Lue keskustelun säännöt.
Miksei suoraan myönnetä että miehet tarvitsevat seksiä, naiset tulevat mainiosti toimeen ilman
13.07.2026 |
Tämä toki yleistys. Varmasti on poikkeuksia, mutta näin yleisesti ottaen, naisella on jotakin jota mies haluaa, mutta miehellä ei oikein ole kuin mukava luonteensa. Siksi naisten ja miesten parisuhdemarkkinat toimivat kaksoisstandardeilla. Nainen voi hyvin olla ilman miestä, miehelle se alkaa olemaan tukalaa jo parin viikon jälkeen.
Nykynaisten kannattaa muistaa arvonsa, eikä antaa ns panna itseään halvalla, sillä hyväksikäyttäjiä kyllä löytyy. Seksi kannattaa säästää avioliittoon, kuten konservatiivisen miehen naiselle hyvin sopii.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei vaan suoraan myönnetä että naiset tarvitsevat miehiä ja miesten rahoja kun kuitenkin jatkuvasti naiset vaativat miehiä tekemään ja maksamaan?
En tarvitse miestä maksamaan yhtään mitään. Käyn töissä ja maksan ihan yksin elämiseni ja omakotitalon kulut. Korjausasioissa saan apua isältäni, veljeltäni tai ammattilaiselta (joka voi olla myös nainen). Parisuhdetta en kaipaa vaan mulle riittää seksisuhde miehen kanssa joka tietää miten mut saa tyydytettyä.
Niinpä, miestä tässäkin taas tarvitaan, vaikka onkin isä tai veli. Ja sillä veljellä tai isällä saattaa olla myös oma vaimo joka vaatii. Ja omakotitalot/autot, joita tarvitsee rempata. No jotkut tekee mielellään muiden hommia, mutta minä en. Tyttärelläkin on jo mies, mutta niin avuton, että minun pitää kiitospalkalla korjata ensin omat romut, ja sitten tyttären auto. Kumpikaan ei osaa mitään. Kotona saan jo tehdä ihan tarpeeksi, eiköhän se ole tyttären miehen asia tästälähin. Ei me isät olla aikuisia ihmisiä varten, jos ei omaa osaavaa miestä halua pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö! olen aina halunnut seksiä ja saanut siitä paljon iloa, ainakin parisuhteessa. Miiehet jauhavat samaa mantraa aina, mutta antaisivat naiselle orgasmeja niin naisetkin haluaisivat. Tylsää "antamista" ei kukaan nainen halua.
Minä haluan jokapäivä, ja koska mies on yhä hyvin viriili, saankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Minulta on viety itsemääräämisoileus jo 90-luvulla ja saan sen takaisin vasta 2030-luvun loppupuolella..Tätä pakottamista kutsutaan myös nimellä työelämä. Mutta vaikka työnantajan käskystä tehdäänkin mitä takansa, niin eihän nyt puutteessa olevan puolison edessä voi edes vähää raottaa haaroja rai pyllistää. Koska olemme voimaantuneita tiedostettuamme itsemääräämisoikeuden seksiin liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai naiset pärjää ilman seksiä, kun mussuttavat suklaata ja muita herkkuja. Sitä kutsutaan kompensaatioksi. Seksin puutteessa elävän naisen tuntee usein juuri vatsamakkaroista.
Olen kyllä mieluummin ilman sen sijaan että katson sitä tunteilua mihin se naisilla aina menee.
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai naiset pärjää ilman seksiä, kun mussuttavat suklaata ja muita herkkuja. Sitä kutsutaan kompensaatioksi. Seksin puutteessa elävän naisen tuntee usein juuri vatsamakkaroista.
Muna vai kana miettiä poliisipäällikkö aivan vakavana
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! olen aina halunnut seksiä ja saanut siitä paljon iloa, ainakin parisuhteessa. Miiehet jauhavat samaa mantraa aina, mutta antaisivat naiselle orgasmeja niin naisetkin haluaisivat. Tylsää "antamista" ei kukaan nainen halua.
Minä haluan jokapäivä, ja koska mies on yhä hyvin viriili, saankin.
Klitorishullun kännipostaus vol. 9784
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuntuu siltä, että nainen tahtoo miehen ja siksi pitää olla seksiäkin haluavinansa. Ja naistenhan pitää saada olla sitä mitä miehetkin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. En tarvitse seksiä mihinkään.
Olen vanha ( 70v) nainen. Tarvitsen seksiä vähintään kahdesti viikossa. Saan onneksi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain totta. Miehet ja nuoret naiset tarvitsee seksiä. Vanhat kurpat voi olla ilman tai räpläillä keskenään.
Jotkut niistä täälläkin aktivoituu ja selittää, että 75+ naiset ovat niitä parhaita ja himokkaimpia 🤣
Jos naisella on hyvä ja ks. asiassa taitava mies, niin noin voi käydä.
"Klitorishullun kännipostaus vol. 9784"
Tämäääliö ei vieläkään tajua, että kaikki normaalit naiset rakastavat klitoristaan. Sen tajuamiseen ei volyyymit sulla riitä.
Vihatkos itse kulliasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Eipä tässä sinun kirjoituksessasi ole mitään uutta ja valaisevaa. Sekavasti kärjistämällä olet tiukasti siinä "halukkaamman" poterossa. Kun pitää kirjoituksen riittävän sekavana, voi väistää itse asiaa.
Vaatiminen ei ole pakottamista. Vaatia voi, mutta ei toisen siihen tarvitse suostua. Mutta väsyttävää se voi olla.
Joku ehkä kuvittelee "tekevänsä niin kun toinen haluaa joka asiassa", mutta yleensä näin ei ole. On kyse kuvitelmasta, että tekee "kaiken". Väärinkäsityksestä ja aika usein itsesäälistä. Todennäköisesti molemmat kokevat tekevänsä "kaiken", mutta tekevät aivan eri asioita.
Ei toista ajeta epätoivoiseen tilaan, vaan jokainen ihan itse ajaa itsensä sinne. Kyvyttömyydellään ymmärtää toisen viestejä ja kommunikoida omaa näkökulmaa.
Yleinen mielipide? Sillä ei ole juurikaan merkitystä yksittäisen suhteen kannalta. Tuo juttu eläimellisestä väkivaltaisesta pakottajasta on ihan soopaa. Yleensä kyseessä on rasittava vonkaaja. Kukaan ei oleta kenenkään "valloittavan naisensa joka päivä", vaan yleisemmin puhutaan lähinnä siitä, että mies hoitaisi oman osuutensa parisuhteesta, eikä olisi omiin asioihinsa keskittynyt, ohjeita odottava "äidin pikku apulainen". Siis hoitaisi tonttinsa.
Ymmärrän, että "halukkaamman" osa on haastava. Hän kokee olevansa "haluttomamman" vallan alla, koska toisella on valta kieltäytyä. Tämä on kuultu monta kertaa, ja kyllä se kuullaan ja nähdään. Eikä se tietenkään tunnu kivalta, että toisella on ikävä olla.
Jotain se "haluttomampi" myös haluaa, jota hän ei suhteessa saa, ja läheisyys kärsii. Siksi laitan nämä "haluttomat" ja "halukkaat" lainausmerkkeihin. Usein se "haluton" on ihan normaali terve ihminen, jolla on halut. Ne halut vain hiipuvat kun suhteen henkinen läheisyys kärsii. Siinä on vastuunsa molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Eipä tässä sinun kirjoituksessasi ole mitään uutta ja valaisevaa. Sekavasti kärjistämällä olet tiukasti siinä "halukkaamman" poterossa. Kun pitää kirjoituksen riittävän sekavana, voi väistää itse asiaa.
Vaatiminen ei ole pakottamista. Vaatia voi, mutta ei toisen siihen tarvitse suostua. Mutta väsyttävää se voi olla.
Joku ehkä kuvittelee "tekevänsä niin kun toinen haluaa joka asiassa", mutta yleensä näin ei ole. On kyse kuvitelmasta, että tekee "kaiken". Väärinkäsityksestä ja aika usein itsesäälistä. Todennäköisesti molemmat kokevat tekevänsä "kaiken", mutta tekevät aivan eri asioita.
Ei toista ajeta epätoivoiseen tilaan, vaan jokainen ihan itse ajaa itsensä sinne. Kyvyttömyydellään ymmärtää toisen viestejä ja kommunikoida omaa näkökulmaa.
Yleinen mielipide? Sillä ei ole juurikaan merkitystä yksittäisen suhteen kannalta. Tuo juttu eläimellisestä väkivaltaisesta pakottajasta on ihan soopaa. Yleensä kyseessä on rasittava vonkaaja. Kukaan ei oleta kenenkään "valloittavan naisensa joka päivä", vaan yleisemmin puhutaan lähinnä siitä, että mies hoitaisi oman osuutensa parisuhteesta, eikä olisi omiin asioihinsa keskittynyt, ohjeita odottava "äidin pikku apulainen". Siis hoitaisi tonttinsa.
Ymmärrän, että "halukkaamman" osa on haastava. Hän kokee olevansa "haluttomamman" vallan alla, koska toisella on valta kieltäytyä. Tämä on kuultu monta kertaa, ja kyllä se kuullaan ja nähdään. Eikä se tietenkään tunnu kivalta, että toisella on ikävä olla.
Jotain se "haluttomampi" myös haluaa, jota hän ei suhteessa saa, ja läheisyys kärsii. Siksi laitan nämä "haluttomat" ja "halukkaat" lainausmerkkeihin. Usein se "haluton" on ihan normaali terve ihminen, jolla on halut. Ne halut vain hiipuvat kun suhteen henkinen läheisyys kärsii. Siinä on vastuunsa molemmilla.
Sinä puolestasi haluttoman poterossa. Olet suora sanoissasi sen suhteen, että kaikki on halukkaan syytä. En ole itse suoraan kummankaan puolella. Suurin paradokdi on se, että haluton päättää molempien seksielämässä. Tätä et sinäkään voi myöntää. Et myöskään sitä, että haluton ei välttämättä tiedä, miksi ei halua. Jokainen suhde arkipäiväistyy, ei niitä valloituksia tehdä uudelleen ja uudelleen päivittäin.
Jäät jumittamaan ajatumalliisi. Uneton tietää varmaan kaikki ratkaisukikat, mitä hänen tulisi tehdä. Samoin puutteessa oleva halukkaampi tietää, kuinka hyvin nämä ratkaisut joita tietäjät tietävät, toimivat.
Vastaisipa tähän joku haluton, miten toisen tapojen, käytöksen ja tekojen muuttuminen on muuttanut suhdetta niin, että molemmat haluavat riittävästi.
Ja sekavuudesta. Opetelkaa lukemaan ja miettikää tekstejä, jotka eivät tue suoranaista yleismaailmallista viisauttanne, hyvyyttänne ja nerouttanne. Se on tullut selväksi, että haluton on poikkeuksetta syytln uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Eipä tässä sinun kirjoituksessasi ole mitään uutta ja valaisevaa. Sekavasti kärjistämällä olet tiukasti siinä "halukkaamman" poterossa. Kun pitää kirjoituksen riittävän sekavana, voi väistää itse asiaa.
Vaatiminen ei ole pakottamista. Vaatia voi, mutta ei toisen siihen tarvitse suostua. Mutta väsyttävää se voi olla.
Joku ehkä kuvittelee "tekevänsä niin kun toinen haluaa joka asiassa", mutta yleensä näin ei ole. On kyse kuvitelmasta, että tekee "kaiken". Väärinkäsityksestä ja aika usein itsesäälistä. Todennäköisesti molemmat kokevat tekevänsä "kaiken", mutta tekevät aivan eri asioita.
Ei toista ajeta epätoivoiseen tilaan, vaan jokainen ihan itse ajaa itsensä sinne. Kyvyttömyydellään ymmärtää toisen viestejä ja kommunikoida omaa näkökulmaa.
Yleinen mielipide? Sillä ei ole juurikaan merkitystä yksittäisen suhteen kannalta. Tuo juttu eläimellisestä väkivaltaisesta pakottajasta on ihan soopaa. Yleensä kyseessä on rasittava vonkaaja. Kukaan ei oleta kenenkään "valloittavan naisensa joka päivä", vaan yleisemmin puhutaan lähinnä siitä, että mies hoitaisi oman osuutensa parisuhteesta, eikä olisi omiin asioihinsa keskittynyt, ohjeita odottava "äidin pikku apulainen". Siis hoitaisi tonttinsa.
Ymmärrän, että "halukkaamman" osa on haastava. Hän kokee olevansa "haluttomamman" vallan alla, koska toisella on valta kieltäytyä. Tämä on kuultu monta kertaa, ja kyllä se kuullaan ja nähdään. Eikä se tietenkään tunnu kivalta, että toisella on ikävä olla.
Jotain se "haluttomampi" myös haluaa, jota hän ei suhteessa saa, ja läheisyys kärsii. Siksi laitan nämä "haluttomat" ja "halukkaat" lainausmerkkeihin. Usein se "haluton" on ihan normaali terve ihminen, jolla on halut. Ne halut vain hiipuvat kun suhteen henkinen läheisyys kärsii. Siinä on vastuunsa molemmilla.
Sinä puolestasi haluttoman poterossa. Olet suora sanoissasi sen suhteen, että kaikki on halukkaan syytä. En ole itse suoraan kummankaan puolella. Suurin paradokdi on se, että haluton päättää molempien seksielämässä. Tätä et sinäkään voi myöntää. Et myöskään sitä, että haluton ei välttämättä tiedä, miksi ei halua. Jokainen suhde arkipäiväistyy, ei niitä valloituksia tehdä uudelleen ja uudelleen päivittäin.
Jäät jumittamaan ajatumalliisi. Uneton tietää varmaan kaikki ratkaisukikat, mitä hänen tulisi tehdä. Samoin puutteessa oleva halukkaampi tietää, kuinka hyvin nämä ratkaisut joita tietäjät tietävät, toimivat.
Vastaisipa tähän joku haluton, miten toisen tapojen, käytöksen ja tekojen muuttuminen on muuttanut suhdetta niin, että molemmat haluavat riittävästi.
Ja sekavuudesta. Opetelkaa lukemaan ja miettikää tekstejä, jotka eivät tue suoranaista yleismaailmallista viisauttanne, hyvyyttänne ja nerouttanne. Se on tullut selväksi, että haluton on poikkeuksetta syytln uhri.
Hyvin suoraan sanon, että "Siinä on vastuunsa molemmilla."
Ei lisättävää.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.