Lue keskustelun säännöt.
35v lapseton sinkku, ja ahdistaa törmätä tuttuihin, kun oma elämä ei etene
17.07.2026 |
Olen 35v ja aina halunnut kovasti lapsia. Oma elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin toivoin, ja nyt perheettömyys syö sisältä vuosi vuodelta enemmän.
On todella vaikeaa nykyisin törmätä tuttuihin (opiskelijakaverit ym.) ja vaihtaa kuulumisia, koska omassa elämässä ei ole tapahtunut juuri mitään viiteen vuoteen. Muut saavat lapsia, menevät naimisiin, ostavat taloja jne., ja itse asun samassa asunnossa vuodesta toiseen ilman mitään parisuhteen tapaista. Töissä toki käyn, ja vuosi sitten löysin harrastuksen, jota rakastan, mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä.
Opiskelijana itselläni oli vientiä, ja tiedän usean ihastuneen minuun. Seurustelin pitkään itselleni tosi rakkaan ihmisen kanssa, mutta se päättyi vuosia sitten. Olin sen jälkeen todella rikki. Luulin, että kyllä vielä lähempää kolmekymppiä voi löytää jonkun ihanan, mutta nyt olen huomannut, että ei se menekkään niin.
Huomaan, että osa opiskelukavereistani on hieman ivallisia siitä, että en löydä puolisoa. Exäni on jo aika päivät sitten löytänyt uuden, mutta itse en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, koska sopivaa ei tule vastaan. Käyn paljon kaikkialla, ja juttelen ihmisten kanssa, mutta kiinnostavia sinkkuja ei tule vastaan.
Nykyisin kuulen jatkuvia vauvauutisia kaikkialta, jopa heiltä jotka vannoivat olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia aina. Näiden uutisten kuuleminen on vaikeaa, mutta tietysti onnittelen jne. Kotona sitten romahdan lattialle itkemään.
Oman lapsen kaipuu on valtava, että sitä on ehkä muiden vaikea tajuta. Voisin hankkia lapsen yksin, mutta toivoisin puolisoa ihan hirveästi. Pari päivää sitten melkein pillahdin itkuun, kun näin isän pitävän pienen tyttärensä nukkea kainalossa. Tajusin, että itse en ole koskaan tuossa asemassa, että multa löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme.
Mulla on tulossa reilu kuukauden päästä juhlat, jossa tulen törmäämään useisiin tuttuihin. Ahdistaa jo valmiiksi, enkä tiedä mitä tekisin. On ihanaa jutella heidän kanssaan niinkuin ennen vanhaan, mutta samalla on hirveä alemmuuskompleksi, ja oma elämä tuntuu ontolta.
Onkohan kellään mitään lohduttavia sanoja tai ehdotuksia mitä tekisin? Nyt jos koskaan kaipaisin niitä!
Kommentit (79)
Tuota sanotaan luonnonvalinnaksi. Sinussa on luultavasti niin paljon huonoa geeniperimää ettei kukaan nainen halua sinua isäksi. 🙋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Huono neuvo. Noin vain eristäytyy ja syrjäytyy.
Mene juhliin ja puhu avoimesti haaveestasi löytää puoliso ja saada lapsi. Ehkä joku tuntee jonkun joka haaveilee samaa ja usuttaa teidät yhteen.
Ei yhdestä kerrasta syrjäydy. Toivottavasti et itse änge oikeasti sairaana töihin ja juhliin koska pelkäät syrjäytyväsi. Kuulostaa epätoivoiselta ja alentavalta mennä juhliin höpöttämään puolisottomuudestaan ja toivoa että paikalta löytyy matchmaker.
Mit jos menisi sinne juhliin omana itsenään häpeämättä itseään?
-sivusta
Onnistuuko se, jos puolisottomuudesta ivaillaan? Entäpä jos kyse ei ole kummastakaan vaan kirjoittajan omasta surusta oman haaveen toteutumattomuudesta, jonka näkemimen ja kuuleminen ympärillä musertaa? Taas jotenkin neuvotaan että ap:n nyt vaan pitäisi kehittää itseään ja olla vielä hitusen parempi ihminen niin sitten voisi onnistaa. Tällaisia neuvoja annetaan aina sinkuille ja ne ovat perseestä.
Vierailija kirjoitti:
35v vasta eli parhaassa lapsentekoiässä. Jos sulla on tukiverkot olemassa eikä rahasta jää kiinni niin suuntaa ulkomaille lapsettomuushoitoihin. Tanska ja Latvia ovat ainakin hyviä kohteita. Näin tekisin itsekin ikisinkkuna jos olisin sopivan ikäinen.
Miksi ulkomaille? Saa niitä Suomestakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuota sanotaan luonnonvalinnaksi. Sinussa on luultavasti niin paljon huonoa geeniperimää ettei kukaan nainen halua sinua isäksi. 🙋
Eikös ap ole nainen...?
Vierailija kirjoitti:
Mene vain sinne juhliin.
Sinulla on surua sinkkuudesta ja lapsettomuudesta ja siksi ajattelet, että kaikki näkee sen ja kummeksuu sitä. Niin tuskin on. Ihmiset on oikeasti tosi itsekeskeisiä ja pääasiassa ajattelevat itseään.
+muillakin siellä juhlissa voi olla asioita joita heiltä puuttuu: työttömyyttä, rahaongelmia, rakkaudeton liitto, lapsi sairas, ei mitään vapaa-aikaa kun kaikki aika menee sairaista vanhemmista huolehtimiseen jne. Hekin juhlissa ajattelee, että kaikilla muilla menee paljon paremmin.
Vau, kuulostaapa kivoilta juhlilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Lapset, mies ja parisuhde ei ole ihmisoikeus edes naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota sanotaan luonnonvalinnaksi. Sinussa on luultavasti niin paljon huonoa geeniperimää ettei kukaan nainen halua sinua isäksi. 🙋
Eikös ap ole nainen...?
Inselin paska se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Ja kuka tulee hakemaan ahdistuneen sinkkunaisen kotoa? Musta toi oli vähän huono kommentti vaikka varmasti hyvää tarkoitit. Ei saa jäädä tuleen makaamaan vaan katsomaan mitä kaikkea ihanaa elämällä on tarjota!
Mitä ihmettä nyt taas??? Miksi kotoa pitäisi ketään hakea? Koti on rentoutumista varten. Ei kukaan syrjäydy jos jättää yhdet juhlat väliin siksi että jo etukäteen ahdistaa ja jälkikäteen tietää hajoavansa ja itkevänsä lattialla, mitä ap ilmeisesti tekee jo paljon. Ap:lla selvästi kuitenkin on paljon sosiaalisia kontakteja, hän ei ole syrjäytymässä. On ihan ok ottaa taukoa ja suojella itseään ja rentoutua. Keskittyä itseensä eikä muiden vaivauutisiin. Saattaa se mieskin löytyä helpommin niin kun vähän relaa. Äärettömän stressaavaa ja epätoivoista, jos jokainen tilaisuus ja kotoa lähtö on ajateltava mahdollisuutena löytää joku. Sellainen epätoivo pilaa kaikki kohtaamiset ja oman mielenrauhan. Vaikka toivoisi omaa perhettä, on ok olla etsimättä ja ajattelematta asiaa koko ajan, jos se pilaa oman elämän. Eikä ivallisia puolison puutteesta vittuilevia muka kavereita kannata muutenkaan tavata.
Ei sekään toimi jos vaan menee ilman mitään ajatusta että kohtaisi jonkun. T: Yhä yksin ja nyt hirveä ahdistus
Jos yhtään lohduttaa, sain lapsia mutta molemmilla vamma, perinnöllisiä juttuja. Elämä ei ole helppoa lasten kanssa, vielä vaikeampaa se on jos lapsi saakin jonkin häiriön tai vamman. Muilla voi olla lapsia, mutta he varmaan salaa toivovat, että voisivat olla edes yhden päivän lapsettomia ja vapaita, päästä helpommalla vaikka kaikki nuo on tabu tunteita joita ei suomalaisessa kulttuurissa sovi tuoda esille. Noin ihmiset kuitenkin oikeasti tuntevat vaikeina päivinä lasten kanssa. SE voi olla sekä taivasta että helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt kesän työttömänä ja syksyksi on tiedossa koulutustani vastaamaton, huonosti palkattu osa-aikatyö. jokainen kaverini (kaikki töissä) nyt kesällä kohdatessa, ekaksi: "no, oletko löytänyt jotain uutta?" Olen alkanut vastata: "en. puhutaanko jostain kivemmasta? oletko jo lomalla?"
Samaan aikaan se väsynyt perheenäiti voi kadehtia vapauttasi.
Onnellisuuden avain on nauttia siitä mitä on, nähdä hyvät puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hankkisin lapsen yksin tai kumppanuusvanhemmuuden kautta?
Tai menisit johonkin deittisovellukseen avoimena siitä, että etsit puolisoa, joka haluaa isäksi ja on valmis lapsen yrittämiseen heti kun sitoudutte seurustelemaan?
Jos lapsi on tärkein haaveesi älä jää odottelemaan vaan toteuta se keinolla tai toisella.
T: onnellinen 10 kk vauvan äiti
AP on jo liian vanha synnyttämään tervettä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35v vasta eli parhaassa lapsentekoiässä. Jos sulla on tukiverkot olemassa eikä rahasta jää kiinni niin suuntaa ulkomaille lapsettomuushoitoihin. Tanska ja Latvia ovat ainakin hyviä kohteita. Näin tekisin itsekin ikisinkkuna jos olisin sopivan ikäinen.
Miksi ulkomaille? Saa niitä Suomestakin.
Siksi että ulkomailta saa parempaa tavaraa eikä geenipohjan laajentaminen ole yhtään huono ajatus. Myös koko prosessin helppous on ihan eri kun verrataan meikäläistä kyttäyskulttuuria jonottamisineen siihen että asia hoituu liiketoimena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit onnellinen, ap. Itselle tulossa ero miehestä, mies löytänyt uuden, kaksi lasta, omakotitalo menee myyntiin ja lusikat jakoon. Antaisin aika paljon saadakseni olla sinun asemassasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä paikka. Täällä konsensuksen mukaan naiset eivät tarvitse miehiä mihinkään. Voimaannu ja ala itsenäiseksi äidiksi, se etu naisilla on.
En kyllä tartekkaan (mihin pitäisi tarvita? Pysyn elossa ja olen onnellinen ilman miestäkin), mutta ei se sulje pois toivetta hyvästä parisuhteesta. Harmi, vaan että tarjolla on enimmäkseen kuraa, joten edelleen toistaiseksi valitsen itseni yli miehen.
Saat vaan tasoistasi seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, sain lapsia mutta molemmilla vamma, perinnöllisiä juttuja. Elämä ei ole helppoa lasten kanssa, vielä vaikeampaa se on jos lapsi saakin jonkin häiriön tai vamman. Muilla voi olla lapsia, mutta he varmaan salaa toivovat, että voisivat olla edes yhden päivän lapsettomia ja vapaita, päästä helpommalla vaikka kaikki nuo on tabu tunteita joita ei suomalaisessa kulttuurissa sovi tuoda esille. Noin ihmiset kuitenkin oikeasti tuntevat vaikeina päivinä lasten kanssa. SE voi olla sekä taivasta että helvettiä.
Minullakin on lapsi, joka on hyvin sairas, kroonisesti. En todellakaan ajattele lapsettoman ihmisen tavatessani että hähää, tuokin on vielä perheetön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35v vasta eli parhaassa lapsentekoiässä. Jos sulla on tukiverkot olemassa eikä rahasta jää kiinni niin suuntaa ulkomaille lapsettomuushoitoihin. Tanska ja Latvia ovat ainakin hyviä kohteita. Näin tekisin itsekin ikisinkkuna jos olisin sopivan ikäinen.
Miksi ulkomaille? Saa niitä Suomestakin.
Siksi että ulkomailta saa parempaa tavaraa eikä geenipohjan laajentaminen ole yhtään huono ajatus. Myös koko prosessin helppous on ihan eri kun verrataan meikäläistä kyttäyskulttuuria jonottamisineen siihen että asia hoituu liiketoimena
Mitä selität? Suomessakin on yksityisiä klinikoita.
Vierailija kirjoitti:
Mun elämässä ei ole tapahtunut mitään sen jälkeen, kun sairastuin työkyvyttömäksi. Erakoiduin, jottei tarvitse enää esittää kenellekään, niin kuin tässä oltaisiin "etenemässä" enää yhtään mihinkään. Tämä nyt ei varmasti ap:ta auta. Onko tuo alemmuuskompleksi vain omassa päässäsi vai kohtelevatko muut sua jotenkin alempiarvoisena? Jotkut ovat olleet ivallisia, sellaisten kanssa en olisi tekemisissä.
Monella on vahva näkemys miten elämän kuuluu mennä, mutta mulla ei noi virstapylväät toteudu. Uudesta lapsesta tai talosta kysellään paljon, mutta esim oma uusi harrastus tai muu tekeminen ei herätä mielenkiintoa. Koen jääväni näissä nopeasti sivuun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka löytäisit kumppanin, kukaan ei voi luvata, että saisit onnellisen parisuhteen. Valitettavsn monesta miehestä ei ole isäksi lapselle, vaan sulla on yhtäkkiä kaksi lasta passattavanasi.
Jos lapsi on sulle tärkeä ja sulla ilmeisesti on mahdollisuus itsenäiseksi äidiksi, niin lähtisin sille tielle.
Ei mulla oikeastaan ole hirveän hyvä lähtökohta saada lasta yksin, ei ole tukiverkkoja lähellä. Jo puolison löytäminen helpottaisi omaa ahdistusta, vaikka lasta ei koskaan tulisi. Ja itse kyllä kovasti kaipailisin omaa puolisoa arkea jakamaan, että se on iso osa koko haaveesta.
Oon aatellut, että jos parin vuodenkaan päästä ei mitään tapahdu, niin sitten pitää vaan uskaltaa yksin hankkia lapsi. Mutta jokin toivo puolison löytymisestä ei ole vielä kuollut, joten nyt tuo päätös tuntuu väärältä.
Ap
Mikset kokeile neuvoja joita jakelette täällä inseleille?? Luultavasti toimii teille yksinäisille naisille yhtä hyvin.
35v vasta eli parhaassa lapsentekoiässä. Jos sulla on tukiverkot olemassa eikä rahasta jää kiinni niin suuntaa ulkomaille lapsettomuushoitoihin. Tanska ja Latvia ovat ainakin hyviä kohteita. Näin tekisin itsekin ikisinkkuna jos olisin sopivan ikäinen.