Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata kertaa lapselle sanominen, syömishaasteet ja tunnesäätelyn haasteet ovat läsnä ihan normilapsillakin. Älä tee ongelmaa asiasta, joka on ihan normaalia. Lapset harjoittelee vasta.
No ei ole. Taitijen harjoittelu on ihan eri asia kuin haasteet.Jotkut lapset on helppoja, toisille taas saa jankata ja kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Nykyvanhemmat ei vaan jaksa lapsiaan, heti ollaan vinkumassa diagnoosia kun arki on tympeää.
Ei ne vanhemmat vingu diagnooseja vaan diagnoosin tekee asiaan perehtynyt lääkäri tutkimusten perusteella. Kukaan vanhempi ei saa normaalille lapselleen vinkumalla diagnoosia. Itse olisin tarvinnut diagnoosin ja apua, mutta omassa lapsuudessani oli tapana ha ka ta erityislapset totteleviksi. Sain jo kaksi vuotiaasta lähtien tunnin välein selkään rangaistukseksi. Arvaa auttoiko neurologisiin haasteisiin?
Kyllä vinkuu. Normaalille lapselle ei saakaan, mutta vanhemmat vinkuu sitä heillekin.
Kyllä! Jokatoisella lapsella on ADHD-diagnoosi vaikka yli puolella tapauksista kyse on ruuturiippuvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 lasta, nyt 9-19v ja ei ole ollut apuja meilläkään ikinä kun kaikki sukulaiset kaukana, mutta en ole muuta odottanutkaan. Sama tilanne oli myös itselläni lapsena. Omat vanhemmat hoiti, ei kaukana asuvat isovanhemmat ikinä, vaikka rakkaita ja tärkeitä olivatkin. Siitä sainkin hyvän mallin vanhemmiltani kuinka ihan hyvin sitä pärjää lopulta, vaikka välillä rankkaa onkin esim. lasten sairastaessa ja miehen ollessa matkatyössä.
Nykyvanhemmat suorittaa vanhemmuutta aivan liikaa. Ei tarvi koko ajan olla tekemässä ja menemässä ja lapsia viihdyttämässä. Ottakaa rennommin niin jaksaa paremmin.
Ei kyse aina ole mistään tekemisistä ja viihdyttämisistä. Meillä esimerkiksi kuormittaa se, että lapsi on ns. erityinen. Diagnoosia ei vielä näin pienellä (5 v) ole, mutta elo hänen kanssaan on kuormittavaa. Samasta asiasta saattaa joutua sanomaan sen sata kertaa, lapsi kaipaa arjen asioissa apua (osa tämänikäisistä on todella omatoimisia), ruokailun kanssa on haastetta ja lapsella on haasteita tunnesäätelyn kanssa. Väistämättä tällainen kuormittaa. Päiväkotiarki kuitenkin antaa vanhemmille jonkinlaisen tauon lapsen kanssa olosta, vaikka vanhemmat olisivatkin tauon aikana töissä.
Sata kertaa lapselle sanominen, syömishaasteet ja tunnesäätelyn haasteet ovat läsnä ihan normilapsillakin. Älä tee ongelmaa asiasta, joka on ihan normaalia. Lapset harjoittelee vasta.
Ohiksena huutelen, että samoissa asioissa haasteita myös meillä ja tähän havahduttiin myös päiväkodissa ja todellisia haasteita ovat havainneet myös erityistason varhaiskasvatuksen opettajat. Lapsi on meillä vähän alle neljä vuotias, mutta tietyissä asioissa ero muihin saman ikäisiin tai jopa nuorempiin on täysin selvästi havaittavissa. Lapsemme siirtyy erityisen tuen päätöksen alle syksyllä ja lapsipsykologi on jo mukana työryhmässä. En tiedä onko sinun parhaamasi kirjoittajan tilannetta havainnut kukaan ammattilainen, mutta et viitsisi olla noin vähättelevä ja alentuva. Kaikenlaiset haasteet eivät todellakaan ole ihan samanlaisia samassa mittakaavassa kaikilla lapsilla, erityislapsia ihan oikeasti on ja erityislapset vanhempineen ansaitsevat ja tarvitsevat apua ja tukea. Ihan jo sen lapsenkin tulevaisuuden kannalta, ettei lapsi saa koko elämänsä ajan pelkkää huutoa ja haukkumista joka paikassa. Vanhemmuudessa on ihan hemmetin väsyttävää myös tuollainen sinun tekemä vähättely ja vanhempien aliarvioiminen.
Mitähän nämä erityislapset ovat? Downin ym kehitysvammat ymmärrän ja kai sitä adhd:ta ja autismiakin on. Ei kuitenkaan läheskään siinä määrin kuin diagnoosit antaa ymmärtää.
Ilmeisesti on määritelty joku normaali/ihannelapsi ja muille sitten vain diagnoosit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne 40-luvulla ja myöskin 50-luvun alkupuolella syntyneet alkavat olla jo isomummoiässä ja se Pirkko on jo nyt 80-vuotias. Heidän 60-70-luvulla syntyneet lapsensa ovat nyt isovanhempia ja useat vielä työelämässä.
Ja syy miksi esim 70-luvulla lapset vietiin kesäksi mummolaan saattoi olla yksinkertaisesti se, että hoitopaikkoja ei ollut. Luin juuri Hesarin 50 vuotta sitten -palstaa, jossa kerrottiin, että Helsingissä olivat päiväkodit ensimmäistä kertaa kesällä auki vuonna 1976. Subjektiivinen päivähoito-oikeuskin tuli vasta 90-luvun alkupuolella, siihen asti ei (kunnallisia)päivähoitopaikkoja noin vaan löytynyt. Lähinnä yh:t tai todella pienituloiset niitä saivat.
Onnea, jos teillä on lisäännytty nuorena! Äitini on 70 v, minä olen 36 v ja lapseni 5 v. Jos mummini eläisi, hän olisi tänä päivänä 103 v. Äitini ei ole isomummoiässä vielä pitkään aikaan ja jos lapseni joskus saa perheenlisäystä, on mummo varmasti ollut jo hyvän tovin mullan alla.
Olet poikkeustapaus, kyllä suurimmalla osalla on ihan toimintakykyiset mummot ja papat elämässään vaikka lapset tekisikin vasta kolmissakymmenissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Mietin samaa. Tuo ketä lainasit on niitä, jotka ei pysty menemään suihkuun tai vessaan kun on lapsi. Saati miehen kanssa seksiä harrastamaan. Kun kaikki on vain vaikeaa
Laita ihmeessä joku trilleri tai kauhuleffa pyörimään telkkarista, kun 3-vuotias leikkii siinä vieressä :) tai ota hyvä asento sohvannurkasta ja ala lukemaan ja nimenomaan niin, että uppoudut siihen. Seksiäkään en kyllä suosittele lasten nähden harrastamaan.
Tässä oli kyse omasta ajasta ja alkuperäinen lainaamani ei sellaista kuulemma tarvinnut eikä lasten läsnäolo häiritse lukemista tai leffojen katsomista. Kyllä se on vanhemmalle MYÖS omaa aikaa, kun lapsi nukkuu. Mutta
Eli sun pitää saada tehdä just niitä asioita mitä haluat, ja mikään muu ei kelpaa?
Surullista että sun elämä on noin vaikeaa. Mulla on pari lasta, ja olen yh. Pystyn elämään silti ihan normaalisti, jopa katsomaan niitä leffoja, lukemaan kirjoja tai harrastamaan seksiä. Eikä sitä tarvitse tehdä lasten katsellessa.
Ihan turhaa sä vänkytät jostain kauhuleffasta. Ongelma oli, ettei voi katsoa leffaa. No jos sulle ei kelpaa mikään vaihtoehto, niin sitten sun täytyy jatkaa valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Sulla on ollut 6 vuotta aikaa rakentaa niitä tukiverkkoja. Voit myös aloittaa juuri nyt.
On varmasti ystäviä, sukulaisia, kummeja, toisten lasten vanhempia, varamumnoja tai joku nuori, johon olisi ollut jo monta vuotta aikaa tutustua että voi sitä lasta hoitaa.
Jos sulle käy vaan omat tai miehen vanhemmat, niin sille ei voi mitään. Se on sun valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Pieni lapsi nukkuu enemmän kuin on valveilla päivisin ja illat on omaa aikaa. Kyllä on erikoista, jos ylipäätään lapsen kanssa pitää katsoa leffoja.
Mitenkä vaikka 4-vuotias nukkuu päivällä enemmän kuin on valveilla? :D
No 4-vuotias ei tarvitse vanhempaansa tappituntumaan 24/7.
No, et sinä mitään kauhuleffaa kuitenkaan ala katsomaan, kun 4-vuotias on siinä vieressä.
Sä se jaksat kauhuleffasta jankuttaa. Katso se leffa kun lapsi nukkuu ja jotain muuta, lapselle sopivaa kun lapsi on hereillä. Tai anna se lapsi pois, kun se pilaa sun elämän, kauhuleffan katsomista myöten.
Olet naurettava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kommentoi, miten isovanhemmilla voi olla useita lapsenlapsia ja siksi eivät jaksa hoitaa. Syntyvyys on laskenut jo pitkään, joten todellisuus on toinen. Monilla isovanhemmilla on vain 1-2 lastenlasta. Tämä tilanne on esim. omassa kaveripiirissäni ja meilläkin. Miehen ja minun vanhemmille ainokaisemme on ainoa lapsenlapsi, eikä lisää ole tulossa (minun sisarukseni ei lisäänny ja miehellä ei sisaruksia ole).
Meillä on kuusi lastenlasta ja kaksi lapsistamme tulee vahvasti veikaten vielä saamaan lapsen.
Täytyy sanoa, että työstä on käynyt ja aika ruljanssi on ja on ollut, varsinkin kun oli kolme melkein puolen vuoden välein syntynyttä pikkuista samaan aikaan hoidossa. Lisäksi lapsiperheiden lemmikkien koirien ja kissojen hoito.
Ymmärrän hyvin isovanhempia, jotka eivät tähän pyöritykseen enää ryhdy, kun vihdoinkin ovat saaneet omat lapset maailmalle.
Itse ajattelen, että aika aikaansa kutakin. Kouluikäiset lapsenlapset eivät mummoa enää tarvitse.
Itseasiassa kun mummosta tulee läheinen jo pienenä, on mummo läheinen myös isona
Mun parikymppiset lapset ovat todella läheisiä isovanhempiensa kanssa, ja viettävät mielellään aikaa heidän luonaan ja auttavat isovanhempia mitä he nyt pyytävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä on 2 aikuista. Voitte vuorotellen pitää lapsivapaata. Totaali yh ei voi tehdä sitä.
Kyllä se aikuisten kahdenkeskinen aikakin on aika mukavaa ja tärkeää. Meillä onneksi on tukiverkkoa, että päästään miehen kanssa yhdessä tekemään asioita. Toki tehdään luonnollisesti myös erikseen ja toinen on sen aikaa lasten kanssa. On turha nyt tehdä jotain vertailua yksinhuoltajiin. Eihän yksinhuoltajalla edes ole kumppania, jonka kanssa lähtisi kaksin treffeille :D
Kaksinhuoltajilla on kyllä hankalaa, kun pitää olla molemmille omaa aikaa, romanttista parisuhdeaikaa ja vielä omia harrastuksia vähintään sillä miehellä. Olen usein katellut, että rankkaa esimerkiksi äidin hoitaa yksin kolmea lasta että isä saa rauhassa käydä asioilla. Siivoamiseen tarvitseekin sitten mummin hoitoavuksi.
Aijaa. Meillä menee kyllä ihan tasan eikä mummu käy siivoamassa. Kuitenkin yksinhuoltajana olet välillä tuntenut harmitusta, kun ei ole romanttista parisuhdeaikaa eikä pääse vapaasti omiin harrastuksiin?
Tein noita vuosikausia. Lopetin nuoruuden aikaavievät harrastukset jo ennen lapsia, kun vanhemmiten halusin olla joskus kotona. On minulla silti harrastuksia, mutta sellaisia joita voi tehdä itsekseen. Kiitos kysymästä.
Pikkulapsiaika on rankkaa kaikille, mutta useimmilla se menee nopeasti.
Vauvaperheissä on varmasti vanhemmilla niin paljon romantiikkaa. Olisi ollut pakkopullaa.
Ai teillä mummi vielä siivoaakin lastenhoidon lisäksi? Sellaista en sentään ole usein nähnyt.
Mitä sinä selität? Kenen mummu siivoaa?
Jonkun, jonka tuo kommentoija tuntee joka kirjoitti "Meillä ei mummi siivoa". Sanajärjestys viittaa siihen, että jossain muualla mummit siivoavat. Koska tällaista ei ole kukaan täällä sanonut tapahtuvan, niin se kuulostaa samalta kuin "en minä se ollut, joka varasti taloyhtiön puutarhasakset viime heinäkuun 15. päivä.
"Siivoamiseen tarvitseekin sitten mummin hoitoavuksi."
Mihin tuo viittasi?
Laita ihmeessä joku trilleri tai kauhuleffa pyörimään telkkarista, kun 3-vuotias leikkii siinä vieressä :) tai ota hyvä asento sohvannurkasta ja ala lukemaan ja nimenomaan niin, että uppoudut siihen. Seksiäkään en kyllä suosittele lasten nähden harrastamaan.
Tässä oli kyse omasta ajasta ja alkuperäinen lainaamani ei sellaista kuulemma tarvinnut eikä lasten läsnäolo häiritse lukemista tai leffojen katsomista.
No kerro miten se em. asiat estää että sulla on lapsia? Kukaan ei ole sanonut että ne leffat ja tuntikausia lukeminen tapahtuisi lapsen edessä tai hänen kustannuksellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata kertaa lapselle sanominen, syömishaasteet ja tunnesäätelyn haasteet ovat läsnä ihan normilapsillakin. Älä tee ongelmaa asiasta, joka on ihan normaalia. Lapset harjoittelee vasta.
No ei ole. Taitijen harjoittelu on ihan eri asia kuin haasteet.Jotkut lapset on helppoja, toisille taas saa jankata ja kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Nykyvanhemmat ei vaan jaksa lapsiaan, heti ollaan vinkumassa diagnoosia kun arki on tympeää.
Ei ne vanhemmat vingu diagnooseja vaan diagnoosin tekee asiaan perehtynyt lääkäri tutkimusten perusteella. Kukaan vanhempi ei saa normaalille lapselleen vinkumalla diagnoosia. Itse olisin tarvinnut diagnoosin ja apua, mutta omassa lapsuudessani oli tapana ha ka ta erityislapset totteleviksi. Sain jo kaksi vuotiaasta lähtien tunnin välein selkään rangaistukseksi. Arvaa auttoiko neurologisiin haasteisiin?
Kyllä vinkuu. Normaalille lapselle ei saakaan, mutta vanhemmat vinkuu sitä heillekin.
Kyllä! Jokatoisella lapsella on ADHD-diagnoosi vaikka yli puolella tapauksista kyse on ruuturiippuvuudesta.
Olisiko tälle antaa tutkittua faktaa?
ADHD on periytyvää. Monella ON ADHD ihan tietämättään, koska ei ole tutkittu ja oppimishaasteet, käytöshäiriöt, epäjärjestelmällisyys jne. on laitettu vaan tyhmyyden ja laiskuuden piikkiin aikoinaan. Moni myös on turruttanut nepsy-haasteita alkoholiin.
"No kerro miten se em. asiat estää että sulla on lapsia? Kukaan ei ole sanonut että ne leffat ja tuntikausia lukeminen tapahtuisi lapsen edessä tai hänen kustannuksellaan "
Ne hoidetaan omalla ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata kertaa lapselle sanominen, syömishaasteet ja tunnesäätelyn haasteet ovat läsnä ihan normilapsillakin. Älä tee ongelmaa asiasta, joka on ihan normaalia. Lapset harjoittelee vasta.
No ei ole. Taitijen harjoittelu on ihan eri asia kuin haasteet.Jotkut lapset on helppoja, toisille taas saa jankata ja kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Nykyvanhemmat ei vaan jaksa lapsiaan, heti ollaan vinkumassa diagnoosia kun arki on tympeää.
Ei ne vanhemmat vingu diagnooseja vaan diagnoosin tekee asiaan perehtynyt lääkäri tutkimusten perusteella. Kukaan vanhempi ei saa normaalille lapselleen vinkumalla diagnoosia. Itse olisin tarvinnut diagnoosin ja apua, mutta omassa lapsuudessani oli tapana ha ka ta erityislapset totteleviksi. Sain jo kaksi vuotiaasta lähtien tunnin välein selkään rangaistukseksi. Arvaa auttoiko neurologisiin haasteisiin?
Kyllä vinkuu. Normaalille lapselle ei saakaan, mutta vanhemmat vinkuu sitä heillekin.
Kyllä! Jokatoisella lapsella on ADHD-diagnoosi vaikka yli puolella tapauksista kyse on ruuturiippuvuudesta.
Olisiko tälle antaa tutkittua faktaa?
ADHD on periytyvää. Monella ON ADHD ihan tietämättään, koska ei ole tutkittu ja oppimishaasteet, käytöshäiriöt, epäjärjestelmällisyys jne. on laitettu vaan tyhmyyden ja laiskuuden piikkiin aikoinaan. Moni myös on turruttanut nepsy-haasteita alkoholiin.
Av:lla joka toinen on vähintäänkin erikoislääkäri, joka vakuutuskääkäreiden tapaan pystyy ruudun takaa kumoamaan kaikki diagnoosit ja toteamaan, että koko ADHD:ta ei ole koskaan ollut olemassakaan. Ei ollut ennenkään niin ei voi olla nytkään. Nih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne 40-luvulla ja myöskin 50-luvun alkupuolella syntyneet alkavat olla jo isomummoiässä ja se Pirkko on jo nyt 80-vuotias. Heidän 60-70-luvulla syntyneet lapsensa ovat nyt isovanhempia ja useat vielä työelämässä.
Ja syy miksi esim 70-luvulla lapset vietiin kesäksi mummolaan saattoi olla yksinkertaisesti se, että hoitopaikkoja ei ollut. Luin juuri Hesarin 50 vuotta sitten -palstaa, jossa kerrottiin, että Helsingissä olivat päiväkodit ensimmäistä kertaa kesällä auki vuonna 1976. Subjektiivinen päivähoito-oikeuskin tuli vasta 90-luvun alkupuolella, siihen asti ei (kunnallisia)päivähoitopaikkoja noin vaan löytynyt. Lähinnä yh:t tai todella pienituloiset niitä saivat.
Synnyin -86 ja olin joka kesä pitkät pätkät mummoloissa ja kesäleireillä. Viikonloppuisin ja muina loma-aikoina olin myös mummoloissa kunnes tulin työntekoikään ja minusta oli hyötyä perheen yritykselle. Eli 9-vuotiaana.
Äitini oli muuten päivähoidossa eikä asunut mummoni kanssa missään Helsingissä. Eli on sitä päivähoitoa ollut jo paljon ennen 70-lukuakin :D. Toki mummoni oli yksihuontaja ja kävi töissä, koska ei ollut miestä elättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Mikä lapsenhoitaja on 40-luvulla syntynyt? Ja moniko asuu maalaistalossa? Olet vähän myöhään lapsesi tehnyt, viime hilkulla jos kaipaat suurista ikäluokista lastenvahtia.
Sivusta: Olen -90 syntynyt. Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun puolivälissä, samoin kuin suurimmalla osalla kavereistani (vain yhdellä ikäiselläni on 55 v äiti). Mulla on ikäiseni kaveri, joka on perheensä iltatähti. Isänsä on syntynyt 40-luvulla ja äitinsä 50-luvun alussa. Eli ihan hyvin on mahdollista tällainen.
Jaa. Minä olen -80 syntynyt ja vanhempani ovat -58 ja -59 syntyneitä. Suurimmalla osalla ikäisistäni on suurinpiirtein samanikäiset vanhemmat ja heidän vanhempansa hyvinkin elossa.
Jaa, minä olen - 81 syntynyt ja vanhempani 40-luvulla. Äitinikin on jo menehtynyt ja suurin piirtein saman ikäisiä ovat tuttavienikin vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Pieni lapsi nukkuu enemmän kuin on valveilla päivisin ja illat on omaa aikaa. Kyllä on erikoista, jos ylipäätään lapsen kanssa pitää katsoa leffoja.
Mitenkä vaikka 4-vuotias nukkuu päivällä enemmän kuin on valveilla? :D
No 4-vuotias ei tarvitse vanhempaansa tappituntumaan 24/7.
No, et sinä mitään kauhuleffaa kuitenkaan ala katsomaan, kun 4-vuotias on siinä vieressä.
Sä se jaksat kauhuleffasta jankuttaa. Katso se leffa kun lapsi nukkuu ja jotain muuta, lapselle sopivaa kun lapsi on hereillä. Tai anna se lapsi pois, kun se pilaa sun elämän, kauhuleffan katsomista myöten.
Olet naurettava
"Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä."
Kyllä se lapsen läsnäolo estää. Siksi on olemassa oma aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Nyt on vuosi 2026 ja 40-luvulla syntyneet ovat kahdeksankymppisiä. 20 vuoden päästä me 60-luvulla syntyneet olemme kahdeksankymppisiä ja 40-luvulla syntyneet ovat pääosin haudassa. Mutta suuret ikäluokat ovat syyllisiä kaikkeen vielä haudan takaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne 40-luvulla ja myöskin 50-luvun alkupuolella syntyneet alkavat olla jo isomummoiässä ja se Pirkko on jo nyt 80-vuotias. Heidän 60-70-luvulla syntyneet lapsensa ovat nyt isovanhempia ja useat vielä työelämässä.
Ja syy miksi esim 70-luvulla lapset vietiin kesäksi mummolaan saattoi olla yksinkertaisesti se, että hoitopaikkoja ei ollut. Luin juuri Hesarin 50 vuotta sitten -palstaa, jossa kerrottiin, että Helsingissä olivat päiväkodit ensimmäistä kertaa kesällä auki vuonna 1976. Subjektiivinen päivähoito-oikeuskin tuli vasta 90-luvun alkupuolella, siihen asti ei (kunnallisia)päivähoitopaikkoja noin vaan löytynyt. Lähinnä yh:t tai todella pienituloiset niitä saivat.
Synnyin -86 ja olin joka kesä pitkät pätkät mummoloissa ja kesäleireillä. Viikonloppuisin ja muina loma-aikoina olin myös mummoloissa kunnes tulin työntekoikään ja minusta oli hyötyä perheen yritykselle. Eli 9-vuotiaana.
Äitini oli muuten päivähoidossa eikä asunut mummoni kanssa missään Helsingissä. Eli on sitä päivähoitoa ollut jo paljon ennen 70-lukuakin :D. Toki mummoni oli yksihuontaja ja kävi töissä, koska ei ollut miestä elättämässä.
Oli työpaikkojen tarhoja työntekijöiden lapsille. Oli jotain pelastusarmeijan tai siniristiliitin tms sosiaalisia tarhoja. 50-luvulla taisi pikkukaupunkiin tulla kunnallinen päiväkoti omakotitaloon. Pahasuinen setäni asui vieressä ja motkotti että kyllä h..lla nyt hyvä kun kunta hoitaa ä...rät. Yksinhuoltajaäideillä etusija tarhapaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata kertaa lapselle sanominen, syömishaasteet ja tunnesäätelyn haasteet ovat läsnä ihan normilapsillakin. Älä tee ongelmaa asiasta, joka on ihan normaalia. Lapset harjoittelee vasta.
No ei ole. Taitijen harjoittelu on ihan eri asia kuin haasteet.Jotkut lapset on helppoja, toisille taas saa jankata ja kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Nykyvanhemmat ei vaan jaksa lapsiaan, heti ollaan vinkumassa diagnoosia kun arki on tympeää.
Ei ne vanhemmat vingu diagnooseja vaan diagnoosin tekee asiaan perehtynyt lääkäri tutkimusten perusteella. Kukaan vanhempi ei saa normaalille lapselleen vinkumalla diagnoosia. Itse olisin tarvinnut diagnoosin ja apua, mutta omassa lapsuudessani oli tapana ha ka ta erityislapset totteleviksi. Sain jo kaksi vuotiaasta lähtien tunnin välein selkään rangaistukseksi. Arvaa auttoiko neurologisiin haasteisiin?
Kyllä vinkuu. Normaalille lapselle ei saakaan, mutta vanhemmat vinkuu sitä heillekin.
Kyllä! Jokatoisella lapsella on ADHD-diagnoosi vaikka yli puolella tapauksista kyse on ruuturiippuvuudesta.
Olisiko tälle antaa tutkittua faktaa?
ADHD on periytyvää. Monella ON ADHD ihan tietämättään, koska ei ole tutkittu ja oppimishaasteet, käytöshäiriöt, epäjärjestelmällisyys jne. on laitettu vaan tyhmyyden ja laiskuuden piikkiin aikoinaan. Moni myös on turruttanut nepsy-haasteita alkoholiin.
Av:lla joka toinen on vähintäänkin erikoislääkäri, joka vakuutuskääkäreiden tapaan pystyy ruudun takaa kumoamaan kaikki diagnoosit ja toteamaan, että koko ADHD:ta ei ole koskaan ollut olemassakaan. Ei ollut ennenkään niin ei voi olla nytkään. Nih.
Ihan on kuule diagnoosikriteereihin lisätty fakta, että ruutuajan tsekkaaminen tulee tapahtua ennen diagnoosikriteereitä, koska suuri osa ylivilkkaudesta selittyy sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Mikä lapsenhoitaja on 40-luvulla syntynyt? Ja moniko asuu maalaistalossa? Olet vähän myöhään lapsesi tehnyt, viime hilkulla jos kaipaat suurista ikäluokista lastenvahtia.
Sivusta: Olen -90 syntynyt. Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun puolivälissä, samoin kuin suurimmalla osalla kavereistani (vain yhdellä ikäiselläni on 55 v äiti). Mulla on ikäiseni kaveri, joka on perheensä iltatähti. Isänsä on syntynyt 40-luvulla ja äitinsä 50-luvun alussa. Eli ihan hyvin on mahdollista tällainen.
Jaa. Minä olen -80 syntynyt ja vanhempani ovat -58 ja -59 syntyneitä. Suurimmalla osalla ikäisistäni on suurinpiirtein samanikäiset vanhemmat ja heidän vanhempansa hyvinkin elossa.
Jaa, minä olen - 81 syntynyt ja vanhempani 40-luvulla. Äitinikin on jo menehtynyt ja suurin piirtein saman ikäisiä ovat tuttavienikin vanhemmat.
Enpä tunne ketään, jolla olisi noin. Olen syntynyt -82.
Onnea, jos teillä on lisäännytty nuorena! Äitini on 70 v, minä olen 36 v ja lapseni 5 v. Jos mummini eläisi, hän olisi tänä päivänä 103 v. Äitini ei ole isomummoiässä vielä pitkään aikaan ja jos lapseni joskus saa perheenlisäystä, on mummo varmasti ollut jo hyvän tovin mullan alla.