Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mitä pitää tehdä kun autisti lapsi saa raivarit kaikissa siirtymätilanteissa?
02.01.2026 |
Miten nämä tilanteet on oikein tarkoitus hoitaa? Joka ikinen siirtymätilanne saa lapsen ihan raivoihinsa, ja ne menee sitten lapsen raivotessa ja itkiessä. Ja näitä siirtymätilanteita on monta joka päivä. Muuten asiat menee ihan hyvin. Toimintaterapiassa ollaan käyty, mutta ei olla sieltä mitään apua saatu, erityisopettaja ja toimintaterapeutti käskee aina vain käyttämään kuvaohjekortteja lapselle siirtymätilanteisiin, mutta ne vain pahentaa raivoa. Lapsi on jo koululainen ja tämä kyllä paheni koulun myötä, en tiedä johtuuko iästä vai koulun rasittavuudesta vai mistä tuo, ei tämä kyllä lomallakaan tosin yhtään helpompaa ole. Millä tavalla autistisen lapsen kanssa oikein on tarkoitus hoitaa siirtymätilanteet silloin (aina) kun lapsi vain raivoaa pahasti?
Kommentit (31)
Ennakointi ja esim. Sosiaaliset tarinat ovat hyvä keino valmistaa lapsi siirtymätilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulosta papu entistä kuvakortteja ja laitat niitä jokpaikkaan ja ennakoit tulevat siirtymät. Annat vaikka palkkion tai saa kääntää kortin.
Meillä on niitä kortteja kun erkkaope ja toimintaterapeutti on niitä meille antanut. Ne vain raivostuttaa lasta entistä pahemmin. Ja aina ennakoidan kaikki jo paljon etukäteen, yhdessä lapsen kanssa. Rutiinit pidetään aina samoina. Mitkään palkkiot ei motivoi tätä lasta, ei missään muussakaan asiassa. Ap
Ei ole kokemusta vanhempana olemisesta, mutta näin autistin näkökulmasta ajateltuna kiire ja häsellys on asia, mikä triggeröi. Itsellä siirtymät helpottuvat kun ne aloittaa tarpeeksi aikaisin ja mahdollisesti tekee jo jotain esivalmisteluja edellisenä päivänä. Ymmärrän toki, että lapsiperheessä tämä ei varmasti ole aina mahdollista.
Mitä lahjakkuuksia lapsella on? Menkää niiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ennakointi ja esim. Sosiaaliset tarinat ovat hyvä keino valmistaa lapsi siirtymätilanteisiin.
Mitkä sosiaaliset tarinat? Otetaan esimerkiksi ulos lähtö eli pitää pukea ulkovaatteet ja lähteä. Meillä on siihen kuvakortit. Uloslähdöstä muistutetaan hyvin etukäteen. Lisäksi laitan lapsen vaatteet jonoon valmiiksi järjestykseen kohti eteistä. Silti aina raivari, huuto ja itku ennen kuin on yhtään vaatekappaletta päällä. Millainen sosiaalinen tarina tässä auttaa ja miten se toteutetaan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelemalla mikä hätä. Ei tee itse numeroa tilanteista. Positiivisuus, mitä kivaa tapahtuu hampaiden pesun jälkeen, onko se kirja sängyssä. Mielikuvitus. Auttamalla hätään, onko joku toiminta edes järkevää, haluaako lapsi omaa aikaa ja saako hänkin päättää. Ei kiireessä, otetaan aikaa jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta vanhempana olemisesta, mutta näin autistin näkökulmasta ajateltuna kiire ja häsellys on asia, mikä triggeröi. Itsellä siirtymät helpottuvat kun ne aloittaa tarpeeksi aikaisin ja mahdollisesti tekee jo jotain esivalmisteluja edellisenä päivänä. Ymmärrän toki, että lapsiperheessä tämä ei varmasti ole aina mahdollista.
Myös minun lasta triggeröi kiire ja häsellys. Siksi aina ennakoin kaikki siirtymät ja niihin varataan paljon aikaa. Kuitenkin aina tulee kiire kun lapsi ei suostu toimimaan mitenkään muuten kuin raivoamalla kun joku siirtymä on vasta tulossa. Siirtymät on siis esim kaikki uloslähdöt, kouluunlähdöt, syömään tulemiset, suihkuun menemiset, nukkumaan menemiset ym. Eli niitä on monta joka päivä. En sentään voi puolta päivää varata jokaista niitä varten. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelemalla mikä hätä. Ei tee itse numeroa tilanteista. Positiivisuus, mitä kivaa tapahtuu hampaiden pesun jälkeen, onko se kirja sängyssä. Mielikuvitus. Auttamalla hätään, onko joku toiminta edes järkevää, haluaako lapsi omaa aikaa ja saako hänkin päättää. Ei kiireessä, otetaan aikaa jo etukäteen.
Ei lapsella kai mitään hätää niissä ole. Jos yrittää kysellä mikä hätänä hän vain raivostuu lisää ja huutaa ettei tiedä tai ei mikään. Ap
Ei taida aloittajalle kelvata mikään ehdotus. Ei me kuule tiedetä, miksi mikään ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei taida aloittajalle kelvata mikään ehdotus. Ei me kuule tiedetä, miksi mikään ei auta.
No minä ajattelin, että jos täällä olisi muuta autististen tai ehkä adhd-lasten vanhempia, jotka osaisi neuvoa jotain. Ollaan tosiaan toimintaterapiassa ja sieltäkään ei olla saatu tähän toimivaa neuvoa, ainoastaan ne kuvakortit joista lapsi vain raivostuu lisää. Kyllä minulle neuvot kelpaa, jokaista uutta neuvoa olen valmis kokeilemaan. En minä ole täällä torpannut neuvoja. Niistä sosiaalisista tarinoistakin kysyin lisää tietoa että mitä ne oikein on. Ap
Voi olla, ettei tästäkään ole apua tai ei sovi teidän tilanteeseen, mutta googlaa pda (pathological demand avoidance), jos et ole vielä törmännyt siihen. Joidenkin autististen lasten profiili, jossa tarvitaan aika erilaisia keinoja kuin autisteilla yleensä. Meillä aiheutti paljon ajaa-elämyksiä ja helpotti lapsen ymmärtämistä. Paljon voimia sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, ettei tästäkään ole apua tai ei sovi teidän tilanteeseen, mutta googlaa pda (pathological demand avoidance), jos et ole vielä törmännyt siihen. Joidenkin autististen lasten profiili, jossa tarvitaan aika erilaisia keinoja kuin autisteilla yleensä. Meillä aiheutti paljon ajaa-elämyksiä ja helpotti lapsen ymmärtämistä. Paljon voimia sinne!
Kiitoksia googlaan tämän. Ap
Sosiaalinen tarina voi olla sellainen, että kerrot, mitä kaikkea tapahtuu, kun aamulla lähdetään kouluun. Voit piirtää samalla sitä tarinaa. Voi tämän käydä läpi edellisenä iltana.
https://viitotturakkaus.fi/product-category/sosiaaliset-tarinat/
Linkissä lisää tietoa aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen tarina voi olla sellainen, että kerrot, mitä kaikkea tapahtuu, kun aamulla lähdetään kouluun. Voit piirtää samalla sitä tarinaa. Voi tämän käydä läpi edellisenä iltana.
https://viitotturakkaus.fi/product-category/sosiaaliset-tarinat/
Linkissä lisää tietoa aiheesta.
Jos kuvakortitkin raivostuttaa aapeen lasta niin miten tuollaiset sosiaaliset kuvasarjat yhtäkkiä auttaisi?
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Iän myötä sietokyky kasvaa, kun näitä rutiineja (kuvat ja tarinat) toistetaan. Joillain siirtymätilanteiden ahdistavuus jää rutiineista huolimatta ominaisuudeksi, joiden kanssa on vaan elettävä. Itse teen töitä aikuisten kanssa, joille on arkipäivää levoton liikehdintä ja ääntely/huutaminen erilaisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Iän myötä sietokyky kasvaa, kun näitä rutiineja (kuvat ja tarinat) toistetaan. Joillain siirtymätilanteiden ahdistavuus jää rutiineista huolimatta ominaisuudeksi, joiden kanssa on vaan elettävä. Itse teen töitä aikuisten kanssa, joille on arkipäivää levoton liikehdintä ja ääntely/huutaminen erilaisissa tilanteissa.
Lapsi on tokalla, täytti juuri 8. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta vanhempana olemisesta, mutta näin autistin näkökulmasta ajateltuna kiire ja häsellys on asia, mikä triggeröi. Itsellä siirtymät helpottuvat kun ne aloittaa tarpeeksi aikaisin ja mahdollisesti tekee jo jotain esivalmisteluja edellisenä päivänä. Ymmärrän toki, että lapsiperheessä tämä ei varmasti ole aina mahdollista.
Myös minun lasta triggeröi kiire ja häsellys. Siksi aina ennakoin kaikki siirtymät ja niihin varataan paljon aikaa. Kuitenkin aina tulee kiire kun lapsi ei suostu toimimaan mitenkään muuten kuin raivoamalla kun joku siirtymä on vasta tulossa. Siirtymät on siis esim kaikki uloslähdöt, kouluunlähdöt, syömään tulemiset, suihkuun menemiset, nukkumaan menemiset ym. Eli niitä on monta joka päivä. En sentään voi puolta päivää varata jokaista niitä varten. Ap
Joidenkin lasten kanssa menee aikaa, helpottaa pikku hiljaa kun tulee lisää ikää ja voi keskustella enemmän. Tosiin siinäkin meillä menee tuntikausia iltaisin monesti. Pitää mennä sen mukaan mihin lapsi pystyy. Meillä ollut aina minuuttiaikataulu jokaiseen toimintaan. Joka päivä sama aikataulu jos mahdollista, pikku hiljaa alat sitten siedättämään aikataulun muutoksiin.
Nyt lapsi 10v ja toimii suht hyvin tällä tavalla. Silloin mikään ei tule yllätyksenä.
Esim ulkomaanreissuja valmistelen 3 kuukautta etukäteen, jotta on mahdollisuus päästä reissuun mahdollisimman vähin stressein. Toiset lapset vaatii enemmän aikaa ja ennakointia.
Me tehtiin ihan päinvastoin kuin tässä on neuvottu. Mitä kauemman aikaa lapsi tiesi tulevista siirtymätilanteista ja menemisistä, sitä enemmän ja pitempään kesti raivoamista ja ahdistusta. Joku kolmen kuukauden ennakointi tulevasta matkasta olisi vienyt hermot koko perheeltä ja varsinkin lapselta. Alettiin lyhentää näitä ennakointiaikoja ja kaikilla oli paljon helpompaa. Eihän ne lähdöt mitään miellyttäviä olleet tietenkään näinkään. Me ei edes tiedetty tuolloin, että lapsi on autisti, koska hän sai diagnoosin vasta aikuisena, joten mitään neuvojakaan ei koskaan mistään saatu.
Joo no minusta lapselta ei kannata vaatia juuri mitään, mieluummin tehdä vaikka vuoden asiat hänen puolesta. Josko raivarit siinä vähenisi.
Tulosta papu entistä kuvakortteja ja laitat niitä jokpaikkaan ja ennakoit tulevat siirtymät. Annat vaikka palkkion tai saa kääntää kortin.