Miksei kukaan kertonut, että kun saa toisen lapsen, niin

Eikö se ole aika tyhmää hommaa!!

Vai eikö joku oikeasti tiedä että lasten kanssa on ihan eri kuin olla yksin?

Miksei kukaan sanonut, että kahden lapsen kanssa elämä voi olla helppoa ja onnellista? Näin on ainakin meillä. Emme ole uupuneita, parisuhde voi hyvin ja lapset hoidetaan hyvin, perheemme on kaikinpuolin onnellinen.



Miksi aina vain pelotellaan?

Nyt leikkivät jo yhdessä (nuorempi 1v5kk ja vanhempi tasan 3v). Pyykinpesua inhoan yli kaiken, samoin sitä, että meillä on lähes aina sotkuista, mutta aika aikaa kutakin. Itse koen, että minulla on henkisesti helpompaa: en ole enää sellainen ylihuolehtiva ja hysteerinen äiti, kuin silloin kun esikoinen oli ainokainen.

keksisitkö jonkun ihan uuden oman fraasin tuon iänikuisen tilalle, jookos?

Vierailija:

Miksei kukaan sanonut, että kahden lapsen kanssa elämä voi olla helppoa ja onnellista? Näin on ainakin meillä. Emme ole uupuneita, parisuhde voi hyvin ja lapset hoidetaan hyvin, perheemme on kaikinpuolin onnellinen.

Miksi aina vain pelotellaan?

Missä sun korvasi ovat?

jos ei saa nukuttua koskaan kunnolla, kukaan ei auta isän lisäksi lastenhoidossa KOSKAAN edes TUNTIA, on temperamenttisia lapsia. Anteeksi nyt vaan, mutta oikeasti olen kokenut ekan vuoden mm. em. syistä hyvin rankaksi ja olen ikionnellinen, että tämä on tästä helpottunut vähitellen kun lapset 1,5 v ja 3 v vaikkei elämä vieläkään mitään loikoilua ole.

Vierailija:

keksisitkö jonkun ihan uuden oman fraasin tuon iänikuisen tilalle, jookos?

että sain kaksi kerralla. Ei tiennyt " paremmasta" .

kokevat toisen lapsen tulon rankempana kuin ne, joiden esikoinen oli vaativa? Meillä oli niin kamalaa esikon vauva-aikana, en yhtään osannut olla hänelle äiti, ja sit pelkäsin, mitä tapahtuu, kun kuopus tulee. Kuopus olikin sitten mun mielestä maailman rauhallisin - ainakin verrattuna esikoiseen. Ja siksi voin kirkkain silmin todeta, että mulla on ihan oikeasti ollut helpompaa sen jälkeen, kun toinen tuli maailmaan.

Vierailija:

Kyllä toinen lapsi lisäsi " työmäärää" näin:

- vaipparalli tuli

- ruokkimisralli tuli->vauvalle eri ruuat aluksi

- yleistä kaaosta aiheuttaa: kaataa maidon/ruokalautasen lattialle tms kun ei vielä kaikki ruokailutavat ole hallussa->rätti kädessä vähän väliä

- tutkii kaapit ja laatikot->vetää lattialle, joten perässä on välillä mentävä

- pukeminen yleensä

Nykyään harjoitellaan potalla käyntiä, pukemista, syömistä jne.

Se että toisellekin pitää vaihtaa vaipat tai tehdä soseet ei voi tulla niin suurena yllätyksenä, että kokisi työmäärän noilla satakertaistuvan tai tuhatkertaistuvan. Ja toisen kanssa nuo kaikki käyt jo rutiinilla. Meilläkin mies on monet kerrat ihmetellyt, että miten ihmeessä ekan kanssa se soseiden väsääminen oli niin kamalan vaikeaa, kun nyt homma käy aivan hujauksessa. Samoin johonkin lähteminen. Ekan kanssa se kesti ja kesti, nyt puetaan kaksi lasta samassa ajassa (meidän isompikaan ei osaa vielä pukea itse).

Vierailija:

Vierailija:

keksisitkö jonkun ihan uuden oman fraasin tuon iänikuisen tilalle, jookos?

Että mitä siinä oli fraasia?

Louskutetaan vaan leukoja mutta ei uskalleta vastata sanomisistaan.

Vierailija:

voi oikeasti olla rankkaa

jos ei saa nukuttua koskaan kunnolla, kukaan ei auta isän lisäksi lastenhoidossa KOSKAAN edes TUNTIA, on temperamenttisia lapsia. Anteeksi nyt vaan, mutta oikeasti olen kokenut ekan vuoden mm. em. syistä hyvin rankaksi ja olen ikionnellinen, että tämä on tästä helpottunut vähitellen kun lapset 1,5 v ja 3 v vaikkei elämä vieläkään mitään loikoilua ole.

Aivan yhtä lailla se valvottava vauva voi olla se ensimmäinen lapsi. Aivan yhtä hyvin voi olla, että kukaan ei auta lastenhoidossa sen ensimmäisenkään lapsen kanssa. Ja aivan yhtä hyvin se temperamenttinen lapsi voi olla jo se ensimmäinen, jonka kanssa ensimmäinen vuosi on rankkaa.

Jos toinen lapsi on valvottava ja temperamenttinen, niin eihän lapsi tee arjesta rankkaa siksi, että hän on toinen lapsi, vaan siksi, että lapsi itsessään on sellainen.

Vierailija:

Johtuiskohan nää erilaiset vastaukset lasten temperamenttierojen lisäksi siitä, että ne, joilla esikoinen ollut helppo lapsi,

kokevat toisen lapsen tulon rankempana kuin ne, joiden esikoinen oli vaativa? Meillä oli niin kamalaa esikon vauva-aikana, en yhtään osannut olla hänelle äiti, ja sit pelkäsin, mitä tapahtuu, kun kuopus tulee. Kuopus olikin sitten mun mielestä maailman rauhallisin - ainakin verrattuna esikoiseen. Ja siksi voin kirkkain silmin todeta, että mulla on ihan oikeasti ollut helpompaa sen jälkeen, kun toinen tuli maailmaan.

Ja kyllähän joku tuolla alussa sanoi päinvastaistakin, että toinen oli vaativampi, ja se olikin sitten aika järkytys.

En silti usko, että nää temperamenttierot on ihan ainoa syy siihen, miksi eri ihmiset kokevat tilanteen niin erilaisena. Kyllä luulen, että esimerkiksi elämäntilanteetkin vaikuttavat. Jos toisen lapsen syntymän kohdalle osuu jotain talonrakennusprojektia tai isoäidin kuolemaa, niin varmasti äiti jää kahden lapsen kanssa olosuhteista johtuen enemmän yksin. Ja aivan varmaan silloin tuntuu rankalle. Tai jos ensimmäisen lapsen kanssa parisuhde on vielä sinnitellyt jotenkuten mallillaa, mutta toisen lapsen syntyessä se sinnittely alkaa jo riittämään ja parisuhde vain kiristyy, niin kyllä se vaikuttaa myös siihen, miltä lasten hoitaminen tuntuu.

Toinen sitten vaativa ja temperamenttinen, allerginen ja alati sairas. Siksi ollut tosi rankkaa. Ekan kanssa oli myös koliikki 4-5kk, mutta se ei ollut mitään siihen verraten mitä toisen kanssa oli koliikki, allergiat jne.

Ja mies tottakai välissä yleni urallaan ja vaativampiin hommiin, ei ollutkaan enää siinä määrin apuna kuin ensimmäisen kanssa. Mummot ja muut olivat tottuneet siihen jo, että ei me apua tarvita, eikä sitä enää lopen väsyksissä osannut edes pyytää. Myöskään se kiltti esikoinen ei ollut enää niin kiltti toisen tultua.



Nyt helpottanut hieman jo kun 1.5v ja 3.5v ovat lapset.



Ja kyllähän sitä varoiteltiin, mutta ei sitä osannut varoa, että juuri itselle näin kävisi. Toivoi vaan parasta ja pelkäsi pahinta, ja se pahin toteutui... :/

Toki kuitenkin liikutaan, mutta se lähinnä tuo niitä ongelmatilanteita. Lapset ovat siis kaikki pienellä ikäerolla. Onneksi esikoinen on jo nyt aika omatoiminen ja vain vauva enää vaipoissa.

No, sen verran olen tätä palstaa parin vuoden aikana lukenut, että suurin piirtein joka kolmanteen ketjuun sun kirjoittamas lause työnnetään. Että silleen.

Vierailija:

keksisitkö jonkun ihan uuden oman fraasin tuon iänikuisen tilalle, jookos?

Että mitä siinä oli fraasia?

Louskutetaan vaan leukoja mutta ei uskalleta vastata sanomisistaan.

Lapsistahan se rippuu ja vähän ehkä vanhempien asenteista. Mun mielestä raskainta on ollu yhden noin ½-vuotiaan kanssa, mutta kun niitä oli 2, tai siis oli noin ½-vuotias ja 1,5 vuotias, ne konttaili yhdessä ja mun ei tarvinnu kokoaikaa viihdyttää ½-vuotiasta, joka on mun mielestä vaikein ikä: on jo selkeä oivallus siitä, että maailmassa on paljon kivoja juttuja, mutta omat kyvyt toimia on kovin rajalliset...

Ja kaksi vanhinta tappelee iltatähden hoidosta niin, että äiti saa kauniisti anoa luvan saiskos välillä ottaa vauvan syliin;P!

8.00 Herätään, aamupalat ja pesut. Lapset leikkii, minä juon kahvia.

9.30 Pihalle/Kauppaan/Kerhoon

11.00 Lounas lapsille, sitten minä syön.

11.30 1v nukkumaan pihalle, esikoinen tekee esim. palapeliä. Siivoilen, luen postin, esikoinen leikkii jos ei nuku päikkäreitä.

14.00 Kuopus herää, välipala lapsille, minulle kahvia.

15.00 Pihalle

17.00 Sisälle, päivällinen.

18.00 Pientä syötävää. Lapset leikkii. Kylvetykset (ei joka päivä).

19.30-20 Iltapala, iltapesut, lapset nukkuu viim. 21.00



Ja mies ei tule arkisin kotiin, on kauempana töissä. Lounasta en tee, syödään edellisen päivän päivällistä.



Tämä olisi helppoa jos esikoinen ei olisi järkyttävässä uhmassa.

Vierailija:

No, sen verran olen tätä palstaa parin vuoden aikana lukenut, että suurin piirtein joka kolmanteen ketjuun sun kirjoittamas lause työnnetään. Että silleen.

Vierailija:

keksisitkö jonkun ihan uuden oman fraasin tuon iänikuisen tilalle, jookos?

Että mitä siinä oli fraasia?

Louskutetaan vaan leukoja mutta ei uskalleta vastata sanomisistaan.

Sinunko teksti on niin omaperäistä että päätä huimaa! Kaikkihan lauseet täällä on joskus sanottu, etkö sitä tajua!

ja tässä " faktana mitä otse kuoen kahden lapsen kanssa raskaammaksi kuin yhden" Lapset ovat nyt 2,5 kk ja 1,3v kk .. lyhyt ikäero valmasti vaikuttaa. Tai no itse asiassa minulla on kolme lasta joista vanhin 12 - jota en laske edes lukuun. Perheessäämm,ä on matkatöitätekevä mies ( vop olla kuukausia putkeen reisssussa ) , eli hoidan arjen täysin yksin.



-lapset eivät nuku koskaan paivällä yhtä aikaa. Pyöitän intensiivisesti arkea kellonympäri voimatta hengähtä edes hetkeä.

_ koska " kutakuin koko ajan jommallakummalla on nukkuma aika niin se täytyy huomioida menoissa.

- Kahden ruuan laitto. Lapsilla ei ole samaa ruokka erilaisista allergioista johtuen

-pyykinpesu lisääntyi. Yksi koneellinen päivässä ei riitä.

- Vaipan vaihto rytmittää elämää enenmmän kuin tarpeeksi.. tuntuu siltä että yhtenään on jommallakummalla kakat ( juu ja tosiaan esikoinen on vielä vaipoissaan.. pitäsi päästä potattamiseen tehokkasti kiinni mutta tuntuu ettei aina kerkiä )

- Ulkoilut hankaloittui.. piha ei ole aidattu ja molemmat tuntuu vipeltävän eri suuntiin. Molemmat ovat autettava keinuun, liukumäkeen

-pukeminen vaikeutui. Kun yhtä pukee niin toinen jo ehtii riisumaan.

- liikkuminen vaikautui. Kuljemme julkisilla ja tuplavaunuja ei saa vanahan mallisiin juniin aina , jolloin tietysti odottelemme suraavaa.

- harrastaminen hanklaoitui. En oilsi uskonut todeksi , mutta musiikkiopiston perhe muskariin ja akl´lueemme urheiluseuran lalsi- vanhempi jumppaan ei saakkaan osallistua kahde kanssa kerralla vaan ainoastaa yhden... joten jos jonnekin haluaa mennä niin toiselle pitääkin sitten hankkia lastenlikka siksi aikaa

_ esikoisen kanssa puuhastelu, askartelu, satujen lukeminen, jutustelu, Kriisitilanteiden hoito, uhmien käsittely.. yms " kasvattaminen ja aktiviteettien järjetäminen vaikeutui.. Esikuisen kanssa oli tosiaan helppo noudatella kaikenlaisia Tahkokalliota sun muita oppeja , jotka oikesti perutuu keskustelemiseen ja siihen, että voi rauhassa kesittyä yhteen lapseen kerralla.

_ lasten sairatelut eivät ole tuplaantuneet vaan ainakin triplaantuneet.

Moeleemat ovat olleet koko talven ja kevään korvakierteessä. Tuntuu siltä että jatkuvasti on jollakin tauti päällä tai ollaan toipilaana.

-Toisen lapsen olleessa sairaana - terveen kanssa kotipäivt ovat yhtä tuskaa. Sairastelujen myötä jatkuvat lääkärissä käynnit tuntuvat olevan tylsä harrastus.

_ Lääkäreisssä, virastoissa, kaupassa raavaamiset _OVAT _ kadn kanssa paljon raskaampia. kahden pukeminen, kahden hoitolaukun raijaaminen ja kahden erilaisten unirymien sumplaaminen aiheuttaa sen ettei minnekkään vain nopeastoi piipahdeta. ( tosiaan jos harvoin saan jonkun katsomaan toista lasta niin yhen kanssa kauppaan meno on kuin lomalle pääsisi )

- Väsymys on pompannyt potenssiin kymmenen! Lapset myös heräilevät öisin eri aikaa. Ja sattuu tietystio niin sopivasti että toinen on aamu ja toinen iltavirkku.

_ Lapset eivät leiki ainakaan ielä keskenään , joten se että pitäsivät toisilleen seuraa ei ole meillä ainakaan totta. Toiaalta tämänikäisiä ei voi jättää hetkeksikään kahden.

_ Yleinen huushollin kaaos on meillä lisääntynyt. Kun korjaa toisen sotkuja niin toinen levittelee tavaroita toisaalla. YHDENKANSSA OIKEASTI EHTI KATSOA KOKO AJAN ETTEI KIELLETTYIHIN ASIOIHIN KOSKETA.

_ henkinen tunne ettei ole riittävä on kavanut. Vauhtia ja vaaratiolanteita riittää. Esikoinen keksii kummasti kaikke kivaa aina niiksi hetkiksi kun huomio keskittyy kuopukseeen.



Jep tässä jotain juttuja _ ja tosiaan ihan vain miten itse hekilökohtaisesti olen kokenut työmäärän_ lisääntyneen !!

Ja ennenkuin kukaan irvailee niin rakstan lapsiani yli kaiken ja tämä on vaivan arvoista.