Lue keskustelun säännöt.
35v lapseton sinkku, ja ahdistaa törmätä tuttuihin, kun oma elämä ei etene
17.07.2026 |
Olen 35v ja aina halunnut kovasti lapsia. Oma elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin toivoin, ja nyt perheettömyys syö sisältä vuosi vuodelta enemmän.
On todella vaikeaa nykyisin törmätä tuttuihin (opiskelijakaverit ym.) ja vaihtaa kuulumisia, koska omassa elämässä ei ole tapahtunut juuri mitään viiteen vuoteen. Muut saavat lapsia, menevät naimisiin, ostavat taloja jne., ja itse asun samassa asunnossa vuodesta toiseen ilman mitään parisuhteen tapaista. Töissä toki käyn, ja vuosi sitten löysin harrastuksen, jota rakastan, mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä.
Opiskelijana itselläni oli vientiä, ja tiedän usean ihastuneen minuun. Seurustelin pitkään itselleni tosi rakkaan ihmisen kanssa, mutta se päättyi vuosia sitten. Olin sen jälkeen todella rikki. Luulin, että kyllä vielä lähempää kolmekymppiä voi löytää jonkun ihanan, mutta nyt olen huomannut, että ei se menekkään niin.
Huomaan, että osa opiskelukavereistani on hieman ivallisia siitä, että en löydä puolisoa. Exäni on jo aika päivät sitten löytänyt uuden, mutta itse en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, koska sopivaa ei tule vastaan. Käyn paljon kaikkialla, ja juttelen ihmisten kanssa, mutta kiinnostavia sinkkuja ei tule vastaan.
Nykyisin kuulen jatkuvia vauvauutisia kaikkialta, jopa heiltä jotka vannoivat olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia aina. Näiden uutisten kuuleminen on vaikeaa, mutta tietysti onnittelen jne. Kotona sitten romahdan lattialle itkemään.
Oman lapsen kaipuu on valtava, että sitä on ehkä muiden vaikea tajuta. Voisin hankkia lapsen yksin, mutta toivoisin puolisoa ihan hirveästi. Pari päivää sitten melkein pillahdin itkuun, kun näin isän pitävän pienen tyttärensä nukkea kainalossa. Tajusin, että itse en ole koskaan tuossa asemassa, että multa löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme.
Mulla on tulossa reilu kuukauden päästä juhlat, jossa tulen törmäämään useisiin tuttuihin. Ahdistaa jo valmiiksi, enkä tiedä mitä tekisin. On ihanaa jutella heidän kanssaan niinkuin ennen vanhaan, mutta samalla on hirveä alemmuuskompleksi, ja oma elämä tuntuu ontolta.
Onkohan kellään mitään lohduttavia sanoja tai ehdotuksia mitä tekisin? Nyt jos koskaan kaipaisin niitä!
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden muidenkaan elämä todennäköisesti mitään ruusuilla tanssimista ole. Parisuhdeongelmia, stressiä asuntolainasta, ehkä ollut keskenmenoja joista ei ole kerrottu, väsymystä lasten kanssa jne jne. Moni voi vastaavasti ajatella, että sinulla menee hyvin kun on työ ja aikaa harrastaa.
"Moni voi vastaavasti ajatella, että sinulla menee hyvin kun on työ ja aikaa harrastaa"
Jos luit AP:n avausviestin, niin tiedät että AP:lla ei selvästikään mene hyvin, vaan hän on ahdistunut ja masentunut oman elämäntilanteensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se varmasti raju paikka kun tajuaa ettei elämässä välttämättä saakaan kaikkea minkä haluaa. Kaikki ei ole omassa kontrollissa ja kunkin pitää pelata niillä korteilla mitkä on annettu.
Itse oon alkanut miettimään et mitä jos se lapsihaave tulee sittenkin jossain vaiheessa. Nyt sain just oman kummilapsen ni pitää sitä sitten paapoa senkin edestä. Mä en usko millään että peli olisi sun osalta pelattu. Jos sä sattumalta tapaat jonkun "samassa tilanteessa" olevan miehen ni kaikki voi edetä tosi nopeasti riippumatta siitä kuinka etanavauhtia asiat on menneet sitä ennen. Plus oot siinä mielessä edellä että tosiaan tiedät mitä haluat! Mä niin toivon että saavutat sen mitä haluat! 💗 Ja mitä niihin juhliin tms tulee, niin siellä voi mieli nimenomaan avartua että ei kaikilla ole asiat niin kuin sä luulet. Ja jos vaikka olisi niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä sullakin jossain kohtaa. Et oo vielä ikäloppua nähnytkään. N34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden muidenkaan elämä todennäköisesti mitään ruusuilla tanssimista ole. Parisuhdeongelmia, stressiä asuntolainasta, ehkä ollut keskenmenoja joista ei ole kerrottu, väsymystä lasten kanssa jne jne. Moni voi vastaavasti ajatella, että sinulla menee hyvin kun on työ ja aikaa harrastaa.
"Moni voi vastaavasti ajatella, että sinulla menee hyvin kun on työ ja aikaa harrastaa"
Jos luit AP:n avausviestin, niin tiedät että AP:lla ei selvästikään mene hyvin, vaan hän on ahdistunut ja masentunut oman elämäntilanteensa vuoksi.
Siksi kirjoitinkin että moni voi ajatella niin. Kun ei kerran tiedä kaikkea toisen elämästä, kuten ei ap:kaan niiden muiden elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsihaave on hyvin vahva niin kanntaa toteuttaa se yksin jos sinulla on tukijoukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka löytäisit kumppanin, kukaan ei voi luvata, että saisit onnellisen parisuhteen. Valitettavsn monesta miehestä ei ole isäksi lapselle, vaan sulla on yhtäkkiä kaksi lasta passattavanasi.
Jos lapsi on sulle tärkeä ja sulla ilmeisesti on mahdollisuus itsenäiseksi äidiksi, niin lähtisin sille tielle.
Tää onkin se vaikea asia: on kiva nähdä vanhoja tuttuja ja vitsailla yhdessä jne., mutta kun aletaan kysellä elämäntilanteesta niin omien kuulumisten vaihtaminen ahdistaa. Ongelma on minussa, ei muissa, mutta en pääse siitä eroon. Muilla on perhe ympärillä, ja itselläni ei ole, ja se ahdistaa. Pelkkä lapsen saaminen ei sitä muuttaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy gynellä tsekkauttamassa munasarjat ja hormonitasot niin tiedät, mikä sun faktinen tilanne on.
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Ja kuka tulee hakemaan ahdistuneen sinkkunaisen kotoa? Musta toi oli vähän huono kommentti vaikka varmasti hyvää tarkoitit. Ei saa jäädä tuleen makaamaan vaan katsomaan mitä kaikkea ihanaa elämällä on tarjota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap tehnyt yhtään aloitetta miehille? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Huono neuvo. Noin vain eristäytyy ja syrjäytyy.
Mene juhliin ja puhu avoimesti haaveestasi löytää puoliso ja saada lapsi. Ehkä joku tuntee jonkun joka haaveilee samaa ja usuttaa teidät yhteen.
Ei yhdestä kerrasta syrjäydy. Toivottavasti et itse änge oikeasti sairaana töihin ja juhliin koska pelkäät syrjäytyväsi. Kuulostaa epätoivoiselta ja alentavalta mennä juhliin höpöttämään puolisottomuudestaan ja toivoa että paikalta löytyy matchmaker.
Mit jos menisi sinne juhliin omana itsenään häpeämättä itseään?
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsihaave on hyvin vahva niin kanntaa toteuttaa se yksin jos sinulla on tukijoukkoja.
Kyllä sillä lapsella on oikeus saada myös hyvä isä elämäänsä.
Mene vain sinne juhliin.
Sinulla on surua sinkkuudesta ja lapsettomuudesta ja siksi ajattelet, että kaikki näkee sen ja kummeksuu sitä. Niin tuskin on. Ihmiset on oikeasti tosi itsekeskeisiä ja pääasiassa ajattelevat itseään.
+muillakin siellä juhlissa voi olla asioita joita heiltä puuttuu: työttömyyttä, rahaongelmia, rakkaudeton liitto, lapsi sairas, ei mitään vapaa-aikaa kun kaikki aika menee sairaista vanhemmista huolehtimiseen jne. Hekin juhlissa ajattelee, että kaikilla muilla menee paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut tyytyä normimieheen, eikä pyrkiä niihin statusmieheen. Sellaista, et tule saamaan ja pian jäätkin lapsettomaksi :).
Olen pahoillani, ettei elämä ole mennyt sillä tavalla kuin toivoit. Jos elämäntilanteesi ja voimavarasi sen sallivat, suosittelen myös joko lapsen hankkimista itsellisesti tai jos olet valmis mahdollisiin haasteisiin, sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Siihen tosin tarvitaan ensin lakisääteisen koulutuksen läpikäyminen ja lasta joutuu mahdollisesti odottamaan pitkään, koska kaikki sijaisvanhemmat/-perheet eivät sovellu kaikille lapsille.
Opiskelukavereiden ja muiden ivailut on paras jättää omaan arvoonsa ja tarvittaessa ulkoistaa heidät tuttavapiiristä kokonaan. Normaali sinusta kiinnostunut ja sinusta välittävä ihminen ei ivaile jonkin sinkkuuden takia vaan pitää sinusta sellaisena kuin olet, sellaisessa elämäntilanteessa kuin nyt olet. On todennäköistä, että ilkeilijät eivät itse ole tyytyväisiä suhteisiinsa mutta suhteesta lähtemisen/sen parantamisen sijaan he valitsevat kompensoida pahaa oloaan irvailemalla sinulle.
On totta, että kuulumisia usein tavallaan arvotetaan ja esimerkiksi mielenkiintoinen uusi harrastus on monien mielestä jotenkin vähempiarvoisempi kuin vaikka naimisiin meno. Hyvin monella istuvat tiukasti omaksutut etapit mielessä ja omaakin elämää pyritään suorittamaan seurustelu-tutkinto-töihin-naimisiin-lapsia -kaavalla. Siinä ei ole mitään väärää, jos sellaista elämää on itse halunnut ja se omalle luonteelle sopii. Osa ei välttämättä ole vaan taustalla on ollut muita vaikuttimia kuin aito oma halu: puolison painostus, niin "kuuluu" tehdä, status ja tarve todistaa olevansa "oikea" aikuinen, sopii paremmin valtavirtaan suvussa/kaveripiirissä/ työpaikalla/yhteiskunnassa. Näistä asioista ei vain edelleenkään puhuta ääneen kovin paljoa ja onnelliselta vaikuttavaa perhe-elämää viettävä saattaa olla pohjimmiltaan eksyksissä ja onneton. Vaikka lapsiuutiset ja naimisiinmenoilmoitukset ymmärrettävästi ahdistavat, niin kukaan meistä ei koskaan voi täysin nähdä ulospäin näytetyn julkisivun taakse.
Mun elämässä ei ole tapahtunut mitään sen jälkeen, kun sairastuin työkyvyttömäksi. Erakoiduin, jottei tarvitse enää esittää kenellekään, niin kuin tässä oltaisiin "etenemässä" enää yhtään mihinkään. Tämä nyt ei varmasti ap:ta auta. Onko tuo alemmuuskompleksi vain omassa päässäsi vai kohtelevatko muut sua jotenkin alempiarvoisena? Jotkut ovat olleet ivallisia, sellaisten kanssa en olisi tekemisissä.
haaveissa karvanen kyrpäteline ja haiseva, huutava lihanpala vaipoissa... eipä kehumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Ja kuka tulee hakemaan ahdistuneen sinkkunaisen kotoa? Musta toi oli vähän huono kommentti vaikka varmasti hyvää tarkoitit. Ei saa jäädä tuleen makaamaan vaan katsomaan mitä kaikkea ihanaa elämällä on tarjota!
Mitä ihmettä nyt taas??? Miksi kotoa pitäisi ketään hakea? Koti on rentoutumista varten. Ei kukaan syrjäydy jos jättää yhdet juhlat väliin siksi että jo etukäteen ahdistaa ja jälkikäteen tietää hajoavansa ja itkevänsä lattialla, mitä ap ilmeisesti tekee jo paljon. Ap:lla selvästi kuitenkin on paljon sosiaalisia kontakteja, hän ei ole syrjäytymässä. On ihan ok ottaa taukoa ja suojella itseään ja rentoutua. Keskittyä itseensä eikä muiden vaivauutisiin. Saattaa se mieskin löytyä helpommin niin kun vähän relaa. Äärettömän stressaavaa ja epätoivoista, jos jokainen tilaisuus ja kotoa lähtö on ajateltava mahdollisuutena löytää joku. Sellainen epätoivo pilaa kaikki kohtaamiset ja oman mielenrauhan. Vaikka toivoisi omaa perhettä, on ok olla etsimättä ja ajattelematta asiaa koko ajan, jos se pilaa oman elämän. Eikä ivallisia puolison puutteesta vittuilevia muka kavereita kannata muutenkaan tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsihaave on hyvin vahva niin kanntaa toteuttaa se yksin jos sinulla on tukijoukkoja.
Kyllä sillä lapsella on oikeus saada myös hyvä isä elämäänsä.
Tätä kun nyt kaikki miehet muistuttaisivat yhtä ahkerasti toisilleen niin mieskulttuuri voisi muuttua ja meillä olisi vähemmän yksinhuoltajia ja isättömiä lapsia
Ei mulla oikeastaan ole hirveän hyvä lähtökohta saada lasta yksin, ei ole tukiverkkoja lähellä. Jo puolison löytäminen helpottaisi omaa ahdistusta, vaikka lasta ei koskaan tulisi. Ja itse kyllä kovasti kaipailisin omaa puolisoa arkea jakamaan, että se on iso osa koko haaveesta.
Oon aatellut, että jos parin vuodenkaan päästä ei mitään tapahdu, niin sitten pitää vaan uskaltaa yksin hankkia lapsi. Mutta jokin toivo puolison löytymisestä ei ole vielä kuollut, joten nyt tuo päätös tuntuu väärältä.
Ap