Lue keskustelun säännöt.
Miksei suoraan myönnetä että miehet tarvitsevat seksiä, naiset tulevat mainiosti toimeen ilman
13.07.2026 |
Tämä toki yleistys. Varmasti on poikkeuksia, mutta näin yleisesti ottaen, naisella on jotakin jota mies haluaa, mutta miehellä ei oikein ole kuin mukava luonteensa. Siksi naisten ja miesten parisuhdemarkkinat toimivat kaksoisstandardeilla. Nainen voi hyvin olla ilman miestä, miehelle se alkaa olemaan tukalaa jo parin viikon jälkeen.
Nykynaisten kannattaa muistaa arvonsa, eikä antaa ns panna itseään halvalla, sillä hyväksikäyttäjiä kyllä löytyy. Seksi kannattaa säästää avioliittoon, kuten konservatiivisen miehen naiselle hyvin sopii.
Kommentit (191)
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen orgasmin tavanomainen lopputulos, ikääntyneistä sukusoluista eroon pääseminen, vastannee aika lailla naisen munasolun irtoamista(?). Kun miehellä täytyy yleisimmin kuitenkin olla jokin motivaatio tuon tapatuman jouduttamiseksi ennen tavaran parasta ennen -päiväystä, luonto on järjestänyt niin että normaalimiehellä on lähestulkoon pakottava tarve tehdä jotain eliminoinnin käynnistämiseksi ennen kuin se tapahtuisi stimuloimatta kuten naisen munasolun irtoaminen (vai menikö puurot ja vellit sekaisin?). Mies toki voi tehdä sen ilman kumppaniakin (ja kuulemma 90 prosenttia miehestä menettelee niinkin) mutta se on monille kaksin verroin kivampaa (yleensä) naisen kanssa "yhtenä lihana"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Vierailija kirjoitti:
Miehen orgasmin tavanomainen lopputulos, ikääntyneistä sukusoluista eroon pääseminen, vastannee aika lailla naisen munasolun irtoamista(?). Kun miehellä täytyy yleisimmin kuitenkin olla jokin motivaatio tuon tapatuman jouduttamiseksi ennen tavaran parasta ennen -päiväystä, luonto on järjestänyt niin että normaalimiehellä on lähestulkoon pakottava tarve tehdä jotain eliminoinnin käynnistämiseksi ennen kuin se tapahtuisi stimuloimatta kuten naisen munasolun irtoaminen (vai menikö puurot ja vellit sekaisin?). Mies toki voi tehdä sen ilman kumppaniakin (ja kuulemma 90 prosenttia miehestä menettelee niinkin) mutta se on monille kaksin verroin kivampaa (yleensä) naisen kanssa "yhtenä lihana"?
Aivan. Runkkaaminen on ihan normaalia.
Toiseen ihmiseen runkkaaminen taas sellaista, mitä ainakaan se runkkausalustana toimiva ei yleensä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Oma kardinaalimoka oli sitoutua ja perustaa perhe ensimmäisen naisen kanssa, jolta sain seksiä. Alkuun kaikki olikin hyvää ja kun ei ollut vertailukohtia, niin en osannut vaatia parempaa. Lapsetkin tehtiin vasta yli viiden vuoden päästä suhteen aloittamisesta. Sitten kun oli avioliitto, perhe ja asuntolainat ym., niin eroaminen olisikin ollut jo työläämpi prosessi kuin lapsettomalla ja vuokralla asuvalla susiparilla.
Mutta täytyy muistaa, että me kaikki muutumme ikääntymisen myötä ja uutena hyvästä kumppanista voikin tulla vanhempana huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Oma kardinaalimoka oli sitoutua ja perustaa perhe ensimmäisen naisen kanssa, jolta sain seksiä. Alkuun kaikki olikin hyvää ja kun ei ollut vertailukohtia, niin en osannut vaatia parempaa. Lapsetkin tehtiin vasta yli viiden vuoden päästä suhteen aloittamisesta. Sitten kun oli avioliitto, perhe ja asuntolainat ym., niin eroaminen olisikin ollut jo työläämpi prosessi kuin lapsettomalla ja vuokralla asuvalla susiparilla.
Mutta täytyy muistaa, että me kaikki muutumme ikääntymisen myötä ja uutena hyvästä kumppanista voikin tulla vanhempana huono.
Ihanko totta? 🤔
No olitko itse aina hyvä kumppani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Oma kardinaalimoka oli sitoutua ja perustaa perhe ensimmäisen naisen kanssa, jolta sain seksiä. Alkuun kaikki olikin hyvää ja kun ei ollut vertailukohtia, niin en osannut vaatia parempaa. Lapsetkin tehtiin vasta yli viiden vuoden päästä suhteen aloittamisesta. Sitten kun oli avioliitto, perhe ja asuntolainat ym., niin eroaminen olisikin ollut jo työläämpi prosessi kuin lapsettomalla ja vuokralla asuvalla susiparilla.
Mutta täytyy muistaa, että me kaikki muutumme ikääntymisen myötä ja uutena hyvästä kumppanista voikin tulla vanhempana huono.
Ihanko totta? 🤔
No olitko itse aina hyvä kumppani?
Kukaan ei varmasti ole aina 100% hetkistä hyvä kumppani. Mutta jos on vaikka 75% ajasta huono kumppani, niin pitäisikö sellaista toisen sietää? Tai missä menee hyväksyttävyyden raja?
Todellisuudessa vertaillaan hyviä ja huonoja puolia ja niin kauan kuin hyviä on selvästi enemmän kuin huonoja, niin suhteeseen on helppo jäädä. Mies haluaa säännöllistä seksiä ja on sen eteen balmis hankkimaan ne omakotitalot ja kultaiset noutajat, vaikka akka välillä olisikin rasittava nalkuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ehkä ole perustarve, mutta tarbe säännölliselle ja tyydyttävälle seksille synnyttää tarpeen parisuhteelle. On toki sellaisiakin miehiä, jotka tarvitsevat naisen tekemään niitä hommia, joita äiti kotona teki ja joita eivät itse osaa. Mutta meille osaaville ja pystyville miehille naisen tarve = seksin tarve.
Eli nainen on mielestäsi ensisijaisesti seksikumppani ja toissijaisesti työjuhta?
Et tarvitse keskustelukaveria, inspiraation ja innostuksen lähdettä, lohduttajaa, kannustajaa? Eli kumppania?
Itse asiassa aika moni nainen on kokemuksen kautta havainnut, että juuri tätä moni mies haluaa naisesta. Seksiä ja kodinhoitajaa. Tälläinen rooli ei suurinta osaa naisista kiinnosta pätkääkään. Seksiä saa muutenkin, ja mieluummin siivoaa vain omat sotkunsa.
Exän kanssa minä olin se työjuhta ja nainen se sohvaperuna. Ei minua kotihommat haittaa, kunhan mies ja muna pidetään tyytyväisinä.
Keskustelu- ja harrastuskumppani on toki tärkeä, mutta sellaisia on paljon myös kavereissa ja työyhteisössä. Lohdutusta en exältä saanut 30 vuoden suhteessa ja ennemminkin minä pidin häntä pinnalla ja mahdollistin haluamansa kotivuodet lasten kansda sekä kuuntelin ja lohdutin, kun töissä oli kurjaa. Ja sitä valitusta riitti ja paljon.
Mutta kun olin käytännössä yksinhuoltaja, terapeutti ja kärsin jatkuvasti määrältäön vähäisestä ja laadultaan huonosta seksistä, niin oli pakko viheltää peli poikki ja laittaa eroprosessin rattaat pyörimään. Nyt siitä on jo kolmiden vuotta ja enää harmittaa se, miksi odotin ja kärsin niin pitkään...
Tämä on sinun puolesi tarinasta. Olisi mielenkiintoista kuulla se toinenkin puoli.
Miksi ette käyneet pariterapiassa?
Ex ei uskonut mihinkään terapiaan tai terapeutteihin. Lopulta ei edes lämsimaiseen ja nykyaikaiseen lääketieteeseen, vaan keräili kasveja ja osti jotain vaihtoehtorohtoja koska joku jossain foorumilla suositteli.
Kuulostaa siltä, että erkaannuitte monellakin tavalla. Kuulostaa myös siltä, että koet häntä kohtaan kaunaa. Ehkä koit jo silloin? Ehkä hän aisti tämän, eikä halunnut lähellesi.
Kieltämättä vähän katkeralta tuntuu, kun elämän parhaat vuodet kuluivat seksin osalta epätyydyttävässä suhteessa, joka loppua muuttui aivan sysipaskaksi. Jo ensimmäinen seksikerta uuden naisen kanssa oli tajunnan räjäyttävä kokemus.
Ota tästä mieshali. Ei menetettyjä vuosia saa takaisin, mutta niitä voidaan menettää monella tavoin. 30 vuotta on aika paljon kylläkin.
Minkä ikäinen olet nyt, ja millaiset välit lapsiin ja exään?
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.
Siinäpä vasta neuvo. Vielä parempi neuvo tuolla logiikalla olisi, että "älä ota huonoa kumppania".
Suhteet ovat kahden kauppa, ja niitä voi työstää. Loputtomiin ei tietenkään kannata.
Oma kardinaalimoka oli sitoutua ja perustaa perhe ensimmäisen naisen kanssa, jolta sain seksiä. Alkuun kaikki olikin hyvää ja kun ei ollut vertailukohtia, niin en osannut vaatia parempaa. Lapsetkin tehtiin vasta yli viiden vuoden päästä suhteen aloittamisesta. Sitten kun oli avioliitto, perhe ja asuntolainat ym., niin eroaminen olisikin ollut jo työläämpi prosessi kuin lapsettomalla ja vuokralla asuvalla susiparilla.
Mutta täytyy muistaa, että me kaikki muutumme ikääntymisen myötä ja uutena hyvästä kumppanista voikin tulla vanhempana huono.
Ihanko totta? 🤔
No olitko itse aina hyvä kumppani?
Kukaan ei varmasti ole aina 100% hetkistä hyvä kumppani. Mutta jos on vaikka 75% ajasta huono kumppani, niin pitäisikö sellaista toisen sietää? Tai missä menee hyväksyttävyyden raja?
Todellisuudessa vertaillaan hyviä ja huonoja puolia ja niin kauan kuin hyviä on selvästi enemmän kuin huonoja, niin suhteeseen on helppo jäädä. Mies haluaa säännöllistä seksiä ja on sen eteen balmis hankkimaan ne omakotitalot ja kultaiset noutajat, vaikka akka välillä olisikin rasittava nalkuttaja.
Aika moni mies ei ole kuitenkaan valmis hankkimaan omakotitaloa tai kultaista noutajaa (saati hoitamaan näitä), mutta kokee silti olevansa oikeutettu seksiin. Aika moni mies on rasittava nalkuttaja, mutta kokee silti olevansa oikeutettu seksiin.
Näillä stereotypioilla keskustelu ei vie mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Haluton ei varmasti ole tyytyväinen tilanteeseen, mistä haluttomuus on selvä oire. Hän ei välttämättä halua sinne terapiaan, koska pelkää että häntä ei siellä kuunnella vaan syyllistetään lisää haluttomuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Haluton ei varmasti ole tyytyväinen tilanteeseen, mistä haluttomuus on selvä oire. Hän ei välttämättä halua sinne terapiaan, koska pelkää että häntä ei siellä kuunnella vaan syyllistetään lisää haluttomuudestaan.
Ehkä olisikin aiheellista jonkun ulkopuolisen syyllistää,jotta haluton tajuaisi että tilanteen on muututtava, eikä vain painaisi päätä pensaaseen ja ummistaisi silmiään ja korviaan faktoilta. Mutta jos ei kestä kuulla totuutta siitä, että on huono kumppani / käytös ei ole normaalia, niin helpointahan on vain laittaa koko haluttomuus kumppanin syyksi. Kaverilta olen paljon kuullut, että 150 neliön okt, jonka vaimo halusi hänen rakentavan ei riittänyt että olisi ollut välillä myös seksiä ja seuraavaksi rakensi 250 neliön omakotitalon. Seksiä.ei edelleenkään ole, lapsekin jo lentäneet pesästä. Nyt kokeillaan, josko uusi bemari ja 4-6 ulkomaanmatkaa vuodessa auttaisivat. Vaimo on kuulemma iloinen ja tyytyväinen, mutta seksi ai vaan tule kyseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Haluton ei varmasti ole tyytyväinen tilanteeseen, mistä haluttomuus on selvä oire. Hän ei välttämättä halua sinne terapiaan, koska pelkää että häntä ei siellä kuunnella vaan syyllistetään lisää haluttomuudestaan.
Ehkä olisikin aiheellista jonkun ulkopuolisen syyllistää,jotta haluton tajuaisi että tilanteen on muututtava, eikä vain painaisi päätä pensaaseen ja ummistaisi silmiään ja korviaan faktoilta. Mutta jos ei kestä kuulla totuutta siitä, että on huono kumppani / käytös ei ole normaalia, niin helpointahan on vain laittaa koko haluttomuus kumppanin syyksi. Kaverilta olen paljon kuullut, että 150 neliön okt, jonka vaimo halusi hänen rakentavan ei riittänyt että olisi ollut välillä myös seksiä ja seuraavaksi rakensi 250 neliön omakotitalon. Seksiä.ei edelleenkään ole, lapsekin jo lentäneet pesästä. Nyt kokeillaan, josko uusi bemari ja 4-6 ulkomaanmatkaa vuodessa auttaisivat. Vaimo on kuulemma iloinen ja tyytyväinen, mutta seksi ai vaan tule kyseeseen.
Nyt täytyy kyllä todella ihmetellä että onko tuo kaverisi yksinkertainen 🤨
Jokuhan hänellä on hätänä jos hän taloja rakentelemalla ja autoja ostamalla yrittää ostaa seksiä toiselta ihmiseltä. Ammattilainen tulisi halvemmaksi kun sen toisen halulla ei ole väliä tuossa ja yritetään rahalla saada.
Minä olen saanut mieheltäni mitä haluan, mutta ei se tarkoita että minua panettaa. Ei hänkään kiihotu siitä jos olen maksanut hänen autorempan tai auttanut hänen vanhan sukulaisensa pihanraivauksessa ja hoitamisessa tai tehnyt kaikki kotityöt, kuten usein teen (yhteisestä sopimuksesta).
Samoin minä en kiihotu siitä, että hän on hommannut meille minulle mieluisan talon ja ostanut minulle koiranpennun ja tehnyt kaikki ulkotyöt aina. (Okei täytyy myöntää, että ulkohommissa hän on vähän kiihottava, työstä riippuen 😁)
Jos halua on ja välit on tarpeeksi hyvät seksiin niin sitten seksiä on jos se molemmille toimii. Jos halua ei ole niin ei se mistään lahjoista, rahasta tai kotitöistä löydy. Ainoana poikkeuksena on jos jokin noista osa-alueista hiertää sitä suhdetta, parin välistä yhteyttä. Sitten sen korjaaminen voi olla askel yhteyden korjaamiseen.
On kurjaa jos toinen on haluton ja valehtelee siitä miten halu voisi löytyä. Mutta on myös sen halukkaamman läheisriippuvuutta jossain kohtaa jos vuosia roikkuu uhriutumassa!! Sama kuin ne narsistien/juoppojen uhrit, jotka yritetään opastaa lähtemään niin alkaa vikinä, että mutta kun mutta kun jarppa aina lupaa että lopettaa juomisen yhyyy voi minua taas jarppa valhetteli. No niinpä, huoh.
Silloin se toinen jää koska uhriutuminen palvelee jotain hänen tarvettaan. Ja huom puhun nyt siitä että asia jatkuu vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Roikuin liian kauan epätyydyttävässä suhteessa ja kutistin itseni ja omat tarpeeni. Ehkä läheisriippuvainen. Onneksi tajusin lopulta hakea eroa. Seuraavalle kumppanilleni kerroin heti aluksi, että minkälaisia ongelmia meillä oli pitkässä parisuhteessa. Ja kerroin asiat, josta en enää koskaan ole valmis tinkimään eli esim. omat kaverit, harrastukset ja menot. Onneksi uudella kumppanilla oli myös kokemuksia normaalia elämää ja itsenäisyyttä liikaa rajoittavasta suhteesta, joten tästä ei koitunut mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Haluton ei varmasti ole tyytyväinen tilanteeseen, mistä haluttomuus on selvä oire. Hän ei välttämättä halua sinne terapiaan, koska pelkää että häntä ei siellä kuunnella vaan syyllistetään lisää haluttomuudestaan.
Ehkä olisikin aiheellista jonkun ulkopuolisen syyllistää,jotta haluton tajuaisi että tilanteen on muututtava, eikä vain painaisi päätä pensaaseen ja ummistaisi silmiään ja korviaan faktoilta. Mutta jos ei kestä kuulla totuutta siitä, että on huono kumppani / käytös ei ole normaalia, niin helpointahan on vain laittaa koko haluttomuus kumppanin syyksi. Kaverilta olen paljon kuullut, että 150 neliön okt, jonka vaimo halusi hänen rakentavan ei riittänyt että olisi ollut välillä myös seksiä ja seuraavaksi rakensi 250 neliön omakotitalon. Seksiä.ei edelleenkään ole, lapsekin jo lentäneet pesästä. Nyt kokeillaan, josko uusi bemari ja 4-6 ulkomaanmatkaa vuodessa auttaisivat. Vaimo on kuulemma iloinen ja tyytyväinen, mutta seksi ai vaan tule kyseeseen.
Tiedätkö mistä tunnistaa tyhmän ihmisen? Hän toistaa samaa toimintamallia, jolla ratkaisu ei tullut edelliselläkään kerralla.
Ei sitä seksiä tule millään omakotitaloilla tai bemareilla. Eikä painostamalla ja syyllistämällä.
Mutta jatka toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Haluton ei varmasti ole tyytyväinen tilanteeseen, mistä haluttomuus on selvä oire. Hän ei välttämättä halua sinne terapiaan, koska pelkää että häntä ei siellä kuunnella vaan syyllistetään lisää haluttomuudestaan.
Ehkä olisikin aiheellista jonkun ulkopuolisen syyllistää,jotta haluton tajuaisi että tilanteen on muututtava, eikä vain painaisi päätä pensaaseen ja ummistaisi silmiään ja korviaan faktoilta. Mutta jos ei kestä kuulla totuutta siitä, että on huono kumppani / käytös ei ole normaalia, niin helpointahan on vain laittaa koko haluttomuus kumppanin syyksi. Kaverilta olen paljon kuullut, että 150 neliön okt, jonka vaimo halusi hänen rakentavan ei riittänyt että olisi ollut välillä myös seksiä ja seuraavaksi rakensi 250 neliön omakotitalon. Seksiä.ei edelleenkään ole, lapsekin jo lentäneet pesästä. Nyt kokeillaan, josko uusi bemari ja 4-6 ulkomaanmatkaa vuodessa auttaisivat. Vaimo on kuulemma iloinen ja tyytyväinen, mutta seksi ai vaan tule kyseeseen.
Nyt täytyy kyllä todella ihmetellä että onko tuo kaverisi yksinkertainen 🤨
Jokuhan hänellä on hätänä jos hän taloja rakentelemalla ja autoja ostamalla yrittää ostaa seksiä toiselta ihmiseltä. Ammattilainen tulisi halvemmaksi kun sen toisen halulla ei ole väliä tuossa ja yritetään rahalla saada.
Minä olen saanut mieheltäni mitä haluan, mutta ei se tarkoita että minua panettaa. Ei hänkään kiihotu siitä jos olen maksanut hänen autorempan tai auttanut hänen vanhan sukulaisensa pihanraivauksessa ja hoitamisessa tai tehnyt kaikki kotityöt, kuten usein teen (yhteisestä sopimuksesta).
Samoin minä en kiihotu siitä, että hän on hommannut meille minulle mieluisan talon ja ostanut minulle koiranpennun ja tehnyt kaikki ulkotyöt aina. (Okei täytyy myöntää, että ulkohommissa hän on vähän kiihottava, työstä riippuen 😁)
Jos halua on ja välit on tarpeeksi hyvät seksiin niin sitten seksiä on jos se molemmille toimii. Jos halua ei ole niin ei se mistään lahjoista, rahasta tai kotitöistä löydy. Ainoana poikkeuksena on jos jokin noista osa-alueista hiertää sitä suhdetta, parin välistä yhteyttä. Sitten sen korjaaminen voi olla askel yhteyden korjaamiseen.
On kurjaa jos toinen on haluton ja valehtelee siitä miten halu voisi löytyä. Mutta on myös sen halukkaamman läheisriippuvuutta jossain kohtaa jos vuosia roikkuu uhriutumassa!! Sama kuin ne narsistien/juoppojen uhrit, jotka yritetään opastaa lähtemään niin alkaa vikinä, että mutta kun mutta kun jarppa aina lupaa että lopettaa juomisen yhyyy voi minua taas jarppa valhetteli. No niinpä, huoh.
Silloin se toinen jää koska uhriutuminen palvelee jotain hänen tarvettaan. Ja huom puhun nyt siitä että asia jatkuu vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Puhut asiaa.
Luulen, että ihmiset jäävät, koska kuitenkin rakastavat jollain tasolla, jotain. Ja siksi toivovat ja odottavat, että toinen muuttaisi jotenkin käytöstään siltä osin kun se itseä ja suhdetta hiertää.
Ainoa ratkaisu ei ole painostaa toinen tekemään ne asiat, mitä itse haluaa, tai eroaminen. Kyllä niitä asioita voi yhdessä ratkoa ammattilaisten avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus kannattaa nähdä sairautena, johon löytyy ja kannattaa hakea lääke. Toki voi haluttomuutensa takia myös tulla jätetyksi, katkeroitua ja elää loppuelämänsä vanhanapiikana /-poikana jonkun koiran kanssa.
Näitä löytyy tuttavapiiristäkin useampia. Aina ei tietenkään haluttomuus ole (ainoa) syy jätetyksi tulemiselle. Mielenterveyden ongelmat, alkoholismi, vulvodynia, liiallinen itsekkyys ja kyvyttömyys parisuhteen normaaliin dynamiikkaan kuuluviin kompromisseihin ja joustoihin,...
Mielenkiintoinen logiikka. Oletko siis sitä mieltä, että sairas puoliso kuuluu jättää?
Kyllä, mikäli tämä ei itse tunnusta sairauttaan ja kieltäytyy hakemasta siihen apua. Nuppipuolen jutut ovat monesti tällaisia. Mielenterveysongelmat haittaavat elämää, parisuhdetta ja työntekoa, mutta eivät ole niin vakavia, että johtaisivat tahdonvastaiseen hoitoon.
Eli jos suhteessa on haluttomuutta, se on haluttoman ongelma ja hänen pitää käydä jossain hakemassa apua? Sillä sitten ratkeaa?
Kuinka monessa suhteessa sinulla on toiminut tällainen toimintamalli?
Eiköhän se ole yhteinen ongelma parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Halutonhan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseen, eikä ole välttämättä valmis mihinkään terapiaan. It take two to tango...
Haluton ei varmasti ole tyytyväinen tilanteeseen, mistä haluttomuus on selvä oire. Hän ei välttämättä halua sinne terapiaan, koska pelkää että häntä ei siellä kuunnella vaan syyllistetään lisää haluttomuudestaan.
Ehkä olisikin aiheellista jonkun ulkopuolisen syyllistää,jotta haluton tajuaisi että tilanteen on muututtava, eikä vain painaisi päätä pensaaseen ja ummistaisi silmiään ja korviaan faktoilta. Mutta jos ei kestä kuulla totuutta siitä, että on huono kumppani / käytös ei ole normaalia, niin helpointahan on vain laittaa koko haluttomuus kumppanin syyksi. Kaverilta olen paljon kuullut, että 150 neliön okt, jonka vaimo halusi hänen rakentavan ei riittänyt että olisi ollut välillä myös seksiä ja seuraavaksi rakensi 250 neliön omakotitalon. Seksiä.ei edelleenkään ole, lapsekin jo lentäneet pesästä. Nyt kokeillaan, josko uusi bemari ja 4-6 ulkomaanmatkaa vuodessa auttaisivat. Vaimo on kuulemma iloinen ja tyytyväinen, mutta seksi ai vaan tule kyseeseen.
Nyt täytyy kyllä todella ihmetellä että onko tuo kaverisi yksinkertainen 🤨
Jokuhan hänellä on hätänä jos hän taloja rakentelemalla ja autoja ostamalla yrittää ostaa seksiä toiselta ihmiseltä. Ammattilainen tulisi halvemmaksi kun sen toisen halulla ei ole väliä tuossa ja yritetään rahalla saada.
Minä olen saanut mieheltäni mitä haluan, mutta ei se tarkoita että minua panettaa. Ei hänkään kiihotu siitä jos olen maksanut hänen autorempan tai auttanut hänen vanhan sukulaisensa pihanraivauksessa ja hoitamisessa tai tehnyt kaikki kotityöt, kuten usein teen (yhteisestä sopimuksesta).
Samoin minä en kiihotu siitä, että hän on hommannut meille minulle mieluisan talon ja ostanut minulle koiranpennun ja tehnyt kaikki ulkotyöt aina. (Okei täytyy myöntää, että ulkohommissa hän on vähän kiihottava, työstä riippuen 😁)
Jos halua on ja välit on tarpeeksi hyvät seksiin niin sitten seksiä on jos se molemmille toimii. Jos halua ei ole niin ei se mistään lahjoista, rahasta tai kotitöistä löydy. Ainoana poikkeuksena on jos jokin noista osa-alueista hiertää sitä suhdetta, parin välistä yhteyttä. Sitten sen korjaaminen voi olla askel yhteyden korjaamiseen.
On kurjaa jos toinen on haluton ja valehtelee siitä miten halu voisi löytyä. Mutta on myös sen halukkaamman läheisriippuvuutta jossain kohtaa jos vuosia roikkuu uhriutumassa!! Sama kuin ne narsistien/juoppojen uhrit, jotka yritetään opastaa lähtemään niin alkaa vikinä, että mutta kun mutta kun jarppa aina lupaa että lopettaa juomisen yhyyy voi minua taas jarppa valhetteli. No niinpä, huoh.
Silloin se toinen jää koska uhriutuminen palvelee jotain hänen tarvettaan. Ja huom puhun nyt siitä että asia jatkuu vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Puhut asiaa.
Luulen, että ihmiset jäävät, koska kuitenkin rakastavat jollain tasolla, jotain. Ja siksi toivovat ja odottavat, että toinen muuttaisi jotenkin käytöstään siltä osin kun se itseä ja suhdetta hiertää.
Ainoa ratkaisu ei ole painostaa toinen tekemään ne asiat, mitä itse haluaa, tai eroaminen. Kyllä niitä asioita voi yhdessä ratkoa ammattilaisten avulla.
Minun kohdallani oli 75% näin ja ehkä sitten se 25% läheisriippuvaisuutta ja velvollisuudentuntoa "kannatella" heikompaa osapuolta elämässä.
Kuitenkin suu se oli minunkin säkissäni ja päädyin hakemaan eroa. Eron jälkeen elämä helpttui valtavasti ja tunsin oloni taas 20 vuotta nuoremmaksi. Ex-vaimo löyti uuden ihmisen huolehtimaan asioista ja kannattelemaan elämässä. Ja minä löysin uuden rakkaan, jonka kanssa jaamme arkea omissa kodeissamme asuen, mutta viikonloput tiiviisti yhdessä aikaa viettäen. M>50v
Ei saa, ja siksipä pitikin yrittää kompensoida sitä 5-kymppisenä eron jälkeen tapailemalla mahdollisimman monia naisia ja harrastamalla sitä, mitä kaverit tekivät 30 vuotta aikaisemmin.
Ikää on jonkin matkaa yli 50, lapset aikuisia ja muuttaneet maailmalle.
Exän kanssa ei olla missään tekemisissä ja välitkin on oikein hyvät, ainakin 400 kilometriä. Nykyisessä suhteessa oltu vuoden verran, eikä vielä ole tullut mieleen yhtään asiaa, joka olisi huonommin kuin exän kanssa. Joskus näkee painajaisia, että ex on tullut takaisin. Silloin on kiva herätä painajaisesta.
Vinkki nuoremmille sukupolville: Huonosta työpaikasta kannattaa lähteä.mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sama pätee huonoihin kumppaneihin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi paskassa suhteessa.