Lue keskustelun säännöt.
35v lapseton sinkku, ja ahdistaa törmätä tuttuihin, kun oma elämä ei etene
17.07.2026 |
Olen 35v ja aina halunnut kovasti lapsia. Oma elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin toivoin, ja nyt perheettömyys syö sisältä vuosi vuodelta enemmän.
On todella vaikeaa nykyisin törmätä tuttuihin (opiskelijakaverit ym.) ja vaihtaa kuulumisia, koska omassa elämässä ei ole tapahtunut juuri mitään viiteen vuoteen. Muut saavat lapsia, menevät naimisiin, ostavat taloja jne., ja itse asun samassa asunnossa vuodesta toiseen ilman mitään parisuhteen tapaista. Töissä toki käyn, ja vuosi sitten löysin harrastuksen, jota rakastan, mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä.
Opiskelijana itselläni oli vientiä, ja tiedän usean ihastuneen minuun. Seurustelin pitkään itselleni tosi rakkaan ihmisen kanssa, mutta se päättyi vuosia sitten. Olin sen jälkeen todella rikki. Luulin, että kyllä vielä lähempää kolmekymppiä voi löytää jonkun ihanan, mutta nyt olen huomannut, että ei se menekkään niin.
Huomaan, että osa opiskelukavereistani on hieman ivallisia siitä, että en löydä puolisoa. Exäni on jo aika päivät sitten löytänyt uuden, mutta itse en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, koska sopivaa ei tule vastaan. Käyn paljon kaikkialla, ja juttelen ihmisten kanssa, mutta kiinnostavia sinkkuja ei tule vastaan.
Nykyisin kuulen jatkuvia vauvauutisia kaikkialta, jopa heiltä jotka vannoivat olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia aina. Näiden uutisten kuuleminen on vaikeaa, mutta tietysti onnittelen jne. Kotona sitten romahdan lattialle itkemään.
Oman lapsen kaipuu on valtava, että sitä on ehkä muiden vaikea tajuta. Voisin hankkia lapsen yksin, mutta toivoisin puolisoa ihan hirveästi. Pari päivää sitten melkein pillahdin itkuun, kun näin isän pitävän pienen tyttärensä nukkea kainalossa. Tajusin, että itse en ole koskaan tuossa asemassa, että multa löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme.
Mulla on tulossa reilu kuukauden päästä juhlat, jossa tulen törmäämään useisiin tuttuihin. Ahdistaa jo valmiiksi, enkä tiedä mitä tekisin. On ihanaa jutella heidän kanssaan niinkuin ennen vanhaan, mutta samalla on hirveä alemmuuskompleksi, ja oma elämä tuntuu ontolta.
Onkohan kellään mitään lohduttavia sanoja tai ehdotuksia mitä tekisin? Nyt jos koskaan kaipaisin niitä!
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsihaave on hyvin vahva niin kanntaa toteuttaa se yksin jos sinulla on tukijoukkoja.
Kyllä sillä lapsella on oikeus saada myös hyvä isä elämäänsä.
Minun isäni kuoli kun olin lapsi. Siinä meni se oikeus.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen niin voithan halutessasi hommata lapsen yksinkin
Jes, lisää yksinhuoltajia ja isättömiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Teet virheen siinä että vertaat itseäsi muihin. Lakkaa vertailemasta, nyt heti. Sulla on oma elämäsi elettävänä ja se on tärkeä, yhtä tärkeä kuin muillakin. Niillä toisillakin voi mennä kurjasti, vaikka päällepäin näyttääkin menevän hienosti. Itse olen vela, ja täysin tyytyväinen elämääni. Onneksi löysin miehen, joka ei myöskään halunnut lapsia. Ollaan oltu yhdessä jo monta vuotta. Varmasti kauemmin kuin monet perheelliset.
Oliko tarkoituksesi lohduttaa ap:ta tällä "minullapa on pitempi parisuhde kuin kellään muulla enkä lapsiakaan halua"?
Minulla sama, ikää 43 vuotta, tosin lapsia en koskaan halunnut, joten ei tarvitse surra sitä.
Viimeiset 20 vuotta olen ollut sinkku ja ei vaan tule ketään vastaan, vaikka miten olisin menossa ihmisten ilmoilla, tai kävisin matkoilla. Ystävät sen sijaan pariutuvat, tarvittaessa uudestaan ja uudestaan. Eräs ystäväni löysi pitkäaikaisen aviopuolisonsa kirjaimellisesti kotoaan. Minä saan matkustaa vaikka maapallon toiselle puolelle ja siellä on tasa yhtä kova flaksi kuin Suomessa :D (Testattu on, usein)
Porukka kertoo tavanneensa puolisonsa koulussa, töissä, matkakohteessa ulkomailla, harrastuksissa, juhlissa, keikalla, lentokentällä, uudessa asuinpaikassa, kaverin kautta jne. En minä vaan. Kyllä sitä ihan väkisin alkaa miettiä, että mikä mättää, kun ei vaan onnistu.
Sama töiden ja uran kanssa. Ihan sama, miten hyvin teen työni ja miten hyvin verkostoidun, sieltä ei koskaan tule mitään. Samaan aikaan katson, kun samanlaista polkua käyneet työkaverit etenevät urallaan, tulevat suositelluiksi, saavat ovia auki ja apua noiden ovien avaamiseen. Eräs tuttavani eteni sossutasosta ihan minimaalisien apulaistehtävien kautta Suomen businessvaikuttajien kärkiin. Minä taas etenin työpaikasta työttömäksi :)
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut masennuslääkitykselle, koska ihan oikeasti alkaa olla reippaus ja yrittämisen positiivisuus aivan loppu. 20 vuoden reippaus ja positiivinen yrittäminen on ollut kuin juoksumatolla juoksemista; mihinkään ei etene, vaikka miten juoksisi.
Ei ilmeisesti tähdet olleet oikeassa asennossa mihinkään yhteiskunnalliseen onnistuiseen nähden, kun synnyin.
Ei sua AP kukaan tule hakemaan kota sieltä sohvalta Fazerin suklaatalevyen luota😝😝😝😝. Oikeastaan tämä on vielä parempi idea, mene Prismaan katsomaan pariskuntia.🤣🤣🤣 Tai hakeudu hoitoon ja sitten se legendaarinen köysi ja painovoima.
Samaa mieltä olen tuon yhden kanssa ettei perhe ole ihmisoikeus kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ystävät sen sijaan pariutuvat, tarvittaessa uudestaan ja uudestaan."
Tuohan kertoo siitä, että he uudestaan ja uudestaan lähtevät suhteeseen, joka ei kestäkään. Haluatko samaa?
Eiväthän hekään ole löytäneet ihmistä, jonka kanssa elää koko elämä. Eivät ole löytäneet täydellistä. Ovat ottaneet kumppaneita, joihin pettyvät, tai nämä pettyvät heihin.
Ero sinuun on se, että he uskaltavat kokeilla. Heidän elämää ei kaada se, että tulee ero.
Suhteeseen päätyminen on hyvin suurelta osin asennekysymys.
"Eräs tuttavani eteni sossutasosta ihan minimaalisien apulaistehtävien kautta Suomen businessvaikuttajien kärkiin. Minä taas etenin työpaikasta työttömäksi "
'
No olitko täällä silloin kirjoittamassa epäonnestasi, kun olit töissä? Kadehditko sossutason tuttuasi? Etpä tietenkään, mutta nyt kadehdit ja ilmeisesti luulet, että jos sinäkin olisit saanut aloittaa pohjalta, olisit nyt menestynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärä paikka. Täällä konsensuksen mukaan naiset eivät tarvitse miehiä mihinkään. Voimaannu ja ala itsenäiseksi äidiksi, se etu naisilla on.
Onko joku nyt hieman marttyyrina kaikkien miesten puolesta?
Minuakin masentaa, kun elämä polkee paikallaan. AINA olen ajatellut, että hankin vaimon ja 1-2 lasta. No eipä ole löytynyt naista ja nyt alan olemaan jo liian vanha isäksi.
OLISI PITÄNYT YMMÄRTÄÄ parikymppisenä parisuhdemarkkinoiden faktat. Ketään ei haeta kotoa, naiset eivät tee aloitteita miehille eivätkä juuri mitään muutakaan löytäkseen miehen. Miehen kuuluu etsiä nainen, tehdä aloite, viedä treffeille ja maksaa koko lysti. Naista pitää kohdella kuin kuningatarta vaikka kuinka tulisi pskaa niskaan. Jos et tee kuten nainen haluaa nainen jättää sinut ja lähtee toisen miehen matkaan. Ottajia naisilla riittää.
Olin nuorena hölmö ja kuvittelin, että kun vain elää elämää, se söpö ja kiltti eloveenatyttö vain ilmestyy elämääni ja haluaa kanssani naimisiin ja lapsia.
MUTTA KUN SE VAAN EI MENE NIIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene töihin päiväkotiin saat tyydytettyä hoivaviettisi
Voimaantuneiden naisten mielenterveysongelmat tulevat räjähtämään taivaisiin, kunhan tämä voimaantuneiden naisten sukupolvi huomaa 40+ ikäisenä olevansa myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin masentaa, kun elämä polkee paikallaan. AINA olen ajatellut, että hankin vaimon ja 1-2 lasta. No eipä ole löytynyt naista ja nyt alan olemaan jo liian vanha isäksi.
OLISI PITÄNYT YMMÄRTÄÄ parikymppisenä parisuhdemarkkinoiden faktat. Ketään ei haeta kotoa, naiset eivät tee aloitteita miehille eivätkä juuri mitään muutakaan löytäkseen miehen. Miehen kuuluu etsiä nainen, tehdä aloite, viedä treffeille ja maksaa koko lysti. Naista pitää kohdella kuin kuningatarta vaikka kuinka tulisi pskaa niskaan. Jos et tee kuten nainen haluaa nainen jättää sinut ja lähtee toisen miehen matkaan. Ottajia naisilla riittää.
Olin nuorena hölmö ja kuvittelin, että kun vain elää elämää, se söpö ja kiltti eloveenatyttö vain ilmestyy elämääni ja haluaa kanssani naimisiin ja lapsia.
MUTTA KUN SE VAAN EI MENE NIIN.
Jankutijankuti. Jos asenteesi on, että naiset vaan kaataa pashaa niskaan, niin miksi valitat, ettei sinulla sellaista naista ole?
Vierailija kirjoitti:
Minuakin masentaa, kun elämä polkee paikallaan. AINA olen ajatellut, että hankin vaimon ja 1-2 lasta. No eipä ole löytynyt naista ja nyt alan olemaan jo liian vanha isäksi.
OLISI PITÄNYT YMMÄRTÄÄ parikymppisenä parisuhdemarkkinoiden faktat. Ketään ei haeta kotoa, naiset eivät tee aloitteita miehille eivätkä juuri mitään muutakaan löytäkseen miehen. Miehen kuuluu etsiä nainen, tehdä aloite, viedä treffeille ja maksaa koko lysti. Naista pitää kohdella kuin kuningatarta vaikka kuinka tulisi pskaa niskaan. Jos et tee kuten nainen haluaa nainen jättää sinut ja lähtee toisen miehen matkaan. Ottajia naisilla riittää.
Olin nuorena hölmö ja kuvittelin, että kun vain elää elämää, se söpö ja kiltti eloveenatyttö vain ilmestyy elämääni ja haluaa kanssani naimisiin ja lapsia.
MUTTA KUN SE VAAN EI MENE NIIN.
Naiset luulevat että se menee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos olistkin avoin tuttavillesi tilanteestasi? Siis menemättä valitusvirsiin sanoisit vain, että olisipa minullakin jonakin päivänä oma perhe. Älä missään nimessä jätä menemättä juhliin ja tapahtumiin, ikäluokkasi tuttujen serkun kaimat ovat nimenomaan mahdollisuutesi tavata joku. Ehkäpä jollekin tulee sopiva ehdokas mieleenkin, jolle voi esitellä sinut. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsihaave on hyvin vahva niin kanntaa toteuttaa se yksin jos sinulla on tukijoukkoja.
Kyllä sillä lapsella on oikeus saada myös hyvä isä elämäänsä.
Minun isäni kuoli kun olin lapsi. Siinä meni se oikeus.
Sivusta
Sitten varmasti ymmärrät että isän puute on vakava asia. Se on vamma johon on itse syytön.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin masentaa, kun elämä polkee paikallaan. AINA olen ajatellut, että hankin vaimon ja 1-2 lasta. No eipä ole löytynyt naista ja nyt alan olemaan jo liian vanha isäksi.
OLISI PITÄNYT YMMÄRTÄÄ parikymppisenä parisuhdemarkkinoiden faktat. Ketään ei haeta kotoa, naiset eivät tee aloitteita miehille eivätkä juuri mitään muutakaan löytäkseen miehen. Miehen kuuluu etsiä nainen, tehdä aloite, viedä treffeille ja maksaa koko lysti. Naista pitää kohdella kuin kuningatarta vaikka kuinka tulisi pskaa niskaan. Jos et tee kuten nainen haluaa nainen jättää sinut ja lähtee toisen miehen matkaan. Ottajia naisilla riittää.
Olin nuorena hölmö ja kuvittelin, että kun vain elää elämää, se söpö ja kiltti eloveenatyttö vain ilmestyy elämääni ja haluaa kanssani naimisiin ja lapsia.
MUTTA KUN SE VAAN EI MENE NIIN.
Onneksi et tajunnut lähteä esittämään vain siksi, että olisit saanut naisen, jota oikeasti vihaat. Lapset siinä olisi pahiten kärsineet.
Sulla on ehkä turhan ruusuiset kuvitelmat siitä mitä perheen perustaminen kumppanin kanssa on. Ihmisellä on taipumus haluta ja romantisoida vahvimmin asioita joita itsellä ei ole. Omassa tuttavapiirissä yksi toisensa jälkeen perheet hajoavat, puoliso ei osallistu perhe-elämään, on pettämistä ja huoltajuuskiistoja. Päällepäin toki kaikki näyttää tuntemattomille ihan muulta.
Jos lapsen haluat niin hakeudu hedelmöityshoitoihin yksin. Ehdottomasti. Älä jätä haaveesi toteuttamista kenenkään muun varaan. Voit aivan hyvin myöhemminkin löytää hyvän parisuhteen.
Ao3 on fanifiktion paikka, kirjoita sinne.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut tyytyä normimieheen, eikä pyrkiä niihin statusmieheen. Sellaista, et tule saamaan ja pian jäätkin lapsettomaksi :).
Palstamiesten kirjoitukset saavat miehettömän elämän kyllä näyttäytymään parempana kuin ennen.
Jos tuttavasi ovat oman ikäisiäsi niin 5 vuoden sisällä puolet on eronneet. Sitten eivät kysle enää.