Lue keskustelun säännöt.
Miksei suoraan myönnetä että miehet tarvitsevat seksiä, naiset tulevat mainiosti toimeen ilman
13.07.2026 |
Tämä toki yleistys. Varmasti on poikkeuksia, mutta näin yleisesti ottaen, naisella on jotakin jota mies haluaa, mutta miehellä ei oikein ole kuin mukava luonteensa. Siksi naisten ja miesten parisuhdemarkkinat toimivat kaksoisstandardeilla. Nainen voi hyvin olla ilman miestä, miehelle se alkaa olemaan tukalaa jo parin viikon jälkeen.
Nykynaisten kannattaa muistaa arvonsa, eikä antaa ns panna itseään halvalla, sillä hyväksikäyttäjiä kyllä löytyy. Seksi kannattaa säästää avioliittoon, kuten konservatiivisen miehen naiselle hyvin sopii.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se on sitten, kun sinkkunaisena paikat kostuu kun mieleen juolahtaa seisova kalu. Puutteessa olevan naisen panetus on melkoista. Ap ei tiedä mistä puhuu.
Olen samaa mieltä vaikka mies olenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi riittää miehille. Nainen on turhake. Vain lisääntyminen vaatii miehelle naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Erittäin hyvä kirjoitus, joka jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella! Varmasti voisi toimia monessa parisuhteessa (toivottavasti) rakentavan keskustelun pohjana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Erittäin hyvä kirjoitus, joka jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella! Varmasti voisi toimia monessa parisuhteessa (toivottavasti) rakentavan keskustelun pohjana.
Ai. Minusta tuo oli huono kirjoitus, koska siinä on niin paljon oletuksia. Eli se on lähtökohtaisesti asenteellinen ja älyllisesti epärehellinen.
Tottakai ajatusmalleja pitää haastaa. Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Oma kardinaalimoka oli sitoutua ja perustaa perhe ensimmäisen naisen kanssa, jolta sain seksiä. Alkuun kaikki olikin hyvää ja kun ei ollut vertailukohtia, niin en osannut vaatia parempaa. Lapsetkin tehtiin vasta yli viiden vuoden päästä suhteen aloittamisesta. Sitten kun oli avioliitto, perhe ja asuntolainat ym., niin eroaminen olisikin ollut jo työläämpi prosessi kuin lapsettomalla ja vuokralla asuvalla susiparilla.
Mutta täytyy muistaa, että me kaikki muutumme ikääntymisen myötä ja uutena hyvästä kumppanista voikin tulla vanhempana huono.
Tai sinusta itsestäsi voi tulla vanhempana huono.
Miten mahtavaa päättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Oma kardinaalimoka oli sitoutua ja perustaa perhe ensimmäisen naisen kanssa, jolta sain seksiä. Alkuun kaikki olikin hyvää ja kun ei ollut vertailukohtia, niin en osannut vaatia parempaa. Lapsetkin tehtiin vasta yli viiden vuoden päästä suhteen aloittamisesta. Sitten kun oli avioliitto, perhe ja asuntolainat ym., niin eroaminen olisikin ollut jo työläämpi prosessi kuin lapsettomalla ja vuokralla asuvalla susiparilla.
Mutta täytyy muistaa, että me kaikki muutumme ikääntymisen myötä ja uutena hyvästä kumppanista voikin tulla vanhempana huono.
Ihanko totta? 🤔
No olitko itse aina hyvä kumppani?
Kukaan ei varmasti ole aina 100% hetkistä hyvä kumppani. Mutta jos on vaikka 75% ajasta huono kumppani, niin pitäisikö sellaista toisen sietää? Tai missä menee hyväksyttävyyden raja?
Todellisuudessa vertaillaan hyviä ja huonoja puolia ja niin kauan kuin hyviä on selvästi enemmän kuin huonoja, niin suhteeseen on helppo jäädä. Mies haluaa säännöllistä seksiä ja on sen eteen balmis hankkimaan ne omakotitalot ja kultaiset noutajat, vaikka akka välillä olisikin rasittava nalkuttaja.
Kuulostaa sellaiselta suhteelta, jota 100% en haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei myönnetä että naiset tarvii miesten maksamia verojavaroja, suojatyöpaikkoja, tukirahoja ja tulonsiirtoja.
Koska se olisi kiusallista...
...todeta, että suurin osa miehistä siinä kuin naisistakin on siellä saamapuolella. Ja että nämä "suojatyöpaikat" ovat yhteiskunnalle välttämätöntä, tärkeää työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Olen itse ollut haluton, joka ei halunnut seksiterapiaa. Yhtäältä siksi, että puoliso syyllisti minua niin kovasti, että itsekin syyllistyin ja ajattelin saavani terapiassa vain läksytyksen ja typeriä ohjeita. Minusta seksi on huippukivaa ja saan helposti orgasmin, joten se tuntui turhalta.
Mutta ennen kaikkea siksi, että suhteemme ongelmat olivat pääsääntöisesti muualla (puoliso käytti henkistä väkivaltaa minuun ja lapsiin), ja sen avaamiseksi olisi tarvittu nimenomaan sitä, että puoliso olisi itse hankkinut itselleen apua. Hän ei ymmärtääkseni edes harkinnut sellaista.
Missään nimessä en ollut tyytyväinen siihen, että en halunnut puolisoani. Enkä siihen, että hän ei pystynyt muuttamaan tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Oma kardinaalimoka oli sitoutua ja perustaa perhe ensimmäisen naisen kanssa, jolta sain seksiä. Alkuun kaikki olikin hyvää ja kun ei ollut vertailukohtia, niin en osannut vaatia parempaa. Lapsetkin tehtiin vasta yli viiden vuoden päästä suhteen aloittamisesta. Sitten kun oli avioliitto, perhe ja asuntolainat ym., niin eroaminen olisikin ollut jo työläämpi prosessi kuin lapsettomalla ja vuokralla asuvalla susiparilla.
Mutta täytyy muistaa, että me kaikki muutumme ikääntymisen myötä ja uutena hyvästä kumppanista voikin tulla vanhempana huono.
Ihanko totta? 🤔
No olitko itse aina hyvä kumppani?
Kukaan ei varmasti ole aina 100% hetkistä hyvä kumppani. Mutta jos on vaikka 75% ajasta huono kumppani, niin pitäisikö sellaista toisen sietää? Tai missä menee hyväksyttävyyden raja?
Todellisuudessa vertaillaan hyviä ja huonoja puolia ja niin kauan kuin hyviä on selvästi enemmän kuin huonoja, niin suhteeseen on helppo jäädä. Mies haluaa säännöllistä seksiä ja on sen eteen balmis hankkimaan ne omakotitalot ja kultaiset noutajat, vaikka akka välillä olisikin rasittava nalkuttaja.
Aika moni mies ei ole kuitenkaan valmis hankkimaan omakotitaloa tai kultaista noutajaa (saati hoitamaan näitä), mutta kokee silti olevansa oikeutettu seksiin. Aika moni mies on rasittava nalkuttaja, mutta kokee silti olevansa oikeutettu seksiin.
Näillä stereotypioilla keskustelu ei vie mihinkään.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan riitä miehen mukava luonne siihen, ettänainen jaksaisi miestä kotonaan katsella. Ei parisuhdetta synny ilman kipinää, läheisyyttä, luottamusta ja hyvää seksiä. Eikä se kestä, jos joku näistä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan riitä miehen mukava luonne siihen, ettänainen jaksaisi miestä kotonaan katsella. Ei parisuhdetta synny ilman kipinää, läheisyyttä, luottamusta ja hyvää seksiä. Eikä se kestä, jos joku näistä loppuu.
Kyllä. Ja tähän lisäisin turvallisuuden. Molemmilla pitää olla suhteessa turvallista olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Erittäin hyvä kirjoitus, joka jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella! Varmasti voisi toimia monessa parisuhteessa (toivottavasti) rakentavan keskustelun pohjana.
Ai. Minusta tuo oli huono kirjoitus, koska siinä on niin paljon oletuksia. Eli se on lähtökohtaisesti asenteellinen ja älyllisesti epärehellinen.
Tottakai ajatusmalleja pitää haastaa. Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Luet sen "poterostasi", niin kuin joku jo täällä poteroista kirjoitti. Tuossa kirjoituksessakin mainittiin kärjistys. Se luultavasti on siksi, että se alleviivaa asioita, joita todellisuudessa on enemmän tai vähemmän (tylsää kirjoittaa itsestäänselvyyksiä, mutta jos niitä ei kirjoita, siitäkin aletaan huutamaan, että kaikki miehet sitä, kaikki naiset sitä, tuotako nyt tarkoitat). Olemassa ne ovat silti. On myös turha keskustella, jos ei oleteta. Kukaan ei tiedä kaikkia mahdollisia ihmissuhdekuvioita, eikä niihin liittyviä tunnetiloja. Oli myös joltakin kirjoittajalta todella typerää todeta, että jossain kirjoituksessa ei ollut mitään uutta. Ei ollut kyllä hänenkään, se oli halutonpuolustuspoteron whataboutismi-tyylistä näköalattomuutta, jossa ei ollut edes yritystä ryhtyä keskustelemaan. Koska ei ollut uutta, ylevän kirjoittajan ei tarvitse nokkaansa lotkauttaa ja tilanne pysyy halutonta tukevana, vaikka kirjoittaja niin kovin on muka neutraali. Mutq Sanna. Mutq Yhdysvallat Mutq ei mitään uutta. Mutqmutq. Siirrytään eteenpäin.
Tuo kirjoitus on hyvä myös siksi, että siinä avautuu näkökanta, jolla on kyllä perusta. En usko sen pyrkivän mitätöimään haluttoman tunteita. Se ei vaan tee haluttoman ja halukkaamman tarpeiden erosta johtuvaa suhteen tilaa hyväksyttäväksi toteamalla, että ei mitään uutta, next.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Erittäin hyvä kirjoitus, joka jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella! Varmasti voisi toimia monessa parisuhteessa (toivottavasti) rakentavan keskustelun pohjana.
Ai. Minusta tuo oli huono kirjoitus, koska siinä on niin paljon oletuksia. Eli se on lähtökohtaisesti asenteellinen ja älyllisesti epärehellinen.
Tottakai ajatusmalleja pitää haastaa. Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Luet sen "poterostasi", niin kuin joku jo täällä poteroista kirjoitti. Tuossa kirjoituksessakin mainittiin kärjistys. Se luultavasti on siksi, että se alleviivaa asioita, joita todellisuudessa on enemmän tai vähemmän (tylsää kirjoittaa itsestäänselvyyksiä, mutta jos niitä ei kirjoita, siitäkin aletaan huutamaan, että kaikki miehet sitä, kaikki naiset sitä, tuotako nyt tarkoitat). Olemassa ne ovat silti. On myös turha keskustella, jos ei oleteta. Kukaan ei tiedä kaikkia mahdollisia ihmissuhdekuvioita, eikä niihin liittyviä tunnetiloja. Oli myös joltakin kirjoittajalta todella typerää todeta, että jossain kirjoituksessa ei ollut mitään uutta. Ei ollut kyllä hänenkään, se oli halutonpuolustuspoteron whataboutismi-tyylistä näköalattomuutta, jossa ei ollut edes yritystä ryhtyä keskustelemaan. Koska ei ollut uutta, ylevän kirjoittajan ei tarvitse nokkaansa lotkauttaa ja tilanne pysyy halutonta tukevana, vaikka kirjoittaja niin kovin on muka neutraali. Mutq Sanna. Mutq Yhdysvallat Mutq ei mitään uutta. Mutqmutq. Siirrytään eteenpäin.
Tuo kirjoitus on hyvä myös siksi, että siinä avautuu näkökanta, jolla on kyllä perusta. En usko sen pyrkivän mitätöimään haluttoman tunteita. Se ei vaan tee haluttoman ja halukkaamman tarpeiden erosta johtuvaa suhteen tilaa hyväksyttäväksi toteamalla, että ei mitään uutta, next.
No eipä tämä tästä parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Erittäin hyvä kirjoitus, joka jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella! Varmasti voisi toimia monessa parisuhteessa (toivottavasti) rakentavan keskustelun pohjana.
Ai. Minusta tuo oli huono kirjoitus, koska siinä on niin paljon oletuksia. Eli se on lähtökohtaisesti asenteellinen ja älyllisesti epärehellinen.
Tottakai ajatusmalleja pitää haastaa. Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Tuota, tuota....
Luin alkuperäisen kirjoituksen. Nyt joku valopää sitä siis kommentoi: "Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään". Mitähän ihmettä tuo kommentti tarkoittaa??
Miehet tarvitsevat seksiä.
Naiset tarvitsevat keskustelua, ihailua, rahallista panostusta, kumppanuutta, hellyyttä, romantiikkaa, lapsia, yhteistä aikaa, aviositoumuksen, ymmärrystä, tukea, perheen, turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet tarvitsevat seksiä.
Naiset tarvitsevat keskustelua, ihailua, rahallista panostusta, kumppanuutta, hellyyttä, romantiikkaa, lapsia, yhteistä aikaa, aviositoumuksen, ymmärrystä, tukea, perheen, turvaa.
Melkoinen lista vaatimuksia. Kannattaisikohan itse kuunnella toisen vaatimuksia ja harkita tarvitaanko nuo kaikki omani täyttää ennen sitä, että voin olla varma haluanko nyt sitä seksiä oikeasti ja onko tuo mies sittenkään oikea.
Ei hätää, nainen kykenee tähän helposti. Siis olemaan varma, että nämä pitää olla ennen kuin on selvää, että pihtaus on järkevintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Erittäin hyvä kirjoitus, joka jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella! Varmasti voisi toimia monessa parisuhteessa (toivottavasti) rakentavan keskustelun pohjana.
Ai. Minusta tuo oli huono kirjoitus, koska siinä on niin paljon oletuksia. Eli se on lähtökohtaisesti asenteellinen ja älyllisesti epärehellinen.
Tottakai ajatusmalleja pitää haastaa. Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Tuota, tuota....
Luin alkuperäisen kirjoituksen. Nyt joku valopää sitä siis kommentoi: "Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään". Mitähän ihmettä tuo kommentti tarkoittaa??
Lukutaito on arvokas asia.😉
Vierailija kirjoitti:
Miehet tarvitsevat seksiä.
Naiset tarvitsevat keskustelua, ihailua, rahallista panostusta, kumppanuutta, hellyyttä, romantiikkaa, lapsia, yhteistä aikaa, aviositoumuksen, ymmärrystä, tukea, perheen, turvaa.
Onko tosiaan olemassa niin yksinkertaisia miehiä, että he elävät pelkällä seksillä? Asuvat vaikka koirankopissa pihalla, kunhan heidät otetaan kerran päivässä ulos parittelulle?
Ei kyllä noin alkeellinen mies kiinnosta yhtään.
Seksiä varten nainen ei tarvitse tuosta listasta kuin perusasiat. Esimerkiksi lapsia, ihailua, aviositoumusta tai rahallista panostusta ei tarvita seksiin. Mutta arvostusta, turvaa, hellyyttä jne. tarvitsevat varmasti lähes kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Miten ihmeessä se, että pitää seksistä kieltäytymistä väkivaltana, kannattaa väkivaltaa? Ei väkivalta oikeuta väkivaltaa. Enkä itse pidä seksistä kieltäytymistä väkivaltana.
Siten, että silloin käytännössä vaatii toista harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Eli joko tekemään väkivaltaa itseään kohtaan suostumalla johonkin, jota ei tahdo. Tai sitten alistumaan toisen pakottamiseen.
Seksistä kieltäytyminen ei ole väkivaltaa, vaan ihan normaalia itsemääräämisoikeuden käyttöä.
Seksittömälle parisuhteelle tulisi löytää ratkaisu, joka ei ole ero.
Olen tästä samaa mieltä, mutta joskus se ratkaisu silti on ero. Pitää selvittää fyysiset ja etenkin henkiset esteet läheisyydelle, ja ratkoa niitä. Naisen haluttomuus ratkeaa usein selvittämällä ja korjaamalla niitä asioita, joissa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. Moni nainen on näitä kertonut, mutta koska ne eivät miehen mielestä suoraan liity seksiin (eivätkä ole siksi merkittäviä), mies sivuuttaa ne täysin.
Vaatiminen on pakottamista. Itsemääräämisoikeus on sitä, että kieltäytymistä kunnioitetaan. Normaalisti se halukkaampi kyllä kuulee sen haluttoman kieltäytymisen ja on näin ollen ilman seksiä. Silloin väkivaltaa ei ole tapahtunut muuten kuin henkisesti molemmin puolin. Toinen joutuu kieltäytymään, mikä ei tunnu hyvältä ja näkee kuinka toinen kipuilee tilassa, jonka oma kieltäytyminen on aiheuttanut. Toisaalta se halukkaampi tuntee itsensä arvottomaksi, koska hänen tarpeensa eivät tunnu hänen mielestään toisesta laisinkaan merkityksellisiltä ja hän on jatkuvassa itseinhon, ärtymyksen ja toisen "itsekkyyden" ihmettelyn keskellä voimatta tehdä asioille yhtään mitään. Ei tunnu järkevältä ja hyvältä kerrasta toiseen yrittää tehdä niin kuin toinen haluaa joka asiassa, jotta kelpaisi. Muutakaan kun ei voi. Uskoisin tuon seksistä kieltäytymisen vertaamisen väkivaltaan tarkoittavan tuota toisen ajamista epätoivoiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä, koska mikään ei tunnu auttavan. Henkiseltä väkivallalta se tuntuu halukkaammalta, jos hän kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja joutuukin, koska kunnioittaa itsemääräämisoikeutta.
Keskustelu ja mielipiteet ovat ajautuneet asemasotaan, koska yleinen näkemys on se, että se halukkaampi on eläimellinen väkivaltainen pakottaja. Uskoisin, että ei useimmiten ole. Sitten kun molemmat ovat jo henkisesti vereslihalla, jok'ikinen teko, ilme tai ele saa merkityksiä, joita joko on tai ei ole. Negatiivisia siis tarkoitan. Yleisen mielipiteen mukaan halukkaamman täytyy ymmärtää halutonta ja tajuta olevansa syyllinen omiin himoihinsa ja eläimellisiin haluihinsa ja päästä niistä eroon. Haluton on täysin viaton kaikkeen, teki mitä tahansa. Tämä on siis ilmapiiri, jota pidetään yllä jos keskustelua julkisemmin käydään. Kärjistin sanojani, mutta haluttoman ei oleteta muuttuvan, halukkaamman "on valloitettava naisensa joka päivä". Siinä hyytyy kekseliäämmänkin aivot, koska kaikkeen tottuu.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, tiedän sen. Silti on hyvä kirjoittaa asiasta näinkin päin. Julkinen mielipide voi olla helppo, koska silloin ei joudu haastamaan ajatusmalleja. Itsemääräämisoikeutta ei voi silti keneltäkään viedä. Halukaamman aseman parantamista, jotta hänenkin elämänsä olisi seksuaalisesti tyydyttävää, voisi miettiä. Kaikki ei ole hänen vastuullaan. Sitä tilaa pidetään nyt jossain määrin yllä.
Erittäin hyvä kirjoitus, joka jokaisen kannattaisi lukea ajatuksella! Varmasti voisi toimia monessa parisuhteessa (toivottavasti) rakentavan keskustelun pohjana.
Ai. Minusta tuo oli huono kirjoitus, koska siinä on niin paljon oletuksia. Eli se on lähtökohtaisesti asenteellinen ja älyllisesti epärehellinen.
Tottakai ajatusmalleja pitää haastaa. Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Tuota, tuota....
Luin alkuperäisen kirjoituksen. Nyt joku valopää sitä siis kommentoi: "Ensimmäiseksi voisi kuitenkin aloittaa itsestään". Mitähän ihmettä tuo kommentti tarkoittaa??
Lukutaito on arvokas asia.😉
Valaisepa nyt tyhmempää ja kerro minulle, että miten lausahduksesi nyt tässä nimenomaisessa tapauksessa tulee ymmärtää ja tulkita ja miten sitä tulee pohtia. Viisaampana osaat kyllä sen kertoa olematta ylimielinen. Ihan vaan alennut tasolleni. Lukutaitonikin voi kehittyä siinä samalla.
Mitäs se on sitten, kun sinkkunaisena paikat kostuu kun mieleen juolahtaa seisova kalu. Puutteessa olevan naisen panetus on melkoista. Ap ei tiedä mistä puhuu.