Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (990)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
En ole itse allekirjoittanut tuota vaatimusta tai ole muutenkaan uskovainen. Kuitenkin uskoisin sen perustuvan ajatukseen siitä, että kolminaisuusoppi olisi Raamatun sisällöstä välttämättömästi johdettava johtopäätös. Tällöin Raamatun sisältöä ei voisi johdonmukaisesti hyväksyä ja kolminaisuusoppia samalla kieltää.
Ei vakuuta. Raamatun mukaan taivasten valtakunta on lasten kaltaisten, eikä lapset harrasta kovinkaan syvällistä raamatuntutkiskelua.
Kasva aikuiseksi jo . Vertauskuvista .
Miksei Raamatussa puhuta kolminaisuudesta kertaakaan suoraan ja selkokielellä, jos sen omaksuminen olisi ehdottoman välttämätöntä? Luulisi, että niin tärkeästä asiasta puhuttaisiin selvästi edes jossain kohdassa, kun Raamattuun kuitenkin kuuluu liuta sukuluetteloja ja paljon muuta sellaista, jonka hengellistä antia on vaikea ymmärtää.
Kuinka moni edes kykenee lukemaan koko Raamatun niin, että hän pystyy päättelemään siitä että kolminaisuusopin on pakko olla totta?
Sukuluettelot on rabbien laatimia eri heimoista ei sun niitä tarvi lukea. Egyptissä ja Arabiassa oli sellaista aikojen alussa. KYLLÄ IHAN SELVÄSTI ON ISÄPOIKAPYHÄHENKI JOKA SIVULLA . VITTUAKO KAIVELET IKIVANHOJA MENNEITÄ KUN ELÄMÄ ELETÄÄN ETEENPÄIN .
On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?
En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?
Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.
Saatana se ronkkii . Istuu ongella ronkkimassa menneitä ja vanhoja syntejä , muiden ei omiaan.
"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "
Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.
Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" Tässä yhdessä lauseessa on Isä, Poika, Pyhähenki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?
En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?
Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.
Laestadius tuli uskoon Lapin Marian kautta, joka puolestaan tuli uskoon jonkun toisen uskovan kautta jne. Lestadiolaiset uskovat, että tämä uskovien ketju ulottuu aina apostoleihin (tai ehkä johonkin muuhun Jeesuksen alkuperäiseen seuraajaan?) asti.
Kaikki lahkot on ongelmallisia juuri siksi että sulkevat ulkopuolelle jopa muut kristityt. Esim. Jos on homo ja uskova, saa ihan jäätävät vihat niskaan juuri uskoviksi itseään kutsuvilta. Tai jos ei vihoja niin ainakin kauhean painostuksen muuttaa itsemsä muuksi kuin on. Kuitenkin jos miettii Jeesuksen sanomaa, siis Jeesuksen itsensä eikä esim. Paavalin joka ei koskaan eläessään Jeesusta tavannut, niin Jeesus oli hyvin suvaitseva ja avoimesti ajatteleva tyyppi joka uskoi hyvin radikaaleihin asioihin kuten tasa-arvoon. Ja siihen että lapsetkin on arvokkaita, vaikka siihen aikaan lapset oli kai lähinnä seksistä koitunut riesa jotka piti koittaa pitää hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Mitäs jos joku tavisluterilainen/hellari antaa synninpäästön lestalle?
-Yhteiskristillinen
Ihmiset ei anna syntejä anteeksi vaan jumala mutta ehkä lestadiolaisilla on ihan oma ihmisjumalansa tai sellainen joku patsas jonka eteen mennään niitä anteekuspyytämisiä hakemaan.
Mutta raamatussa ei missään kohtaa lue ett olis ihmisten tehtävä.Mm. Tässä
Jeesus uskoi opetuslapsilleen syntien anteeksiantamisen viran:
“Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh. 20:23)
Aika omahyväistä rinnastaa itsensä yhteen 12 opetuslapseen.
Jeesus itse yhdistää uskon ja opetuslapseuden:
“Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani.”
(Joh. 8:31)
Ja:
“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…”
(Matt. 28:19)
Apostolien teoissa Jeesukseen uskovia kutsutaan myös opetuslapsiksi:
“Antiokiassa opetuslapset ensimmäisen kerran saivat nimen kristityt.”
(Ap. t. 11:26)
Vierailija kirjoitti:
"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "
Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.
Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" Tässä yhdessä lauseessa on Isä, Poika, Pyhähenki.
Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Raamatussa ei tarvitse puhua mistään hartaasta tunnelmasta, vaan se kumpuaa suomalaisesta mielenmaisemasta ja perinteestä. Siinä on jotain erityistä kun saa yhtyä lauluihin, joita omat isovanhemmat ja heidänkin isovanhempansa lauloi aikanaan lapsesta asti. Ja perinne elää ajan mukana uusien virsien myötä, joista osa jää toivottavasti tulevienkin sukupolvien käyttöön.
Onko lestadiolaisillakin käsitys oman (s.o. oikean) uskon periytyvyydestä?
Muistan, kun olin Vapaakirkossa, siellä vapaakirkolliset suvut ja perheet nauttivat erityistä arvonantoa.
Tämä sai minut epäilemään koko lahkoa.
Tiedättehän; alhaalta(!) pelastettu suuri syntinen (murhamies, juoppo jne) saa näkyvyyttä, mutta se on lähinnä jäsenkalastelua. Vapaakirkolliset suvut ovat vanhemmistoissa ja "ylipappeja".
Lieneekö sama touhu lestoilla?
Onko muualtamuuttanut, tavallinen uskova samanarvoinen?
Tokihan paikkakunnalla on tietyt suvut, joihin luotetaan. Tää pätee ihan ei-uskovien kesken työpaikoillakin.
Mutta kyllä niin vapaissa suunnissa kuin maallisissa työpaikoissa pääsee ulkopuolisetkin, kun osoittautuvat vakaaksi ja hyväksi tyypiksi.
-Yhteiskristillinen
Tämmöinen uskovien ihmisten eriarvoistaminen ei ole kristillistä. Ei todellakaan.
Ymmärrän tai ainakin luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Olen itsekin joissakin vapaissa suunnissa käydessä kärsinyt ulkopuolisuudesta, tai no, se ehkä riippuu kaupungista. Joissakin solahtaa paremmin porukkaan kuin toisissa.
Välillä joku raitistunut pultsari saa puheenvuoron, mutta muutoin se pyörii tiettyjen henkilöiden voimin.
Mutta tarkoitan että oli se maallinen tai kristillinen instanssi, niin sellaiset vakaat ja monipolviset suvut kannattelee usein sitä hommaa. Rauhalliset ja osallistuvat vanhemmat opettavat lapsensakin samaan vastuunkantoon.
Mutta toki Jumala ei katso siihen, onko hyvää ja arvostettua sukua, ja kuoleman jälkeen katsotaan oikeasti, kuka oli Jeesukselle uskollinen ja rakasti Häntä, ja kuka ei. Se Jeesukselle uskollinen voikin olla töksähtävä, aspergermainen ja ei-niin-pidetty ihminen seurakunnassa. Toki Raamatussa mainittu Hengen hedelmien lista (ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys jne) velvoittaa häntäkin.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Raamatussa ei tarvitse puhua mistään hartaasta tunnelmasta, vaan se kumpuaa suomalaisesta mielenmaisemasta ja perinteestä. Siinä on jotain erityistä kun saa yhtyä lauluihin, joita omat isovanhemmat ja heidänkin isovanhempansa lauloi aikanaan lapsesta asti. Ja perinne elää ajan mukana uusien virsien myötä, joista osa jää toivottavasti tulevienkin sukupolvien käyttöön.
Onko lestadiolaisillakin käsitys oman (s.o. oikean) uskon periytyvyydestä?
Muistan, kun olin Vapaakirkossa, siellä vapaakirkolliset suvut ja perheet nauttivat erityistä arvonantoa.
Tämä sai minut epäilemään koko lahkoa.
Tiedättehän; alhaalta(!) pelastettu suuri syntinen (murhamies, juoppo jne) saa näkyvyyttä, mutta se on lähinnä jäsenkalastelua. Vapaakirkolliset suvut ovat vanhemmistoissa ja "ylipappeja".
Lieneekö sama touhu lestoilla?
Onko muualtamuuttanut, tavallinen uskova samanarvoinen?
Tokihan paikkakunnalla on tietyt suvut, joihin luotetaan. Tää pätee ihan ei-uskovien kesken työpaikoillakin.
Mutta kyllä niin vapaissa suunnissa kuin maallisissa työpaikoissa pääsee ulkopuolisetkin, kun osoittautuvat vakaaksi ja hyväksi tyypiksi.
-Yhteiskristillinen
Ei, usko on omakohtainen, se ei voi periytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "
Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.
Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" Tässä yhdessä lauseessa on Isä, Poika, Pyhähenki.Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.
En ole koskaan kuullutkaan että kolminaisuusopin hyväksyminen on pelastuksen edellytys. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On voitu käsitellä tässä ketjussa jo tämä asia. Mutta miksi ihmeessä Jumala kaikista maailman kolkista valitsisi jonkun pohjoismaalainen Lars Leevin johdattamaan seuraajansa taivaaseen? Mihin ne kaikki muut sukupolvet ennen sitä ovat päätyneet?
En ymmärrä miten lestadiolaiset voivat ottaa itsensä vakavasti?
Uskovaisina he ovat vähän hölmöjä, mutta se anteeksi annettakoon.
Laestadius tuli uskoon Lapin Marian kautta, joka puolestaan tuli uskoon jonkun toisen uskovan kautta jne. Lestadiolaiset uskovat, että tämä uskovien ketju ulottuu aina apostoleihin (tai ehkä johonkin muuhun Jeesuksen alkuperäiseen seuraajaan?) asti.
Mä sitten niiiin inhoan suksessio-ajatusta. Katolinen kirkko väittää samaa, että heillä on katkeamaton opillinen ketju apostoleihin ja varmaan Aatamiin asti...hohhhoijjaa.
Ei se, että mä nyt kerron seurakunnassa olevalle Pirkko-Liisalle oikeasta opista ja se kertoo 30 vuoden päästä Seppo-Nyyrikille miten uskotaan oikein, tarkoita että se oppi säilyis samana vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen.
Eihän nykylestadiolaisetkaan toteuta Lestadiuksen tai Lutherin ajatuksia sellaisenaan, joten kappas, muutosta tapahtuu opissa aina.
Raamatussa on ajanjaksoja joissa ei välttämättä ole KETÄÄN elävää uskovaa missään. Israelilaisetkin löysivät Babylonian pakkosiirtolaisuudessa jotkut pölyttyneet Mooseksen lain pergamentit ja oli huuli pyöreenä, että "mehän ei olla pitkään aikaan muuten älytty tehdä niinkuin Mooses ja Jumala käskee."
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Mutta Raamatussa ei sanota noin, että vain yhden nimetyn ryhmän synninpäästö olisi ainoa oikea. Eli tuo perustelu on ihan omaa keksintöä.
Kirkon messussa on yleinen synnintunnustus, jonka jälkeen pappi lausuu synninpäästön sanat. Outoa että et tiennyt tätä?
Tää on mielenkiintoinen kuvio. Lestadiolaiset kelpuuttaa vain omansa julistamaan syntejä anteeksi, mutta missä Jeesus muka sanoo että vain joku täydellisen oikeaoppinut (jos lestadiolaiset nyt ees on sitä) saa julistaa synnit anteeksi? Ei sellaista ole Raamatussa.
Mitä jos tämän ketjun lestadiolaissiskot saa synninpäästöjä salajuopolta papilta tai papilta, joka paljastuu p*dariksi myöhemmin? Silti tuutte Suviseuroilta onnellisina, intoa uhkuen ja puhutte kuinka Herra antoi synnit anteeksi.
Mä vastustan esim.leipäpappeutta hyvin voimakkaasti, nollatoleranssilla. Mutta mulle olisi leipäpappi riittänyt vihkimään mut ja puolisoni avioliittoon, koska tärkeintä on se, että mä ja mieheni halusimme avioitua Jumalan kasvojen edessä ja me olimme tosissamme. Jumala näki sen.
En ole sakramenttiuskova ja en edes tykkää sanasta ja käsitteestä "sakramentti", mutta on sillä toimituksellakin merkitystä.
Kyllähän te otatte niinkin olennaisen jutun vastaan kuin lapsikasteen, vaikka sitä on toimittamassa väärän kasteopin lanseeraajan eli Lutherin innostama, osittain harhaoppinen pappi.
Paavali kuuli joistakin veljistä jotka julisti evankeliumia kateudesta ja riidanhalusta, ilmeisesti halusivat peitota apostolit ja kilpailla heidän kanssaan. Mitä sanoi Paavali? Lestadiolaislogiikalla sellaiset ei olisi saanut julistaa.
Mutta Paavali sanoi "mitäpä tuosta, kunhan evankeliumia jollakin tapaa (tai tavalla tai toisella) julistetaan!"
-Yhteiskristillinen
Millaisen väärän kasteopin juuri Luther lanseerasi? Eihän hänen kasteoppinsa olennaisesti katolisen kirkon kasteopista eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Kuvitteletko oikeasti, ettei luterilaiset osaisi ylistää Jumalaa? Ettei vaan olisi niin, että sinun käsityksesi ylistyksestä on kovin rajoittunut. Luterilaisessa virsikirjassakin on nimittäin osasto, jonka nimi on "Kiitos ja ylistys". Onko ylistysvirsien laulaminen sinusta oikeaa ylistystä vai ei?
Kyllä mä luterilaisen penkkiä oon kuluttanu ainakin 35 vuoden ajan, kunnes aloin ajautua siitä poispäin. Olen laulanut kirkossa kuorossa Pekka Simojoen messua, Jaakko Löytyn kanssa, sitten gospel-messuja.
Olen laulanut penkissä varoittavaa "Joutukaa sielut on aikamme kallis" -virttä, Siionin virsiä kuin iloista gospelia. Tunnen siis jonkun verran kirkon musiikillista "kattausta."
Pelkkä "harras tunnelma" on eri asia kuin Jumalan rauha+Paavalin kehottama järjestys seurakunnan kokoontumisissa.
Paavali kehottaa antamaan Jumalan viedä kokousta, sitä että armolahjat toimisi ja että jokainen voi spontaanisti tuoda Hengeltä saaman ilmoituksen.
Mutta se kaikki pitää tapahtua järjestyksessä ja rauhassa. Se EI tarkoita ennalta opittuja liturgioita, vaan...no, lukekaa se Paavalin kuvaus.
Tää on vaikee selittää, mutta tärkeintä ei ole musiikki, vaan miten antautuneita sen seurakunnan väki on Jeesukselle. Onko tilaisuudessa Jumalan pyhyys vai ei, oli se sitten rauhallinen tai iloisempi tilaisuus.
On kauheeta kattoa ylistävää nuorisokuoroa jotka miettii selkeesti jotain ihan muuta kuin laulunsa aihetta, tai katsella papin laahustamista kynttilän sytyttämisineen ja muotomenoineen kuin näytelmässä.
Jos Jumala ei ole läsnä niin että ilma on sakea ja sitä voisi kuin veitsellä leikata, niin kokousmenot on vaan psyykestä kumpuavia.
-Yhteiskristillinen
Kyllä sakea ilmakin voi psyykestä kummuta. Etkä voi tietää, mitä sen laahustavan papin mielessä liikkuu, voihan hän vaikka palavasti rukoilla kirkkokansan puolesta ihan hengessä ja totuudessa. Ja kyllä luterilaisen kirkon nuorisokuorokin voi laulaa täydestä sydämestä ylistyslauluja.
Joten eipäs nyt ylennetä nk vapaiden suuntien ylistysmenoja muiden yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Raamatussa ei tarvitse puhua mistään hartaasta tunnelmasta, vaan se kumpuaa suomalaisesta mielenmaisemasta ja perinteestä. Siinä on jotain erityistä kun saa yhtyä lauluihin, joita omat isovanhemmat ja heidänkin isovanhempansa lauloi aikanaan lapsesta asti. Ja perinne elää ajan mukana uusien virsien myötä, joista osa jää toivottavasti tulevienkin sukupolvien käyttöön.
Onko lestadiolaisillakin käsitys oman (s.o. oikean) uskon periytyvyydestä?
Muistan, kun olin Vapaakirkossa, siellä vapaakirkolliset suvut ja perheet nauttivat erityistä arvonantoa.
Tämä sai minut epäilemään koko lahkoa.
Tiedättehän; alhaalta(!) pelastettu suuri syntinen (murhamies, juoppo jne) saa näkyvyyttä, mutta se on lähinnä jäsenkalastelua. Vapaakirkolliset suvut ovat vanhemmistoissa ja "ylipappeja".
Lieneekö sama touhu lestoilla?
Onko muualtamuuttanut, tavallinen uskova samanarvoinen?
Tokihan paikkakunnalla on tietyt suvut, joihin luotetaan. Tää pätee ihan ei-uskovien kesken työpaikoillakin.
Mutta kyllä niin vapaissa suunnissa kuin maallisissa työpaikoissa pääsee ulkopuolisetkin, kun osoittautuvat vakaaksi ja hyväksi tyypiksi.
-Yhteiskristillinen
Ei, usko on omakohtainen, se ei voi periytyä.
Tietysti, siitä olen samaa mieltä. Mutta harvoin vapaissa suunnissa ne palvelutehtävässä olevat aikuiset lapset "eikkareita" onkaan, koska niissä seurakunnissa ei noin vain ei-uskovat pääse aktiivitehtäviin.
Siis ei-uskovia lapsia on uskovillakin vanhemmilla, mutta ei ne seurakunnan penkistä löydykään.
(Pelastumattomat lapset ja nuoret saattaa vielä pyöriä vapaissa suunnissa hengailumielessä)
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan? "
Heti Raamatun alussa on Jumala, Henki, Poika.
Luukkaan evankeliumi:
3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt" Tässä yhdessä lauseessa on Isä, Poika, Pyhähenki.Eihän tuossa sanota mitään siihen viittaavaakaan, että kolminaisuusopin hyväksyminen olisi pelastumisen edellytys.
En ole koskaan kuullutkaan että kolminaisuusopin hyväksyminen on pelastuksen edellytys. Ei ole.
Lue Athanasioksen uskontunnustus. Siinä se sanotaan suoraan. Epäsuoremmin apostolinen ja Nikean tunnustus sanovat saman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ap:n kysymykseen sanoisin, että seurakunnassa voi olla vain yhdenlainen uskonymmärrys. Sen täytyy olla Raamatun mukainen. Siksi eri tavalla uskovien ei voi ajatella olevan tätä ”samaa joukkoa”.
”Usko on aina henkilökohtainen. Toisen uskolla ei voi päästä taivaaseen. Kaikilla elävässä uskossa olevilla on kuitenkin samanlainen usko. Tämä on mahdollista siksi, että usko on Jumalan lahja.”
https://www.paivamies.fi/neodirect/6/42/22264?t=Uskon-vastakohta-on-epa…
Ettehän te lestadiolaisetkaan ole aina samalla tavalla ajattelevia.
Mutta eri painotuksia saa olla! Esim.Korintin seurakunta oli erilainen kuin vaikka Rooman, ja varmasti tulee kulttuurisia eroja myös. Enkä puhu nyt synnillisistä ominaisuuksista, vaan esim.alueellisista eroista.
Yksi lähetystyön suurimpia virheitä on satojen vuosien ajan ollut muokata afrikkalaisista kristityistä länsimaisia. Eli Afrikassa veisattu virsiä naama surkeana ja hiihdetty jumalanpalveluksessa kuin hidastetussa filmissä - eijei, silloin runnotaan afrikkalaisen kulttuurin hyvien piirteiden, eli iloisuuden yli.
Mutta ydinopin, pelastavien kohtien tulee olla kaikkialla samat.
-Yhteiskristillinen
Minä pidän yhtä suurena virheenä sitä, että suomalaisista koitetaan tehdä afrikkalaisia tuomalla kirkkoihin gospelia yms. Ja vielä paljon suurempana virheenä pidän sitä, että virsiä ja perinteistä liturgiaa väheksytään tuolla tavalla kuin sinä. Eihän virsiä veisata naama surkeana eikä jumalanpalveluksissa hiihdetä kuin hidastetussa filmissä, vaan kirkossa on harras tunnelma.
Missäpäin Raamattua löytyy "harras tunnelma"? Siis Jumala antaa yliluonnollisen rauhan, mutta harras tunnelma ei ole ihan sama asia, vaan jotain suomalaisten vaatimusta. Harras tunnelma saattaa olla täysin psykologista, kun pappi puhuu verkkaisesti ja kukaan ei liikahdakaan. Tai on rauhallinen virsi ja kanttori polkee urkuansa.
Hmm, sitten pidät varmaan kuningas Daavidia jonain huonona esimerkkinä, hän kun karkeloi ylistystanssia kaikin voimin niin, että eukkonsakin moitti? :)
Tai ylistyspsalmit?
Siis, mun mielestä on hyvä kuunnella erilaisia hengellisiä lauluja. Gospelia, ylistystä, surumielistä ja rauhallista hengellistä musiikkia (mm.virsiä). Erilaisiin elämän tilanteisiin.
Ymmärrän, jos suomalaiseen sielunmaisemaan ei ylistys oikein sovi.
Mutta yks asia luterilaisessa kirkossa on melkein rikos: Herraa hyvää kiittäkää -virren sävel!
Siis sitä on nykyisin onneks iloisempikin versio, mutta mun lapsuudessa laulettiin sillä surumielisellä sävelelellä, kuin hautajaisissa..."Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää..." niin, että hyvä ettei testamenttiansa alkanut jo jokainen sorvaamaan. Ihmettelin tätäkin lapsena: sanat ja sävel ristiriidassa keskenään.
-Yhteiskristillinen
Kuvitteletko oikeasti, ettei luterilaiset osaisi ylistää Jumalaa? Ettei vaan olisi niin, että sinun käsityksesi ylistyksestä on kovin rajoittunut. Luterilaisessa virsikirjassakin on nimittäin osasto, jonka nimi on "Kiitos ja ylistys". Onko ylistysvirsien laulaminen sinusta oikeaa ylistystä vai ei?
Kyllä mä luterilaisen penkkiä oon kuluttanu ainakin 35 vuoden ajan, kunnes aloin ajautua siitä poispäin. Olen laulanut kirkossa kuorossa Pekka Simojoen messua, Jaakko Löytyn kanssa, sitten gospel-messuja.
Olen laulanut penkissä varoittavaa "Joutukaa sielut on aikamme kallis" -virttä, Siionin virsiä kuin iloista gospelia. Tunnen siis jonkun verran kirkon musiikillista "kattausta."
Pelkkä "harras tunnelma" on eri asia kuin Jumalan rauha+Paavalin kehottama järjestys seurakunnan kokoontumisissa.
Paavali kehottaa antamaan Jumalan viedä kokousta, sitä että armolahjat toimisi ja että jokainen voi spontaanisti tuoda Hengeltä saaman ilmoituksen.
Mutta se kaikki pitää tapahtua järjestyksessä ja rauhassa. Se EI tarkoita ennalta opittuja liturgioita, vaan...no, lukekaa se Paavalin kuvaus.
Tää on vaikee selittää, mutta tärkeintä ei ole musiikki, vaan miten antautuneita sen seurakunnan väki on Jeesukselle. Onko tilaisuudessa Jumalan pyhyys vai ei, oli se sitten rauhallinen tai iloisempi tilaisuus.
On kauheeta kattoa ylistävää nuorisokuoroa jotka miettii selkeesti jotain ihan muuta kuin laulunsa aihetta, tai katsella papin laahustamista kynttilän sytyttämisineen ja muotomenoineen kuin näytelmässä.
Jos Jumala ei ole läsnä niin että ilma on sakea ja sitä voisi kuin veitsellä leikata, niin kokousmenot on vaan psyykestä kumpuavia.
-Yhteiskristillinen
Kyllä sakea ilmakin voi psyykestä kummuta. Etkä voi tietää, mitä sen laahustavan papin mielessä liikkuu, voihan hän vaikka palavasti rukoilla kirkkokansan puolesta ihan hengessä ja totuudessa. Ja kyllä luterilaisen kirkon nuorisokuorokin voi laulaa täydestä sydämestä ylistyslauluja.
Joten eipäs nyt ylennetä nk vapaiden suuntien ylistysmenoja muiden yläpuolelle.
Kyllä mulle kymmenet vuodet kirkon penkissä ja vertailu vapaisiin suuntiin osoitti, missä Jumala toimii voimakkaasti, ja missä haaleasti.
Johan se luterilaisen olemus "kirkon seinät on laajat ja avarat" latistaa Jumalan pyhyyden. Ei Jumala kaikkea sulata.
On kuin ois Mehukatti jossa on 1/10000 laimennussuhde :D
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
En ole itse allekirjoittanut tuota vaatimusta tai ole muutenkaan uskovainen. Kuitenkin uskoisin sen perustuvan ajatukseen siitä, että kolminaisuusoppi olisi Raamatun sisällöstä välttämättömästi johdettava johtopäätös. Tällöin Raamatun sisältöä ei voisi johdonmukaisesti hyväksyä ja kolminaisuusoppia samalla kieltää.
Ei vakuuta. Raamatun mukaan taivasten valtakunta on lasten kaltaisten, eikä lapset harrasta kovinkaan syvällistä raamatuntutkiskelua.
Kasva aikuiseksi jo . Vertauskuvista .
Miksei Raamatussa puhuta kolminaisuudesta kertaakaan suoraan ja selkokielellä, jos sen omaksuminen olisi ehdottoman välttämätöntä? Luulisi, että niin tärkeästä asiasta puhuttaisiin selvästi edes jossain kohdassa, kun Raamattuun kuitenkin kuuluu liuta sukuluetteloja ja paljon muuta sellaista, jonka hengellistä antia on vaikea ymmärtää.
Kuinka moni edes kykenee lukemaan koko Raamatun niin, että hän pystyy päättelemään siitä että kolminaisuusopin on pakko olla totta?
Se oppi on Raamattuakin vanhempi. Miksi pitäisi pitäytyä vain Ramatussa? Miksei uskontunnustuksilla ole väliä?
Alue: Aihe vapaa
Koita jo vihdoin ymmärtää, ettei lestadiolaisuudessa ole kyse oikeaoppisuudesta vaan oikeasta uskomisesta. Lestadiolaiset eivät siis jaottele uskovia oikeaoppisiin ja muihin, vaan heidän mukaansa oikea oppi on seurausta todellisesta uskosta.