Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?

En ole koskaan matkustanut vanhempieni kanssa ulkomaille. 

t. 70-luvun muksu.

Syntynyt -75, ensimmäinen kerta ulkomailla oli 9. luokan luokkaretki Tukholmaan. Sitten ikävuosina 18 - 35 tuli matkusteltua paljon töiden vuoksi ja ystävien kanssa, mutta perheen kanssa en koskaan. Sen jälkeen ulkomaanmatkailu on lopahtanut, viimeisen 15 vuoden aikana on tullut käytyä ulkomailla kolmesti. Kotimaanmatkailu on alkanut kiinnostaa paljon enemmän.

Ei varsinaisesti, no kerran Saksaan ja kerran Ruotsiin. Mutta olin siis 70-luvulla ala-asteella Oulussa, ehkä 11v ja teimme luokkaretken ulkomaille! Siis Haaparantaan , se oli aivan ennenkuulumatonta.

Olen 80-luvulla syntynyt ja maalta kotoisin. Ei koskaan käyty missään etelän matkoilla(pohjoismaissa kyllä) 

Äitini on kai joskus nuorena ollut lentokoneessa, isäni ei ikinä.

Vanhempani ovat kuitenkin varakkaita, kyse on kai lähinnä elämäntyylistä maaseudulla

Olen 52 v. Lapsena 70-luvulla käytiin Ruotsissa ja kasarilla ja ysärin alussa neljässä eri etelän  maassa., sekä sitten taas Ruotsissa. Lomat vietimme pääsääntöisesti mökillä ja rahat vamhempani käyttivät ok-talon rakentamiseen.

Olen 1983 syntynyt. Vuoteen 1989 saakka matkustettiin autolla Ruotsissa ja Tanskassa. 1989 loppukesästä käytiin Bulgariassa, 1990 Kreikassa ja sitten seuraavan kerran 1998 Kanarialla. 1990-1998 matkat olivat lähinnä Viroon ja Tukholmaan olevia risteilyjä, vaikka oltiin rikkaampia kuin koskaan.

51v ja lapsuudessani en käynyt kertaakaan ulkomailla, poikkeuksena käynti Haaparannassa. Emme myöskään käyneet Ruotsinlaivalla, etelässä tai yleensäkään missään muualla kuin omien vanhempieni kotipaikkakunnilla. Osittain saattoi olla kiinni rahasta (matkat olivat kalliimpia 1970- ja 80-luvuilla), mutta ehkä enemmänkin periaatteesta; kumpikaan eivät koskaan sinällään kaivanneet ulkomaille? Olivat käyneet etelässä joskus 70-luvulla, mutta.. ei vain kiinnostanut? Isäni alkoholinkäyttö oli tietenkin perinteistä, ja siinähän ne viikonloput, lomat ja kaikki yhteiset perheajat taisivat mennäkin.

Omien lasten kohdalla on yrittänyt matkustaa, mutta käytännön pakosta tämä on suuntautunut Viroon, Ruotsiin sekä Espanjaan. Hyvä niin, koska kyllä noilla matkoilla on jotain annettavaa lapsille lapsuudessaan. Ruotsinristeilykin voi olla hieno kokemus lapsille, ei kaiken tarvitse olla järkyttävän suurta.

Kyllä, muttei joka vuosi. Naapurimaat ja joku etelän lomakohde tuli tutuiksi. Käytiin myös Jenkeissä.

Ihan perus tavallinen perhe. Isällä ei koulutusta. Äiti merkonomi.

Kuuskymppinen, lapsena käytiin vaeltamassa Lapissa. Myös Ruotsin ja Norjan puolella. Muuten lomailtiin omalla mökillä. Etelässä ei käyty kertaakaan. Ihan keskiluokkainen perhe oltiin. Luokkakavereissa oli vain yksi jonka perhe oli joka vuosi viikon Kanarialla lomalla.

Olen 70-luvulla syntynyt. Saatiin aina Saksasta joululahja. Äiti oli joskus nuorena ollut siellä jonkinlaisena vaihdokkaana kai.

Nyt aikuisena arvostan Lidliä. Löydän sieltä lapsuuteni joulun kovat keksit ja marsipanin.

Olin 15 vuotiaana Englanissa kielikurseilla kesä 1978, join olutta, poltin tupakkaa ja kävin aikuisten discoissa. Sen kesän uudet hitit oli Rivers Of Babylon ja Youre The One That I Want....ihanaa aikaa.

Seuraavana vuotena olin New Yorkissa ja kolkuttelin Studio54 ovea....New York oli oikeasti siihen aikaan 1979, vaarallinen.

Olen 50. Vanhempani olivat ihan perusihmisiä vailla suurempaa koulutusta. Ei oltu köyhiä tai rikkaita.  Muutama isompi reissu tehtiin koko perheenä. Muutama maa tuli tutuksi kaukana naapurimaita.

Jokin harrastuksiin liittyvä matka minulla oli ulkomaille. Ei siitä tarvinnut mitenkään neuvotella. Jostain löytyi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 15 vuotiaana Englanissa kielikurseilla kesä 1978, join olutta, poltin tupakkaa ja kävin aikuisten discoissa. Sen kesän uudet hitit oli Rivers Of Babylon ja Youre The One That I Want....ihanaa aikaa.

Seuraavana vuotena olin New Yorkissa ja kolkuttelin Studio54 ovea....New York oli oikeasti siihen aikaan 1979, vaarallinen.

Jäi sanomatta olin työläisperheen kakara.....joten se oli harvinaista että tälläinen kakara matkusteli siihen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 15 vuotiaana Englanissa kielikurseilla kesä 1978, join olutta, poltin tupakkaa ja kävin aikuisten discoissa. Sen kesän uudet hitit oli Rivers Of Babylon ja Youre The One That I Want....ihanaa aikaa.

Seuraavana vuotena olin New Yorkissa ja kolkuttelin Studio54 ovea....New York oli oikeasti siihen aikaan 1979, vaarallinen.

Jäi sanomatta olin työläisperheen kakara.....joten se oli harvinaista että tälläinen kakara matkusteli siihen aikaan.

Minä taas maalaisperheen pentu. Ei me rikkaita oltu, muttei köyhiäkään. Asiaan löytyi aina rahaa. 

1980 syntynyt ja kyllä, perheemme matkusti useita kertoja. Kävimme joka kesä risteilyllä Ruotsissa, kiersimme autoillen Tanskassa ja Norjassa ja myöhemmin Saksassa. Lomailimme myös äitini rakastamassa Espanjassa useita kertoja, kävimme Ranskassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa, Tsekissä, Itävallassa, Unkarissa ja useamman kerran Amerikassa.

Olemme veljeni kanssa olleet hyvin onnellisia näitä matkoista, vaikka ei sitä lapsena osannut pitää mitenkään ihmeellisenä asiana. Ei niistä kehuskeltu tai pidetty mitenkään ihmeellisenä juttuna. Lähipiirissä aika lailla kaikki matkustelivat lomilla ja vietettiin paljon aikaa mökillä. Oman perheeni kanssa matkaamme enemmän kotimaassa kesällä ja matkaamme muualle muuhun aikaan vuodesta, kun matkalla nauttii enemmän jos ei ole tukahduttavan kuuma.

Olen 38v. Kävimme kerran lapsena Ruotsissa risteilyllä ja Ahvenanmaalla. Meillä oli kesämökki saaressa hiekkarantoineen ja olimme siellä kesällä paljon sekä matkailimme Suomessa asuntoautolla, Lappiin syyslomareissulle ym. Ensimmäisen kerran olin perheen kanssa ulkomailla 17-vuotiaana Kreikassa ja siitä jäi tunne että ulkomaille meno on tosi kallista ja yliarvostettua. Reissu maksoi joku 5000e neljältä hengeltä ja oli aika ankea monin tavoin. Ruoka oli huonompaa kuin Suomessa ja mitä itse laitamme ja yksi porukasta sai viikon aikana mm. ruokamyrkytyksen. Jotkin turistikohteet oli ihan hienoja ja rannalla oli kiva loikoilla, mutta siinäpä se. En jotenkin kai osaa myöskään rentoutua liian kaukana kotoa. Ensimmäisen reissun jälkeen kävin vielä kerran Alpeilla laskettelulomalla toteamassa että sekään ei ole juttuni. Nyt olen vanhempien jalanjäljissä tyytyväinen mökki-ihminen ja paikallisreissaaja. Pohjois-Norjaa on tullut koluttua huolella myös aikuisiällä. Mua ihmetyttää ne ihmiset jotka jatkuvasti haluavat esim. Pariisiin, Vietnamiin tai Gran Canarialle. Jos kaipaan luksusta, menen Suomessa vaikka johonkin Michelin tähden ravintolaan, keikalle ja kaupunkilomalle viikonlopuksi. On myös kiva tukea paikallisia ja naapurimaiden yrittäjiä. ja

Olen 70 syntynyt. Muistan lapsuudestani asenteen. Raha ei saanut tuhlata ja mielellään säästettiin. Kuitenkin pääsin kaikkialle, jos perustelu ja syy oli. Silloin löytyi rahaa, vaikkei Leviksiin muka löytynyt.

Meidän perheessä ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tiedostettiin jo 1970  - 198å luvulla. Matkustettiin omalla autolla ja korkeintaan laivalla, mutta ei lentokoneella.

Olen tällä hetkellä hieman yli 40 vuotta ja kyllä vanhempien kanssa tuli autolla ja teltalla sekä myöhemmin asuntovaunulla kierrettyä pitkin Eurooppaa ollessani alle 18-vuotta.

Saksaa ja Ranskaa, erityisesti Välimeren aluetta kiersimme lähes joka toinen vuosi 80-90-00-luvuilla.

Baltian maita kiersimme useampaan kertaan 90-luvulla. Länsi- Eurooppaa pari kertaa, Alppeja pari kertaa.

Vanhempani olivat tavallisia duunareita. Todellisuudessa elämä teltalla tai asuntovaunulla Itämeren etelä puolella tulee halvemmaksi kuin eläminen Suomessa.