Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei matkustettu missään. Olen jatkanut samaa tapaa aikuisenakin. Kotona on paras olla.

Ihailtavaa, jos ei ole mitään pakkoa nähdä ja mennä ja pystyy olemaan onnellinen omissa ympyröissä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt voi käydä vaikka uudestaan Afrikassa . 

Olen käynyt kahdessa Afrikan kaupungissa, Espanjaan kuuluvassa Ceutassa ja Marokkoon kuuluvassa Teutanissa. Jos lomaili Etelä-Espanjassa, silti pysty tekemään erillisiä matkoja Pohjois-Afrikan puolelle. 

Lapsena joka vuosi, teininä ei sitten ikinä. Aloitin itse reissaamaan 19-vuotiaana ja kaikkina muina vuosina siitä lähtien käynyt ulkomailla paitsi 2021 koronan takia. Nyt ikää 37. Joka vuosi 1-4 matkaa.

80-luvulla asuin jo Yhdysvalloissa. Kaikki Pohjoismaat käyty, samoin suurin osa Eurooppaa. Läpi Neuvostoliiton lensin Tashkentiin, Kabuliin ja Teheraniin. Itä-Berliinin lentokenttä nähty, ankea paikka se oli. Kanadassakin ehdin asua. (Wanha mummo),

Muutaman kerran Tukholmassa isän siskon luona. Olisi ehkä ollut varaa käydä muuallakin, mutta ketään meidän perheessä ei tainnut kiinnostaa vaikka Tukholman reissut kivoja olikin.

Juu, kerta vuoteen yleensä. Ja mulla kans eri maita oli silloin koluttuna yli 10, joissakin olin käynyt useamman kerran.

Olen vajaa nelikymppinen ja perheen kanssa käytiin Ruotsissa ja Norjassa useammankin kerran. Kävin itse joskus varhaisteininä Virossa harrastuspuuhien takia. Olen kotoisin pohjoissuomalaisesta pikkukaupungista, ulkomaille matkustelu ei ollut rutiinia, muttei mitenkään tavatontakaan. Lukion jälkeen muutin ulkomaille opiskelemaan, enkä ollut luokkani ainut.

Olet todennäköisesti ollut aika lailla poikkeus. Ei nykyäänkään kolmen-neljän lapsen lapsiperheissä hirveästi matkustella. Sellaisen 5-6 hengen joukon matka maksaa paljon, kun esim. pakettimatkat on kalleimmillaan koululaisten loma-aikoina ja lapsiperheellä mahdollisuus matkustaa.

Itse olen äskettäin jäänyt eläkkeelle eli teinivuodet oli 1970-lukua ja opiskeluvuodet 1980-lukua. Pääsin eka kerran ulkomaille saadessani töistä ensimmäisen kesäloman 26-vuotiaana. Opiskeluaikoina olin kaikki kesät töissä eikä opiskelijapiireissäkään hirveästi matkailtu. Poikkeuksena ystävä, jonka poikaystävä ansaitsi lääkärikandina hyvin päivystyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vanhempani ovat kyllä enemmän mökkeilijöitä, mutta silti matkustelimme. Kun olimme veljen kanssa ihan pieniä, kiersimme enemmän pohjoismaita, perinteisen Ruotsin risteilyn lisäksi autoilimme Tanskassa ja Norjassa. Sen jälkeen Saksaan, Ranskaan, Italiaan, Espanjaan, Kreikkaan, Portugaliin, Tsekkiin ja Englantiin. Muutama matka Aasiaan, Amerikkaan ja Kanadaan. En itse asiassa vuosiin tajunnut, että asiassa olisi jotakin ihmeellistä, sen verran moni sukulaisista, perheystävistä ja kavereista matkusti myös. Näin aikuisena olen valtavan kiitollinen siitä, että vanhemmat veivät meidät maailmalle. Olisimme taatusti olleet tyytyväisiä risteilystä silloin tällöin tai ihanista mökkikesistä, mutta näin aikuisena ymmärtää sen valtavan kulttuurillisen vaikutuksen, jonka olemme matkoiltamme saaneet. Matkailu on todellakin avartanut.

Minunkin vanhemmat harrastivat aktiivisesti kesämökkeilyä, jonka ansiosta opin jo pikkupentuna uimaan luonnonvesissä. Heillä oli myös opettajina aina pitkät kesälomat, jotka sattuivat hyvin yhteen koulujen kesälomien kanssa. Ensimmäinen ulkomaanmatkani tapahtui 3-vuotiaana Italiaan ja San Marinoon, mutta nuoresta iästä johtuen muistokuvani siitä perustuvat isäni ottamiini kaitafilmeihin ja valokuviin. 

Myöhemmin kiersimme nelihenkisenä perheenä kuplavolkkarilla Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa majoittaen usein leirintäalueille ja retkeilymajoihin. Pohjois-Norjassa kävimme mm. Lofoottien saarilla ja Svartisenin jäätiköllä ja ajoimme siltä Ruotsin Uumajaan ja lautalla Vaasaan. Toisella reissulla kävimme autolla Tanskassa mm. Kööpenhaminassa, Legolandissa ja H.C. Andersenin museossa Odensessa. Paluumatka Suomeen alkoi Jyllanin niemimaan kärjestä autolautalla Göteborgiin, Ruotsin halki Tukholmaan ja sieltä Turkuun. Myöhemmin kävimme lentämällä Italian Garda-järvellä ja Venetsissa sekä Etelä-Espanjan Malagassa ja Torremolinoksessa. 

Lisäksi teimme lukiossa luokkaretkimatkan bussilla Kuopiosta Viipuriin ja sieltä Karjalan Kannaksen poikki silloiseen Lenngradiin 1980-luvulla. Neuvostoliitossa tavaratalojen tarjonta oli hyvin vaatimatonta ja ulkomaisia turisteja varten oli Berjozka valuuttakauppoja, joissa kelpasi ainoastaan Suomen markat tai muut länsivaluutat. Ne Suomen markat kannatti vaihtaa Neuvostoliiton rupliksi katukaupassa, jossa todellinen vaihtokurssi oli huomattavasti virallista kurssi parempi.

Muistan, kun luokan tytöt puhuttiin keskenämme noin 10-vuotiaina, että kuka käynyt lentokoneessa. Enemmistö sanoi, että oli päässyt kerran, pari tai jopa kolme kertaa lentämään ulkomaille, minä mukaan lukien. Tosi moni ei koskaan. Yksi tytöistä laski tehneensö 14 kertaa lentomatkaa elämässään, pisimmillään lentänyt Amerikkaan asti (sen sukua asui siellä). Se oli meistä muista todella ihmeellistä, niin kuin olisi kuussa käynyt. Vuosi oli noin -98.

Ei ollut meidän perheellä rahaa muuta kuin arkielämän pyörittämiseen, eikä siihenkään oikein rahat riittäneet. Ei voinut edes haaveilla ulkomaan matkoista. Kotimaassa sentään pääsimme silloin tällöin käymään sukulaisten luona Helsingissä ja Tampereella, sekä muutamalla muulla paikkakunnalla tuttavien luona. 
Kyllä sekin oli ihan kivaa ja maalla asuville Helsingissä käyminen oli ihan elämys. Pääsimme mm. Korkeasaareen ja Kansallismuseoon. 

Hmm, ensimmäinen ulkomaanmatkani oli 1978 Lontooseen sukulaisten kanssa.

Vanhempien kanssa on käyty useamman kerran Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Yksittäisiä kertoja Saksassa, Itävallassa ja Unkarissa.

Itsenäisesti olin kielikurssilla Englannissa 1985 ja 1986.

Että olisikohan kerran vuodessa ollut matka, kunnes koitti ysärin lama.  Sitten menikin melkein kymmenen vuotta seuraavaan ulkomaanmatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei matkustettu missään. Olen jatkanut samaa tapaa aikuisenakin. Kotona on paras olla.

Ihailtavaa, jos ei ole mitään pakkoa nähdä ja mennä ja pystyy olemaan onnellinen omissa ympyröissä.

Tuntemieni ei matkailevien perusteella oli ihan eri motivaatiot kielen päällä. En pidä kovinkaan ihailtavana, vaikka osaa niistä syistä jotkut ihailevatkin.

Vierailija kirjoitti:

Oon ihmetellyt kun nykyään näkee paljon ihan pikku vauvojakin pitkillä lennoilla menossa vaikka Thaikkuihin tai rapakon taakse. Kun ite olin yläasteella vuosituhannen vaihteessa , käytiin porukoiden kanssa muutaman kerran etelässä kun lapset oltiin teinejä. Kavereiden perheet teki kans niin että jonkin verran matkustivat kun lapset oli isoja. Tiesin vaan yhden, jotka matkusteli lasten kanssa kun ne oli vasta taaperoita (syntyneet kasarilla).

Ainakin meidän perheessä myös pikkusisarukset oli mukana, ikäeroa meihin vanhempiin lapsiin noin 10 vuotta, mukana oli siis välillä teini ja vauva. 

Ulkomailla ei käyty ja kotimaassakin harvoin missään. Sama tuntui olevan suurimmalla osalla samanikäisistä omassa kylässä. Joku yksi tai kaksi per luokka kävi joka vuosi ulkomailla, mutta ei enempää kuin kaksi kertaa vuodessa. Suurin osa kävi korkeintaan sukulaisissa Suomen sisällä tai hyvänä vuonna Ruotsissa. 

Me matkustettiin ainakin 80-90-luvuilla, olen syntynyt -78.

Vanhemmat valitsi kohteen, varasi lennot, hotellit sekä auton joko Avisilta tai Herziltä etukäteen. Kentällä siirrettiin siihen kamat ja ajettiin ensimmäiseen hotelliin.

Vanhemmat halusi hoitaa asiat aina kohdemaan kielellä; ranskaksi, saksaksi, ruotsiksi tai englanniksi. Välimeren kohteissa tosin vain englanniksi.

He suunnitteli etukäteen kaupungit ja nähtävyydet, joissa käydään, valitsi ja varasi hotellit ennen matkaa, sekä suunnitteli reitit, mitä pitkin ajettiin. Pakettimatkalla olen ollut ensimmäistä kertaa vasta 18-vuotiaana, kun matkustin kahdestaan kaverin kanssa.

Up

-77 Tanska ja Kolmården, sen jälkeen eri kesinä Korfu, Ibiza, Lontoo, Länsi-Saksa ja Benelux-maat. -84 ja -85 päästiin kielikurssille Lontooseen, yhtenä jouluna Madeiralle. Sitten aloinkin jo olla täysi-ikäinen. Itäsuomalainen lapsuudenperhe, taloudellisesti varmaan ihan hyvin toimeentuleva.

Käytiin pari kertaa vuodessa äidin kanssa Kreikassa tai Kyproksella. Äiti teki töitä 7 päivää viikossa aamusta iltaan. Ainoat ajat kun muistan että oltiin yhdessä oli ne viikon matkat etelään.

V. 1970 synta käytiin muutaman vuoen välein eri maissa.