Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma lapsiperheessä uuvuttaa, kun tukiverkkoja ei ole
17.07.2026 |
Aina tulee joku kommentoimaan, että mitäs olet perustanut perheen ja niin sitä on ennenkin pitänyt pärjätä itse. Omassa lapsuudessani ysärillä aika pienetkin lapset saatettiin laittaa keskenään ulos, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Nykyisin tulisi lasu, jos 5 v vahtisi 2 v ikäistä pihalla ja aikuisia ei olisi läsnä. Omassa lapsuudessani vanhempani kävivät meidän lasten kanssa mummoloissa kolmen viikon välein, vaikka matkaa mummolaan oli 200 km. Isovanhemmat leikkivät meidän lasten kanssa, puuhastelivat ulkona, laittoivat ruokaa ja vanhemmat saivat levätä. Omasta lapsuudestani muistan, miten vierailtiin sukulaisten luona ja sukulaiset leikittivät meitä lapsia tai veivät katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni on muistellut, miten ysärillä hänen vanhempansa veivät miehen parivuotiaana muutamaksi viikoksi mummolaan ja lähtivät sitten takaisin Helsinkiin töiden ja lapsivapaan pariin.
Meillä kesälomien (ja ihan sen arjenkin) todellisuus on jotain toista. Lapsilla ei ole tätejä, setiä eikä enoja, jotka olisivat elämässä läsnä. Isovanhemmat eivät todellakaan ole ottaneet samanlaista vastuuta omista lapsenlapsistaan, kuin mitä itse omilta vanhemmiltaan ysärillä saivat omien lastensa kanssa. Pahimmillaan meillekin on hämmästelty, miksi olemme väsyneitä. Meillä isovanhempien luona vierailut eivät ole sitä, että saisimme vaikka parisuhdeaikaa tai kunnolla lepoa. Isovanhemmat jaksavat korkeintaan hetken olla lasten kanssa, mutta kaikki arjen vastuu jää meille vanhemmille. Kaikki lasten ruokailuista, iltarutiineista ja muista jää meille. Ei puhettakaan, että voitaisiin vaikka jättää lapset illaksi mummolaan ja lähteä miehen kanssa kesäteatteriin/syömään/iltakävelylle ilman lapsia.
Muitakaan tukiverkkoja ei ole. Lapsettomia velakavereita ei lasten seura kiinnosta tippaakaan, lasten kummit eivät ole koskaan ehdottaneetkaan lastenhoitoapua ja perheelliset kaverit ovat itsekin uupuneita. Ylipäätään lomat pikkulapsiperheessä ovat raskaita, kun arjen pyörityksestä ei tule yhtään taukoa. Aamusta iltaan on lasten asiat hoidettavana ja jossain välissä pitäisi palautuakin työvuoden rasituksesta. Näin kesäloman loppuessa huokaisen, että pääsee "töihin lepäämään", vaikka sielläkin on paljon hommaa. Töissä sentään saa muutaman tauon päivän aikana.
Kaipaisin täältä vertaistukea, enkä kuittailua. On oikeasti raskasta elää viikkotolkulla niin, että on aina vastuussa kaikesta. Ja puolison kanssa vuorottelukin turhauttaa välillä, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Jos toinen tarvitsee lepoa, on toiset otettava koppia lapsista.
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on puoliso. Kuinka monta aikuista hän tarvitsee lapsista huolehtimaan? Ei perheissä ole yleensä kahta aikuista enempää.
Ja kysymys on vain kesäloman ajasta, muun ajan ap. lapset on päiväkodissa hoidossa. Ja sitäkään ei nykyään jakseta, jos lasta ei saada päiväkotiin vanhempien loman ajaksi, niin lapset yritetää.sysätä isovanhempien hoidettavaksi. Tuttua päiväkodissa, kun kysytään lapsilta, miten loma mennyt, niin yhä useampi kertoo olleensa hoidossa mummolassa tai muilla sukulaisilla,kun äiti ja isä "matkoilla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua välttämättä ollenkaan mummoksi. Enkä ainakaan ns hoitokoneeksi. Voin hoitaa satunnaisesti tai viettää muuten aikaa, mutta en halua sitoutua jatkuvaan varautumiseen. Koskien myös eläimiä.
Ei tämä tarkoita etten välitä, mutta ikä tuo vaivoja sekä omia menoja. Lapset nyt 30v molemmin puolin eikä vielä ole lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallahan siitä selviää. Eli lastenhoitajaa palkkaamaan vaan, vaikka joku nuori jolle kelpaisi kesätyö ja pieni lisätienesti.
Vai siitäkö kiikastaa, että pitäisi ilmaiseksi saada...
En minä ainakaan luota täysin vieraisiin ihmisiin.
No sitten ei pidä valittaa, jos ei olemassa olevat keinot kelpaa. Oma valintahan se on tehdä elämästään noin raskasta.
Kyllä niitä lastenhoitajia ennenkin käytettiin ja ihan hyvin meni, sitä voi tutustua ja haastatella ennen kuin palkkaa. Tai vaikka kysellä jotain lähipiirin/suvun nuorta hoitamaan, jos joku haluaisi tienata sillä kesärahaa. Siinähän ainakin tietää jonkin verran millainen tyyppi kyseessä, tai jos ei itse tiedä niin voi niiltä tutuilta kysyä.
No, meillä onneksi on osallistuvat/auttavat isovanhemmat, mutta jos ei olisi, niin ei kyllä löytyisi lähipiiristä mitään tuttua sen ikäistä nuorta, joka voisi olla vaikka useamman tunnin meidän 3- ja 5-vuotiaiden kanssa. Ja en luota vieraisiin ihmisiin näin pienten lasten ollessa kyseessä ja juuri siksi ajattelisin, että monilla on sama juttu. Ei ole siis mistään rahasta välttämättä kiinni.
Onhan sen aika surullista ja rankkaa, jos ei ole ketään, joka voisi välillä olla lasten kanssa, jotta vanhemmat pääsisivät yhdessä jonnekin. Ainakin itselle se on tärkeää ja pitää parisuhteen virkeänä. Mutta niillä se on mentävä mitä on, mutta ymmärrän kyllä aloittajaa täysin!
Tämä. Meillä vilkas 5 v. En minä valitettavasti voi luottaa siihen, että joku lukioikäinen oikeasti ymmärtäisi riskit lapsen kanssa. Että ei voi katsella kännykkää, kun se 5 v saattaa pyöräillä katsomatta, tuleeko autoja. Eikä se ihan fiksukaan lukioikäinen välttämättä tajua, miten pienellä lapsella voi puuttua itsesuojeluvaisto joidenkin arkisten asioiden kanssa. Enkä menisi vannomaan, että jos lapsella iskisi kiukku, että lukioikäisellä olisi keinoja kiukun lopettamiseen turvallisella tavalla.
Kysypä joku lukiolainen jolla on kokemusta pienemmistä sisaruksista. Mä hoidin lukiolaisena suvereenisti kolmea alta kouluikäistä tenavaa, (puolivuotias, 2 v ja 5 v), pahimmalla kerralla lapset oli vielä kipeänäkin, ja hyvin meni. Leikittiin, laulettiin, ulkoiltiin, pelattiin, oli kivaa kaikilla. Mulla on reilusti nuorempia sisaruksia joita olin hoitanut, hyvin sujui niin vaipan vaihdot, soseen syöttäminen, uhmakohtauksen taltuttaminen, leikittäminen.
Jos ei ole tällaista lukiolaista saatavilla, niin voisitko alkuun palkata jonkun reippaan oloisen nuoren vahtimaan lapsia läsnäollessasi siksi aikaa kun teet vaikka jotain isompaa kotityötä, peset saunan tai ikkunat? Siinä näet, voiko lapset luottaa vahdille ilman sinuakin. Ja alkuun voi lapsenvahtikin olla vaan lasten turvalliseksi tehdyssä kodissa lasten kanssa, eikä lähteä heti pyöräilemään 5-v kanssa tai uimarannalle tms.;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Toimivaa parisuhdetta ei tarvitse hoitaa eikä huono parisuhde syömässä käymällä parane.
Me on voitu käydä ja tehdä asioita ja reissuja kaksinkin, mutta kertaakaan se ei ole ollut mikään pakko päästä pois lapsen luota tai pää hajoaa ja liitto kaatuu-asia.
Miksi sitten teette kaksin? Eli joku muu hoitaa teidän lapsianne, että pääsette kaksin, vaikka sille ei olisi tarvetta?
Meillä on kyllä tehnyt hyvää päästä kahdestaan aina välillä ja onneksi on läheiset ihanat isovanhemmat lapsilla. Ei ole kyse mistään pään hajoamisesta - ehkä juuri siksi, että sitä apua ja tukiverkkoa on aina ollut.
Täällä kun jotkut kitisee, miksi vanhemmat kaipaisivat joskus lepoa ja lastenhoitoapua. Ei se lastenhoitoavun tarvitseminen tarkoita sitä, että vanhempi ei jaksaisi lastaan hoitaa. Eikä sitä, että vanhempien pitäisi joka viikko päästä jonnekin. Mutta ei se ole mitenkään kohtuutonta, jos vanhemmat toivoisivat vaikka kahden tunnin lapsivapaata kahdesti vuodessa. Vaikka sillä mummilla/kummilla/kaverilla on muutakin elämää, niin tuollainen kahden tunnin apu esim. kerran vuodessa ei ole mikään mahdoton pyyntö. Eri asia, jos apua oltaisiin jatkuvasti vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KÄYTÄ EHKÄISYÄ ETKÖ OLE KUULLUT EHKÄISYSTÄ ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten lapset tämän estää?"
Kysytkö tosissasi? Jos keskityt kirjaan tai elokuvaan, niin et voi keskittyä samalla pikkulapsiisi. Ja OMAA AIKAAHAN se sitten on, jos ne lapset ovat eri huoneessa toisen vanhemman kanssa, nukkumassa tms. ;) mutta sitähän sinä et kaivannut...
Kyllä on surkeaa, jos lapsen läsnäolo estää sua lukemasta kirjaa tai katsomasta tvtä.
Totta tosiaan. Minä uppoudun hyvän kirjan lukemiseen täysin. Elokuvat, joita katson ei ole ehkä 3-vuotiaan silmille sopivia.
No voi luoja 😂 Jos on todella noin vaikeaa, niin pidä tuo. Normaali ihminen osaa hoitaa asiansa niin että pystyy lukemaan ja katsomaan leffoja myös lisäännyttyään.
Pieni lapsi nukkuu enemmän kuin on valveilla päivisin ja illat on omaa aikaa. Kyllä on erikoista, jos ylipäätään lapsen kanssa pitää katsoa leffoja.
Mitenkä vaikka 4-vuotias nukkuu päivällä enemmän kuin on valveilla? :D
No 4-vuotias ei tarvitse vanhempaansa tappituntumaan 24/7.
No, et sinä mitään kauhuleffaa kuitenkaan ala katsomaan, kun 4-vuotias on siinä vieressä.
No en tietenkään ala, ne katsotaan kun lapsi on yöunilla. Kaikesta voi tietenkin tehdä ongelman, mutta on tuo jo aika naurettavaa.
Niin eli OMALLA AJALLA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Mikä lapsenhoitaja on 40-luvulla syntynyt? Ja moniko asuu maalaistalossa? Olet vähän myöhään lapsesi tehnyt, viime hilkulla jos kaipaat suurista ikäluokista lastenvahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Toimivaa parisuhdetta ei tarvitse hoitaa eikä huono parisuhde syömässä käymällä parane.
Me on voitu käydä ja tehdä asioita ja reissuja kaksinkin, mutta kertaakaan se ei ole ollut mikään pakko päästä pois lapsen luota tai pää hajoaa ja liitto kaatuu-asia.Miksi sitten teette kaksin? Eli joku muu hoitaa teidän lapsianne, että pääsette kaksin, vaikka sille ei olisi tarvetta?
Meillä on kyllä tehnyt hyvää päästä kahdestaan aina välillä ja onneksi on läheiset ihanat isovanhemmat lapsilla. Ei ole kyse mistään pään hajoamisesta - ehkä juuri siksi, että sitä apua ja tukiverkkoa on aina ollut.
No tottakai me tehdään asioita ja raissataan kaksin, jos ollaan kaksin. Kyse ei ole mistään pääsemisestä tai tarpeesta vaan siitä, että kun lapset on muualla, ollaan kaksin.
Kertaakaan ei ole tullut edes mieleen pyytää ja mihin me apua tarvittaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirkot on nyt 80. Eivät 20 vuoden päästä.
Jollain näkyy ajantaju olevan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Tuo on kyllä ihan oma vika. Sekin saattaa olla oma vika, jos lapsi on ns vaikea. Tynnyrissä kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne on kuule niitä 60-luvulla syntyneitä. Heidän 30-40-luvulla syntyneet vanhempansa hoitivat lapsia ysärillä. Heidän milleniaali- ja zoomerilapsensa ovat nykyvanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun ihmiset irvailevat tuosta parisuhdeajan kaipaamisesta. Miettikääpä omalle kohdalle? Millaista olisi olla vuosikaudet ilman, että koskaan et olisi puolisosi kanssa kahdestaan kodin ulkopuolella niin, ettei lapsi ole mukana? Ei ravintolaillallisia, ei yhteistä kävelylenkkiä tai konsertissa käymistä. Se ainoa kahdenkeskinen aika saattaa olla kodin seinien sisällä lasten ollessa nukkumassa. Juu, toki yhdessä se saunassa käyminen, pyykin peseminen ja ensi viikon ruokalistan suunnittelukin on kahdenkeskistä aikaa, mutta eipä se parisuhdetta virkistä ja hoida.
Nimimerkillä lapsi kohta 6 v ja emme ole koskaan olleet miehen kanssa yötä pois lapsen luota. Ei ole tukiverkkoja, jotka voisivat ottaa lapsen yöksi. Yhden ainoan kerran olemme olleet lapsen luota pois 6 tunnin ajan, kun lapsi oli 4 v. Muuten on aina vähintään toinen ollut lapsen kanssa.
Toimivaa parisuhdetta ei tarvitse hoitaa eikä huono parisuhde syömässä käymällä parane.
Me on voitu käydä ja tehdä asioita ja reissuja kaksinkin, mutta kertaakaan se ei ole ollut mikään pakko päästä pois lapsen luota tai pää hajoaa ja liitto kaatuu-asia.Miksi sitten teette kaksin? Eli joku muu hoitaa teidän lapsianne, että pääsette kaksin, vaikka sille ei olisi tarvetta?
Meillä on kyllä tehnyt hyvää päästä kahdestaan aina välillä ja onneksi on läheiset ihanat isovanhemmat lapsilla. Ei ole kyse mistään pään hajoamisesta - ehkä juuri siksi, että sitä apua ja tukiverkkoa on aina ollut.
No tottakai me tehdään asioita ja raissataan kaksin, jos ollaan kaksin. Kyse ei ole mistään pääsemisestä tai tarpeesta vaan siitä, että kun lapset on muualla, ollaan kaksin.
Kertaakaan ei ole tullut edes mieleen pyytää ja mihin me apua tarvittaisiin?
Eli sitä apua tarjotaan pyytämättäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku kommentoi, miten isovanhemmilla voi olla useita lapsenlapsia ja siksi eivät jaksa hoitaa. Syntyvyys on laskenut jo pitkään, joten todellisuus on toinen. Monilla isovanhemmilla on vain 1-2 lastenlasta. Tämä tilanne on esim. omassa kaveripiirissäni ja meilläkin. Miehen ja minun vanhemmille ainokaisemme on ainoa lapsenlapsi, eikä lisää ole tulossa (minun sisarukseni ei lisäänny ja miehellä ei sisaruksia ole).
Meillä on kuusi lastenlasta ja kaksi lapsistamme tulee vahvasti veikaten vielä saamaan lapsen.
Täytyy sanoa, että työstä on käynyt ja aika ruljanssi on ja on ollut, varsinkin kun oli kolme melkein puolen vuoden välein syntynyttä pikkuista samaan aikaan hoidossa. Lisäksi lapsiperheiden lemmikkien koirien ja kissojen hoito.
Ymmärrän hyvin isovanhempia, jotka eivät tähän pyöritykseen enää ryhdy, kun vihdoinkin ovat saaneet omat lapset maailmalle.
Itse ajattelen, että aika aikaansa kutakin. Kouluikäiset lapsenlapset eivät mummoa enää tarvitse.
Mä taas toivon, että kouluikäiset ja vanhemmatkin lapsenlapset on kiinteä osa meidän isovanhempien elämää
T. Kuuden Mummo
En kyl ymmärtänyt logiikkaa että kouluikäiset ei tarvitse mummoa🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne on kuule niitä 60-luvulla syntyneitä. Heidän 30-40-luvulla syntyneet vanhempansa hoitivat lapsia ysärillä. Heidän milleniaali- ja zoomerilapsensa ovat nykyvanhempia.
Mun vanhempani ovat 40- ja 50-luvulla syntyneitä ja hoitavat oikein mielellään siskoni lapsia. Me sen sijaan emme ikinä olleet isovanhemmillamme yön yli hoidossa, ainoa poikkeus oli kun pikkusisko syntyi. Eli eipäs yleistetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa lueteltiin mummit ja kummit ja omasta halustaan lapsivapaat kaverit. Ehkäpä jokainen valitsee sen näköisen elämän mitä haluaa elää ja mistä jaksaa kantaa itse vastuun. Jokainen valitsee itse tehdä lapset, ja jokainen valitsee minkä verran ja missä asiassa jaksaa ja haluaa toisia auttaa. Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, että koska omat vanhemmat sai apua omilta vanhemmiltaan niin he ovat velvollisia antamaan sitä minullekin. Otan asioita elämääni sen verran mitä pystyn hoitamaan ja mihin pystyn itsenäisesti hankkimaan tukea, esim ostamalla lastenhoito- tai kodinhoitoapua. Ja on eri asia tuulettaa lapsiperhe-elämän rankkuutta kuin syyllistää ja vastuuttaa muita ihmisiä että he tekevät siitä rankkaa kun eivät auta. Aloituksessa oli hieman kyllä sitä makua.
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?
Kyllä ne on kuule niitä 60-luvulla syntyneitä. Heidän 30-40-luvulla syntyneet vanhempansa hoitivat lapsia ysärillä. Heidän milleniaali- ja zoomerilapsensa ovat nykyvanhempia.
Mun vanhempani ovat 40- ja 50-luvulla syntyneitä ja hoitavat oikein mielellään siskoni lapsia. Me sen sijaan emme ikinä olleet isovanhemmillamme yön yli hoidossa, ainoa poikkeus oli kun pikkusisko syntyi. Eli eipäs yleistetä.
Vanhat on käytettävä tarkkaan. Eihän 1949 syntynyt ole vasta kuin 77-vuotias
Jiku näytti kirjoittavan että 20 vuoden päästä 40-luvulla syntyneet ovat yksinäisä 80-vuotiaita?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vanhemmuuden vaatimukset oli paljon matalammat viime vuosituhannella.
Kun ajattelen omaa lapsuuttani niin olisi tullut kasapäin Lasuja nykyajan mittapuun mukaan. Vanhemmillani oli maanvilejelystila ja iso karja eli lypsyllä piti käydä kaski kertaa päivässä ympäri vuoden. Meitä lapsia on viisi ja olimme syntyneet 2-1-2-3 vuoden välein. Navettatyöt piti vanhempien hoitaa kaksi kertaa päivässä ja me lapset olimme keskenämme kotona sen ajan. Muistan kun nuorimmainen oppi ryömimään niin ryntäsimme navettaan kertomaan siitä äidille. Äiti vain sanoi että menkää nyt katsomaan minne se ryömii. Jossain vaiheessa olimme navetassa itsekin lypsyn ja eläinten ruokkimisen ajan. Siellä pyörimme eläinten keskellä ja hypimme heinäkasoihin. Vanhempien arkea ryhmitti tilan työt eivät lasten tarpeet. Ei puhettakaan että meille olisi luettu tai meidän kanssa olisi leikitty tai meille olisi järjestetty toimintaa. Saimme olla vapaasti ulkona ilman jatkuvaa vahtimista.
Voin vain kuvitella miten raskasta aikaa tämä oli äidille. Lasten yöheräilystä ja sairasteluista huolimatta maatilan työt oli hoidettava ja siinä sivussa ruokkia ja pukea lapset ja pitää edes jonkinlaista järjestystä. Isä oli paljon peltotöissä ja äiti hoiti karjan yksin. Pyykinpesua, siivoamista ja ruoanlaittoa riitti. Lisäksi oli kesäisin heinäntekoa, rehuntekoa, kasvimaan hoitoa, marjastusta ja sienestystä. Yksikään lapsista ei ollut päiväkodissa, vaan vasta kun koulu alkoi 7-vuotiaana, niin lapset olivat osan päivästä poissa kotoa.
Mutta niin hassulta kuin se nyt tuntuukaan niin lapsuus oli onnellinen vaikka varmaan aika erilainen kuin millainen lapsuus nykylapsilla on.
Kun omat lapset olivat pieniä, eikä meillä ollut mitään lastenhoitoapua, olin aika pettynyt lasten isovanhempiin, kun eivät auttaneet mitenkään.
Nyt kun itse olen mummo, ymmärrän hyvin tätä asiaa. Lapsenlapset ovat minulle tosi tärkeitä ja rakkaita, ja yritän tottakai olla myös avuksi. Mutta. Käyn itse töissä ja työ on tosi rankkaa. Olen vapaa-aikana siitä aivan poikki. Meillä on omat vanhemmat, jotka nyt iäkkäinä tarvitsevat todella paljon apua ja joudumme jatkuvasti käymään heitä auttamassa ja hoidamme kaikki käytännön asiat siellä. On siis aika paljon kuormitusta itselläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinun lapsella oli kuitenkin paremmin asiat, kuin ennen 80-ja 90-lukua sinun ja miehesi lapsuudessa, kun nyt sinun käytössäsi on lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus n. 10h päivä, lähes ilmainen, lisäksi oikeus olla kotona palkallisella vapaalla, jos lapsi sairastuu, pitkä 4vk kesäloma jne. joista 80-luvun vanhemmat vain haaveilivat. Olisitko oikeasti valmis luopumaan kaikista saavutetuista eduista ja palaamaan sinne 80-90-luvulle, ainakin siitä veronmaksajat kiittäisi.
Ja mikä tekee tämän päivän lapsenhoidon niin raskaaksi, kun on kertakäyttövaipat, kodinkoneet,, kaupan hyllyt notkahtanut eineksistä, on sisävessat ja vesi tulee kraanasta, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat.
Ja ihanko oikesti kuvittelut kaikkien isovanhempin olla perheen tukena tai hoitavan lapsenlapsiaan, kun myös silloin naiset kävivät töissä ja eläkkeelle jäätiin 63v ja myös silloin lapset tehtiin vasta kolmekymppisenä.
Ja tämän kaiken lisäksi Suomessa on yhteiskunnan tukemana pitkä äitiysloma ja pitkä perhevapaa lapsen 3v asti, lisäksi laki mahdollistaa jomman kumman vanhemman tehdä osa-aikatyötä, kuten ap. tai hänen miehensä esim 6h työpäivässä ja Kela maksaa osan palkan menetyksestä, kunnes lapsi 12v.
lisäksi laki mahdollistaa jomman kumman vanhemman tehdä osa-aikatyötä, kuten ap. tai hänen miehensä esim 6h työpäivässä ja Kela maksaa osan palkan menetyksestä, kunnes lapsi 12v.
Höpöhöpö. Tuo tuki on voimassa 1-3 v ja 1-2-luokkalaisilla.
Ja tuo tuki on muutaman kympin. Hiphei!
Minusta taas on kohtuullista ajatella, että jos on omilta vanhemmilta saanut lastenhoitoapua, että itsekin on valmis auttamaan (jos ei mitään suurta estettä, esim. vaikeaa sairautta ole). Tällä hetkellä on vain melkoinen sukupolvi n. 40-50-luvulla syntyneitä isovanhempia, jotka veivät omat lapsensa mummolaan hoidettavaksi kesäisin ja mummot auttoivat muutenkin. Nyt kun ovat itse isovanhempia, eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsenlapsia samalla tavalla. Veikkaan, että 10-20 vuoden päästä saadaan iltapäivälehdistä lukea näitä "Pirkko, 80, avautuu: julmaa, kun aikuiset lapset eivät auta eivätkä lapsenlapset käy katsomassa minua." Onko ihme, jos Pirkko on jättänyt aikuiset lapsensa vaille apua ja käskenyt hoitaa lapset itse? Ja jos Pirkkoa ei ole kiinnostanut viettää aikaa lapsenlapsia hoivaten, miksi niitä nuoriksi aikuisiksi kasvaneita lapsenlapsia pitäisi kiinnostaa jonkun Pirkko 80 veen jorinat, kun eivät lapsenlapsetkaan kiinnostaneet Pirkkoa silloin joskus?