Lue keskustelun säännöt.
Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?
Kiinnostaa kuulla, kun itse nelikymppisenä olen sellaisesta perheestä, jossa käytiin 80-00-luvuilla ulkomaan matkalla aina kaksi tai kolme kertaa vuodessa, pidennettyjä viikonloppuja tai viikon parin etelänmatkoja. Ei kuitenkaan ollut varakkaita vanhempia, toinen vanhempi perus paperinpyörittelijä ja toinen työtön, mutta aurinkolomiin säästivät aina rahat kasaan.
18-vuotiaaksi mennessä olin käynyt jo 20 maassa. Nykyäänhän on paljon matkustelevia nuoria perheitä, mutta entä teillä muilla keski-ikäisillä? Kyselen, kun omassa tuttavapiirissä ei juuri kukaan muu matkustellut silloin lapsuudessa, ja enemmistö nyt tuntemistani ikätovereista on päässyt vasta aikuisena näkemään maailmaa ja viemään omia lapsiaan ulkomaanlomille.
Kommentit (279)
-76 syntynyt olen eikä koskaan käyty vanhempien kanssa ulkomailla, eikä edes laivalla, kun olin alaikäinen. Mökillä ja sukulaisissa käytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lensin ekaa kertaa 14vee ja sen jälkeen kerran. Automatka, risteilyt, lappi. Siinäpä se. Kaveri matkusti äitinsä kanssa koko ajan. Matkustaa vieläkin. Itse matkustin 18v eteenpäin minkä pystyin, mutta omilla rahoilla. Vanhemmat matkustivat kyllä kaksin minkä kerkesivät.
Asuimme Lapissa, piihduksia rajan yli Ruotsiin ja Norjaan ostamaan voita ja sokeria. Yksi yö Norjassa joskus varhaisteini-ikäinen, mutta sekin jäi kesken, kun isän piti ehtiä Ivaloon viinakauppaan, jotka olivat tuolloin kesälauantaisin kiinni.
En ole matkustellut lapsena ulkomailla. Muistan, että käytiin eräässä suositussa lomakohteessa n. 70km päässä kotoa kerran kesässä, yksi yö halvimmassa mökissä. Ei edes joka kesä. Mutta silti lapsuudessa ei ollut mitään vikaa ja nuokin pienet reissut jääneet hyvinä muistoina mieleen :) Odotin tuota yhden yön reissua aina innolla ja pakkasin repun jo viikon etukäteen.
Sittemmin aikuisena, olen päättänyt olla kokonaan lentämättä ilmastosyistä. Maatapitkin olen käynyt esim. ympäri Norjaa. Elämästäni ei puutu mitään.
Joo, Ruotsissa pari kertaa ja kerran viikon Kreikassa. Olen 46v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Kyllä se oli silloinkin ökyrikkaiden etuoikeus. Sekin.
Ökyrikkaita on Suomessa korkeintaan muutama.
Että yritäpäs vasuri uudestaan....
Matkustettiin joka kesä. Pohjoismaat ja kotimaa tulivat tutuiksi sekä suorin reitti Euroopan läpi Pohjois-Italiaan asti. Autolla tietenkin. Ei silloin ollut tapana lentää suoraan kohteeseen. Tämä 60-70-luvuilla.
Taisi Keihäsmatkat olla eka, joka lennätti suomalaisia Teneriffalle yms. kohteisiin. Silläkin oli aika surkea loppu. Siis sillä yhtiöllä. Näin muistan teininä lukeneeni.
Oli mukavia matkoja ja mielenkiintoisia maita erikoisine yöpymisineen. Hotelli, motelli, leirintäalue, alppimaja jne. Lapsikin muistaa todella paljon matkoista ja ruoista erilaisine erikoisuuksineen. Sveitsi oli muuten vain läpikulkupaikka. Ei se silloin ollut mitenkään erikoinen. Kauemmas piti päästä.
Ai että, mitä muistoja. Niitä ei muuten lentämällä tule. Automatkat ne vasta on jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähempänä 60 kuin 50 ikävuotta. Lapsuudessa on käyty harvakseltaan sukulaisissa muualla Suomessa ja kerran Ruotsin risteilyllä. Meillä ei ollut ydinperhettä, äitini oli yksinhuoltaja, eikä ollut omaa autoa tai mökkiä koskaan.
Eipä ole ollut kyllä aikuisenakaan rahaa pahemmin matkustella, laivoilla ja busseilla vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissain kommenteissa tuntuu,että lentelyä jopa monta kertaa vuodessa, jopa lapsesta asti ja omien lastenkin kanssa pidetään ihan perusjuttuna ja itsestäänselvyytenä, mihin kuka tahansa pystyisi halutessaan.Tiedostakaa että kuulutte siihen 1-5% maailman väestöstä joka noin voi tehdä.95% maailman aikuisista ei ole koskaan elämässään käynyt lentokoneessa tai ulkomailla. On tärkeä ymmärtää, että ootte etuoikeutettujen harvassa joukossa.
Ehkä valtaosa koko maailman ihmisistä ei ole lentokoneessa ollut, mutta eurooppalaisista n.puolet ja suomalaisista valtaosa eli 80-90% on ainakin kerran matkustanut lentäen.
Oho, noinko paljon Suomalaiset lentää?
Itse en ole käynyt edes lentokentällä koskaan ( olen 58v ) , eikä kyllä mun lapsuuden perheestäkään kukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme lapsuudessani kaikissa pohjoismaissa vanhempien kanssa. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Ja sitten pelkillä laivamatkoilla Ruotsissa.
Olen 5-kymppinen, enkä ole matkustellut enää vuosikymmeniin ulkomailla ympäristösyistä. Pitkän linjan vegaani myös jne. Nuorena hassasin kesätyörahat ulkomaanmatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maanvijelijäperheessä kesälomia ei tunnettu, töitä riitti koko kesäksi, lapsille myös. Eikä olis ollut kyllä varaakaan.
Alle kouluikäisenä 1970-luvulla kerran Ruotsin risteilyllä Tukholmassa. Ikimuistoinen reissu kaikkineen. Toisen kerran teininä päiväseltään, Uumajassa. Opiskeluaikana sitten opiskelijaporukalla muutama matka vähän kauemmaskin. Työn puolesta pari reissua myöhemmin. Siinäpä ne.
Isän kanssa matkustelin lomien aikaan. Kesäisin yleensä kiertelimme autolla Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yöpyen leirintäalueilla. Sukulaisiamme asui Ruotsissa, joskus jäin kesällä heidän luokseen muutamiksi viikoiksi. Talviloman aikaan kävimme joko laskettelemassa Lapissa tai matkustimme Kanarialle, Turkkiin tai muuhun perinteiseen turistikohteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin 2-vuotiaana ekan kerran ulkomaille palmujen alle ja siitä se lähti -tätä pitää saada lisää
Nyt tulee käytyä 2-3 kertaa joka vuosi.
Omat lapset olivat teini-iässä viettäneet noin vuoden Suomen rajojen ulkopuolella...
Joo kaksivuotiaanahan sen jo tajuaa ja osaa vaatia XD
Oletko jotenkin katkera? Kyllä jo 2-vuotias osaa ajatella, että hänellä on hauskaa jossain paikassa. Ei hän sitä tietenkään samalla tavalla hahmota kuin aikuinen, mutta jokainen lasten kanssa tekemisiin joutunut tietää, että nämä saattavat kauankin puhua tapahtuneesta asiasta, on se sitten ulkomaanmatka, huvipuistokäynti tai eläinpihalla ollut hassunnäköinen possu. Lapsi jankkaa siitä ehkä jopa niin paljon, että muita alkaa kyllästyttää. Mikään tuossa ei tarkoita, että lapsi määrää ja päättää, että ensi vuonnakin mennään matkalle, mutta kun niitä matkoja alkaa kertyä (aikuisten toiveen mukaan), niin kyllä siitä vaan muodostuu ennen pitkää jatkumo hänen mielessään ja myöhemmin voi sanoa, että on tykännyt matkustaa 2-vuotiaasta asti.
eri
No en tietenkään ole katkera kun olen päässyt reissaamaan paljon elämäni aikana. Mutta ei mun lapsilla ole mitään muistikuvia vauva-ajan etelänmatkoista. Hädin tuskin muistavat alle kouluiän reissuja. Siksi tuo lause on mielestäni koominen.
Et osannut lukea? Ei ole kyse siitä, miten tarkkaan muistaa.
Väännetään rautalangasta: Äitisi antaa sinulle jäätelöä, kun olet 2-vuotias. Sinä tykkäät siitä ja pyydät lisää joka kesä. Väitätkö 18-vuotiaana, että olet tykännyt jäätelöstä vasta 6-vuotiaasta alkaen, koska et voi muistaa tykänneesi siitä jo 2-vuotiaana?
Mun perheeni ei matkaillut edes kotimaassa.
Ekan kerran ulkomailla kun äitini vei yo-keväänä Inglesiin.
Itse olen syntynyt 80-luvulla. Kyllä me matkusteltiin aika paljon silloin 90-luvulla perheenä. Äiti ei varmaan paljoa tienaillut, isä ihan ok hommissa. Huonoja rahan käyttäjiä olleet ikänsä, luulen että monet reissut tehtiin velkarahalla. Nytkin n. 65-vuotiaina ovat vielä asuntovelkaisia ja persaukisia... ite olisin kyllä käyttänyt järkevämmin rahaa ja olisin varmasti jo velaton tuossa kohtaa. Kivaahan se reissaaminen ja rahan tuhlaaminen, mutta joku järki siinäkin!
90-luvulla lama iski ja molemmat vanhempani olivat työttöminä. Emme käyneet kertaakaan ulkomailla tai edes Suomen sisällä lomamatkalla, kunnes kerran kävimme Ahvenanmaalla. Laiva ja hotellissa olo oli jotain aivan käsittämätöntä, olin ehkä 13 silloin. Ekan kerran lentokoneessa olin 21-vuotiaana omalla rahalla.
Meidän perhe ei matkustellut eikä se ollut yleistä. Ne muutamat lapset omalta luokaltani jotka kävivät ulkomailla, joutuivat aina pitämään esitelmän reissustaan.
Ei käyty, ja varmaan parempi niin. Perheriidoilla ja mahdollisella väkivallalla on taipumusta kärjistyä juuri lomilla ja juhlapyhinä. Nyt kelpaa käydä oman perheen kanssa kun vanhemmat ovat jo helvetin tulessa.
En. Kyllä se oli silloinkin ökyrikkaiden etuoikeus. Sekin.