Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "

 

Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.

 

Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt"  Tässä yhdessä lauseessa on  Isä, Poika, Pyhähenki.

Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.

En ole koskaan kuullutkaan että kolminaisuusopin hyväksyminen on pelastuksen edellytys. Ei ole.

Mihin kirkkokuntaan mahdat kuulua, jos mihinkään?

Lainataan sitä Athanasiosta. Tämän opin hyväksyvät mm. roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko (se on osa luterilaisen kirkon virallista oppia), ja suuri osa muistakin protestanteista.  Ortodokseja närästää tuo väite, että Pyhä Henki lähtisi Isän lisäksi Pojasta, mutta muilta osin tämän hyväksyvät (ja siellähän kolminaisuus onkinkeskeinen asia).

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

Yhteinen kristillinen usko on tämä:

Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:

Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin. Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

Oikea oppi on tämä:

[skippaan sen, koska viesti muuten on liian pitkä.]

Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!

En ota kantaa opin oikeellisuuteen (siis ilmeisesti en ole pelastumassa), mutta ihmettelen, jos ei joku ole asiasta kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette."

Vl-näkökulmasta muissa seurakunnissa ei ole uudestisyntyneitä kristittyjä tai jos onkin, he löytävät tiensä vl:n yhteyteen kuullessaan vl-opetusta. Lammas tunnistaa oman paimenensa äänen eikä seuraa muita paimenia. 

Tämä ei niinkään ole järkevä selitys sille, miksi kyseisen ryhmän jäsenet eivät pitäisi muita pelastuksen tiellä olevina/uskovaisina/vastaavina, vaan enemmänkin vain toteamus, että noin tosiaan tehdään. 

 

Vertaa: 

K: "Miksi aatetta X seuraavat eivät pidä muita moraalisina?"

V: "Koska aatteen X seuraajien näkökulmasta muut eivät ole moraalisia."

Vastaus voi olla periaatteessa totta, mutta se ei ole mitenkään hirveän valaiseva tai älyllisesti kiinnostava.

 

Tuo pointti äänen tunnistamisesta jää hieman hämäräksi, ja ehkä sitä voisi jotenkin avata. Näkisin tuon tyylisissä selityksissä kuitenkin aika ison riskin sille, että se pelkistyy siihen, että joillain on vain tunne tai kutina siitä, että he ovat oikeaoppisia ja muut väärässä ilman, että asialle on mitään sen suurempia perusteluja.

Vl-opin mukaan uskoon ei voi tulla esim. lukemalla yksin Raamattua tai kuulemalla vääräuskoisen julistusta, vaikka kaikki sanottaisiin viimeisen päälle oikein, vaan usko välittyy eteenpäin vain uskossa olevan ihmisen kautta, joka on tullut uskoon toisen uskovan kautta jne. Suomessa nämä uskovat ovat käytännössä vl-liikkeen jäseniä, koska vl-liike on täällä niin laajasti levinnyt ja tunnettu, että pienemmät uskovaisten joukot olisivat jo löytäneet tiensä muun lauman yhteyteen - lammashan tunnistaa oman paimenensa äänen. Ja äänen tunnistamistaminenhan ei ole mitään rakettitiedettä, johon vaadittaisiin teologista koulutusta tai edes syvällistä raamatuntuntemusta, vaan se tapahtuu luonnostaan. 

Ulkomailla voi kuitenkin olla sellaisia oikeiden uskovaisten joukkoja, joihin vl:t eivät ole saaneet yhteyttä. Ehkä tällaisten ryhmien yksittäisiä jäseniä on muuttanut Suomeenkin. Mutta koska lammas ei seuraa muita paimenia kuin omaansa, tällaiset yksittäiset uskovat eivät voi kokea valtavirtaluterilaisuutta, helluntailaisuutta tai mitään muutakaan suuntausta kuin vl:t hengelliseksi kodikseen, vaikka he eivät vielä olisikaan löytäneet suomalaista vl-liikettä uskonveljineen. 

Kas kummaa kun mä ja miljoonat muut uskovat ollaan kuultu Jumalan ja Paimenen ääni sielussamme uskoontullessa ja sen jälkeenkin. Mutta jalat eivät ole silti vieneet lestadiolaisuuteen. 

 

Älkää pelätkö muita seurakuntia! Olen 110 % varma että helvetin lieskat eivät kutittele kannikoitanne, jos hyväksytte muut kristinopissa pysyvät. (Sit jos kutittelee, se tapahtuu muista syistä...)

 

Koska usein nää uskontokarsinat on pelosta johtuvia. Ihminen pelkää tekevänsä syntiä hyväksyessään jotain mitä on tottunut pitämään syntinä.

 

 

-Yhteiskristillinen

Mormoneilla puolestaan on omakohtainen varmuus siitä, että Mormonin kirja on totta. Mormonit pyytävät uskonnostaan kiinnostuneita rukoilemaan, onko Mormonin kirja totta, ja hyvä tunne rukouksen yhteydessä on heidän mukaansa Pyhän Hengen aikaansaannosta. 

Mormonitkin ovat mielestään kuulleet Jumalan ja Paimenen äänen sielussaan. He uskovat Jeesuksen olevan jumala, mutta ei siinä mielessä kuin sinä, vaan yksi Isä Jumalan henkilapsista kuten sinä ja minäkin. 

Mormonit pitävät itseään kristittyinä - samoin kuin Jehovan todistajat ja monen muun kristillisperäisen uskonnon edustajat. Voitko sinä hyväksyä heidät kristittyjen joukkoon? Jos et, oletko valmis tarkastelemaan käsityksiäsi uudelleen? Onhan se sääli, jos et pelon tai sokaisemana näe kaikkia uskovia kristittyjä ympärilläsi vaan tuomitset muiden uskon virheellisin perustein. 

Itse asiassa vastasin just viestissä #667 tuohon luettelemalla kristinopin luovuttamattomia pääkohtia. Eli mormonit ja jehovat puuttuvat räikeästi ekaan, eli Jumalan olemukseen. 

 

Mormonismiin pätee Paavalin sana "vaikka ENKELI taivaasta julistaisi vastoin sitä, mitä olemme julistaneet, hän olkoon kirottu."

Tai: "saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi". 

 

Lestadiolaiset taasen ovat uskossa, mutta eivät tajua että aidan toisella puolella on miljoonia sisaria ja veljiä + saisivat opetella tuntemaan Jumalan voiman.

 

 

-Yhteiskristillinen

Löytyykö Raamatusta sellaista kohtaa jossa todetaan, että Jumalan olemuksen ymmärtäminen oikein (jolla tarkoitat ilmeisesti kolminaisuusopin hyväksymistä?) on pelastuskysymys? Jos ei löydy, olisi parempi pistää suu suppuun ja hyväksyä, että saatat olla vaatimuksinesi väärässä. 

Jeesus itse sanoo Raamatussa, että hänen olemuksensa pitää ymmärtää oikein eli uskoa häneen Jumalana, jotta voi pelastua.

"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." (Johannes 8:24)

Etkö itse usko kolminaisuusoppiin? Raamattu opettaa, että Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. 1+1+1=3. Yksi Jumala, mutta kolme persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.

”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”

https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…

Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia. 

 

Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.

Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli. 

 

Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat. 

 

-Yhteiskristillinen

Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma. 

Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.

 

Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :) 

 

Tai ylistyspsalmit?

Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.

 

Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi. 

Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!

Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.

 

-Yhteiskristillinen

Minusta ainakin on mukavaa, että kaikissa jumalanpalveluksessa laulettavissa virsissä on samanlainen harras tunnelma. Sillä tavalla palveluksesta muodostuu harmoninen kokonaisuus, jossa saa rauhassa keskittyä pyhään ilman että joku tekopirteä renkutus alkaa häiritä. 

Tekopirteitä renkutuksia kuuntelen mielelläni, mutta kirkossa mieluummin kunnon vanhanaikaisia virsiä, vaikkakin hitaasti laahaavia. Tekopirteät renkutukset ovat aivan ihania hyvän kuoron laulamina ( esim. P. Simojoen ylistyslaulut et Cetera kuoron esittäminä), mutta jos kirkkokuoron 80-vuotiaat mummot yrittävät samaa,  tulos on lähinnä koominen. Kirkkokuorot jatkakoot hitaiden hengellisten laulujen ja virsien esittämistä, siinä musiikissa sielu lepää.

Sivumennen sanottuna ne luterilaiset veisut eivät ole aina olleet yhtä laahaavia. On ollut kirkkomusiikin historiassa aikoja, jolloin melodiota koristeltiin paljon enemmän kaikenlaisin "niekuin", ja tempokin oli reippaampi. Ja myöhemmin niitä on laulettu vielä paljon laahaavammin kuin nykyään. Ei ole mitään yhtä ainoaa musiikkiperinnettä tässä.

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaiset uskovat että luterilaisen kirkon opetus on muuntunut pois alkuperäisestä. (Lainaus ei onnistu. Tämä viestiin 963)

Juu varmasti on. Mutta ihan tavis-luterilaisessa oli vielä 150 vuotta sitten tiukempaa saarnaa - tosin henkilökohtaista uskonratkaisua ei ehkä silloinkaan korostettu.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;

Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta. 

Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.

Lestadiolaisia on kyllä ulkomaillakin. Toiseksi suurin ryhmä on Pohjois-Amerikassa. Myös Etelä-Amerikassa ja Afrikassa on ryhmiä. Euroopan maista lestadiolaisia on ainakin Ruotsissa ja Venäjällä. Mutta joo, pienistä ryhmistä on kyse.

Lisäksi lestadiolaiset pitää mahdollisena, että samalla tavalla uskovia on myös muissa maissa, vaikka heistä ei tiedetäkään mitään. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ja/tai mielenkiintoa etsiä uskonveljiä kaukaisista maista ainakaan kovin aktiivisesti, tai ehkä kielimuuri tms. on muodostanut esteen sille että kaukaiset uskonveljet olisi löytänyt toisensa. 

Ei missään päin maailmaa löydy sellaista ihmistä ja poppoota jotka luulis ettei yksin vois tulla uskoon ja saada Pyhää Henkeä,  jotka ei ois lestadiolaisten käännyttämiä. :o

 

Te ootte kirkkohistoriassa kyllä kuin joku hyttynen Itämerellä...

 

-Yhteiskristillinen

Mitähän mahdat tarkoittaa yksin uskoon tulemisella? Että joku pohjoiskorealainen, joka ei ole kuuna päivänä mistään kristinuskosta kuullutkaan, yhtäkkiä vain alkaa uskoa että on kolmiyhteinen Jumala, ja että Jumalan Poika on tullut maailmaan sen pelastaakseen?

Ei toimi noin. Etkö muista, että ihan siinä rakkaassa Raamatussasikin opetuslapseksi tekeminen annettiin tehtäväksi ihmisille, eikä tuollaisella simsalabim-metodilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?

 

En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?  

Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.

Laestadius tuli uskoon Lapin Marian kautta, joka puolestaan tuli uskoon jonkun toisen uskovan kautta jne. Lestadiolaiset uskovat, että tämä uskovien ketju ulottuu aina apostoleihin (tai ehkä johonkin muuhun Jeesuksen alkuperäiseen seuraajaan?) asti. 

Mä sitten niiiin inhoan suksessio-ajatusta. Katolinen kirkko väittää samaa, että heillä on katkeamaton opillinen ketju apostoleihin ja varmaan Aatamiin asti...hohhhoijjaa. 

 

Ei se, että mä nyt kerron seurakunnassa olevalle Pirkko-Liisalle oikeasta opista ja se kertoo 30 vuoden päästä Seppo-Nyyrikille miten uskotaan oikein, tarkoita että se oppi säilyis samana vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. 

 

Eihän nykylestadiolaisetkaan toteuta Lestadiuksen tai Lutherin ajatuksia sellaisenaan, joten kappas, muutosta tapahtuu opissa aina.

 

Raamatussa on ajanjaksoja joissa ei välttämättä ole KETÄÄN elävää uskovaa missään. Israelilaisetkin löysivät Babylonian pakkosiirtolaisuudessa jotkut pölyttyneet Mooseksen lain pergamentit ja oli huuli pyöreenä, että "mehän ei olla pitkään aikaan muuten älytty tehdä niinkuin Mooses ja Jumala käskee."

 

-Yhteiskristillinen

Et tunnu ymmärtävän suksession merkitystä ainakaan katolilaisille. Suksessio ei sinänsä ole mikään tae opin muuttumattomuudesta vaan Kristuksen perustaman kirkon jatkuvuudesta. Ja vaikka Kristuksen perustama kirkko voi horjua, se ei koskaan sorru, koska se ei ole mikään rikkinäinen puhelin. Raamatussakin on lupaus siitä, että Pyhä Henki johtaa kirkkonsa tuntemaan totuuden. 

Ei se kirkko nyt automaattisesti totuudellisena ja oikeaoppisena pysy. Esim.keskiaika oli todella pimeää aikaa kristillisesti. 

Ei kukaan uskovakaan automaattisesti pysy, vaan meillä on mahdollisuus joka päivä olla tottelematta Jumalaa ja mennä omille teille. 

 

Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, JOS uskova ja seurakunta antautuu johdatettavaksi. Jos rakastamme totuutta ja Jumalaa.

 

-Jos seurakuntaan tulee pastoriksi joku valovoimainen mutta rahanahne tyyppi joka haluaa että pastorit ajaa aina uusilla sähkö-Mersuilla ja oltava lomaosake Rivieralla, niin 10-20 vuoden sisään se seurakunta saattaa muuttua myös opetukseltaan menestysteologiseksi. Jenkeissä näitä on.

-jos seurakunnan pastoreiksi ja muiksi vastuuhenkilöiksi tulee ei-uskovia jotka tykkää vähän Idän uskonnoista, niin kohta on joogaretriittiä kirkossa. 

Jne.

 

Pyhä Henki johdattaa totuuteen, mutta Hän johdattaa silloin...Raamattuun. Ei ohi Sanan.

 

-Yhteiskristillinen

Et taida tietää keskiajastakaan paljon mitään. Oli silloin pimeitäkin ilmiöitä, mutta oli myös hyviä. Silloinhan kristinusko levisi läpi Euroopan.

Miekkalähetyksenä? Raamattu edelleen pois kansalta ja papit mutisee latinaa?

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;

Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta. 

Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.

Lestadiolaisia on kyllä ulkomaillakin. Toiseksi suurin ryhmä on Pohjois-Amerikassa. Myös Etelä-Amerikassa ja Afrikassa on ryhmiä. Euroopan maista lestadiolaisia on ainakin Ruotsissa ja Venäjällä. Mutta joo, pienistä ryhmistä on kyse.

Lisäksi lestadiolaiset pitää mahdollisena, että samalla tavalla uskovia on myös muissa maissa, vaikka heistä ei tiedetäkään mitään. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ja/tai mielenkiintoa etsiä uskonveljiä kaukaisista maista ainakaan kovin aktiivisesti, tai ehkä kielimuuri tms. on muodostanut esteen sille että kaukaiset uskonveljet olisi löytänyt toisensa. 

Ei missään päin maailmaa löydy sellaista ihmistä ja poppoota jotka luulis ettei yksin vois tulla uskoon ja saada Pyhää Henkeä,  jotka ei ois lestadiolaisten käännyttämiä. :o

 

Te ootte kirkkohistoriassa kyllä kuin joku hyttynen Itämerellä...

 

-Yhteiskristillinen

Mitähän mahdat tarkoittaa yksin uskoon tulemisella? Että joku pohjoiskorealainen, joka ei ole kuuna päivänä mistään kristinuskosta kuullutkaan, yhtäkkiä vain alkaa uskoa että on kolmiyhteinen Jumala, ja että Jumalan Poika on tullut maailmaan sen pelastaakseen?

Ei toimi noin. Etkö muista, että ihan siinä rakkaassa Raamatussasikin opetuslapseksi tekeminen annettiin tehtäväksi ihmisille, eikä tuollaisella simsalabim-metodilla.

Siis yksin uskoon tullessakin voi olla Raamattu, hengellinen kirja tai joku video pyörimässä.

Tai mulla itsellä ei ollut edes noita, kun Jumala kutsui. Olin kyllä lukenut aikaisemmin uskonasioista ja tiesin millä asialla Jumala oli.

-Yhtkrist.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.

”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”

https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…

Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia. 

 

Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.

Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli. 

 

Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat. 

 

-Yhteiskristillinen

Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma. 

Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.

 

Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :) 

 

Tai ylistyspsalmit?

Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.

 

Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi. 

Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!

Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.

 

-Yhteiskristillinen

Kuvitteletko oikeasti, ettei luterilaiset osaisi ylistää Jumalaa? Ettei vaan olisi niin, että sinun käsityksesi ylistyksestä on kovin rajoittunut. Luterilaisessa virsikirjassakin on nimittäin osasto, jonka nimi on "Kiitos ja ylistys". Onko ylistysvirsien laulaminen sinusta oikeaa ylistystä vai ei? 

Kyllä mä luterilaisen penkkiä oon kuluttanu ainakin 35 vuoden ajan, kunnes aloin ajautua siitä poispäin. Olen laulanut kirkossa kuorossa Pekka Simojoen messua, Jaakko Löytyn kanssa, sitten gospel-messuja. 

 

Olen laulanut penkissä varoittavaa "Joutukaa sielut on aikamme kallis" -virttä, Siionin virsiä kuin iloista gospelia. Tunnen siis jonkun verran kirkon musiikillista "kattausta."

 

Pelkkä "harras tunnelma" on eri asia kuin Jumalan rauha+Paavalin kehottama järjestys seurakunnan kokoontumisissa. 

Paavali kehottaa antamaan Jumalan viedä kokousta, sitä että armolahjat toimisi ja että jokainen voi spontaanisti tuoda Hengeltä saaman ilmoituksen.

Mutta se kaikki pitää tapahtua järjestyksessä ja rauhassa. Se EI tarkoita ennalta opittuja liturgioita, vaan...no, lukekaa se Paavalin kuvaus. 

 

Tää on vaikee selittää, mutta tärkeintä ei ole musiikki, vaan miten antautuneita sen seurakunnan väki on Jeesukselle. Onko tilaisuudessa Jumalan pyhyys vai ei, oli se sitten rauhallinen tai iloisempi tilaisuus. 

 

On kauheeta kattoa ylistävää nuorisokuoroa jotka miettii selkeesti jotain ihan muuta kuin laulunsa aihetta, tai katsella papin laahustamista kynttilän sytyttämisineen ja muotomenoineen kuin näytelmässä. 

 

Jos Jumala ei ole läsnä niin että ilma on sakea ja sitä voisi kuin veitsellä leikata, niin kokousmenot on vaan psyykestä kumpuavia.

 

-Yhteiskristillinen

Arvostelet muiden uskoa omien fiilistesi mukaan. Luulet, että sinun tuntemuksesi kertovat, onko Jumala läsnä vai ei. 

Sinulla jutut psyykestä taitavat kummuta.

Lisäksi rajaat ihmisiä uskosta osattomaksi ainakin yhtä tiukasti kuin lestadiolaiset.

Jos sinä et koe mitään mahtavia tunteita, jollei sinulle ole ilma sakeaa, niin silloin ei ole Jumala paikalla ja toimitus on teatteria.

Jos lestadiolaisten mukaan muut eivät pelastu, paitsi he itse, miten Paavali, Pietari ja muut alkuseurakuntalaiset pelastuivat, vaikka he eivät olleet lestadiolaisia?

"En ota kantaa opin oikeellisuuteen (siis ilmeisesti en ole pelastumassa), mutta ihmettelen, jos ei joku ole asiasta kuullut."

Älkää tehkö uskoontulosta vaikeasti ymmärrettävää. 

 Vanginvartija: Mitä minun pitää tehdä että pelastuisin?16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"Apostolint.

Ei Raamatta tarvitse osata joka kohtaa  heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "

 

Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.

 

Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt"  Tässä yhdessä lauseessa on  Isä, Poika, Pyhähenki.

Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.

En ole koskaan kuullutkaan että kolminaisuusopin hyväksyminen on pelastuksen edellytys. Ei ole.

Mihin kirkkokuntaan mahdat kuulua, jos mihinkään?

Lainataan sitä Athanasiosta. Tämän opin hyväksyvät mm. roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko (se on osa luterilaisen kirkon virallista oppia), ja suuri osa muistakin protestanteista.  Ortodokseja närästää tuo väite, että Pyhä Henki lähtisi Isän lisäksi Pojasta, mutta muilta osin tämän hyväksyvät (ja siellähän kolminaisuus onkinkeskeinen asia).

 

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

Yhteinen kristillinen usko on tämä:

Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:

Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin. Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

Oikea oppi on tämä:

[skippaan sen, koska viesti muuten on liian pitkä.]

Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!

 

En ota kantaa opin oikeellisuuteen (siis ilmeisesti en ole pelastumassa), mutta ihmettelen, jos ei joku ole asiasta kuullut.

On protestanteille tyypillinen virhe pitää itsestäänselvänä, että Athanasiuksen uskontunnustus on tarkoitus tulkita täysin kirjaimellisesti. Kyseinen uskontunnustus ei kuitenkaan ole syntynyt missään tyhjiössä, vaan se on katolisen kirkon parissa kirjoitettu ja alun perin katolisen kirkon hyväksymä teksti, jota on täysin luonnollisesti tarkoitus tulkita katolisen kirkon muun opetuksen valossa. 
Katolinen kirkko opettaa, että myös muut kuin kristityt voivat pelastua. Tämä opetus ei ole missään ristiriidassa Athanasiuksen uskontunnuksen kanssa, kuten ei myöskään sen tunnetumman väitteen kanssa jossa todetaan, että katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Katolisen kirkon jäsenyys on välttämätön niille, jotka todella ymmärtävät katolisen kirkon välttämättömyyden pelastumiselle ja joilla on realistinen mahdollisuus kuulua katoliseen kirkkoon. Kolminaisuusopissa pysyminen on välttämätöntä niille, jotka todella ymmärtävät sen kuvaavan Jumalaa sellaisena kuin hän on.

Mutta miten käy niille, jotka eivät ilman omaa syytään ymmärrä tällaisia asioita? Asiaa voi lähteä miettimään vaikka siltä kannalta, että myös ennen Jeesusta eläneistä ihmisistä osa on kiistatta pelastunut. Ymmärsivätkö nämä ihmiset, että Jumala on kolminaisuus? Jos eivät, miksi Jumala vaatisi sellaista ymmärrystä pelastumisen ehdottomana edellytyksenä kaikilta ihmisiltä nykyäänkään? Eihän Jumala halua asettaa pelastumisen tielle yhtään ylimääräisiä esteitä, vaan hän rakastaa ihmisiä ja haluaa kaikkien pelastuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lestadiolaisten mukaan muut eivät pelastu, paitsi he itse, miten Paavali, Pietari ja muut alkuseurakuntalaiset pelastuivat, vaikka he eivät olleet lestadiolaisia?

Jumalalla on aina ollut maan päällä seurakuntansa, vaikka sen nimi, koko ja ulkoinen muoto ovat vaihdelleet. Tämä sama usko on säilynyt Jumalan seurakunnassa sukupolvesta toiseen, ihan sieltä apostolien ajoista lähtien.

Me itse kutsumme itseämme uskovaisiksi tai kristityiksi, ulkopuoliset ovat nimittäneet meitä milloin milläkin nimellä. Lähihistoriassa Ruotsin pohj.osissa Lukijalaisiksi, sitten nyt viimeisimpänä lestadiolaisiksi. Nimi on tullut joko tapojen tai henkilöiden mukaan.

Meidän nähdäksemme mm. Pietarilla, Paavalilla, Lutherilla ja Lestadiuksella on ollut tämä sama usko ja Pyhä Henki. Ajan ja yhteiskunnan mukaan tavoissa on ollut eroa, mutta uskon perusteet pysyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?

 

En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?  

Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.

Laestadius tuli uskoon Lapin Marian kautta, joka puolestaan tuli uskoon jonkun toisen uskovan kautta jne. Lestadiolaiset uskovat, että tämä uskovien ketju ulottuu aina apostoleihin (tai ehkä johonkin muuhun Jeesuksen alkuperäiseen seuraajaan?) asti. 

Mä sitten niiiin inhoan suksessio-ajatusta. Katolinen kirkko väittää samaa, että heillä on katkeamaton opillinen ketju apostoleihin ja varmaan Aatamiin asti...hohhhoijjaa. 

 

Ei se, että mä nyt kerron seurakunnassa olevalle Pirkko-Liisalle oikeasta opista ja se kertoo 30 vuoden päästä Seppo-Nyyrikille miten uskotaan oikein, tarkoita että se oppi säilyis samana vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. 

 

Eihän nykylestadiolaisetkaan toteuta Lestadiuksen tai Lutherin ajatuksia sellaisenaan, joten kappas, muutosta tapahtuu opissa aina.

 

Raamatussa on ajanjaksoja joissa ei välttämättä ole KETÄÄN elävää uskovaa missään. Israelilaisetkin löysivät Babylonian pakkosiirtolaisuudessa jotkut pölyttyneet Mooseksen lain pergamentit ja oli huuli pyöreenä, että "mehän ei olla pitkään aikaan muuten älytty tehdä niinkuin Mooses ja Jumala käskee."

 

-Yhteiskristillinen

Et tunnu ymmärtävän suksession merkitystä ainakaan katolilaisille. Suksessio ei sinänsä ole mikään tae opin muuttumattomuudesta vaan Kristuksen perustaman kirkon jatkuvuudesta. Ja vaikka Kristuksen perustama kirkko voi horjua, se ei koskaan sorru, koska se ei ole mikään rikkinäinen puhelin. Raamatussakin on lupaus siitä, että Pyhä Henki johtaa kirkkonsa tuntemaan totuuden. 

Ei se kirkko nyt automaattisesti totuudellisena ja oikeaoppisena pysy. Esim.keskiaika oli todella pimeää aikaa kristillisesti. 

Ei kukaan uskovakaan automaattisesti pysy, vaan meillä on mahdollisuus joka päivä olla tottelematta Jumalaa ja mennä omille teille. 

 

Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, JOS uskova ja seurakunta antautuu johdatettavaksi. Jos rakastamme totuutta ja Jumalaa.

 

-Jos seurakuntaan tulee pastoriksi joku valovoimainen mutta rahanahne tyyppi joka haluaa että pastorit ajaa aina uusilla sähkö-Mersuilla ja oltava lomaosake Rivieralla, niin 10-20 vuoden sisään se seurakunta saattaa muuttua myös opetukseltaan menestysteologiseksi. Jenkeissä näitä on.

-jos seurakunnan pastoreiksi ja muiksi vastuuhenkilöiksi tulee ei-uskovia jotka tykkää vähän Idän uskonnoista, niin kohta on joogaretriittiä kirkossa. 

Jne.

 

Pyhä Henki johdattaa totuuteen, mutta Hän johdattaa silloin...Raamattuun. Ei ohi Sanan.

 

-Yhteiskristillinen

Et taida tietää keskiajastakaan paljon mitään. Oli silloin pimeitäkin ilmiöitä, mutta oli myös hyviä. Silloinhan kristinusko levisi läpi Euroopan.

Miekkalähetyksenä? Raamattu edelleen pois kansalta ja papit mutisee latinaa?

 

-Yhteiskristillinen

Latinan käyttöä on helppo kauhistella, jos ei tiedä asioista juuri mitään. 

Ensinnäkin on syytä tiedostaa, että vaikka katolinen kirkko käytti latinaa pitkään liturgisena kielenä, messujen yhteydessä pidetyt saarnat on aina pyritty pitämään kansankielellä - samoin kuin kaikki muukin opetus. Ja se messun yhteydessä pidettävä saarna ei siis ole osa varsinaista messua. Kirkkokansan opettaminen ei ole messun tarkoitus. 

Pappi lukee messussa myös sellaisia rukouksia, joita kirkkokansan ei ole tarkoitus kuulla lainkaan. Sillä ei siis ole kirkkokansan kannalta mitään väliä, mitä kieltä niissä rukouksissa käytetään. 

Messu huipentuu eukaristiaan, Kristuksen ruumiin ja veren nauttimiseen. Jokaisen eukaristiaan osallistuvan henkilökohtainen valmistautuminen siihen alkaa jo ennen messua rukouksen ja paaston muodossa. Messun eukaristiaa edeltävän osan - joka muodostaa lähes koko liturgian - tarkoituksena on vain viimeistellä tämä valmistautuminen, jos asiaa tarkastellaan puhtaasti riviseurakuntalaisen näkökulmasta. 

Kirkkokansan on hyvä valmistautua eukaristiaan mm. gregoriaanisen kirkkolaulun avulla, joka luo kirkkoon rukouksellisen ilmapiirin myös niille, jotka eivät ymmärrä laulusta sanaakaan. Lisäksi messuun sisältyy paljon sanattomia elementtejä, joiden ymmärtäminen ei riipu kielitaidosta. Ja koska liturgia toistuu aina samana, messun kulkua on helppo oppia seuraamaan, vaikka siinä käytetty kieli olisi täysin vieras. 

Katolinen kirkko teki 1960-luvulla radikaalin messu-uudistuksen, minkä takia nykyiset katoliset perusmessut muistuttaa pitkälti luterilaisia messuja. Vaikka esim. evankeliumia kohtaan osoitettu erityinen kunnioitus tulee edelleen selvästi ilmi myös ilman sanoja, puhutun kielen ymmärtäminen on uusissa messuissa paljon tärkeämpää, koska puhuttu kieli on niissä paljon suuremmassa roolissa.

Tridentiinistä (eli sitä vanhaa latinalaista) messua vietetään Helsingissä kerran kuussa. Kannattaa mennä paikan päälle kokemaan, millainen elämys se on kielitaidottomalle, jos vähänkin kiinnostaa. Ja jos tahtoo päästä kokemaan kotisohvalta käsin vähän 1400-luvun messutunnelmaa, kannattaa katsoa tämä video:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "

 

Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.

 

Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt"  Tässä yhdessä lauseessa on  Isä, Poika, Pyhähenki.

Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.

En ole koskaan kuullutkaan että kolminaisuusopin hyväksyminen on pelastuksen edellytys. Ei ole.

Mihin kirkkokuntaan mahdat kuulua, jos mihinkään?

Lainataan sitä Athanasiosta. Tämän opin hyväksyvät mm. roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko (se on osa luterilaisen kirkon virallista oppia), ja suuri osa muistakin protestanteista.  Ortodokseja närästää tuo väite, että Pyhä Henki lähtisi Isän lisäksi Pojasta, mutta muilta osin tämän hyväksyvät (ja siellähän kolminaisuus onkinkeskeinen asia).

 

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

Yhteinen kristillinen usko on tämä:

Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:

Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin. Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

Oikea oppi on tämä:

[skippaan sen, koska viesti muuten on liian pitkä.]

Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!

 

En ota kantaa opin oikeellisuuteen (siis ilmeisesti en ole pelastumassa), mutta ihmettelen, jos ei joku ole asiasta kuullut.

On protestanteille tyypillinen virhe pitää itsestäänselvänä, että Athanasiuksen uskontunnustus on tarkoitus tulkita täysin kirjaimellisesti. Kyseinen uskontunnustus ei kuitenkaan ole syntynyt missään tyhjiössä, vaan se on katolisen kirkon parissa kirjoitettu ja alun perin katolisen kirkon hyväksymä teksti, jota on täysin luonnollisesti tarkoitus tulkita katolisen kirkon muun opetuksen valossa. 
Katolinen kirkko opettaa, että myös muut kuin kristityt voivat pelastua. Tämä opetus ei ole missään ristiriidassa Athanasiuksen uskontunnuksen kanssa, kuten ei myöskään sen tunnetumman väitteen kanssa jossa todetaan, että katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Katolisen kirkon jäsenyys on välttämätön niille, jotka todella ymmärtävät katolisen kirkon välttämättömyyden pelastumiselle ja joilla on realistinen mahdollisuus kuulua katoliseen kirkkoon. Kolminaisuusopissa pysyminen on välttämätöntä niille, jotka todella ymmärtävät sen kuvaavan Jumalaa sellaisena kuin hän on.

Mutta miten käy niille, jotka eivät ilman omaa syytään ymmärrä tällaisia asioita? Asiaa voi lähteä miettimään vaikka siltä kannalta, että myös ennen Jeesusta eläneistä ihmisistä osa on kiistatta pelastunut. Ymmärsivätkö nämä ihmiset, että Jumala on kolminaisuus? Jos eivät, miksi Jumala vaatisi sellaista ymmärrystä pelastumisen ehdottomana edellytyksenä kaikilta ihmisiltä nykyäänkään? Eihän Jumala halua asettaa pelastumisen tielle yhtään ylimääräisiä esteitä, vaan hän rakastaa ihmisiä ja haluaa kaikkien pelastuvan. 

Tähän pätee se Jeesuksen Raamatussa esittämä periaate, että niiltä, joille on paljon annettu, myös vaaditaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?

 

En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?  

Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.

Laestadius tuli uskoon Lapin Marian kautta, joka puolestaan tuli uskoon jonkun toisen uskovan kautta jne. Lestadiolaiset uskovat, että tämä uskovien ketju ulottuu aina apostoleihin (tai ehkä johonkin muuhun Jeesuksen alkuperäiseen seuraajaan?) asti. 

Mä sitten niiiin inhoan suksessio-ajatusta. Katolinen kirkko väittää samaa, että heillä on katkeamaton opillinen ketju apostoleihin ja varmaan Aatamiin asti...hohhhoijjaa. 

 

Ei se, että mä nyt kerron seurakunnassa olevalle Pirkko-Liisalle oikeasta opista ja se kertoo 30 vuoden päästä Seppo-Nyyrikille miten uskotaan oikein, tarkoita että se oppi säilyis samana vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. 

 

Eihän nykylestadiolaisetkaan toteuta Lestadiuksen tai Lutherin ajatuksia sellaisenaan, joten kappas, muutosta tapahtuu opissa aina.

 

Raamatussa on ajanjaksoja joissa ei välttämättä ole KETÄÄN elävää uskovaa missään. Israelilaisetkin löysivät Babylonian pakkosiirtolaisuudessa jotkut pölyttyneet Mooseksen lain pergamentit ja oli huuli pyöreenä, että "mehän ei olla pitkään aikaan muuten älytty tehdä niinkuin Mooses ja Jumala käskee."

 

-Yhteiskristillinen

Et tunnu ymmärtävän suksession merkitystä ainakaan katolilaisille. Suksessio ei sinänsä ole mikään tae opin muuttumattomuudesta vaan Kristuksen perustaman kirkon jatkuvuudesta. Ja vaikka Kristuksen perustama kirkko voi horjua, se ei koskaan sorru, koska se ei ole mikään rikkinäinen puhelin. Raamatussakin on lupaus siitä, että Pyhä Henki johtaa kirkkonsa tuntemaan totuuden. 

Ei se kirkko nyt automaattisesti totuudellisena ja oikeaoppisena pysy. Esim.keskiaika oli todella pimeää aikaa kristillisesti. 

Ei kukaan uskovakaan automaattisesti pysy, vaan meillä on mahdollisuus joka päivä olla tottelematta Jumalaa ja mennä omille teille. 

 

Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, JOS uskova ja seurakunta antautuu johdatettavaksi. Jos rakastamme totuutta ja Jumalaa.

 

-Jos seurakuntaan tulee pastoriksi joku valovoimainen mutta rahanahne tyyppi joka haluaa että pastorit ajaa aina uusilla sähkö-Mersuilla ja oltava lomaosake Rivieralla, niin 10-20 vuoden sisään se seurakunta saattaa muuttua myös opetukseltaan menestysteologiseksi. Jenkeissä näitä on.

-jos seurakunnan pastoreiksi ja muiksi vastuuhenkilöiksi tulee ei-uskovia jotka tykkää vähän Idän uskonnoista, niin kohta on joogaretriittiä kirkossa. 

Jne.

 

Pyhä Henki johdattaa totuuteen, mutta Hän johdattaa silloin...Raamattuun. Ei ohi Sanan.

 

-Yhteiskristillinen

Et taida tietää keskiajastakaan paljon mitään. Oli silloin pimeitäkin ilmiöitä, mutta oli myös hyviä. Silloinhan kristinusko levisi läpi Euroopan.

Miekkalähetyksenä? Raamattu edelleen pois kansalta ja papit mutisee latinaa?

 

-Yhteiskristillinen

Latinasta onkin jo sanottu, mutta katolinen kirkko ei yrittänyt rajoittaa Raamattua lukemista kansan keskuudessa muuten kuin vastareaktiona reformaatiolle silloin kun se oli jo hyvässä vauhdissa. Sitäkin ennen katolinen kirkko vaati kyllä kansankielisille Raamatunkäännöksille kirkon hyväksyntää, mutta sille oli täysin ymmärrettävä syy: Epövirallisten käännösten taso vaihteli paljon, eikä kirkko halunnut että ihmisiä alettaisiin johtaa harhaan millään Jehovan todistajien raamatunkäännösväännöksen kaltaisilla tai paljon sitäkin pahemmilla eksytyksillä. 

Kun Luther käänsi Raamatun saksaksi, siinä ei ollut mitään kummallista. Katolisen kirkon parissa käytettiin jo aiemmin useita saksankielisiä raamatunkäännöksiä, ja Raamattua oli siihen mennessä käännetty monille muillekin kansankielille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?

 

En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?  

Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.

Laestadius tuli uskoon Lapin Marian kautta, joka puolestaan tuli uskoon jonkun toisen uskovan kautta jne. Lestadiolaiset uskovat, että tämä uskovien ketju ulottuu aina apostoleihin (tai ehkä johonkin muuhun Jeesuksen alkuperäiseen seuraajaan?) asti. 

Mä sitten niiiin inhoan suksessio-ajatusta. Katolinen kirkko väittää samaa, että heillä on katkeamaton opillinen ketju apostoleihin ja varmaan Aatamiin asti...hohhhoijjaa. 

 

Ei se, että mä nyt kerron seurakunnassa olevalle Pirkko-Liisalle oikeasta opista ja se kertoo 30 vuoden päästä Seppo-Nyyrikille miten uskotaan oikein, tarkoita että se oppi säilyis samana vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. 

 

Eihän nykylestadiolaisetkaan toteuta Lestadiuksen tai Lutherin ajatuksia sellaisenaan, joten kappas, muutosta tapahtuu opissa aina.

 

Raamatussa on ajanjaksoja joissa ei välttämättä ole KETÄÄN elävää uskovaa missään. Israelilaisetkin löysivät Babylonian pakkosiirtolaisuudessa jotkut pölyttyneet Mooseksen lain pergamentit ja oli huuli pyöreenä, että "mehän ei olla pitkään aikaan muuten älytty tehdä niinkuin Mooses ja Jumala käskee."

 

-Yhteiskristillinen

Et tunnu ymmärtävän suksession merkitystä ainakaan katolilaisille. Suksessio ei sinänsä ole mikään tae opin muuttumattomuudesta vaan Kristuksen perustaman kirkon jatkuvuudesta. Ja vaikka Kristuksen perustama kirkko voi horjua, se ei koskaan sorru, koska se ei ole mikään rikkinäinen puhelin. Raamatussakin on lupaus siitä, että Pyhä Henki johtaa kirkkonsa tuntemaan totuuden. 

Ei se kirkko nyt automaattisesti totuudellisena ja oikeaoppisena pysy. Esim.keskiaika oli todella pimeää aikaa kristillisesti. 

Ei kukaan uskovakaan automaattisesti pysy, vaan meillä on mahdollisuus joka päivä olla tottelematta Jumalaa ja mennä omille teille. 

 

Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, JOS uskova ja seurakunta antautuu johdatettavaksi. Jos rakastamme totuutta ja Jumalaa.

 

-Jos seurakuntaan tulee pastoriksi joku valovoimainen mutta rahanahne tyyppi joka haluaa että pastorit ajaa aina uusilla sähkö-Mersuilla ja oltava lomaosake Rivieralla, niin 10-20 vuoden sisään se seurakunta saattaa muuttua myös opetukseltaan menestysteologiseksi. Jenkeissä näitä on.

-jos seurakunnan pastoreiksi ja muiksi vastuuhenkilöiksi tulee ei-uskovia jotka tykkää vähän Idän uskonnoista, niin kohta on joogaretriittiä kirkossa. 

Jne.

 

Pyhä Henki johdattaa totuuteen, mutta Hän johdattaa silloin...Raamattuun. Ei ohi Sanan.

 

-Yhteiskristillinen

Et taida tietää keskiajastakaan paljon mitään. Oli silloin pimeitäkin ilmiöitä, mutta oli myös hyviä. Silloinhan kristinusko levisi läpi Euroopan.

Miekkalähetyksenä? Raamattu edelleen pois kansalta ja papit mutisee latinaa?

 

-Yhteiskristillinen

Latinan käyttöä on helppo kauhistella, jos ei tiedä asioista juuri mitään. 

Ensinnäkin on syytä tiedostaa, että vaikka katolinen kirkko käytti latinaa pitkään liturgisena kielenä, messujen yhteydessä pidetyt saarnat on aina pyritty pitämään kansankielellä - samoin kuin kaikki muukin opetus. Ja se messun yhteydessä pidettävä saarna ei siis ole osa varsinaista messua. Kirkkokansan opettaminen ei ole messun tarkoitus. 

Pappi lukee messussa myös sellaisia rukouksia, joita kirkkokansan ei ole tarkoitus kuulla lainkaan. Sillä ei siis ole kirkkokansan kannalta mitään väliä, mitä kieltä niissä rukouksissa käytetään. 

Messu huipentuu eukaristiaan, Kristuksen ruumiin ja veren nauttimiseen. Jokaisen eukaristiaan osallistuvan henkilökohtainen valmistautuminen siihen alkaa jo ennen messua rukouksen ja paaston muodossa. Messun eukaristiaa edeltävän osan - joka muodostaa lähes koko liturgian - tarkoituksena on vain viimeistellä tämä valmistautuminen, jos asiaa tarkastellaan puhtaasti riviseurakuntalaisen näkökulmasta. 

Kirkkokansan on hyvä valmistautua eukaristiaan mm. gregoriaanisen kirkkolaulun avulla, joka luo kirkkoon rukouksellisen ilmapiirin myös niille, jotka eivät ymmärrä laulusta sanaakaan. Lisäksi messuun sisältyy paljon sanattomia elementtejä, joiden ymmärtäminen ei riipu kielitaidosta. Ja koska liturgia toistuu aina samana, messun kulkua on helppo oppia seuraamaan, vaikka siinä käytetty kieli olisi täysin vieras. 

Katolinen kirkko teki 1960-luvulla radikaalin messu-uudistuksen, minkä takia nykyiset katoliset perusmessut muistuttaa pitkälti luterilaisia messuja. Vaikka esim. evankeliumia kohtaan osoitettu erityinen kunnioitus tulee edelleen selvästi ilmi myös ilman sanoja, puhutun kielen ymmärtäminen on uusissa messuissa paljon tärkeämpää, koska puhuttu kieli on niissä paljon suuremmassa roolissa.

Tridentiinistä (eli sitä vanhaa latinalaista) messua vietetään Helsingissä kerran kuussa. Kannattaa mennä paikan päälle kokemaan, millainen elämys se on kielitaidottomalle, jos vähänkin kiinnostaa. Ja jos tahtoo päästä kokemaan kotisohvalta käsin vähän 1400-luvun messutunnelmaa, kannattaa katsoa tämä video:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ortodoksisuudessa taitaa olla paljon samaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?

 

En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?  

Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.

Laestadius tuli uskoon Lapin Marian kautta, joka puolestaan tuli uskoon jonkun toisen uskovan kautta jne. Lestadiolaiset uskovat, että tämä uskovien ketju ulottuu aina apostoleihin (tai ehkä johonkin muuhun Jeesuksen alkuperäiseen seuraajaan?) asti. 

Mä sitten niiiin inhoan suksessio-ajatusta. Katolinen kirkko väittää samaa, että heillä on katkeamaton opillinen ketju apostoleihin ja varmaan Aatamiin asti...hohhhoijjaa. 

 

Ei se, että mä nyt kerron seurakunnassa olevalle Pirkko-Liisalle oikeasta opista ja se kertoo 30 vuoden päästä Seppo-Nyyrikille miten uskotaan oikein, tarkoita että se oppi säilyis samana vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. 

 

Eihän nykylestadiolaisetkaan toteuta Lestadiuksen tai Lutherin ajatuksia sellaisenaan, joten kappas, muutosta tapahtuu opissa aina.

 

Raamatussa on ajanjaksoja joissa ei välttämättä ole KETÄÄN elävää uskovaa missään. Israelilaisetkin löysivät Babylonian pakkosiirtolaisuudessa jotkut pölyttyneet Mooseksen lain pergamentit ja oli huuli pyöreenä, että "mehän ei olla pitkään aikaan muuten älytty tehdä niinkuin Mooses ja Jumala käskee."

 

-Yhteiskristillinen

Et tunnu ymmärtävän suksession merkitystä ainakaan katolilaisille. Suksessio ei sinänsä ole mikään tae opin muuttumattomuudesta vaan Kristuksen perustaman kirkon jatkuvuudesta. Ja vaikka Kristuksen perustama kirkko voi horjua, se ei koskaan sorru, koska se ei ole mikään rikkinäinen puhelin. Raamatussakin on lupaus siitä, että Pyhä Henki johtaa kirkkonsa tuntemaan totuuden. 

Ei se kirkko nyt automaattisesti totuudellisena ja oikeaoppisena pysy. Esim.keskiaika oli todella pimeää aikaa kristillisesti. 

Ei kukaan uskovakaan automaattisesti pysy, vaan meillä on mahdollisuus joka päivä olla tottelematta Jumalaa ja mennä omille teille. 

 

Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, JOS uskova ja seurakunta antautuu johdatettavaksi. Jos rakastamme totuutta ja Jumalaa.

 

-Jos seurakuntaan tulee pastoriksi joku valovoimainen mutta rahanahne tyyppi joka haluaa että pastorit ajaa aina uusilla sähkö-Mersuilla ja oltava lomaosake Rivieralla, niin 10-20 vuoden sisään se seurakunta saattaa muuttua myös opetukseltaan menestysteologiseksi. Jenkeissä näitä on.

-jos seurakunnan pastoreiksi ja muiksi vastuuhenkilöiksi tulee ei-uskovia jotka tykkää vähän Idän uskonnoista, niin kohta on joogaretriittiä kirkossa. 

Jne.

 

Pyhä Henki johdattaa totuuteen, mutta Hän johdattaa silloin...Raamattuun. Ei ohi Sanan.

 

-Yhteiskristillinen

Et taida tietää keskiajastakaan paljon mitään. Oli silloin pimeitäkin ilmiöitä, mutta oli myös hyviä. Silloinhan kristinusko levisi läpi Euroopan.

Miekkalähetyksenä? Raamattu edelleen pois kansalta ja papit mutisee latinaa?

 

-Yhteiskristillinen

Latinan käyttöä on helppo kauhistella, jos ei tiedä asioista juuri mitään. 

Ensinnäkin on syytä tiedostaa, että vaikka katolinen kirkko käytti latinaa pitkään liturgisena kielenä, messujen yhteydessä pidetyt saarnat on aina pyritty pitämään kansankielellä - samoin kuin kaikki muukin opetus. Ja se messun yhteydessä pidettävä saarna ei siis ole osa varsinaista messua. Kirkkokansan opettaminen ei ole messun tarkoitus. 

Pappi lukee messussa myös sellaisia rukouksia, joita kirkkokansan ei ole tarkoitus kuulla lainkaan. Sillä ei siis ole kirkkokansan kannalta mitään väliä, mitä kieltä niissä rukouksissa käytetään. 

Messu huipentuu eukaristiaan, Kristuksen ruumiin ja veren nauttimiseen. Jokaisen eukaristiaan osallistuvan henkilökohtainen valmistautuminen siihen alkaa jo ennen messua rukouksen ja paaston muodossa. Messun eukaristiaa edeltävän osan - joka muodostaa lähes koko liturgian - tarkoituksena on vain viimeistellä tämä valmistautuminen, jos asiaa tarkastellaan puhtaasti riviseurakuntalaisen näkökulmasta. 

Kirkkokansan on hyvä valmistautua eukaristiaan mm. gregoriaanisen kirkkolaulun avulla, joka luo kirkkoon rukouksellisen ilmapiirin myös niille, jotka eivät ymmärrä laulusta sanaakaan. Lisäksi messuun sisältyy paljon sanattomia elementtejä, joiden ymmärtäminen ei riipu kielitaidosta. Ja koska liturgia toistuu aina samana, messun kulkua on helppo oppia seuraamaan, vaikka siinä käytetty kieli olisi täysin vieras. 

Katolinen kirkko teki 1960-luvulla radikaalin messu-uudistuksen, minkä takia nykyiset katoliset perusmessut muistuttaa pitkälti luterilaisia messuja. Vaikka esim. evankeliumia kohtaan osoitettu erityinen kunnioitus tulee edelleen selvästi ilmi myös ilman sanoja, puhutun kielen ymmärtäminen on uusissa messuissa paljon tärkeämpää, koska puhuttu kieli on niissä paljon suuremmassa roolissa.

Tridentiinistä (eli sitä vanhaa latinalaista) messua vietetään Helsingissä kerran kuussa. Kannattaa mennä paikan päälle kokemaan, millainen elämys se on kielitaidottomalle, jos vähänkin kiinnostaa. Ja jos tahtoo päästä kokemaan kotisohvalta käsin vähän 1400-luvun messutunnelmaa, kannattaa katsoa tämä video:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ortodoksisuudessa taitaa olla paljon samaa? 

Ortodoksisessa kirkossa pitäydytään edelleen tiukasti perinteisissä liturgoissa, joissa on paljon yhteistä tridentiinisen messun kanssa, vaikka merkittäviä erojakin löytyy. Myös ortodoksisista liturgioista voi saada paljon irti, vaikkei kielestä ymmärtäisi sanaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhoillislestadiolaisuudessa on perinteisesti opetettu, että Jumalalla on aina ollut maan päällä seurakuntansa, vaikka sen nimi, koko ja ulkoinen muoto ovat vaihdelleet. Ajatuksena ei ole, että nykyinen vanhoillislestadiolaisuus olisi organisatorisesti jatkunut katkeamatta apostolien ajoista, vaan että sama usko on säilynyt Jumalan seurakunnassa sukupolvesta toiseen.

Tässä yhteydessä on toisinaan mainittu esimerkiksi:

Ensimmäisten vuosisatojen kristityt.

Valdolaiset (1100-luvulta alkaen).

Jan Hus ja hänen seuraajansa (hussilaiset).

Böömin veljet.

Lutherin ajan uskonpuhdistajat ja heidän joukossaan ne, jotka korostivat henkilökohtaista uskoa ja parannusta.

Pietistit.

Lukijalaiset.

Laestadiuksen herätys.

Lestadiolaisuus.

Eli tarkoitatko, että jo silloin, kun oli vasta yksi kirkko ja idän ja lännen kirkotkaan eivät olleet irtautuneet toisistaan kirkon sisällä oli pieni nykyisten vanhoillislestadiolaisten tavalla uskova eksklusiivinen joukko, joka piti suurinta osaa sen aikaisista kirkon jäsenistä ei-pelastuvina ja jollain tavalla vääräoppisina? 

Vierailija kirjoitti:

Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;

Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta. 

Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.

Kyllä, tapalestadiolaisuus on hyödytöntä. 

-VL

https://kesaseuraradio.fi/