Miksei kukaan kertonut, että kun saa toisen lapsen, niin

Vierailija:

ja tässä " faktana mitä otse kuoen kahden lapsen kanssa raskaammaksi kuin yhden" Lapset ovat nyt 2,5 kk ja 1,3v kk .. lyhyt ikäero valmasti vaikuttaa. Tai no itse asiassa minulla on kolme lasta joista vanhin 12 - jota en laske edes lukuun. Perheessäämm,ä on matkatöitätekevä mies ( vop olla kuukausia putkeen reisssussa ) , eli hoidan arjen täysin yksin.

-lapset eivät nuku koskaan paivällä yhtä aikaa. Pyöitän intensiivisesti arkea kellonympäri voimatta hengähtä edes hetkeä.

_ koska " kutakuin koko ajan jommallakummalla on nukkuma aika niin se täytyy huomioida menoissa.

- Kahden ruuan laitto. Lapsilla ei ole samaa ruokka erilaisista allergioista johtuen

-pyykinpesu lisääntyi. Yksi koneellinen päivässä ei riitä.

- Vaipan vaihto rytmittää elämää enenmmän kuin tarpeeksi.. tuntuu siltä että yhtenään on jommallakummalla kakat ( juu ja tosiaan esikoinen on vielä vaipoissaan.. pitäsi päästä potattamiseen tehokkasti kiinni mutta tuntuu ettei aina kerkiä )

- Ulkoilut hankaloittui.. piha ei ole aidattu ja molemmat tuntuu vipeltävän eri suuntiin. Molemmat ovat autettava keinuun, liukumäkeen

-pukeminen vaikeutui. Kun yhtä pukee niin toinen jo ehtii riisumaan.

- liikkuminen vaikautui. Kuljemme julkisilla ja tuplavaunuja ei saa vanahan mallisiin juniin aina , jolloin tietysti odottelemme suraavaa.

- harrastaminen hanklaoitui. En oilsi uskonut todeksi , mutta musiikkiopiston perhe muskariin ja akl´lueemme urheiluseuran lalsi- vanhempi jumppaan ei saakkaan osallistua kahde kanssa kerralla vaan ainoastaa yhden... joten jos jonnekin haluaa mennä niin toiselle pitääkin sitten hankkia lastenlikka siksi aikaa

_ esikoisen kanssa puuhastelu, askartelu, satujen lukeminen, jutustelu, Kriisitilanteiden hoito, uhmien käsittely.. yms " kasvattaminen ja aktiviteettien järjetäminen vaikeutui.. Esikuisen kanssa oli tosiaan helppo noudatella kaikenlaisia Tahkokalliota sun muita oppeja , jotka oikesti perutuu keskustelemiseen ja siihen, että voi rauhassa kesittyä yhteen lapseen kerralla.

_ lasten sairatelut eivät ole tuplaantuneet vaan ainakin triplaantuneet.

Moeleemat ovat olleet koko talven ja kevään korvakierteessä. Tuntuu siltä että jatkuvasti on jollakin tauti päällä tai ollaan toipilaana.

-Toisen lapsen olleessa sairaana - terveen kanssa kotipäivt ovat yhtä tuskaa. Sairastelujen myötä jatkuvat lääkärissä käynnit tuntuvat olevan tylsä harrastus.

_ Lääkäreisssä, virastoissa, kaupassa raavaamiset _OVAT _ kadn kanssa paljon raskaampia. kahden pukeminen, kahden hoitolaukun raijaaminen ja kahden erilaisten unirymien sumplaaminen aiheuttaa sen ettei minnekkään vain nopeastoi piipahdeta. ( tosiaan jos harvoin saan jonkun katsomaan toista lasta niin yhen kanssa kauppaan meno on kuin lomalle pääsisi )

- Väsymys on pompannyt potenssiin kymmenen! Lapset myös heräilevät öisin eri aikaa. Ja sattuu tietystio niin sopivasti että toinen on aamu ja toinen iltavirkku.

_ Lapset eivät leiki ainakaan ielä keskenään , joten se että pitäsivät toisilleen seuraa ei ole meillä ainakaan totta. Toiaalta tämänikäisiä ei voi jättää hetkeksikään kahden.

_ Yleinen huushollin kaaos on meillä lisääntynyt. Kun korjaa toisen sotkuja niin toinen levittelee tavaroita toisaalla. YHDENKANSSA OIKEASTI EHTI KATSOA KOKO AJAN ETTEI KIELLETTYIHIN ASIOIHIN KOSKETA.

_ henkinen tunne ettei ole riittävä on kavanut. Vauhtia ja vaaratiolanteita riittää. Esikoinen keksii kummasti kaikke kivaa aina niiksi hetkiksi kun huomio keskittyy kuopukseeen.

Jep tässä jotain juttuja _ ja tosiaan ihan vain miten itse hekilökohtaisesti olen kokenut työmäärän_ lisääntyneen !!

Ja ennenkuin kukaan irvailee niin rakstan lapsiani yli kaiken ja tämä on vaivan arvoista.

Miten 2,5- kuukautinen VAUVA juoksee pihalla eri suuntaan kuin veljensä, tai riisuu vaatteensa kun sinä puet toista??

Taidat sepitellä omias ;-)

Meillä on vanhemmilla lapsilla ikäeroa 1v2kk eikä kyllä toisen jälkeen työmäärä ihan edes tuplaantunut meillä. Eikä kyllä kolmannen jälkeen kolminkertaistunut. Ilmeisesti meillä on ollut melkoisen helppoja lapsia tai olen jättänyt jotain olennaista tekemättä kun olen niin helpolla päässyt. Tai sitten en yrittänyt olla niitä ylisuorittaja äitejä jotka siivoavat hammasharjan kanssa joka päivä ja väsää kaikki ruuat aina vaan itse alustalähtien huolimatta yhtään valmisruokaa tms. Minä olen elänyt lasten ehdoilla ensimmäiset vuodet ja niin että heillä olisi hyvä olla. Kertaakaan lapse eivät ole valittanut että meillä olisi sotkuista. Jos jotain on häirinnyt meidän talous niin on voinut olla naapurinrouva:) Ja meillä on ollut sellaista ihan normaali siistiä.

Vierailija:

-lapset eivät nuku koskaan paivällä yhtä aikaa. Pyöitän intensiivisesti arkea kellonympäri voimatta hengähtä edes hetkeä.

_ koska " kutakuin koko ajan jommallakummalla on nukkuma aika niin se täytyy huomioida menoissa.

-pyykinpesu lisääntyi. Yksi koneellinen päivässä ei riitä.

- Vaipan vaihto rytmittää elämää enenmmän kuin tarpeeksi.. tuntuu siltä että yhtenään on jommallakummalla kakat ( juu ja tosiaan esikoinen on vielä vaipoissaan.. pitäsi päästä potattamiseen tehokkasti kiinni mutta tuntuu ettei aina kerkiä )

__ lasten sairatelut eivät ole tuplaantuneet vaan ainakin triplaantuneet.

Moeleemat ovat olleet koko talven ja kevään korvakierteessä. Tuntuu siltä että jatkuvasti on jollakin tauti päällä tai ollaan toipilaana.

_ Lääkäreisssä, virastoissa, kaupassa raavaamiset _OVAT _ kadn kanssa paljon raskaampia. kahden pukeminen, kahden hoitolaukun raijaaminen ja kahden erilaisten unirymien sumplaaminen aiheuttaa sen ettei minnekkään vain nopeastoi piipahdeta. ( tosiaan jos harvoin saan jonkun katsomaan toista lasta niin yhen kanssa kauppaan meno on kuin lomalle pääsisi )

_ Lapset eivät leiki ainakaan ielä keskenään , joten se että pitäsivät toisilleen seuraa ei ole meillä ainakaan totta. Toiaalta tämänikäisiä ei voi jättää hetkeksikään kahden.

_ Yleinen huushollin kaaos on meillä lisääntynyt. Kun korjaa toisen sotkuja niin toinen levittelee tavaroita toisaalla. YHDENKANSSA OIKEASTI EHTI KATSOA KOKO AJAN ETTEI KIELLETTYIHIN ASIOIHIN KOSKETA.

Jep tässä jotain juttuja _ ja tosiaan ihan vain miten itse hekilökohtaisesti olen kokenut työmäärän_ lisääntyneen !!

Ja ennenkuin kukaan irvailee niin rakstan lapsiani yli kaiken ja tämä on vaivan arvoista.

Meillä kun nuorin oli 1v6kk v niin vanhempi oli 2v7kk. Nukkuivat päiväunet samaan aikaan. Kun nuorempi oli puolivuotias niin aloin rytmittää häntä vanhemman uniaikojen mukaan. Ja lapset laitettiin samaan aikaan illalla nukkumaan niin kyllä he siihen tottuivat. En tiedä olenko ollut paha äiti kun olen näin lasten nukkuma-aikoja järjestellyt enkä ole elänyt sen mukaan kuin luonnostaan olisivat nukkuneet. Koin vain silloin kun nuorempi oli puolivuotias niin hankalana sen kun aina jompikumpi nukkui niin ei ikinä päässyt pankkiasioille eikä mihinkään muuallekaan virastoon kun aina oli uniaika ja ruoka-aika.

Ja meillä ei lapset ole paljoa onneksi edes sairastelleet. Olivat kotona siihen asti kun nuorempi täytti 3,5 vuotta. Eikä edes hoitoon meno lisännyt sairasteluja, ollut meillä hyvä tuuri tämänkin suhteen varmaankin.

Meillä oli vanhempi niin rauhallinen tapaus, että on jo hyvin pienestä pitäen ihan oma-aloitteiseti katsonut pienemmän perään. Ikinä ei pyydetty, mutta teki sen itsestään. Ja he kyllä leikkivät ihan kahdestaan huoneessansa hyvin pienestä lähtien. Ja usein nuorempi ihan vauvanakin istui sitterissä lastenhuoneessa ja seurasi kun vanhempi leikki ja touhusi. Siinä hän viihtyi paljon paremmin kuin katselemassa keittiössä minun ruuanlaittoani.

Ja nyt kouluiässä lapset ovat parhaat ystävykset.

Ihan melkein ihmettelen miten jouhevasti meillä se vauva ja taaperoaika menivät.

Suosittelisin tekemään kodista mahdollisimman lapsiturvallisen. Hankkii lapsilukkoja jne. niin ei tarvitse aina juosta sillä sekunnilla perään.



Ulkona jne. joutuukin sitten olemaan paljon tarkempana, mutta se koti kannattaa kyllä yrittää tehdä sellaiseksi, että lasta ei tarvitsisi jatkuvasti komentaa.

Pienin verottaa minun untani ja olen päivisin joskus todella väsynyt.

silti on tehtävä pakolliset pyykkäykset ja ruuat päivittäin.. ja tietysti hoitaa keskimmäinen lapsi joka on kotona.

Vanhin on jo koulussa ja sekin luo uusia hommia kun täytyy muistaa yhtä jos toista yms..

en tiedä miksi. kaikki vaan on helpompaa. ehkä siksi kun eka oli (ja on) aika vaativa sekä huono nukkumaan. ja tämä toinen on mennyt ns. siinä sivussa. on itse rauhallisuus eikä ole valvottanut. ja tulee keskenään toimeen tosi hyvin.