Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Aivan. Vl-väki varmaan itse ylläpitää ajatusta yksinkertaisesta uskosta, mutta tässäkin ketjussa nähty raamatunlauseiden ruotiminen on merkki siitä, että on paljon mutkia uskontiellä. Ja minulla on se käsitys, että koska uskominen on monimutkaista, niin Raamattuakin olisi hyvä vain puhujien ym. tietäjien tulkita, ettei tuli maallikoiden vääriä ymmärryksiä. 

Papit ovat parhaita tulkitsijoita. 

 

Maallikkosaarnaajien tulkinnat voi olla mitä sattuu, kuten se "ei tässä raamatuita tarvita" - tyyppi. Ja kun opeteaan, että seurapuheet ovat tärkeämpiä kuin omatoiminen raamatun lukeminen, niin ollaan kyllä niin harhateillä ja kaukana raamatun opeista. 

Itse olen aina tykännyt nimenomaan maallikkojen tulkinnoista. Ne ovat syvällisiä.

Ovatko? Eivätkö juuri maallikkopuhujien omituiset tulkinnat johtaneet 70- ja 80-lukujen kammottaviin hoitokokouksiin. 

Yleistät tuon kaikkiin puhujiin.

Mutta eipä yksikään puhuja noussut vastustamaan sitä hulluutta, vaan myötäilivät mukana. 

Kävin aikoinani etnisten vanhoillislestadiolaisten sivustolla muutamia kertoja. Itse en ole ns. etninen, vaan sain ulkopuolelta parannuksen armon.

Etnisten palstalla oli erittäin kolkko ja kylmä ilmapiiri. Hyytävä. En tunnistanut elävää uskoa siellä. Se on eriseura.

Mutta kuitenkin eräs kirjoitus jäi mieleeni.

Joku oli kirjoittanut historiaa tällaisesta miehestä kuin Heikki Saari.

Käsitin, että hän toiminnallaan saattoi uskovaisia pelon ja kauhun valtaan. Luultavasti myös puhujia.

Pelottava ihminen. Hänet lopulta erotettlln puhujan virasta 

Kuka tietää tästä Heikki Saaresta enemmän?

Oliko hänellä jokin osuus näissä hoitokokouksissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun pappi sanoi, eivät he teitä vihaa, vaan Kristusta teissä. Se viha ei niinkään kohdistu uskovaisen ihmisen persoonaan, vaan Kristukseen hänessä.

Meitä vihataan kaikkein eniten. Sekin on merkki, että vl - usko on oikea usko.

Itseäni ei viha eikä pilkka haittaa. Se on kristityn osa täällä ajassa ja todistus oikeasta uskosta.

Raamatussa sanotaan monessakin kohtaa tuo uskovaisten vihaaminen. Mutta ei siellä sanota mitä uskovaisten porukkaa vihataan, vaan että uskovaisia ylipäätään. 

 

Että ihan pitää kilpailla siitä ketä vihataan eniten, huoh! 

Tämäkin todistaa, että piru on ollut taas sitä raamattua lukemassa. 

Funtsi kaikkia kristillisiä uskontokuntia Suomessa.

Uskon, että suvaitset kaikkia muita kyllä edes jotenkuten, mutta yksi on joka herättää raivoa.

Se on vanhoillislestadiolainen usko.

Näin se on. Näin on aina ollut ja näin setulee olemaan maailmanloppuun asti.

Se on surullista, koska haluamme että kaikki ihmiset pääsisivät taivaaseen.

Voi ollakin ja syykin on sinullekin varmasti kerrottu moneen kertaan. Muut ryhmät, joihin viittaat, eivät kuulu samaan kirkkoon kuin te taas puolestanne kuulutte. Ja samaan aikaan julistatte sitä omaa totuuttanne ja julistatte muut harhaoppisiksi ja armosta osattomiksi. Kaikki muut, piispoja myöten.  Tervehdittekin eri tavalla kaikkia muita. 

Jos taas puhut muista kirkon herätysliikkeistä,  niin oppi on sama, vaikka on joitain painotuseroja. 

 

Ihan tahallanne siis kaivatte "verta nenästänne" ja sitten itkette, että voi ei, yhyy,  miksi meistä ei tykätä. No siksi.

Ev.lut. kirkon muilla herätysliikkeillä ei todellakaan ole täysin sama oppi. Körtit on nykyään sateenkaarimyönteistä sakkia, joille naispappeus on itsestäänselvyys ja puheet henkilökohtaisesta uskosta miltei kauhistus. Osa vitoslaisista puolestaan korostaa edelleen uskonratkaisun tekemistä niin paljon, että ei-uskovan leima lyödään herkästi otsaan jos joltain puuttuu selvä kokemus siitä, että hän tuli uskoon juuri yhtenä tiettynä hetkenä. Voisin sanoa paljon muutakin, mutta kokonaan oma lukunsa on rukoilevaiset, joista moni luterilainen seurakunta-aktiivikaan ei tiedä juuri mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.

Pitääkö ne synnit saada uudestaan anteeksi, kun ihminen tekee syntiä jatkuvasti. Viime sunnuntaina sain synnit anteeksi, mutta nyt on tullut uutta. Jos vaikka kuolen tänään, niin joudunko helvettiin, kun näitä uusimpia ei ehtinyt kukaan julistaa anteeksi.

Uskovaisella on kaikki synnit anteeksi koko ajan.

Jeesus kuitenkin kehotti meitä pesemään toistemme jalkoja, eli käyttämään evankeliumia jatkuvasti uskon hoitamiseksi. Hoitamaton usko kuolee.

Miksi niitä syntejä sitten pyydetään ja annetaan anteeksi, jos ne kerta on koko ajan anteeksi annetut? 

Täysin epäloogista taas. 

Koska meissä on perisynti hautaan asti. Lue Paavalin kirjeitä. Muista myös mitä Juudas teki.

Muista esim. Daavid.

Etkö lue ollenkaan Jumalan Pyhää Sanaa?

Minä luen,enkä ole vieläkään löytänyt Raamatusta mainintaa vl-liikkeestä. Siitä ei siis tarvitse välittää pätkääkään vertaa :D

Mistä muista uskonnollisista liikkeistä olet löytänyt mainintoja? Katolisista? Ortodokseista? Luterilaisista? Anglikaaneista? Metodisteista? Presbyteereistä? Baptisteista?

Jehovan todistajista. Raamatuissa sanotaan Jeesuksen seuraajia kristityiksi, joita Jehovan todistajat on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisia on suomalaisistakin vain noin 2% ja maailman väestöstä lestadiolaisten osuus on minimaalinen. Miksi jumala pelastaisi vain näin pienen osuuden ihmisistä ja nekin vain pääosin Suomesta tai muista Pohjoismaista?

Jeesus puhuu tästä Vuorisaarnassa:

Matteus 7:13–14

“Menkää sisälle ahtaasta portista. Sillä avara on portti ja lavea on tie, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät. Mutta ahdas on portti ja kapea on tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Jokainen lapsi syntyy tähän maailmaan uskovaisena. Kaikki lapset, jotka kuolevat lapsuususkossaan, pääsevät taivaaseen. 
Tällä hetkellä herätyksen ajat ovat Aasiassa. Afrikassa on jo sellaisia rippikouluikäisiä, jotka ovat olleet uskovaisia koko ikänsä, eli siellä herätys on ollut yli 10 vuotta sitten. 
”Euroopassa lähetysseuroja järjestetään Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Latviassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä/Ranskassa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa. Afrikassa kohdemaita ovat Ghana, Gambia, Guinea, Kenia, Ruanda, Senegal, Sierra Leone ja Togo. Seuroja järjestetään myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ecuadorissa sekä Pakistanissa.”

Ihanko tosissaan väität, että kaikista maailman kristityistä vain pieni lestadiolaisuusjoukko pelastuisi? Lestadiolaisilta on tainnut unohtua kristinuskon tärkein oppi eli armo.

Armo on tarjolla ohan kaikille. Valitettavan moni sen ylenkatsoo. Usko on lahja, joka pitää ottaa vastaan lapsen lailla:

-Kiitos!!!

Tässäkin ketjussa moni haluaa ottaa sen vastaan, mutta kuten aikuinen lahjan vastaan ottaa:

-järki mukana

-”en minä tätä olis tarvinnu”

-”mulla on jo tämmönen”

-”ei oo tälle käyttöä”

-”apua, pitää keksiä joku vastalahja (omat teot)”

Jne.

Jumalan armo on sama kuin vaimonpieksäjän armo. Lupaan olla aiheuttamatta kärsimystä, koska tottelet. Ja jotkut pitävät tuota kauniina asiana. Sairasta.

Samaa ajattelen. Millainen "rakkaus" on ehdollista rakkautta? Usko noin ja tee näin, tottele, niin sitten sinut pelastan. Muuten heidät sut helvettiin ja kärsi vaikka ikuisesti.  

 

Että semmoinen "Taivaan isi".

 

Kuka tahansa ihmisvanhempikin pystyy parempaan. Rakastaa lapsiaan aina ja ehdoitta ja aina toivoo heille kaikkea parasta, tekivät he mitä vain ja vaikka sanoisivat vihaavansa. 

 

Ja vielä sekin paradoksi, että jos uskoo Jumalan antaneen ihmiselle älyn ja järjen, niin rangaistus toisaalta uhkaa sitä, joka uskaltaa järkeään käyttää. 

 

Ehei, ei tule kauppoja. 

Oletko koskaan tutustunut ortodoksien käsitykseen Jumalasta? 

En ole, miten se tuosta poikkeaa?

Olen eri, mutta eräs ääriluterilaisuudesta ortodoksiksi kääntynyt teologian tohtori on kirjoittanut ortodoksisesta jumalankuvasta hyvin: https://palasia.net/2026/04/09/ortodoksisuuden-valoisuus/

Kirjoitus on lyhyt ja ytimekäs, mutta koska kaikki ei kuitenkaan klikkaa linkkiä vaikka kiinnostaisi, kopioin olennaisimman tähän:

"[Ortodoksien jumalankuva] on aivan pohjattoman armollinen ja lempeä. Hyvä kiteyttäjä on tuhlaajapojan isä. Mies, joka tähyilee hulttiopoikansa perään, toimii houkan tavoin juostessaan tätä vastaan ja rikkoo kaikki sopivuuden rajat laittaessaan tälle bileet pystyyn."

"Luterilaisena aikoinaan ihmettelin, kuinka ortodoksit rohkenevat käydä Jumalan eteen omassa vanhurskaudessaan, kun ortodoksit eivät usko siihen, että kristityille luettaisiin hyväksi jonkin sortin vierasvanhurskaus. Voin nyt paljastaa ortodoksien salaisuuden: rohkeus löytyy ortodoksisuuden opettamasta Jumalasta. Me uskomme, että Jumala näkee rikkinäisen ihmisen ja rakastaa ehdoitta. Ilman luterilaisen luettua vanhurskauttakin."

Okei, eli uskovat ortodoksit eivät siis ole Jeesuksen lahjavanhurskauden alaisia? :o

Ihmisen oma "vanhurskaus" on kuin likainen vaate Jumalan edessä. 

 

-Yhteiskristillinen

Jumala on rakastava Isä, joka ei anna likaisten vaatteiden haitata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Aivan. Vl-väki varmaan itse ylläpitää ajatusta yksinkertaisesta uskosta, mutta tässäkin ketjussa nähty raamatunlauseiden ruotiminen on merkki siitä, että on paljon mutkia uskontiellä. Ja minulla on se käsitys, että koska uskominen on monimutkaista, niin Raamattuakin olisi hyvä vain puhujien ym. tietäjien tulkita, ettei tuli maallikoiden vääriä ymmärryksiä. 

Papit ovat parhaita tulkitsijoita. 

 

Maallikkosaarnaajien tulkinnat voi olla mitä sattuu, kuten se "ei tässä raamatuita tarvita" - tyyppi. Ja kun opeteaan, että seurapuheet ovat tärkeämpiä kuin omatoiminen raamatun lukeminen, niin ollaan kyllä niin harhateillä ja kaukana raamatun opeista. 

Itse olen aina tykännyt nimenomaan maallikkojen tulkinnoista. Ne ovat syvällisiä.

Ovatko? Eivätkö juuri maallikkopuhujien omituiset tulkinnat johtaneet 70- ja 80-lukujen kammottaviin hoitokokouksiin. 

Yleistät tuon kaikkiin puhujiin.

Mutta eipä yksikään puhuja noussut vastustamaan sitä hulluutta, vaan myötäilivät mukana. 

Kävin aikoinani etnisten vanhoillislestadiolaisten sivustolla muutamia kertoja. Itse en ole ns. etninen, vaan sain ulkopuolelta parannuksen armon.

Etnisten palstalla oli erittäin kolkko ja kylmä ilmapiiri. Hyytävä. En tunnistanut elävää uskoa siellä. Se on eriseura.

Mutta kuitenkin eräs kirjoitus jäi mieleeni.

Joku oli kirjoittanut historiaa tällaisesta miehestä kuin Heikki Saari.

Käsitin, että hän toiminnallaan saattoi uskovaisia pelon ja kauhun valtaan. Luultavasti myös puhujia.

Pelottava ihminen. Hänet lopulta erotettlln puhujan virasta 

Kuka tietää tästä Heikki Saaresta enemmän?

Oliko hänellä jokin osuus näissä hoitokokouksissa?

Joo, hän oli niissä vahvasti mukana, ehkä jopa ”päämoottorina”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos kristityn, hinduperheen tai satanistiperheen lapsi kuolee, hän pääsee Taivaaseen. 

Mutta ei sen takia että uskoisivat Jeesukseen, vaan koska ovat vastuullisen iän alapuolella (älkää kysykö milloin se vastuullisuus alkaa).

 

-Yhteiskristillinen

Sinähän ajattelet tuossa samoin kuin lestadiolaiset. Kiva jos löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Pitää sitä edes jossain asioissa ajatella samalla lailla kun kerta samaan taivaaseen ollaan menossa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. "

 

Kun koko luomakunta huokaa turmeluksen orjuudessa ja odottaa Jumalan lasten vapautusta, niin kyllä Jumalan kuvaksi luotu ihminen on alusta asti  kuuluva samaan Jumalan tuntevien joukkoon.

Johannes 1:12 

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille jotka uskoivat häneen."

Mistä tiedät etteikö vauva  ottaisi Jumalaa tietoonsa, hän on Jumalan lähettämä maailmaan. Lasten enkelit näkevät Jumalan .

Tiedän tuon Sananpaikan, mutta siinähän sanotaan, että enkelit näkevät Jumalan, eivät välttämättä lapset. 

Tiedän tuttujakin lapsia jotka on nähneet Jeesuksen ja enkeleitä, mutta suurin osa ei ole. 

 

-Yhteiskristillinen

Tarkoittaa että lapset ovat Jumalan ilmapiirissä / suojeluksessa. Yhteydessä enkelitjumalalapset.

Eivät lapset ole sen enempää suojeluksessa kuin aikuiset. Jos lentokone tippuu alas, niin siinä kuolee aikuisten lisäksi myös lapset. Sodassa kuolee lapsia jne.ja vielä 100-150 vuotta sitten lapsikuolleisuus oli suurempaa.

 

-Yhteiskristillinen

Keskustelu alkoi siitä tunteeko vastasyntyneet Jumalan.

Oletko nähnyt vastasyntyneiden hymyilevän sun ohi ja kurkottavan kädet ojossa jotakuta näkymätöntä kohti? Sellaisia kerrotaan olevan joskus aniharvoin, mutta se on hyvin harvinaista. 

Mitähän seuraavaksi keksit?

 

-Yhteiskristillinen

Kerrataan: Kasvatustieteissä on päädytty siihen että sylivauvat ovat Jumalaan uskovia luonnostaan. Koko luomakunta huokaa turmeluksen orjuudessa, odottaen Jumalan lasten vapautusta. Kun mäntykin huokaa ,niin miksei  Jumalan kuvaksi luotu ihminen tunnistaisi lähtökohtaansa ja luojaansa. ?

Ei hänen tarvitse näkyjä nähdä aistiakseen  sen.

Oletko nyt aivan rehellinen siitä mitä tieteessä on havaittu ja mitä ei? Vai etkö ymmärrä mitä on tutkittu ja mitä on havaittu ja mitä ei ole edes tutkittu? 

Miksi on vaikea uskoa vastasyntyneen uskoon.

2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki.
2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä 

Miten vastasyntyneen uskoa on tieteellisesti tutkittu? Saati moraalia, jota lainauksesi koskevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. "

 

Kun koko luomakunta huokaa turmeluksen orjuudessa ja odottaa Jumalan lasten vapautusta, niin kyllä Jumalan kuvaksi luotu ihminen on alusta asti  kuuluva samaan Jumalan tuntevien joukkoon.

Johannes 1:12 

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille jotka uskoivat häneen."

Mistä tiedät etteikö vauva  ottaisi Jumalaa tietoonsa, hän on Jumalan lähettämä maailmaan. Lasten enkelit näkevät Jumalan .

Tiedän tuon Sananpaikan, mutta siinähän sanotaan, että enkelit näkevät Jumalan, eivät välttämättä lapset. 

Tiedän tuttujakin lapsia jotka on nähneet Jeesuksen ja enkeleitä, mutta suurin osa ei ole. 

 

-Yhteiskristillinen

Tarkoittaa että lapset ovat Jumalan ilmapiirissä / suojeluksessa. Yhteydessä enkelitjumalalapset.

Eivät lapset ole sen enempää suojeluksessa kuin aikuiset. Jos lentokone tippuu alas, niin siinä kuolee aikuisten lisäksi myös lapset. Sodassa kuolee lapsia jne.ja vielä 100-150 vuotta sitten lapsikuolleisuus oli suurempaa.

 

-Yhteiskristillinen

Keskustelu alkoi siitä tunteeko vastasyntyneet Jumalan.

Oletko nähnyt vastasyntyneiden hymyilevän sun ohi ja kurkottavan kädet ojossa jotakuta näkymätöntä kohti? Sellaisia kerrotaan olevan joskus aniharvoin, mutta se on hyvin harvinaista. 

Mitähän seuraavaksi keksit?

 

-Yhteiskristillinen

Kerrataan: Kasvatustieteissä on päädytty siihen että sylivauvat ovat Jumalaan uskovia luonnostaan. Koko luomakunta huokaa turmeluksen orjuudessa, odottaen Jumalan lasten vapautusta. Kun mäntykin huokaa ,niin miksei  Jumalan kuvaksi luotu ihminen tunnistaisi lähtökohtaansa ja luojaansa. ?

Ei hänen tarvitse näkyjä nähdä aistiakseen  sen.

Oletko nyt aivan rehellinen siitä mitä tieteessä on havaittu ja mitä ei? Vai etkö ymmärrä mitä on tutkittu ja mitä on havaittu ja mitä ei ole edes tutkittu? 

Miksi on vaikea uskoa vastasyntyneen uskoon.

2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki.
2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä 

Ja tuoko muka todistaa, että vastasyntyneellä on usko? Salli minun nauraa. 

Vastasyntyneellä ei ole omatuntoa vielä. Se kehittyy kun ymmärrys oikeasta ja väärästä kehittyy. 

Eikä vastasyntynyt pysty ajattelemalla ajattelemaan. Eihän hän edes ymmärrä olevansa erillinen olento äidistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Aivan. Vl-väki varmaan itse ylläpitää ajatusta yksinkertaisesta uskosta, mutta tässäkin ketjussa nähty raamatunlauseiden ruotiminen on merkki siitä, että on paljon mutkia uskontiellä. Ja minulla on se käsitys, että koska uskominen on monimutkaista, niin Raamattuakin olisi hyvä vain puhujien ym. tietäjien tulkita, ettei tuli maallikoiden vääriä ymmärryksiä. 

Papit ovat parhaita tulkitsijoita. 

 

Maallikkosaarnaajien tulkinnat voi olla mitä sattuu, kuten se "ei tässä raamatuita tarvita" - tyyppi. Ja kun opeteaan, että seurapuheet ovat tärkeämpiä kuin omatoiminen raamatun lukeminen, niin ollaan kyllä niin harhateillä ja kaukana raamatun opeista. 

Itse olen aina tykännyt nimenomaan maallikkojen tulkinnoista. Ne ovat syvällisiä.

Ovatko? Eivätkö juuri maallikkopuhujien omituiset tulkinnat johtaneet 70- ja 80-lukujen kammottaviin hoitokokouksiin. 

Yleistät tuon kaikkiin puhujiin.

Mutta eipä yksikään puhuja noussut vastustamaan sitä hulluutta, vaan myötäilivät mukana. 

Kävin aikoinani etnisten vanhoillislestadiolaisten sivustolla muutamia kertoja. Itse en ole ns. etninen, vaan sain ulkopuolelta parannuksen armon.

Etnisten palstalla oli erittäin kolkko ja kylmä ilmapiiri. Hyytävä. En tunnistanut elävää uskoa siellä. Se on eriseura.

Mutta kuitenkin eräs kirjoitus jäi mieleeni.

Joku oli kirjoittanut historiaa tällaisesta miehestä kuin Heikki Saari.

Käsitin, että hän toiminnallaan saattoi uskovaisia pelon ja kauhun valtaan. Luultavasti myös puhujia.

Pelottava ihminen. Hänet lopulta erotettlln puhujan virasta 

Kuka tietää tästä Heikki Saaresta enemmän?

Oliko hänellä jokin osuus näissä hoitokokouksissa?

Heikki Saaresta on tietoa Wikipediassa, mutta kovin paljon ei hoitokokouksiin pureuduta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Saari_(saarnaaja)

Saaresta kerrotaan monen muun asian ohella Srk:n 60-70 -lukuja käsittelevässä historiikissa Myrskyjen keskellä. Sen mukaan hän oli keskeinen hahmo hoitokokouksten taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Aivan. Vl-väki varmaan itse ylläpitää ajatusta yksinkertaisesta uskosta, mutta tässäkin ketjussa nähty raamatunlauseiden ruotiminen on merkki siitä, että on paljon mutkia uskontiellä. Ja minulla on se käsitys, että koska uskominen on monimutkaista, niin Raamattuakin olisi hyvä vain puhujien ym. tietäjien tulkita, ettei tuli maallikoiden vääriä ymmärryksiä. 

Papit ovat parhaita tulkitsijoita. 

 

Maallikkosaarnaajien tulkinnat voi olla mitä sattuu, kuten se "ei tässä raamatuita tarvita" - tyyppi. Ja kun opeteaan, että seurapuheet ovat tärkeämpiä kuin omatoiminen raamatun lukeminen, niin ollaan kyllä niin harhateillä ja kaukana raamatun opeista. 

Itse olen aina tykännyt nimenomaan maallikkojen tulkinnoista. Ne ovat syvällisiä.

Ovatko? Eivätkö juuri maallikkopuhujien omituiset tulkinnat johtaneet 70- ja 80-lukujen kammottaviin hoitokokouksiin. 

Yleistät tuon kaikkiin puhujiin.

Mutta eipä yksikään puhuja noussut vastustamaan sitä hulluutta, vaan myötäilivät mukana. 

Kävin aikoinani etnisten vanhoillislestadiolaisten sivustolla muutamia kertoja. Itse en ole ns. etninen, vaan sain ulkopuolelta parannuksen armon.

Etnisten palstalla oli erittäin kolkko ja kylmä ilmapiiri. Hyytävä. En tunnistanut elävää uskoa siellä. Se on eriseura.

Mutta kuitenkin eräs kirjoitus jäi mieleeni.

Joku oli kirjoittanut historiaa tällaisesta miehestä kuin Heikki Saari.

Käsitin, että hän toiminnallaan saattoi uskovaisia pelon ja kauhun valtaan. Luultavasti myös puhujia.

Pelottava ihminen. Hänet lopulta erotettlln puhujan virasta 

Kuka tietää tästä Heikki Saaresta enemmän?

Oliko hänellä jokin osuus näissä hoitokokouksissa?

Heikki Saaresta on tietoa Wikipediassa, mutta kovin paljon ei hoitokokouksiin pureuduta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Saari_(saarnaaja)

 

Saaresta kerrotaan monen muun asian ohella Srk:n 60-70 -lukuja käsittelevässä historiikissa Myrskyjen keskellä. Sen mukaan hän oli keskeinen hahmo hoitokokouksten taustalla.

P. S. En sanoisi "etnisiä lestadiolaisia" eriseuraksi, koska heitä yhdistää vain lestadiolainen tausta. He eivät pyri muodostamaan miyään opillisesti yhtenäistä joukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tavislapsi tunne Jumalaa. Ei iltarukous ja sellainen myönteinen asennoituminen kristinuskoon vielä tee lapsesta tai aikuisesta uskovaa. 

Muistan ajatelleeni lapsena Jumalasta ja Taivaasta kivasti ja kunnioittaen ja rukoilinkin joitakin asioita alle kouluikäisenä. Mutta Jumala oli vielä niinkuin "pleksin takana". Erillään minusta.

 

Uskoontulossa otin sydämeen Jeesuksen, ja nyt tunnen Hänet henkilökohtaisesti. Hän asuu minussa, vaikka olen tällainen raadollinen ja kiukkupussi ihminen. :)

 

-Yhteiskristillinen

Miten tulit uskoon?

Otin sydämeen Jeesuksen...

Niin varmaan. Olet siis itse tehnyt uskon itsellesi. Ei uskoa oteta. Se saadaan lahjana ja armosta Jumalalta.  

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista hoitokokouksista ja syntien toisilleen tunnustamisesta. 

 

Syntien tulemista valoon on ainakin 3 eri tapaa. Kolmas on hauskin.

 

-Siis Pyhä Henki nostaa omassatunnossa uskovalla asioita jotka vaivaa, ja sitten uskova pyytää ne Jeesukselta anteeksi.

-Uskovat tunnustavat toisilleen syntejä anteeksi, mutta tämä ei ole automaattilitania aina kun kohdataan, vaan siinä on vapaus

-Raamatussa on sana: San.26:26: Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu."

 

Monta kertaa olen kuullut jonkun uppo-oudon matkasaarnaajan saavan Jumalalta tiedon Sanat "täällä on joku jossa on sejase synti, tee parannus". Ilman että sen ihmisen henkilöllisyys paljastuu.

Muistaakseni kaikista voimakkain oli helluntaiherätyksessä Azusa-kadulla, jossa ihminen kun tuli kokouksen ovelle, niin sai niin vahvan Jumalan voiman "seinämän" vastaansa, että hän koki pakottavaa tarvetta kakaista melkein huutaen syntinsä pihalle ja plopsahti uskoon. En muista yksityiskohtia.

 

-Yhteiskristillinen

Nämä esimerkithän on pelkkää psykologiaa. Tuollaisia lauseita on helppo tiputella ihmisjoukossa, että täällä on sellainen ja sellainen ihminen, tee parannut tai että Jeesus haluaa pelastaa sinut nyt.

Lähes takuuvarmasti joka ihmisjoukosta löytyy joku juuri sellainen mainittu ihminen tai jos ei löydykään, muut uskovat, että varmaankin täällä on nyt joku sellainen ja puhe osui juuri jonkun kohdalle. Siksi minusta tuollaiset puheet on yhtä humpuukia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. "

 

Kun koko luomakunta huokaa turmeluksen orjuudessa ja odottaa Jumalan lasten vapautusta, niin kyllä Jumalan kuvaksi luotu ihminen on alusta asti  kuuluva samaan Jumalan tuntevien joukkoon.

Johannes 1:12 

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille jotka uskoivat häneen."

Mistä tiedät etteikö vauva  ottaisi Jumalaa tietoonsa, hän on Jumalan lähettämä maailmaan. Lasten enkelit näkevät Jumalan .

Tiedän tuon Sananpaikan, mutta siinähän sanotaan, että enkelit näkevät Jumalan, eivät välttämättä lapset. 

Tiedän tuttujakin lapsia jotka on nähneet Jeesuksen ja enkeleitä, mutta suurin osa ei ole. 

 

-Yhteiskristillinen

Tarkoittaa että lapset ovat Jumalan ilmapiirissä / suojeluksessa. Yhteydessä enkelitjumalalapset.

Eivät lapset ole sen enempää suojeluksessa kuin aikuiset. Jos lentokone tippuu alas, niin siinä kuolee aikuisten lisäksi myös lapset. Sodassa kuolee lapsia jne.ja vielä 100-150 vuotta sitten lapsikuolleisuus oli suurempaa.

 

-Yhteiskristillinen

Keskustelu alkoi siitä tunteeko vastasyntyneet Jumalan.

Oletko nähnyt vastasyntyneiden hymyilevän sun ohi ja kurkottavan kädet ojossa jotakuta näkymätöntä kohti? Sellaisia kerrotaan olevan joskus aniharvoin, mutta se on hyvin harvinaista. 

Mitähän seuraavaksi keksit?

 

-Yhteiskristillinen

Kerrataan: Kasvatustieteissä on päädytty siihen että sylivauvat ovat Jumalaan uskovia luonnostaan. Koko luomakunta huokaa turmeluksen orjuudessa, odottaen Jumalan lasten vapautusta. Kun mäntykin huokaa ,niin miksei  Jumalan kuvaksi luotu ihminen tunnistaisi lähtökohtaansa ja luojaansa. ?

Ei hänen tarvitse näkyjä nähdä aistiakseen  sen.

Oletko nyt aivan rehellinen siitä mitä tieteessä on havaittu ja mitä ei? Vai etkö ymmärrä mitä on tutkittu ja mitä on havaittu ja mitä ei ole edes tutkittu? 

Miksi on vaikea uskoa vastasyntyneen uskoon.

2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki.
2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä 

Ja tuoko muka todistaa, että vastasyntyneellä on usko? Salli minun nauraa. 

 

Vastasyntyneellä ei ole omatuntoa vielä. Se kehittyy kun ymmärrys oikeasta ja väärästä kehittyy. 

Eikä vastasyntynyt pysty ajattelemalla ajattelemaan. Eihän hän edes ymmärrä olevansa erillinen olento äidistään. 

Kun luonto ja eläimetkin ymmärtää Raamatun mukaan Luojansa miksi ei ihminen joka on Jumalan kuva ja johon Jumala on antanut elämän henkensä.

"Minun piti kysyä aiemmin sinun uskosi perusteita 

Haluaisin tietää nämä:

Miten sinä tulit uskoon?

Kun tulit, tuliko sinusta silloin hyvä ihminen?

Jos ei, seuraava kysymys: jos lankeat pahempiin synteihin, miten sovitat ne Jumalan ja ihmisten edessä?

Mikä on uskosi määrä prosentteina. 0 - 100 prosenttia?

Onko sinulla sisäinen rauha?

Itse asiassa olen halunnut aina tietää, koska en ole saanut selville mihin helluntaiusko perustuu."

Niin siis en luterilaisesta lähdettyäni ole vielä liittynyt mihinkään seurakuntaan. En kuulu helluntaihin. Mutta uskoni on sekoitus viidesläistä aktiiviluterilaisuutta ja vapaita suuntia, ja teologiani on hyvin pitkälle hellareiden teologiaa, mutta varsinkin 80-90-lukulaisten. Mutta istuin uskoontulon jälkeen 20-30 v.vielä luterilaisessa, ollen koko ajan teologialtani helluntailainen. 

Se ei silti tarkoita etten olis kriittinenkin vapaiden suuntien juttuja kohtaan. 

Yritän kirjoittaa uskoontulostani ettei mua tutut tunnistaisi :D Tulin uskoon aikuisuuden kynnyksellä, sellaisesta bilehileen elämästä. Olin New Ageenkin sotkeutunut jonkin verran. Vanhempani eivät uskossa.

Jeesus alkoi kutsua mua, ja mulla oli oikein kunnon etsikkoaika siinä ahdistuksineen, pyörin sängyssäni öitä levottomana. Lopulta sain 3 uskovan kaverin läsnäollessa ähkäistyä Jeesukselle "joooo", ja rukoilin ns.syntisen rukouksen. 

En tuntenut siinä hetkessä mitään, olin vaan että "tässäkö tää oli", mutta seuraavan yön nukuin rauhallisesti. Sen jälkeen mua vietiin vapaakirkon juttuihin, jossa olin huuli pyöreänä: tätäkö se usko onkin. Siellä evankelista ja lähetystyöntekijä julisti iloisena. 

Yhdessä kokouksessa tuli aika "mind-blow" kun koin rukoillessa ekaa kertaa sisimmässä Jumalan läsnäolon. Mitä, sieltä vastasikin joku mulle. Se oli järisyttävää. Ja sitä tunnetta ei saa mistään muualta.

Ihmettelin että mitä ne vapislaiset puhuu Pyhällä Hengellä täyttymisestä ja olin varma ettei Jumala mulle anna mitään, mutta 2-3 viikkoa uskoontulostani rukoilin em.3 kaverin kanssa ja sain kielillä puhumisen lahjan. 

Sitten tuskailin että pitääkö mun käydä upotuskasteella. Korostan, että en tiedä vieläkään, riittäiskö kirkollisuudesta tulevilla pelkkä lapsikasteensakin.

Mutta olin erästä kastejuhlaa seuraamassa, ja pähkäilin että pitääkö mun mennä. Viimeisiä kastettavia vietiin. Yhtäkkiä Taivaasta iski muhun valtava sähkövirta, ja käteni ja jalkani oli aivan käppyrässä - Jumala patisti mut sinne kasteelle. Kahlasin kastettavaksi. Jumala halusi ehkä just mulle, heiveröiselle vastauskoonntulleelle antaa sen kasteen, ettei sielunvihollinen pääsisi mua syyttämään ettei mua ole kastettu.

-Yhteiskristillinen

Jatkuu...

Mä olin pää pilvissä sen ekan vuoden ajan. Toki lankesin välillä syntiin, mutta en enää bilettänyt, kiroillut, rähjännyt vanhemmilleni, tein kotihommat ahkerammin ja olin onnellinen kuin hangon keksi. 

Synteihin lankeamisesta...synnithän on samanarvoisia Jumalan silmissä, ja uskovat saa ne heti anteeksi Jumalalta, kun katuvat ja pyytävät. Toki pitää olla valmis jättämään se synti taakse! Mutta en ole uskoontulon jälkeen tehnyt maallisesti arvioituna pahoja syntejä. Ehkä useampia ylinopeussakkoja häpeän eniten, kaasujalka on mulla liian raskas (aamulla tulee lähdettyä viime tingassa). Sakot toki olen maksanut ja ollut poliisille nöyrää naista. Lempeälle miehelleni olen kauhee pirttihirmu ja joudun pyytelemään häneltä useimmin anteeksi. 

Mutta Jeesus auttaa vastustamaan syntiä. 

Mulla on aina Jumalan rauha. Se ei ole psyykkinen rauha, vaan yliluonnollinen, sellainen "Jumalan versio perusturvallisuuden tunteesta." Toki elämän jutut ja vastoinkäymisistä tuleva ahdistus meinaa viedä sitä rauhaa, mutta se rauha on säilynyt. Jeesus on asunut mussa uskoontulosta lähtien, ja mulla on sellainen olo että joku rauhaisa hahmo "huokuu" minussa (MÄ en ole se rauhaisa hahmo). Ennen uskoontuloa mulla oli sielussa valot pimeänä ja olin vain tyhjä, yksinäinen kotelo, mutta Jeesus sytytti valot. En ole enää koskaan yksin. 

Uskon määrästä....pelastususkoa ei voi mitata. Se ei ole psyyken pinnistys tai suoritus, vaan pelastususko on yliluonnollinen tila. All-inclusive-palvelu jonka saa rukoilemalla, ja joka jatkuu hautaan asti, jos uskova ei selkeesti mene toisille teille.  Pelastususkon lisäksi olen tämän kesän opetellut sellaista aikaisemmin puhumaani "käyttöuskoa", mistä Jeesus muistutti opetuslapsia. Sitä on pientä ja suurta uskoa. Pitää vaan antaa mahdollisimman paljon Jeesukselle, viettää aikaa Hänen kanssan, ja katsella kun Jeesus tekee, en minä. 

Osasinko vastata jotenkin? :)

Yhteiskristillinen

Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

 

Mä olin pää pilvissä sen ekan vuoden ajan. Toki lankesin välillä syntiin, mutta en enää bilettänyt, kiroillut, rähjännyt vanhemmilleni, tein kotihommat ahkerammin ja olin onnellinen kuin hangon keksi. 

 

Synteihin lankeamisesta...synnithän on samanarvoisia Jumalan silmissä, ja uskovat saa ne heti anteeksi Jumalalta, kun katuvat ja pyytävät. Toki pitää olla valmis jättämään se synti taakse! Mutta en ole uskoontulon jälkeen tehnyt maallisesti arvioituna pahoja syntejä. Ehkä useampia ylinopeussakkoja häpeän eniten, kaasujalka on mulla liian raskas (aamulla tulee lähdettyä viime tingassa). Sakot toki olen maksanut ja ollut poliisille nöyrää naista. Lempeälle miehelleni olen kauhee pirttihirmu ja joudun pyytelemään häneltä useimmin anteeksi. 

Mutta Jeesus auttaa vastustamaan syntiä. 

 

Mulla on aina Jumalan rauha. Se ei ole psyykkinen rauha, vaan yliluonnollinen, sellainen "Jumalan versio perusturvallisuuden tunteesta." Toki elämän jutut ja vastoinkäymisistä tuleva ahdistus meinaa viedä sitä rauhaa, mutta se rauha on säilynyt. Jeesus on asunut mussa uskoontulosta lähtien, ja mulla on sellainen olo että joku rauhaisa hahmo "huokuu" minussa (MÄ en ole se rauhaisa hahmo). Ennen uskoontuloa mulla oli sielussa valot pimeänä ja olin vain tyhjä, yksinäinen kotelo, mutta Jeesus sytytti valot. En ole enää koskaan yksin. 

 

Uskon määrästä....pelastususkoa ei voi mitata. Se ei ole psyyken pinnistys tai suoritus, vaan pelastususko on yliluonnollinen tila. All-inclusive-palvelu jonka saa rukoilemalla, ja joka jatkuu hautaan asti, jos uskova ei selkeesti mene toisille teille.  Pelastususkon lisäksi olen tämän kesän opetellut sellaista aikaisemmin puhumaani "käyttöuskoa", mistä Jeesus muistutti opetuslapsia. Sitä on pientä ja suurta uskoa. Pitää vaan antaa mahdollisimman paljon Jeesukselle, viettää aikaa Hänen kanssan, ja katsella kun Jeesus tekee, en minä. 

 

Osasinko vastata jotenkin? :)

 

Yhteiskristillinen

 

Yhteiskristillinen

Korjaan vielä: siis kyllähän mä teen päivittäin syntiä, vaikken en ole "pankkeja ryöstellyt." Mutta kyllä mä päivittäin kadun syntiajatuksia, --sanoja ja -tekojani useaan kertaan, sit jatkan eteenpäin. Olen patalaiska, kärsimätön ja itsekäs. :)

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen noista hoitokokouksista ja syntien toisilleen tunnustamisesta. 

 

Syntien tulemista valoon on ainakin 3 eri tapaa. Kolmas on hauskin.

 

-Siis Pyhä Henki nostaa omassatunnossa uskovalla asioita jotka vaivaa, ja sitten uskova pyytää ne Jeesukselta anteeksi.

-Uskovat tunnustavat toisilleen syntejä anteeksi, mutta tämä ei ole automaattilitania aina kun kohdataan, vaan siinä on vapaus

-Raamatussa on sana: San.26:26: Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu."

 

Monta kertaa olen kuullut jonkun uppo-oudon matkasaarnaajan saavan Jumalalta tiedon Sanat "täällä on joku jossa on sejase synti, tee parannus". Ilman että sen ihmisen henkilöllisyys paljastuu.

Muistaakseni kaikista voimakkain oli helluntaiherätyksessä Azusa-kadulla, jossa ihminen kun tuli kokouksen ovelle, niin sai niin vahvan Jumalan voiman "seinämän" vastaansa, että hän koki pakottavaa tarvetta kakaista melkein huutaen syntinsä pihalle ja plopsahti uskoon. En muista yksityiskohtia.

 

-Yhteiskristillinen

Nämä esimerkithän on pelkkää psykologiaa. Tuollaisia lauseita on helppo tiputella ihmisjoukossa, että täällä on sellainen ja sellainen ihminen, tee parannut tai että Jeesus haluaa pelastaa sinut nyt.

Lähes takuuvarmasti joka ihmisjoukosta löytyy joku juuri sellainen mainittu ihminen tai jos ei löydykään, muut uskovat, että varmaankin täällä on nyt joku sellainen ja puhe osui juuri jonkun kohdalle. Siksi minusta tuollaiset puheet on yhtä humpuukia. 

Ja onhan joistain näistä tällaisista saarnamiehistä paljastunutkin jälkeenpäin, että heillä on ollut seurakunnan joukossa avustajia, jotka ovat onkineet selville ihmisten vaivoja, joista saarnaaja on saanut korvanappiinsa tiedon. Sitten hän on "yhtäkkiä" saanut tiedonsanan tai ilmestyksen, että täällä on henklö, jolla on ko. vaiva... Joopa joo. Varsinainen tiedonsana korvanapissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Aivan. Vl-väki varmaan itse ylläpitää ajatusta yksinkertaisesta uskosta, mutta tässäkin ketjussa nähty raamatunlauseiden ruotiminen on merkki siitä, että on paljon mutkia uskontiellä. Ja minulla on se käsitys, että koska uskominen on monimutkaista, niin Raamattuakin olisi hyvä vain puhujien ym. tietäjien tulkita, ettei tuli maallikoiden vääriä ymmärryksiä. 

Papit ovat parhaita tulkitsijoita. 

 

Maallikkosaarnaajien tulkinnat voi olla mitä sattuu, kuten se "ei tässä raamatuita tarvita" - tyyppi. Ja kun opeteaan, että seurapuheet ovat tärkeämpiä kuin omatoiminen raamatun lukeminen, niin ollaan kyllä niin harhateillä ja kaukana raamatun opeista. 

Itse olen aina tykännyt nimenomaan maallikkojen tulkinnoista. Ne ovat syvällisiä.

Ovatko? Eivätkö juuri maallikkopuhujien omituiset tulkinnat johtaneet 70- ja 80-lukujen kammottaviin hoitokokouksiin. 

Yleistät tuon kaikkiin puhujiin.

Mutta eipä yksikään puhuja noussut vastustamaan sitä hulluutta, vaan myötäilivät mukana. 

Kävin aikoinani etnisten vanhoillislestadiolaisten sivustolla muutamia kertoja. Itse en ole ns. etninen, vaan sain ulkopuolelta parannuksen armon.

Etnisten palstalla oli erittäin kolkko ja kylmä ilmapiiri. Hyytävä. En tunnistanut elävää uskoa siellä. Se on eriseura.

Mutta kuitenkin eräs kirjoitus jäi mieleeni.

Joku oli kirjoittanut historiaa tällaisesta miehestä kuin Heikki Saari.

Käsitin, että hän toiminnallaan saattoi uskovaisia pelon ja kauhun valtaan. Luultavasti myös puhujia.

Pelottava ihminen. Hänet lopulta erotettlln puhujan virasta 

Kuka tietää tästä Heikki Saaresta enemmän?

Oliko hänellä jokin osuus näissä hoitokokouksissa?

Joo, hän oli niissä vahvasti mukana, ehkä jopa ”päämoottorina”

Jos puhutaan ns. maallisesta yrityksestä, narsistinen johtaja saattaa tuhota koko yrityksen. Vaurioita pitää korjata vuosikausia.

...

Mitä tapahtuu, jos narsisti alkaa herätysliikkeen päämoottoriksi? Sain käsityksen, että Saari sai tosi paljon tuhoa aikaan. Tuli sellainen tuntuma, että ihmiset olivat tosiaan pelon ja kauhun vallassa.

No. Hän joutui pois puhujan paikalta eikä ilmeisesti kuollut uskovaisena. Aivan järkyttävä tapaus.