Lue keskustelun säännöt.
Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?
Kiinnostaa kuulla, kun itse nelikymppisenä olen sellaisesta perheestä, jossa käytiin 80-00-luvuilla ulkomaan matkalla aina kaksi tai kolme kertaa vuodessa, pidennettyjä viikonloppuja tai viikon parin etelänmatkoja. Ei kuitenkaan ollut varakkaita vanhempia, toinen vanhempi perus paperinpyörittelijä ja toinen työtön, mutta aurinkolomiin säästivät aina rahat kasaan.
18-vuotiaaksi mennessä olin käynyt jo 20 maassa. Nykyäänhän on paljon matkustelevia nuoria perheitä, mutta entä teillä muilla keski-ikäisillä? Kyselen, kun omassa tuttavapiirissä ei juuri kukaan muu matkustellut silloin lapsuudessa, ja enemmistö nyt tuntemistani ikätovereista on päässyt vasta aikuisena näkemään maailmaa ja viemään omia lapsiaan ulkomaanlomille.
Kommentit (498)
1971 syntynyt. Koulussa noin kutosella ihmeteltiin luokkakaverin rusketusrajoja, oli ensimmäinen joka oli ollut ulkomailla lomalla ottamassa aurinkoa. 😯
Kasarilla kaikki lensivät jonnekin kesälomalla, mummoni kävi Italiassa (sain kuvia Etnasta sellaiseen katselukiikariin jossa kuvakiekko pyöri napin painalluksesta) ja lasilinnun Venetsiasta.
Siihen aikaan oli tapana tuoda tuliaisia ja laittaa matkamuistoja siihen olohuoneen massiiviseen kirjahyllyyn MMM kirjojen viereen, hiukan Otavan tietosanakirjasarjasta oikealle. Joillakin oli lasivitriiniosa niille minialkoholipulloille, viuhkoille ja muovigondoloille 😍
Matkustelin itse kovasti kasarilta alkaen lomilla, isän työn perässä Afrikkaan, teininä bussilla Lontooseen kaverin kanssa jne, ja aikuisena lomille lapseni kanssa.
Kolusimme lapsen kanssa yhdessä Pariisit, Italian, Maltan, Belgian, Skotlannin, normiKreikat ja Espanjat ja upeita muistoja jäi.
Nykyään en halua lentää kuin pakosta, lähinnä ympäristösyistä. Tuntuu vaikealta oikeuttaa hupilentoa vain mielihyvän vuoksi. Matkustelen sen sijaan junalla ja bussilla, muutama yö uudessa paikassa tuntuu yhtä lailla lomalta kuin etelänreissukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani alkoivat käydä 60-luvulla ahkerasti seuramatkoilla etelässä, mutta äitini oli aina sitä mieltä ettei lapsia oteta sinne mukaan. Tehtiin vain helvetillisiä automatkoja Norjaan ja Tanskaan, yövyttiin teltassa ja syötiin purkkihernekeittoa. Ensimmäisen kerran pääsin ulkomaille 70-luvun puolivälissä kun lensin 15-vuotiaana YKSIN Lontooseen tapaamaan kirjeenvaihtokaveriani. Lentäminen oli niin kallista että minut oli liitetty vuotta aiemmin Merimieskirkon jäseneksi, jotta saisin halvan lentolipun. Englannissa ihmettelivät miten olin saanut tulla ulkomaille rautaesiripun takaa.
Melkein kun minä, sillä erotuksella että vanhempani eivät tehneet seuramatkoja minnekään. Muutamat autolomat teltan kanssa suuntautui Tanskaan, teltan kanssa ja säilykkeitä syöden. Lontooseen lensin -70-luvun puolivälissä 12-vuotiaana yksin sukulaisten luo, merimieskirkon jäsenyyden turvin minäkin.
Olin kouluikäinen koko 80-luvun ja 90-luvun alussa. Matkustelu oli paljon harvinaisempaa ja silloin sitä harrasti lähinnä hyvätuloiset perheet, etenkin kaukomatkoja. Nykyään on matkailu paljon yleisempää ja tuloluokka ei juuri vaikuta. Tämä on ihan tilastollinen fakta, mutta kyllä sen itse havaitsi juuri asiaan huomiota kiinnittämättäkin.
Meillä oli hyvätuloiset vanhemmat ja melko varakkaita, mutta ei matkailtu koskaan noita pakettimatkoja lennot+hotellit. Vähän myöhemmin matkailuautolla tehtiin sitten pitkiäkin matkoja Eurooppaan, mutta ei mitään muuta. Syynä oli lähinnä, että vanhemmat inhosivat turistirysiä ja mökkeily kiinnosti enemmän. Sama vika itsellä, mutta oman perheen kanssa joitakin omatoimisia etelänmatkoja on kuitenkin tullut heitettyä - pahimpia turrerysiä vältellen.
Kyllä käytiin. Suunnilleen ympäri Eurooppaa. Ei ihan joka kolkassa tosin. Ollessani n. 10-v, matkustelimme paljon. Kesäisin jonnekin etelän lämpöön, hiihtolomilla laskettelemaan jonnekin keskieurooppaan tai Åreen, Ruotsiin. Nykyään ei enää kovin, yksin joudumme matkustelemaan kuka minnekin. Nyt olen Tampereella pitkästä aikaa. Äsken hotellissani oli joku Palo hälytys. Ei onneksi ollutkaan mitään, jossakin vaan tulvii, kun täällä tulee vettä. Siis ulkona. Miten esim 7-8 kerroksista pääsee invaliidit yms jalka vaivaiset tukikeppeineen portaita alas sellaisen sattuessa ? Sitä eivät ole tainneet ajatella ne, jotka tänäkin hotellin ovat aikoinaan rakentaneet. Miksei mukamas hissejä saa silloin käyttää ? Edes ne invaliidit yms jalka vaivaiset tukikeppeineen.
Käytiin lähes joka kesä ulkomailla. Autoiltiin Pohjoismaissa ja euroopssa. Ei koskaan lennetty. Siitä erikoista, ettei kumpikaan vanhemmista puhunut englantia. Jotenkin ne selvisivät paperikarttojen ja elekielen avulla. Nukuttiin teltassa leirintäalueilla. Ei oltu varakkaita. Perusduunareita, mutta selvästi seikkailunhaluisia.
Olen käyttänyt omia lapsia ulkomailla noin kerran vuodessa peruskoulun loppuun. Baltia, pohjoismaat ja Välimeren maita. Uskon että avartaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vanhenpien toimesta ei todellakaan matkusteltu yhtään , paitsi hautajaisiin joita kyllä piisasi kotimaassa. Kun pääsin yo.ksi lähdin heti pois kotoa Englantiin au-pairiksi. Elämäni paras päätös!!
Käytiin, yleensä Euroopassa. Egypti taisi olla lapsena kaukaisin.
Teini-iässä ja aikuisena olen käynyt muuallakin. Myös vanhempani matkustivat kahdestaan kauemmas sen jälkeen kun muutin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 1960-luvun alussa syntynyt suurperheen lapsi. Noin kerran kuussa autoon lastattiin niin monta henkilöä kuin siihen mahtui ja ajettiin ulkomaille eli Ruotsin Haaparantaan ostoksille, koska siellä oli halvempaa. Rajan yli sai tuoda mm. voita, sokeria ja kahvia tietyn määrän/ hlö. Jos tullissa pysäytettiin, laskivat tullimiehet tarkasti, ettei ole ylimäärästä ostettu.
Päästiin myös seurakunnan ja 4H:n retkille Suomessa. Kerran myös Skellefteåssa.
Olin melkein 30 v., kun matkustin ensimmäisen kerran lentokoneella ulkomaille Kreetalle. Silloin omien lasten kanssa. Sen jälkeen olen matkustellut paljon mm. Ranska, Saksa, Portugali, Florida/ Karibian risteily, Thaimaa. Ulkomaan matkojen lisäksi olen keväisin ollut 1-2 vkoa Lapissa ja kesällä muulla Suomessa. Matkoja varten olen aina säästänyt palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissain kommenteissa tuntuu,että lentelyä jopa monta kertaa vuodessa, jopa lapsesta asti ja omien lastenkin kanssa pidetään ihan perusjuttuna ja itsestäänselvyytenä, mihin kuka tahansa pystyisi halutessaan.Tiedostakaa että kuulutte siihen 1-5% maailman väestöstä joka noin voi tehdä.95% maailman aikuisista ei ole koskaan elämässään käynyt lentokoneessa tai ulkomailla. On tärkeä ymmärtää, että ootte etuoikeutettujen harvassa joukossa.
Ehkä valtaosa koko maailman ihmisistä ei ole lentokoneessa ollut, mutta eurooppalaisista n.puolet ja suomalaisista valtaosa eli 80-90% on ainakin kerran matkustanut lentäen.
Oho, noinko paljon Suomalaiset lentää?
Itse en ole käynyt edes lentokentällä koskaan ( olen 58v ) , eikä kyllä mun lapsuuden perheestäkään kukaan...
Olen ammatiltani yläkoulun opettaja. Kymmenisen vuotta on ollut Suomen kulttuurirahaston yms. rahoittama peruskoulun kahdeksasluokkalaisille tarkoitettu Taidetestaajat -juttu. Ensi vuonna ilmeisesti viimeisen kerran. Moni on lukenut oppilaiden huonosta käytöksestä eri tilaisuuksissa, yleensä sateenkaarihenkisissä. Taide-elämyksiä on ollut yleensä kaksi, toinen omassa maakunnassa ja toinen pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulle on yleensä menty ainakin Lapista lentäen. Joka luokalla pari-kolme aina tunnustaa olevansa lentokoneessa ensimmäistä kertaa. Osa ei tietenkään tunnusta, ettei pidettäisi ihan maalaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeellistä on jossain Thaimaassa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on jossain Thaimaassa?
Tai sinussa? Mutta joku voi pitää jopa sinusta ja pitää sinua mielenkiintoisena.....sama pätee Thaimaahan. Onko se vaikea käsittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kysymys.
Vastaan, vaikka olen jo 70v. Emme käyneet, eikä koskaan suunniteltukaan tai mitenkään puhuttukaan. Muutenkin liikkuminen, sukulaisissa käynti, rajoittui lähikuntiin tai kaupunkeihin. Koska meillä oli pienviljelystila ja vähän karjaa, niin mitään mahdollisuutta minkäänlaiseen taukoon tai lomaan ei ollut. Silloin ei ollut lomittajia karjatalouteen.
- Tapsa-vaari
Perheemme kävi yhdessä 60-luvun lopulla Oslossa ja Köpenhaminassa kaupunkilomalla, ja Saksassa Reininjoen ristelyllä, olivat mukavia reissuja. Lennettiin Finnairin kyydissä edestaksin. Olin pieni, mutta muistoja jäi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se matkustelu mitenkään onnelliseksi tee. Matkustelu on usein vaivalloista ja väsytävää ja pettymyksiä tulee jatkuvasti liittyen esim. majoitukseen ja tilattuihin ruoka-annoksiin, säähän jne. Kaikista rennointa on olla kotona ja kotoa käsin tehdä pieniä retkiä lähipaikkakunnille.
Mutta joo, olen 49-v ja kävin vanhempieni kanssa etelässä ja idässä, useammassa maassa. Kyllähän noilta ajoilta on kuitenkin mukavia muistoja. Ehkä eniten noista jäi hyödyksi se, että kun muut lapset puhuivat matkoistaan, ei tullut tunne, että olisi jäänyt jostain paitsi.
Omat vanhempani matkustelivat 60 ja 70 -luvuilla, erityisesti äiti kävi Kanarialla ja Välimerellä tuolloin noin parikymmentä kertaa.
Kerran käytiin äitin kanssa Jaltalla, kun olin 15 v.
vm.-66
Olen 50, ja kerran käytiin Norjassa ja kerran Ruotsissa.
Koska asuttiin kaukana, myöskin vain kerran pääsin lapsena Helsinkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se matkustelu mitenkään onnelliseksi tee. Matkustelu on usein vaivalloista ja väsytävää ja pettymyksiä tulee jatkuvasti liittyen esim. majoitukseen ja tilattuihin ruoka-annoksiin, säähän jne. Kaikista rennointa on olla kotona ja kotoa käsin tehdä pieniä retkiä lähipaikkakunnille.
Mutta joo, olen 49-v ja kävin vanhempieni kanssa etelässä ja idässä, useammassa maassa. Kyllähän noilta ajoilta on kuitenkin mukavia muistoja. Ehkä eniten noista jäi hyödyksi se, että kun muut lapset puhuivat matkoistaan, ei tullut tunne, että olisi jäänyt jostain paitsi.
Omat vanhempani matkustelivat 60 ja 70 -luvuilla, erityisesti äiti kävi Kanarialla ja Välimerellä tuolloin noin parikymmentä kertaa.
Siksi matkustelenkin yleensä Lontooseen, josta tykkään. Aina sama hotelli, ei tule pettymyksiä. Tuttu kaupunki, tietää mitäkin on, liikkuminen eri paikkoihin sujuu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Olen liki 60v, ei matkustettu kun kerran ruotsiin . Mulla oli tyhmä sivistymätön äiti ja rahaton, uskoi näihin muu maa mustikka ja suomeen syntyminen lottovoitto höpinöihin.
Sama juttu, vaikka olen 10 vuotta nuorempi. Äiti ei ikinä halunnut muualle kuin kesämökki- työleirille (meillä ei ole edes rantaa). Vihasin sitä, ja nyt kun perin koko roskan, en ole edes käynyt siellä viiteentoista vuoteen. Lahotkoon sinne. Pyrin käymään ulkomailla pidemmillä reissuilla tai edes viikonloppukäynneillä Tukholmassa vähintään kerran vuodessa. Kadehdin jo lapsena isääni, joka sai välillä ulkomaankomennuksia, ja vihaan sitä, että äidin typerän vastustuksen vuoksi emme muuttaneet vuodeksi Bulgariaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kesämökki ja vietettiin siellä kaikki lomat ja viikonloput. Ei matkusteltu
Joo, tämä oli minunkin vanhemmilla. Todella ankeaa. Kasarin lopulla saatiin sentään mökille edes telkkari. Inhosin mökkeilyä jo lapsena, inhoan edelleenkin.
Matkusteltiin paljon. Kaukaisimmat maat oli USA, Japani ja Thaimaa, muita mielenkiintoisia mm. Egypti. Tietenkin Euroopassakin myös. Onneksi ei mitään rantalomia tai hotellin uima-altaalla löhöämistä koskaan.