Miksei kukaan kertonut, että kun saa toisen lapsen, niin

Vierailija:

Mä olin ihan naatti esikoisen kanssa kun heräili niin paljon öisin, ja muutenkin kun kaikki oli niin uutta ja piti totutella siihen että oli pallo jalassa. Pelkäsin kanssa että mitähän se elämä tulee olemaan toisen lapsen kanssa. Mutta toinen olikin niin " helppo" , nukkui lähes alusta asti kaikki yöt putkeen. Ei tuntunut missään.

By the way, jos mulla olisi tuollainen päiväohjelma kun edellä oli, olisin taatusti rasittunut. Yleensä me päästiin ulos vasta iltapäivällä, kaikki ollaan aamu-unisia, varsinkin minä.

Meillä siis ihan 100% samallalailla.

Vierailija:

tai " lapsi tuossa vieressä puuhailee itsekseen, annan vain värikynä" . Juu ei meidän lapset tee tuollaista paria minuuttia kerrallaan! Eli eipä siinä hengähdetä. Tietty toiset rasittuu eri asioista kuin toiset. Ja jos äiti ei saa esim. oikein koskaan nukkua pari kolme parin tunnin pätkää pitempään yössä vuoteen, niin kyllä siinä alkaa pitkähermoisemmankin pinna paukkua temperamenttisen lapsen vinkuessa kaikesta turhasta.

Minä en todellakaan ole laiskaa enkä lyhythermoista tyyppiä. Esikoinen oli todella helppo vauva 6 kk iän jälkeen. Nukkui pitkään päivällä ja yöllä. Niinpä minä menin ja opiskelin amk:ssa puolen vuoden aikana kolmasosan tutkinnosta ja harrastin, tein pieniä sivutöitä.

Mutta auta armias kun kuopus syntyi. Hän ei nukkunut päivällä eikä oikein yölläkään, joskus hyvällä tuurilla neljä tuntia putkeen, mutta harvoin niinkään hyvin. Nyt 1,5 vuoden ikään mennessä on nukkunut kaksi kertaa koko yön läpi. Heräten siis kuudelta. Esikoinen uhmaa. Mutta molemmat lapset ovat niin hellantuuteleita jos on jomman kumman kanssa kahdestaan.

Ja kun ovat yhdessä, niin kaikki lelulaatikot kaadetaan lattialle ja muut tavarat vedetään myös ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Pyykkiä tulee ihan kamala määrä ja sitä siivoa muutenkin. ap

minusta se meni ihan potenssiin sata se työmäärä aluksi varsinkin

kuin yhdessä.

mutta jatkossa kolme menee siinä kuin kaksikin. Ihan totta.

melkein kuin ois lapsetonta elämää vietellyt. Sitten kuopus syntyi ja täytyy sanoa, että raskasta on ollut. Ikäero lapsilla 1,5 v ja nuorempi nyt 1,5 v. ap

eikä se vielä ole vähenemään päin, lapset nyt 3½ ja 2 v.

ja täytyy myöntää, että kyllä elämä tällä hetkellä kahden suunnilleen saman ikäisen lapsen kanssa (ikäeroa 1v4kk) on VARMASTI helpompaa kuin olisi vain tuon 5v kanssa. nimittäin on noista toisilleen seuraa paljon ja ei tarvitse olla samalla tavalla leikittäjänä kun 1 lapsen äidit on lapsilleen monesti.



joten vaikka se työ miljoonakertaistuu kun lapsia tulee lisää niin kun pääsee siitä alun kaaoksesta ja oppii pyörittämään arkea kahden lapsen kanssa niin se on erittäin ihanaa ja antaa satamiljoonaa kertaa enemmän kuin ottaa. kun pääsee rytmiin elämässä kahden lapsen kanssa niiin se on helppoa.



ei toista lasta oikeasti kannata pelätä/jättää tekemättä vain sen takia, että me sanomme toisen lapsen tuovan niin paljon lisää työtä.

mutta enhän minä uskonut...



En silti jättäisi toista hankkimatta, vaikka nyt sen tiedän myös omakohtaisesti.

Oikeasti arjen pyöritys viiden lapsen kanssa tuntuu helpommalta kuin aikoinaan kolmen kanssa. Nyt ne kolme ovatkin murkkuikäisiä, joten viisi ja yksivuotiaat siihen päälle eivät perheen tasapainoa heilauta.

Meillä suuntaa-antavat rutiinit (ei todellakaan tulla ja mennä pilkunpäälle), mutta esikoisen ollessa pieni elettiin todella vallattomasti (lapsi söi ja nukkui enemmän " tienpäällä" kuin kotona arkisinkin). Nyt sujuu kaikki sukkelaan, kun tietää lasten rytmit ja osaa varautua toimiin sen mukaan. Tosin, eipä meillä enää niin paljoa mennäkkäään. Ei luuhata jatkuvasti kylässä kavereilla ja sukulaisilla. Ehkä yhdet ihmiset nähdään päivässä, välillä menee parikin päivää, ettei nähdä muita tuttuja kuin naapureita hiekkiksellä.



Meidän rytmi:



7.30 herätään (vauva 4kk. vielä nukkuu)

syödään aamupalat ja touhuillaan

8.30 vauva herää

vauvan aamutoimet ja puolitoista vuotias puuhailee vieressä omiaan (annan esim. muovailuvahaa tai värikynät)

9.30-10.00 mennään pihalle

(vauva nukahtaa kun nukahtaa aluksi ehkä kanniskelen häntä pihalla)

12-13 lounas ja esikoisen nukutus

13 vauva heräilee ja touhuilua vauvan kanssa

14-15 esikoinen heräilee ja välipalailut

15-16 mennään pihalle, jossa vauva taas nukahtaa, hetken päästä

17-18 päivällinen ja isi kotiin, käydään kaupassa

iltahengailua perheen voimin

20-21 esikoinen nukkumaan

22-23 vauva nukahtaa



välissä tehdään kun keretään siivoilua yms. ei oteta niin hirveitä paniikkeja siisteydestä. Mies myös auttaa tullessaan ruoanlaitossa ja siivoilussa. Totta on, ettei yhteistä aikaa miehen kanssa nyt jää juurikaan, mutta kunhan vauva oppii yksille päikkäreille, niin kyllä tämä tästä.

Esimerkiksi sisarusten ikäerosta ja lasten luonteesta, sairasteluista jne.



Meillä kaksi lasta meni siinä missä yksikin, sillä eka oli koliikkivauva ja muutenkin aika vaativa luonteeltaan, vauva-aika oli melko rankkaa. Toinen taas oli unelmahelppo vauva, arki ei paljoa muuttunut. Mutta kun kolmas lapsi aika pienellä ikäerolla syntyi, niin siinä oli kyllä työtä aika paljon. Hyvin selvittiin kuitenkin=)

Meillä esikoinen on ollut aina todella vaativa tapaus, helposti ärtyvä ja vaikeasti rauhoittuva, paljon huomiota vaativa ja otta. Vauvalle esikoinen on todella mustasukkainen eikä mikään huomio esikoiselle ole riittävää. Esikoinen on helpompi ainoastaa, kun vauva nukkuu. Nyt kun vauva on jo vuoden, meillä elämä on yhtä mustasukkaisuusdraamaa esikoisen taholta. Vauva menee kyllä siinä sivussa, mutta esikoine vie melkoisesti voimia.

Ja se työn raskaus johtuu nimen omaan esikoisesta.



Mutta kolmas ei tuo yhtään lisää vaivaa. Huoltotyöt toki lisääntyy, mutta mustasukkaisuusdraamat vähintäänkin puolittuu.

Vierailija:

Meillä suuntaa-antavat rutiinit (ei todellakaan tulla ja mennä pilkunpäälle), mutta esikoisen ollessa pieni elettiin todella vallattomasti (lapsi söi ja nukkui enemmän " tienpäällä" kuin kotona arkisinkin). Nyt sujuu kaikki sukkelaan, kun tietää lasten rytmit ja osaa varautua toimiin sen mukaan. Tosin, eipä meillä enää niin paljoa mennäkkäään. Ei luuhata jatkuvasti kylässä kavereilla ja sukulaisilla. Ehkä yhdet ihmiset nähdään päivässä, välillä menee parikin päivää, ettei nähdä muita tuttuja kuin naapureita hiekkiksellä.

Meidän rytmi:

7.30 herätään (vauva 4kk. vielä nukkuu)

syödään aamupalat ja touhuillaan

8.30 vauva herää

vauvan aamutoimet ja puolitoista vuotias puuhailee vieressä omiaan (annan esim. muovailuvahaa tai värikynät)

9.30-10.00 mennään pihalle

(vauva nukahtaa kun nukahtaa aluksi ehkä kanniskelen häntä pihalla)

12-13 lounas ja esikoisen nukutus

13 vauva heräilee ja touhuilua vauvan kanssa

14-15 esikoinen heräilee ja välipalailut

15-16 mennään pihalle, jossa vauva taas nukahtaa, hetken päästä

17-18 päivällinen ja isi kotiin, käydään kaupassa

iltahengailua perheen voimin

20-21 esikoinen nukkumaan

22-23 vauva nukahtaa

välissä tehdään kun keretään siivoilua yms. ei oteta niin hirveitä paniikkeja siisteydestä. Mies myös auttaa tullessaan ruoanlaitossa ja siivoilussa. Totta on, ettei yhteistä aikaa miehen kanssa nyt jää juurikaan, mutta kunhan vauva oppii yksille päikkäreille, niin kyllä tämä tästä.

Meillä ei ole ikinä ollut mitään rytmiä ja kolme lasta on ja en heistä sen kummemmin rasittunut, siinä he menivät kaikki. Mutta totta kai etukäteen tiesin että lapsista on työtä, mutta koin sen kaiken hauskana, en rasittavana!

Itse olen vielä lapseton, mut sen verran lapsia hoidellu et omien kokemusten mukaan yhden hoito on todella leppoisaa verrattuna kahden hoitoon joka yleensä on pelkkää kaaoksen hallintaa. Siispä itselle toiveissa yksi lapsi ja toinen vasta monen vuoden päästä.

En ymmärrä mitä työtä toisen lapsen mukana tulee niin paljon lisää, kertokaa? Meillä on kaksi lasta ja minä ihmettelen tätä ketjua...

Mä olin ihan naatti esikoisen kanssa kun heräili niin paljon öisin, ja muutenkin kun kaikki oli niin uutta ja piti totutella siihen että oli pallo jalassa. Pelkäsin kanssa että mitähän se elämä tulee olemaan toisen lapsen kanssa. Mutta toinen olikin niin " helppo" , nukkui lähes alusta asti kaikki yöt putkeen. Ei tuntunut missään.



By the way, jos mulla olisi tuollainen päiväohjelma kun edellä oli, olisin taatusti rasittunut. Yleensä me päästiin ulos vasta iltapäivällä, kaikki ollaan aamu-unisia, varsinkin minä.

Kun toinen lapsi tulee perheeseen niin pitäisi olla itsestään selvää, että työtä on enemmän. Onhan niitä lapsia kaksi eli tietysti yhden kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse odottaa vuoroaan jne. Jos tähän suhtautuu realistisesti niin miten se nyt niin voi yllättää? Js miten te joudutte muka tekemään kolminkertaisesti työtä, en ymmärrä?

juu tosiaan työmäärä moneinkertaistui. Tietty jos esikoisen antaisi sitten elää kun pellossa ja viihdyttää itse itseään tai vauvan kasvattais_antaa sen huuttaa että keihkot vahvistuu_ aseenteella, niin eihän siinä sitten mikään työmäärä olisi isäntynyt.



Naapurissa kanssa kaksi suht pienellä ikäerolla ja hän sen kun hymyilee... ett helpooa on kun heinänteko. Mikäs siinä äiti kotosalla siivoamassa ja 3 vuotias " vahtii" päivätpääksytysten alle 2- vuotisata pihalla :(



Itse en vain voi nuin lunkisti lastehoitoa ottaa. Taitaa olla vika minussa kun tän jokseenkin raskaksi koen ???

Raskasta, mutta antoisaa !