Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?

81- syntynyt, kertaakaan ei lapsuudessa matkustettu ulkomaille. Mun vanhemmat kävi kerran Tenerifalla, kun olin noin 15v, mutta siis ilman meitä lapsia.

Vieläkään en ole käynyt naapurimaita kauempana (Ruotsi, Norja, Viro, Venäjä, Tanska), eivätkä lapsenikaan - noissa muissa he ovat käyneet, paitsi Venäjällä. Ja yksi lapsi lisäksi Latviassa kaveriperheen kanssa.

Me käytiin melkein joka talvi pakettimatkalla Kanarialla tai Turkissa, mutta mitään kaupunkilomia ei tehty. Hotellit olivat varmaan sieltä halvimmasta päästä, mutta eipä sillä ollut niin väliä. Kesällä lomailtiin Pohjoismaissa.

Käytiin kesälomalla millon missäkin. Esimerkiksi asuntovaunulla Italiassa. Olen 70v. Mutta vanhempani olivat hyvätuloisia. 

Nykyään en välitä käydä mutta koska vaimo haluaa, niin käydään sitten. Kivoja reissuja on toki ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yrittäjäperheessä ei ollut ikinä lomaa. Ei sitten omienkaan kanssa kun mies teki työn puolesta reissuja ja mulla oli pitkään pätkötyökierre. Piti olla aina valmis jos jotain hommaa saa. Nuorempi reissaa nyt vanhempi ei välitä. 

Tämä. Isäni oli yrittäjä, eikä pitänyt koskaan lomaa. Näin ollen meillä oli erittäin harvoin koko perheen lomia, vaikka isäni kyllä maksoi kaikki minun reissuni, jotka tein eri yhdistysten ja seurojen kanssa.

Omtatoimisesti aloin matkustelemaan kavereiden kanssa 15 vuotiaasta eteenpäin. 

Kyllä, paljonkin. Kasarilla käytiin mm. Hammerfestissä, Oslossa, Haaparannassa Tukholmassa, Malmössä. Vuonna 1987 meidän perheeseen iski Espanjan villitys. Käytiin Malagassa ja heti seuraavana kesänä Torremolinoksessa. Vuonna 1989 oltiin Rodoksella 2 viikkoa. Se jäi hyvin mieleen, oli 50-vuotissynttärimatka. Olin 12 v. Lindokselle kiivettiin aasin selässä. Veneretkipäivä oli ja jossain kyläjuhlissakin oltiin mukana. 
Seuraavana kesänä oltiin Turkin Alanyassa, josta en tykännyt yhtään. Oli haiseva, likainen, törkeän päälle käyviä kauppiaita, lihoja kuljettivat avonaisten kuorma-autojen lavoilla ja paljain käsin nostelivat ravintoloiden keittiöihin. Sen matkan jälkeen en pystynyt syömään lihaa pitkään aikaan. Seuraavana talvena oltiin Teneriffalla, joka oli ihana, siisti ja ystävälliset ihmiset. Seuraavana kesänä kun olin 14 v., oltiin Kyproksella.  Sitten oltiin taas talvella Kanarialla, sillä kertaa Gran Canarialla Maspalomasissa. Siitä jäi mieleen upeat hiekkarannat ja maailman hienoimmat auringonlaskut, meidän hotellista näkyi merelle. 
Kun olin 15 v., mentiin kesällä taas Turkkiin. Minä en olisi halunnut. Antalya oli paikka, ja se oli aivan yhtä likainen ja haiseva kuin Alanya. Kova liikenne, päälle käyvät kaupustelijat, kerjäläisiä kadulla. Kadut oli todella huonossa kunnossa, välillä oli pakko hypätä ajoradalle kun jalkakäytävän kivetykset oli rikki. Joka puolella meidän hotellin ympärillä rakennettiin. Kova jyrinä. Pölyä lensi niin paljon, että parvekkeella kuivumassa olleet valkoiset pyyhkeet oli menneet ruskean mustaksi, mistä sitten hotellissa respassa huudettiin, kun yritin käydä enon kanssa vaihtamassa niitä. Vaativat törkeitä hintoja, koska pyyhkeet oli hotellin mielestä pilalla. 
Ollessani 16-vuotias matkustettiin Pariisiin ja Lontooseen, molemmissa 5 päivää. Minulla oli perheen lisäksi ystäviä mukana. Lähinnä päivät kuljin ystävien kanssa museoissa ja Eiffel-tontilla ja muissa nähtävyyksistä ja iltaisin syötiin ravintolassa isolla porukalla. Lontoossa oltiin todella oudossa hotellissa. Sinne piti jättää avain respaan kun lähti jonnekin ja hakea respasta kun palasi. Vanhanaikaista ja aikaa vievää, jopa ysärin näkökulmasta. Aamiainen oli koko ajan sama: tölkkipapuja, vaaleaa paahtoleipää, marmeladia, keitetyt kananmunat ja paistetut kananmunat sekä appelsiinimehu. Joka aamu sama. Muistan että loman jälkeen tuli korvistakin ulos ne tölkkipavut ja kananmunat ja paahtoleipä. 
Viimeisen kerran olin perheen mukana ulkomailla 17-vuotiaana. Silloin lomakohde oli Kemer, Turkissa. En ymmärrä, miksi sinne Turkkiin piti kolmannen kerran lähteä, vaikka oli kaksi kertaa jo todettu, että likaista ja huono hygienia ja törkeät myyjät. Kemer oli kuitenkin vähän erilainen. Sielläkin oli ne törkeät myyjät, jotka väkisin yritti kiskoa kojuihin ja myydä ylihinnalla krääsää, mutta toisaalta siellä oli rauhallisempaa. Veneretkillä käytiin, en muista edes missä, mutta yhtenä päivänä sain veneen ruuasta ruokamyrkytyksen. Veneen vessassa istuin ripuloimassa luultavasti pari tuntia. Ihan vesiripuli eikä ripulilääke heti auttanut. Sitten nousi kuume, makasin hotellihuoneessa kuumeessa, mutta tervehdyin onneksi ennen kotimatkaa. Kyllähän minua pyydettiin mukaan ulkomaille myös kun olin jo aikuinen, mutta en halunnut. 

Elin nuoruuttani 1980- ja 1990-luvuilla. Käytiin lähinnä Ruotsin-risteilyillä ja Tukholma tuli tutuksi. Vuonna 1991 pääsin isäni mukana käymään Saksassa sukuloimassa. 1990-luvun lopulla kävin Virossa omatoimisesti, mutta se ei ollut enää perhematka.

Emme ikinä käyneet etelänreissuilla läskiä ruskistamassa. Ei oikeastaan osattu sellaista kaivatakaan. Asuttiin maalla ja täällä oli tekemistä. Käytiin loma-aikoina sukuloimassa ja itse kalastelin paljon.

Kun tulin taloudellisesti itsenäiseksi, reissasin paljon ja lähinnä Keski-Euroopassa. Asuinkin ulkomailla useita vuosia. Sitten muutin takaisin Suomeen ja maaseudulle. Nykyään ei reissaamiset paljon kiinnosta ja käyn ulkomailla vain jos on töiden puolesta pakko.

Ei. 18 vuotiaana ja nyt aikuisena on kierretty senkin edestä.

Ei käyty todellakaan missään ulkomailla. Heti 18-vuotiaana lähdin ekalle reissulle ja siitä lähtien olen käynyt ulkomailla 2-3 kertaa vuodessa, kaukokaipuu on krooninen <3

Ei matkustettu mihinkään....oltiin köyhiä

Vierailija kirjoitti:

Nyt voi käydä vaikka uudestaan Afrikassa . 

Ei tarvitse kuin ottaa metro Itikseen.

Ei todellakaan, kun ei meidän vanhemmat edes harrastaneet kotimaan matkailua. Oisko pari kertaa käyty laivalla eikä juuri mitään muistikuvia, eli sen täytyi olla kauan sitten. 

Oon -94 lapsena kävin kerran Tallinnan laivalla. Suomen sisälläkään ei matkustettu, nykyisin olen käynyt paristi ulkomailla ja matkustellut Suomessa. En kyllä kaipaakkaan matkustelua kun siihen ei ole tottunut.

Joitain matkoja tehtiin. Espanja, Pariisi, Lontoo, Kreeta jne. Ei jatkuvasti. 

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 24 vuotta ja juuri yritettiin laskea, montako matkaa on tehty vuosien saatossa. Ei pystytä edes muistamaan. Ei edes lasketa jotain ruotsinlaivaa tai Tallinnaa vaan nämä, että on lentokoneella menty kauemmaksi. Päästiin lukuun 56. Harva matka on alle viikon mittainen ollut. Varmaan aika lähellä. Alkuaikana käytiin kerran vuodessa, sitten kahdesti, koronasta tuli tauko ja viime vuodet on käyty 4-5 matkaa vuodessa. Esimerkiksi tämä vuonna on käyty: helmikuussa Prahassa, toukokuussa Miamissa, kesäkuussa Turkissa ja nyt elokuussa lähdetään Kroatiaan sekä lokakuussa vielä Kyprokselle. En halua edes laskea, paljonko rahaa on mennyt ja menee. Varmaan asuttaisiin ökytaloa, eikä tämmöistä vanhaa taloa, jos olisi panostettu asuntoon matkojen sijaan. Eikä autokaan olisi 8 vuotta vanha. 

KäbinKävin 16 vuotiaanna. Bulgariassa , neustoliitossa leningradissa , Ruotsissa koulun kanssa

Siis vuonna 1976-1985

Matkustettiin kyllä paljon pakettimatkoilla 80-90-luvulla. Oli hauskaa käydä matkatoimistosta hakemassa paksuja esitteitä ja selata niitä. Hotelleista oli usein yksi kuva ja sitten kirjoitettu kuvaus. 
Hassen matkoilla oltiin monta kertaa. Se oli matkatoimisto, jolla löytyi valinnanvaraa. Rodos oli kasarilla muotia, mutta käytiin monissa muissakin kohteissa ja 90-luvun alussa alettiin matkustaa talvella viikoksi etelään. 

Täytin 18 vuotta vuonna 1995, jolloin sain lahjaksi kiertomatkan Italiaan. En muista, mikä oli matkatoimisto, mutta poikaystävän kanssa oltiin reissussa ja bussilla pääasiassa tapahtui siirtymiset. Sisilian Palermosta Firenzen kautta Venetsiaan. Sinne tuli myös kummitätini, veli ja muitakin lähipiirin ihmisiä, siis Venetsiaan. Se oli viimeinen reissu, jolloin jollain tavalla lapsuudenperhe on ollut osallisena.

Minua kiinnostaa, miten ihmeessä teillä paperityöntekijä ja työtön saivat kerättyä rahat noin moniin lomiin? Oletan ettei kuitenkaan ole halvalla reppureissuja tehty. Vaikka meillä oli parempi tilanne työn suhteen, niin kyllä meidänkin perhe joskus valitsi vaikkapa huoneiston, jossa voi itse tehdä ruokaa. Säästettiin ravintolakuluissa, ja monessa maassa Euroopassa oli puolet halvempaa ruokakaupoissa kuin Suomessa. Me myös ajeltiin joskus paikallisbusseilla, esim. omatoimisesti käytiin jossain kylässä retkellä, koska monessa maassa bussimatkat ei maksaneet juuri mitään. Matkatoimistojen järjestämät retket oli kalliita. Se toki riippui vuodesta, joskus sitä rahaa tuntui olevan enemmän.

Olen syntynyt -74. Isä töissä alempana toimihenkilöna valtiolla, äiti konttorityössä. Emme matkustaneet ulkomaille kertaakaan. Meillä ei muutenkaan ollut varaa oikein mihinkään. Luulen, että talon lainakustannukset olivat kovat 80-luvulla. Eivät myöskään ostaneet mitään osamaksulla. 

Vierailija kirjoitti:

Joitain matkoja tehtiin. Espanja, Pariisi, Lontoo, Kreeta jne. Ei jatkuvasti. 

 

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 24 vuotta ja juuri yritettiin laskea, montako matkaa on tehty vuosien saatossa. Ei pystytä edes muistamaan. Ei edes lasketa jotain ruotsinlaivaa tai Tallinnaa vaan nämä, että on lentokoneella menty kauemmaksi. Päästiin lukuun 56. Harva matka on alle viikon mittainen ollut. Varmaan aika lähellä. Alkuaikana käytiin kerran vuodessa, sitten kahdesti, koronasta tuli tauko ja viime vuodet on käyty 4-5 matkaa vuodessa. Esimerkiksi tämä vuonna on käyty: helmikuussa Prahassa, toukokuussa Miamissa, kesäkuussa Turkissa ja nyt elokuussa lähdetään Kroatiaan sekä lokakuussa vielä Kyprokselle. En halua edes laskea, paljonko rahaa on mennyt ja menee. Varmaan asuttaisiin ökytaloa, eikä tämmöistä vanhaa taloa, jos olisi panostettu asuntoon matkojen sijaan. Eikä autokaan olisi 8 vuotta vanha. 

Meilläkin on nyt matkustusinto. Ennen korona-aikaa käytiin kerran tai kahdesti vuodessa aina jossain. Korona lopetti meiltä matkustelun täysin. Nyt vuodesta 2023 alkaen on tullut ihan villitys käydä reissuissa. Tultiin viime viikolla Kreikasta. Sitä ennen oltiin Nizzassa. Tässä toisessa reissussa oli mukana muitakin sukulaisia, toisessa vain oma perhe. Siinä oli välissä 4 päivää taukoa kotona. 
Alkuvuonna oltiin tammikuun alussa Lanzarotella. 

Meillä on syyslomalle jo varattu matka Kroatian Dubrovnikiin. Tuli vaan mieleen, että toivottavasti siellä on edes lämmintä lokakuussa. En mitään helteitä odota, mutta uintikelejä. Olen kerran ollut Splitissä Kroatiassa syyslomaviikolla muutaman päivän. Silloin sattui lämpimät kelit.

Ei ikinä. Vanhemmat pelottelivat että ulkomailta saa tauteja, ruoka on pahaa ja oli aina ”parempaakin tekemistä”. Kumpikaan ei ole ikinä käynyt Ruotsia pidemmällä ja ylpeilevät sillä.

Molemmilla on todella suppea maailmankuva. En väitä, että jatkuvasti pitäisi reissata ympäriinsä, mutta kyllä ihmiselle tekee hyvää nähdä elämää muuallakin kuin kotikaupungissaan.

Kyllä käytiin, ensin alkuun laivaristeilyllä Tukholmassa.

Sitten omalla autolla Ahvenanmaalla ja Euroopassa ( Tanska, Saksa ja Alankomaat ).

Lontoossa käytiin kerran, sitten Kyproksella ja Kanarian saarilla.

Nyt mietin, että olihan se kallista, meitä oli kuitenkin viisihenkinen perhe.