Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?

Matkustelu tuli lähinnä sitten 80 luvun alussa kun sitä ennen lapset laitettiin lähinnä maalle kesäksi.

Vierailija kirjoitti:

Toi ikähaarukka on vähän outo. Kolmekybäset on ollut lapsia halpamatkojen aikaudella n 2010 niin onhan niistä suurin osa varmasti ollut matkoilla mukana pienestä saakka. Kuuskymppisten aikaan ei tavalliset ihmiset mitään ulkomaamatkoja tehneet.

Mä ajattelin ihan samaa tuosta ikähaarukasta. Siinähän on ihan eri sukupolvet kyseessä ja sen kautta myös aika ollut ihan toinen kolme/kuuskymppisten lapsuudessa.

Ei. Vanhemmat reissasivat senkin edestä.

Ei käyty, äiti ei uskaltanut ja isä ole maailman meriä jo kiertänyt. En nyt aikuisenakaan ole halunnut, lapset on käynyt muiden kanssa, me on maksettu matkat. Niin ja olen syntynyt -71, ja vasta 80- luvulla ylipäätään ihmiset alkoi enemmän matkustamaan, ei luokkaksvereistakaan käynyt kuin muutama muualla kuin mökillä 

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu tuli lähinnä sitten 80 luvun alussa kun sitä ennen lapset laitettiin lähinnä maalle kesäksi.

Jotkut perheet kävi jo 70-luvulla Espanjassa seuramatkoilla, 60-luvulla ei kait vielä ollut tuollaista koko perheen rantaloman konseptia

Syntynyt -71 ja käytiin Gotlannissa Ruotsissa kun olin noin 10-vuotias. Norjan puolella pikavisiitti autolla joskus sitä ennen, että en muista matkasta juuri mitään. Vasta aikuisiällä ollaan miehen kanssa matkusteltu, Nyt onkin sitten jo sen verran ikää ja laiskuutta, että matkustelu ei enää niin paljoa kiinnosta. Onneksi kuitenkin olen saanut nähdä ne kohteet, joista olen haaveillut kuten pyramidit, Machu Picchun, Kiinan muurin, Taj Mahalin jne.

Olen 1960-luvulla syntynyt. Vanhempani matkustivat kyllä, jo ennen meitä lapsia 1950-luvulla, mutta kolmen lapsen kanssa vain Ruotsissa ja Norjassa kesälomilla. Kerran Jugoslaviassa, nykyisen Kroatian alueella, ja sen jälkeen pikkuveli otettiin vain matkoille mukaan meidän vanhempien lasten jo intoillessa kesätöistä. 17 vuotiaana lähdin au pairiksi Englantiin, josta käsin kävin Etelä- Ranskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu tuli lähinnä sitten 80 luvun alussa kun sitä ennen lapset laitettiin lähinnä maalle kesäksi.

Jotkut perheet kävi jo 70-luvulla Espanjassa seuramatkoilla, 60-luvulla ei kait vielä ollut tuollaista koko perheen rantaloman konseptia

Kyllä 1960-luvulla ja myöhemminkin yleisin perheloma kesällä meni niin, että kun vanhemmat olivat töissä, lapset laitettiin kesäleireille tai mummolaan. Kun vanhemmat saivat kesälomaa, sitten perheet matkustivat kesämökille. 

Minut laitettiin pienenä usein Helsingistä mummolaan kauas Pohjois-Karjalaan. Kerran vanhemmat unohtivat minut sinne koko kesäksi. Sitten tulikin kiire, koska tajusivat, että koulu oli alkamassa, eikä vanhemmista kumpikaan halunnut tulla hakemaan minua pitkällä edestakaisella junamatkalla. Mummi ja ukki ostivat minulle lentolipun ja lensin yksin lentokoneella Helsinkiin 8-vuotiaana. 

Yleensä 1970-luvulla perheet matkustelivat korkeintaan lomilla Ruotsiin, Tanskaan tai Norjaan. Etelään matkustivat lähinnä vain aikuiset. Helsingissä 1970-luvulla lukioaikana oli vain yksi luokkakaveri, jonka (varakas) perhe matkusteli talvikaudella etelään lomille, niin että tyttärelle pyydettiin erikseen vapaata koulusta lomaa varten. Muut vanhemmat kauhistelivat tätä, me luokkakaverit varmaan olimme vaan kateellisia, että joku sai olla pois koulusta. Itse en päässyt edes tätini häihin Suomessa, koska äidin mielestä "koulussa on pakko olla". 

Me 70-luvun nuoret kuitenkin matkustimme itse, varakkaampien perheiden lapset pääsivät kielikursseille etenkin Englantiin, toiset vaihtoon USA:han, sekä me vähemmän varakkaat sitten itse kesätöissä tienatuilla rahoilla matkustelimme Interraililla Euroopassa. 

Kyllä pääsin matkustelemaan lapsuudessa ja nuoruudessa, kuten myös mieheni. Ei mitään ihmeellistä tuossa. Itse olen 45 ja mies 47.

Käytiin aina talvella alpeilla laskettelemassa ja uuden vuoden aikaan jossain lämpimässä. Sitten tehtiin myös kaupunkilomia. Samaa perinnettä olen jatkanut

Emme matkustelleet kuin Suomessa ja kerran Ruotsissa, koska muuhun ei ollut varaa. Mutta lomat olivat silti ihania. Lukiossa pääsin kielikurssille, se oli upeaa, ja sitten opiskelinkin myöhemmin ulkomailla. Siitä lähtien olen matkustellut paljon. Lapsuudessani ja nuoruudessani oli tärkeintä viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa, he olivat minulle hyvin läheisiä. En osannut kaivata muuta. Nyttemmin on alkanut tuntua, että matkustelu ulkomailla ei ole enää niin välttämätöntä ja hienoja elämyksiä löytää lähempääkin, mutta aion silti reissata edelleen.

Matkustan ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan. 

Haaparannassa käytiin pari kertaa ostamassa voita.

Vierailija kirjoitti:

Käytiin aina talvella alpeilla laskettelemassa ja uuden vuoden aikaan jossain lämpimässä. Sitten tehtiin myös kaupunkilomia. Samaa perinnettä olen jatkanut

Olitte / olette varmasti rikkaita, alpeille ja noin moniin matkoihin vuodessa ei nykyisinkään olisi tavisperheillä mahdollisuutta

Autolla kierreltiin useita kertoja Pohjoismaissa, Lapissa oltiin Suomi/Ruotsi/Norja. Pienissä mökeissä yövyttiin. Sitten kun olin jo lukiossa ajettiin Italiaan asti, käytiin matkalla n 10 maassa.

Lensin ekaa kertaa täysi-ikäisenä ylppäreiden jälkeen. 

Omien lasten kanssa matkustelin sen verran mihin yksinhuoltajana oli varaa: 2 etelän reissua, teinien kanssa 1 kaupunkiloma, muutoin risteilyjä joka vuosi 1-2 Tukholmaan ja Tallinnaan. 

Meillä sama kuin ap:lla mutta oltiinkin rikkaita. Tai no 80-luvun puolella ei käyty vielä missään mutta se johtui ihan siitä kun oltiin niin pieniä (minä syntynyt -84 ja sisko -87). Keskiluokkaiset kaverit matkusteli suunnilleen yhtä paljon mutta aikuisena olen tavannut monia ikäisiäni jotka eivät ole ikinä käyneet ruotsinlaivaa tai Tallinnaa pidemmällä.

Olen lähes 60-vuotias, ja matkustin ekan kerran ulkomaille parikymppisenä, kun lähdin Interrail-matkalle. Kortissa oli silloin mukana lähes koko Eurooppa, joten kuukauden ajan sai matkustaa vapaasti missä tahansa. Seuraavana vuonna sitten uudestaan.

Mutta perheessäni ei matkusteltu lapsuudessani koskaan, myöhemmin vanhemmat kyllä hoksasivat etelän pakettimatkat. Lasten ottamista mukaan ei varmaan edes harkittu. Sitten vielä myöhempinä vuosina lähdin pari kertaa vanhempieni seuraksi etelänmatkalle, kun alkoivat olla iäkkäitä ja "seuraneidin" tarpeessa.

En koskaan. Vasta aikuisena käynyt ulkomailla, hyvin vähän sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama kuin ap:lla mutta oltiinkin rikkaita. Tai no 80-luvun puolella ei käyty vielä missään mutta se johtui ihan siitä kun oltiin niin pieniä (minä syntynyt -84 ja sisko -87). Keskiluokkaiset kaverit matkusteli suunnilleen yhtä paljon mutta aikuisena olen tavannut monia ikäisiäni jotka eivät ole ikinä käyneet ruotsinlaivaa tai Tallinnaa pidemmällä.

Tämäkin tuntuu olevan luokkakysymys. Keskiluokkainen tausta ja sukulaisista ja tuttavista kaikki olivat joko asuneet pätkiä ulkomailla tai tekivät muuten paljon matkoja. Itse olen syntynyt -89 tammikuussa ja kävin Kreetalla ensimmäistä kertaa saman vuoden syksyllä. Aikuisiällä tullut vastaan työväenluokkataustaisia ikätovereita, jotka ovat tehneet vain Tallinnan ja Tukholman risteilyjä ja heitä tuntuu olevan yllättävän paljon.

Oma havaintoni: matkoja tekevät eniten yhden lapsen perheet. Lapsi on ehkä melkein tehtykin matkakumppaniksi ja tarkoituksella yksi että sille on helppo näyttää maailmaa. Jos lapsia on kolme tai enemmän matkustelu ei ole siellä ykkösprioriteetti (varakkaat tietyste asia erikseen).