Lue keskustelun säännöt.
35v lapseton sinkku, ja ahdistaa törmätä tuttuihin, kun oma elämä ei etene
17.07.2026 |
Olen 35v ja aina halunnut kovasti lapsia. Oma elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin toivoin, ja nyt perheettömyys syö sisältä vuosi vuodelta enemmän.
On todella vaikeaa nykyisin törmätä tuttuihin (opiskelijakaverit ym.) ja vaihtaa kuulumisia, koska omassa elämässä ei ole tapahtunut juuri mitään viiteen vuoteen. Muut saavat lapsia, menevät naimisiin, ostavat taloja jne., ja itse asun samassa asunnossa vuodesta toiseen ilman mitään parisuhteen tapaista. Töissä toki käyn, ja vuosi sitten löysin harrastuksen, jota rakastan, mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä.
Opiskelijana itselläni oli vientiä, ja tiedän usean ihastuneen minuun. Seurustelin pitkään itselleni tosi rakkaan ihmisen kanssa, mutta se päättyi vuosia sitten. Olin sen jälkeen todella rikki. Luulin, että kyllä vielä lähempää kolmekymppiä voi löytää jonkun ihanan, mutta nyt olen huomannut, että ei se menekkään niin.
Huomaan, että osa opiskelukavereistani on hieman ivallisia siitä, että en löydä puolisoa. Exäni on jo aika päivät sitten löytänyt uuden, mutta itse en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, koska sopivaa ei tule vastaan. Käyn paljon kaikkialla, ja juttelen ihmisten kanssa, mutta kiinnostavia sinkkuja ei tule vastaan.
Nykyisin kuulen jatkuvia vauvauutisia kaikkialta, jopa heiltä jotka vannoivat olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia aina. Näiden uutisten kuuleminen on vaikeaa, mutta tietysti onnittelen jne. Kotona sitten romahdan lattialle itkemään.
Oman lapsen kaipuu on valtava, että sitä on ehkä muiden vaikea tajuta. Voisin hankkia lapsen yksin, mutta toivoisin puolisoa ihan hirveästi. Pari päivää sitten melkein pillahdin itkuun, kun näin isän pitävän pienen tyttärensä nukkea kainalossa. Tajusin, että itse en ole koskaan tuossa asemassa, että multa löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme.
Mulla on tulossa reilu kuukauden päästä juhlat, jossa tulen törmäämään useisiin tuttuihin. Ahdistaa jo valmiiksi, enkä tiedä mitä tekisin. On ihanaa jutella heidän kanssaan niinkuin ennen vanhaan, mutta samalla on hirveä alemmuuskompleksi, ja oma elämä tuntuu ontolta.
Onkohan kellään mitään lohduttavia sanoja tai ehdotuksia mitä tekisin? Nyt jos koskaan kaipaisin niitä!
Kommentit (124)
Sun kupla on tuollainen, jossa kaikilla on puoliso ja lapsia. Todellisuudessa 35v lapsettomia sinkkuja on paljon. Toki osa heistä on sellaisia, jotka eivät näitä asioita haluakaan elämäänsä. Joka tapauksessa ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, jota pitkin elämän pitäisi edetä. Mitä jos yrittäisit tutustua muihin sellaisiin ihmisiin, joiden elämäntarina ei ole urakiitoa, omakotitaloja ja standardiperhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa lähtis kutia piipusta. Hyvää hedelmällistä siementä. En tiedä olisiko minusta isäksi voisi olla että lähtisin karkuun taaperoaikana
Olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa ja samoilla ajatuksilla kuin sinä. Itsellinen äitiys on ollut mulle paras ratkaisu, vaikka se ei alkuun tuntunut siltä kun oli toivonut puolisoa. Mutta mitä enemmän deittailin ja näin lähipiirini ihmisten parisuhteita tulin yhä varmemmaksi, että unelman toteuttaminen yksin on paras vaihtoehto. Ihmiset liikaa yrittävät elää jonkun oppikirjan mukaan miten asioiden "kuuluu" mennä. Ei se takaa onnea, monesti jopa päinvastoin. Joskus se ettei asiat menekään kuten joskus halusi on parasta mitä voi tapahtua. Itse tajusin jälkeenpäin miten monta luotia väistin.
Ihana kuulla kommentteja, että ei ihmiset niin kummaksu muiden elämää, vaikka itsestäni tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut. Oikeasti juhlissa on varmasti 90%:sti kivaa, mutta omasta elämäntilanteesta kertominen tuo aina jotenkin häpeää. Ja en tiedä onko ihmiset ivallisia vai yllättyneitä siitä, että en löydä puolisoa: opiskeluaikoina mulla olisi ollut monta hyvää ottajaa, mutta olin pitkäaikaisessa suhteessa, joten se siitä. Suhde kuitenkin loppui, enkä sitten enää tapaakkaan potentiaalisia kumppaneita juurikaan missään. En olisi koskaan ajatellut, että oma elämä menisi näin. Vielä toivon, että asiat muuttuisivat, mutta aika kyllä alkaa loppumaan kesken..
Ap
Viestiin 84 lisäten. On tottakai normaalia jos yksin pärjääminen mietityttää ja pelottaakin. Parisuhde ei kuitenkaan takaa ettei jäisi yksin. Erot on todella yleisiä kuten myös se että äiti kantaa päävastuun lapsesta vaikka toinen vanhempi olisikin nimellisesti kuvioissa. Jokaisen lasta harkitsevan pitäisi parisuhteesta riippumatta varautua kantamaan vastuu yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olin 35 vuotiaana täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä.
Olen nyt 42 vuotias, eikä lapsihaave ikinä toteutunut minulla, ja on pakko myöntää että se tuhosi jotain sisältäni pysyvästi.
Toivon vilpittömästi onnea sinulle, toivottavasti sinulle käy paremmin kuin minulle.
Kannattaa hakea apua mt-ongelmiin ajoissa. Lapset ovat suurin rasite koskaan. Onneksi nykyään suurin osa naisista ei halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Viestiin 84 lisäten. On tottakai normaalia jos yksin pärjääminen mietityttää ja pelottaakin. Parisuhde ei kuitenkaan takaa ettei jäisi yksin. Erot on todella yleisiä kuten myös se että äiti kantaa päävastuun lapsesta vaikka toinen vanhempi olisikin nimellisesti kuvioissa. Jokaisen lasta harkitsevan pitäisi parisuhteesta riippumatta varautua kantamaan vastuu yksin.
Tämän tiedostan myös. Jotenkin olisi silti ihanaa löytää ihminen, joka haluaisi olla kanssani ja hankkia nimenomaan minun kanssani lapsen. Entisessä parisuhteessa tämä toive oli vahvasti läsnä, mutta elämäntilanteesta johtuen tämä ei ollut mahdollista. Ja sitten tulikin ero juuri siihen aikaan, kun ympärillä ihmiset menivät naimisiin ja alkoivat saada lapsia.
Ehkä ajattelen asioista liian romanttisesti, mutta olisi ihanaa olla ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan lapsen. Jos parisuhe myöhemmin päättyy, niin sitten päättyy, mutta olisi kiva edes hetken kokea saavuttaneensa unelmansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Tajusin, etten ole siinä asemassa, että minulta koskaan löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme”
Tuo on luuloosi perustuvaa tajuntaa. Luulosi alkoi määrittämään tajuntasi sisältöä, tajunnallisti luulosi. Ja sinä luulit tajuavasi todellisen asian. Niinpä se onkin, ellet huomaa, että olet omaksunut tuon ajatuksen luuloosi perustuen ja huomaamattasi tehnyt luulostasi varman tiedon jolla määrittelet tulevaisuutesi.
Ihmekö tuo, että ahdistaa.
Älä ikinä unohda sitä, että kaikki on mahdollista. Ajattele sen vuoksi sitä mitä haluat elämääsi.
"Ihana kuulla kommentteja, että ei ihmiset niin kummaksu muiden elämää, vaikka itsestäni tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut. Oikeasti juhlissa on varmasti 90%:sti kivaa, mutta omasta elämäntilanteesta kertominen tuo aina jotenkin häpeää. Ja en tiedä onko ihmiset ivallisia vai yllättyneitä siitä, että en löydä puolisoa: opiskeluaikoina mulla olisi ollut monta hyvää ottajaa, mutta olin pitkäaikaisessa suhteessa, joten se siitä. Suhde kuitenkin loppui, enkä sitten enää tapaakkaan potentiaalisia kumppaneita juurikaan missään. En olisi koskaan ajatellut, että oma elämä menisi näin. Vielä toivon, että asiat muuttuisivat, mutta aika kyllä alkaa loppumaan kesken..
Ap"
Sulla on itsellä niin tiukassa käsitys siitä miten elämän pitäisi mennä, että luulet muiden suhtautuvan ihmettelevästi vaikka todellisuudessa sun oma epävarmuus saa sut tulkitsemaan asioita näin. Moni joka elää sellaista elämää jota sinä haluaisit ei ole oikeasti onnellinen, pinnan alle vain ei muut näe. Todennäköisesti osa ajattelee kaiholla sun tilannetta. Sanon vaan, että älä fiksoidu liikaa johonkin tiettyyn tulevaisuudenkuvaan, se ei aina ole tie onneen. Asiat voi mennä paljon paremminkin, vaikka ne menisi eri tavalla kuin joskus ajatteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimaantuneiden naisten mielenterveysongelmat tulevat räjähtämään taivaisiin, kunhan tämä voimaantuneiden naisten sukupolvi huomaa 40+ ikäisenä olevansa myöhässä.
Mene nyt plussinesi siitä. +++++++++++
Olen itse samassa tilanteessa paitsi sairas ja työkyvytön. Mua ei tosin parisuhteettomuus tai lapsettomuus haittaa. Olet osottanut, että kykenet itsenäiseen elämään. Nostan hattua. Itselle suurin turn off olis kumppani, jonka pitää koko ajan olla suhteessa ja läheisriippuvuus. Sellasen ihmisen kanssa ei tuu fiilustä, että olet korvaamaton, jos jo viikon päästä erosta sut kirvataan toisella, koska yksin ei kyetä olemaan. Suosittelisin sua hakeutumaan aktiivisesti ihmisten ilmoille ja itse avaavan keskusteluja sekä ottavan kontaktia miehiin. Omaan ulkonäköön panostaminen auttaa myös, ettet jää seinäruusuksi. Huono itsetunto näkyy kauas, eikä vedä puoleensa kun hyväksikäyttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla on katalogi täynnä miehiä joista valita ja silti valittavat
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on katalogi täynnä miehiä joista valita ja silti valittavat
Ai että kuka tahansa lääppijä ja läähättäjä pitäisi valita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ketään kiinnosta sun tilanne, suotta siis häpeilet.
Jos elämäsi ei ole vuosiin liikkunut mihinkään suuntaan eikä varsinkaan toivomaasi suuntaan, niin sitten pitää kokeilla jotain muuta ja omasta kuplasta poistumista.
Maailma on täynnä ihmisiä, ja sulla kaikki vapaus sekä rahaa hyödyntää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on katalogi täynnä miehiä joista valita ja silti valittavat
Ai että kuka tahansa lääppijä ja läähättäjä pitäisi valita?
Jokaisella naisella on vientiä mutta kun ei kelpaa kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on katalogi täynnä miehiä joista valita ja silti valittavat
No, anna niitä konkreettisia vinkkejä sitten, jos se on niin helppoa: mistä löytyy kunnollisia, raittiita, mukavia, luotettavia sekä positiivisen, tasa-arvoisen asennoitumisen omaavia poikamiehiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan ja perustamaan perheen sekä olemaan aktiivisesti isä lapselleen?
Ehkä olisit Ensitreffit alttarilla -kamaa?
Siitä ohjelmastahan joillain on jopa onnistanut, ainakin ne Niina ja Lari perusti perheen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on katalogi täynnä miehiä joista valita ja silti valittavat
No, anna niitä konkreettisia vinkkejä sitten, jos se on niin helppoa: mistä löytyy kunnollisia, raittiita, mukavia, luotettavia sekä positiivisen, tasa-arvoisen asennoitumisen omaavia poikamiehiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan ja perustamaan perheen sekä olemaan aktiivisesti isä lapselleen?
Niitä on Suomi pullollaan mutta vain pitkät ja komeat saa mahdollisuuden, ja heillä taas on niin paljon vientiä etteivät ehdi sitoutua. Et ikinä antaisi tavismiehelle mahdollisuutta. Ja ongelma täällä on oikeasti se että AP on 35v eikä 25v. Biologinen kello tikittää liian kovaa eikä ehdi tutustua enää kunnolla kun pitäis laittaa muksut tulemaan. Nykyään tämä on jo epidemia kun naiset (ja osa miehistä) menee ura ja kiva edellä kunnes jatkuva työnteko ei olekaan kivaa ja haluaa sittenkin perustaa perheen.
En ole saanut pillua joten naisen kärsimys tuo minulle mielihyvää.
Tässä on viisas ajatus. Sen sijaan, ap, että menet juhliin häpeästä kyyristellen, kun et ole onnistunut suorittamaan elämääsi toisten odottamalla tavalla, mitä jos menisitkin sinne ihan vain rehellisesti omana itsenäsi. Kaikkine haaveinesi ja suruinesi. Ei tietenkään vuodattamaan, mutta jos joku kysyy, voit olettaa, että se ihminen haluaa tietää, mitä sulle oikeasti kuuluu. Jos ei halua/jos tuomitsee, luulisi sen kertovan sulle kaiken, mitä sun tarvitsee siitä ihmisestä tietää. Ja tuo, mitä sanoit aiemmassa kommentissa - jos "läheisiäsi" ei kiinnosta sun uusi harrastus tai ylipäänsä mitä elämässäsi tapahtuu ja mitä sulle kuuluu, vaan ainoastaan se, oletko saavuttanut asiat, jotka sun heidän mielestä pitäisi - niin ei sellaiset ihmiset välitä susta. Se voi olla raakaakin huomata, kuinka harva oikeasti välittää. Mutta ainakin se on rehellistä. Haluatko kokea olevasi vähemmän ja hävetä itseäsi, kun et onnistu miellyttämään ihmisiä, jotka eivät välitä susta?