi.  Tuttua päiväkodissa, kun kysytään lapsilta, miten loma mennyt,  niin yhä useampi kertoo olleensa hoidossa mummolassa tai muilla sukulaisilla,kun äiti ja isä "matkoilla". 

Mummolassa on kivaa olla. Olisi tosi outoa ja kurjaa jos ei pääsisi. Yleensä äiti ja isä on silloin töissä. Kaikki ei nauti opettajien lomaeduista.

Oletko kysynyt mummolta, oliko hänellä yhtä kivaa? 

Moni mummo haikailee hoivakodissa, kun se oma elämä jäi elämättä, moni elokuva jäi  katsomatta tai kirja lukematta ja nyt kun hoivakodissa aikaa olisi, jäseniä särkee, kun nivelet kuluneet raskaasta työstä ja kuulo ja näkö mennyt lopullisesti. Eikä mummo ole enää kivakaan, kun vieraita käy  yhä harvemmin  ja joulunakin tuodaan kukkapuska ovelta, kun kiire on lähteä. 

ensin ollaan kylän äijien pantavana sitten arvotaan yleensä rikkain isäksi kokemusta on anna mennä minulla on pillerit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahallahan siitä selviää. Eli lastenhoitajaa palkkaamaan vaan, vaikka joku nuori jolle kelpaisi kesätyö ja pieni lisätienesti.

Vai siitäkö kiikastaa, että pitäisi ilmaiseksi saada...

En minä ainakaan luota täysin vieraisiin ihmisiin.

No sitten ei pidä valittaa, jos ei olemassa olevat keinot kelpaa. Oma valintahan se on tehdä elämästään noin raskasta.

Kyllä niitä lastenhoitajia ennenkin käytettiin ja ihan hyvin meni, sitä voi tutustua ja haastatella ennen kuin palkkaa. Tai vaikka kysellä jotain lähipiirin/suvun nuorta hoitamaan, jos joku haluaisi tienata sillä kesärahaa. Siinähän ainakin tietää jonkin verran millainen tyyppi kyseessä, tai jos ei itse tiedä niin voi niiltä tutuilta kysyä.

No, meillä onneksi on osallistuvat/auttavat isovanhemmat, mutta jos ei olisi, niin ei kyllä löytyisi lähipiiristä mitään tuttua sen ikäistä nuorta, joka voisi olla vaikka useamman tunnin meidän 3- ja 5-vuotiaiden kanssa. Ja en luota vieraisiin ihmisiin näin pienten lasten ollessa kyseessä ja juuri siksi ajattelisin, että monilla on sama juttu. Ei ole siis mistään rahasta välttämättä kiinni. 

Onhan sen aika surullista ja rankkaa, jos ei ole ketään, joka voisi välillä olla lasten kanssa, jotta vanhemmat pääsisivät yhdessä jonnekin. Ainakin itselle se on tärkeää ja pitää parisuhteen virkeänä. Mutta niillä se on mentävä mitä on, mutta ymmärrän kyllä aloittajaa täysin! 

Tämä. Meillä vilkas 5 v. En minä valitettavasti voi luottaa siihen, että joku lukioikäinen oikeasti ymmärtäisi riskit lapsen kanssa. Että ei voi katsella kännykkää, kun se 5 v saattaa pyöräillä katsomatta, tuleeko autoja. Eikä se ihan fiksukaan lukioikäinen välttämättä tajua, miten pienellä lapsella voi puuttua itsesuojeluvaisto joidenkin arkisten asioiden kanssa. Enkä menisi vannomaan, että jos lapsella iskisi kiukku, että lukioikäisellä olisi keinoja kiukun lopettamiseen turvallisella tavalla.

Kysypä joku lukiolainen jolla on kokemusta pienemmistä sisaruksista. Mä hoidin lukiolaisena suvereenisti kolmea alta kouluikäistä tenavaa, (puolivuotias, 2 v ja 5 v), pahimmalla kerralla lapset oli vielä kipeänäkin, ja hyvin meni. Leikittiin, laulettiin, ulkoiltiin, pelattiin, oli kivaa kaikilla. Mulla on reilusti nuorempia sisaruksia joita olin hoitanut, hyvin sujui niin vaipan vaihdot, soseen syöttäminen, uhmakohtauksen taltuttaminen, leikittäminen.

 

Jos ei ole tällaista lukiolaista saatavilla, niin voisitko alkuun palkata jonkun reippaan oloisen nuoren vahtimaan lapsia läsnäollessasi siksi aikaa kun teet vaikka jotain isompaa kotityötä, peset saunan tai ikkunat? Siinä näet, voiko lapset luottaa vahdille ilman sinuakin. Ja alkuun voi lapsenvahtikin olla vaan lasten turvalliseksi tehdyssä kodissa lasten kanssa, eikä lähteä heti pyöräilemään 5-v kanssa tai uimarannalle tms.;

Minäkin olin lukiolaisena kunnan kesätöissä päiväkodissa. Aika jännä, että sen ikäinen kelpaa kuitenkin ihan päiväkodin kesätuuraajaksi, mutta ei missään nimessä av-mammojen erityisille pikku lumihiutaleille yksityiseksi hoitajaksi.

Jotenkin hysteeriseksi on kyllä mennyt nykyvanhemilla tämä meininki, ihan itse tehdään lapsiperhe-elämästä vaikeaa ja otetaan ihan tarpeettomat paineet joka asiasta, ylihuolehditaan ja pelätään kaikkea.