Miksei kukaan kertonut, että kun saa toisen lapsen, niin

Vierailija:

Vierailija:

mitä te teette niille pyykeille, jos ne on suurin stressi?

Mä en ole ainakaan pyykeissä huomannut eroa lasten määrässä. Konehan ne pesee. Kuivumaan ripustaminenkaan ei vie kuin hetken ja muksut auttaa. Kaappeihin viikkaaminenkaan ei vie kuin hetken.

Pelkästään lakanat ja pyyhkeet tuo oman lisänsä per lapsi, ja siihen lisätän sitten vielä leikki-ikäisen sotkuuntuvat vaatteet koululaisen ja kahden aikuisen vaatteiden lisäksi. Ei se silti muakaan

stressaa

, mutta kun nyt kerran työmäärämuutoksia kysyttiin, niin pyykkimäärän kasvaminen on ehkä näkyvin muutos kotitöissä. Ruoan laittamisessa on samantekevää tekeekö kolmelle vai neljälle ja siivota olisi pitänyt kuitenkin kaikki huoneet - nyt on sentään kaksi pientä apuria ;)

-54

Onpas taas sakkia, miten luulet silloin pyykit tulleet pestyiksi, kun ei ollut pesukonetta. Haloo!! Nyt kone tekee sen työn ja sä valitat!!

t: kolmen äiti, neljännestä haaveileva

Vierailija:

Onpas taas sakkia, miten luulet silloin pyykit tulleet pestyiksi, kun ei ollut pesukonetta. Haloo!! Nyt kone tekee sen työn ja sä valitat!!

Eipä silloin ennen pesukoneita vaihdettu lakanoita joka viikko ja vaatteita joka päivä tai jopa useasti päivässä. Eli pyykkiä oli määrällisesti vähemmän per ihminen. Ja minä ainakin silitän pyykkini, haluan, että vaatteemme ovat siistit ja hyvän näköiset.

Edelleenkään en valita, kuten ei se joku toinenkaan, jolla oli lapset samoilla ikäeroilla kuin meillä. Mutta pyykkiä tuntuu tosiaan olevan aivan älyttömän paljon enemmän kuin silloin kun oli pelkästään esikoinen. En tiedä onko sitä, vai mistä se johtuu, mutta pyykkikone laulaa koko ajan...

Yhdessäkään viestissä ei ole kerrottu minkä työn määrä kolminkertaistuu! Elikkä työmäärä ei todellakaan kolminkertaisut eikä edes tuplaannu

- Pyykit pesee kone, oli lapsia yks tai kaks

- Astiat pesee kone, oli lapsia yks tai kaks

- Ruokaa tehdään hieman enemmän kun on enemmän syöjiä.

Sitäpaitsi lapsista on seuraa toisille eikä itsellä tarvi leikkiä aina niiden kanssa.

kolmas meni siinä sivussa, neljäs nelinkertaisti työmäärän ja viisi menee siinä missä neljäkin...

Meillä 3 lasta. Ja minusta kaksi ekaa menivät sillä samalla vaivalla. Työn määrän lisääntymisen olen huomannut selkeästi vasta tässä kolmannen kohdalla. On pestävää ja pyykättävää, ruuanlaittoa ja lasten harrastuksiin kuskausta, hoitojärjestelyjä, riitojen ratkomista ja siivottavaa.



Mutta kaksi meni ihan tasan siinä kuin yksikin.

Vierailija:

Vierailija:

mitä te teette niille pyykeille, jos ne on suurin stressi?

Mä en ole ainakaan pyykeissä huomannut eroa lasten määrässä. Konehan ne pesee. Kuivumaan ripustaminenkaan ei vie kuin hetken ja muksut auttaa. Kaappeihin viikkaaminenkaan ei vie kuin hetken.

Pelkästään lakanat ja pyyhkeet tuo oman lisänsä per lapsi, ja siihen lisätän sitten vielä leikki-ikäisen sotkuuntuvat vaatteet koululaisen ja kahden aikuisen vaatteiden lisäksi. Ei se silti muakaan

stressaa

, mutta kun nyt kerran työmäärämuutoksia kysyttiin, niin pyykkimäärän kasvaminen on ehkä näkyvin muutos kotitöissä. Ruoan laittamisessa on samantekevää tekeekö kolmelle vai neljälle ja siivota olisi pitänyt kuitenkin kaikki huoneet - nyt on sentään kaksi pientä apuria ;)

-54

Sinähän selviät vähällä, minulla pyörii vähintää kone joka ilta, usein kaksikin, ja näin työssäkäyvänä, siinä on pikkuisen kiire. Meitä on siis 5, 3 lasta ja 2 aikuista. Niin ja en pese vajaita koneellisia muutoin kuin esim. jalkapallovarusteet, jotka ovat hikiset ja hiekkaiset, sellaisena niitä ei viitsi säilytellä.

tai " lapsi tuossa vieressä puuhailee itsekseen, annan vain värikynä" . Juu ei meidän lapset tee tuollaista paria minuuttia kerrallaan! Eli eipä siinä hengähdetä. Tietty toiset rasittuu eri asioista kuin toiset. Ja jos äiti ei saa esim. oikein koskaan nukkua pari kolme parin tunnin pätkää pitempään yössä vuoteen, niin kyllä siinä alkaa pitkähermoisemmankin pinna paukkua temperamenttisen lapsen vinkuessa kaikesta turhasta.



Minä en todellakaan ole laiskaa enkä lyhythermoista tyyppiä. Esikoinen oli todella helppo vauva 6 kk iän jälkeen. Nukkui pitkään päivällä ja yöllä. Niinpä minä menin ja opiskelin amk:ssa puolen vuoden aikana kolmasosan tutkinnosta ja harrastin, tein pieniä sivutöitä.

Mutta auta armias kun kuopus syntyi. Hän ei nukkunut päivällä eikä oikein yölläkään, joskus hyvällä tuurilla neljä tuntia putkeen, mutta harvoin niinkään hyvin. Nyt 1,5 vuoden ikään mennessä on nukkunut kaksi kertaa koko yön läpi. Heräten siis kuudelta. Esikoinen uhmaa. Mutta molemmat lapset ovat niin hellantuuteleita jos on jomman kumman kanssa kahdestaan.



Ja kun ovat yhdessä, niin kaikki lelulaatikot kaadetaan lattialle ja muut tavarat vedetään myös ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Pyykkiä tulee ihan kamala määrä ja sitä siivoa muutenkin. ap

, että työmäärä on ihan oikeasti SUURI. Kaksi poikaa ja nuorin 1v10kk ja toinen liki 4v niin eivät kyllä vielä leiki yhtään keskenään. Ovat luonteeltaankin niin erilaisia. Välillä olen kaksistaan jomman kumman kanssa niin täytyy sanoa, että kyllä yhden kanssa on oikeasti helppoa ja kotihommiakin saa tehtyä paremmin jne.

Toisaalta, en haluaisi olla yksilapsisen perheen äiti pelkästään.

Ja oli vielä kolmaskin, esikko. Miten tämä selittyy, jonkun mielestä suuri, jonkun ei!

Eivätkö ne toiset osaa järjestää töitää vaan huhkivat turhia ja siten stressaantuvat? Väitän kuitenkin ettei lapsissa niin paljon voi olla eroa, jos ei erityislapsista ole kyse.

meillä kuopus refluksi-, allergia- ja astmalapsi. Ja sitten siitä tasosta, mitä pitää.



Eli jos vaan on ja laahustaa tukka pystyssä lähipuistoon ja takaisin, kai niitä sinne retuuttaa vaikka neljä tai viisikin. Mutta jos haluaa pitää lapset siisteinä, oikeasti kasvattaa ja sylittää, ei se olekaan yhtä " helppoa" .

Että huonostinukkuvalla ja 14 h vuorokaudessa nukkuvalla lapsella ei ole eroa työmäärässä tai varovaisella & tyynellä ja uhkarohkealla & tulisen temperamentin omaavalla lapsella ei ole eroa?

Voin sanoa, että kyllä on, kun nääs kokemusta löytyy.

Vierailija:

Väitän kuitenkin ettei lapsissa niin paljon voi olla eroa, jos ei erityislapsista ole kyse.

Enkä tässä tarkoita ulkopuolista apua vaan sitä kuinka isä osallistuu lasten hoitoon. Varmasti se olisi paljon raskaampaa, jos mies ei kantaisi vastuutaan.



Meilläkin on nukuttu huonosti, mutta mies on antanut aina välillä lepohetken eikä itseään ole tullut vedettyä piippuun. Kun mies tulee töistä kotiin hän peuhaa lasten kanssa jne. ja jos itseä väsyttää menen vaikka lyhyille päiväunille. Mies voi hyvin vahtia lapsia myös silloin, kun pesen pyykkiä tai teen seuraavalle päivälle ruokaa. Tietysti päävastuu on minulla, olenhan kotona, mutta yksin en koe olevani.

Vierailija:

Että huonostinukkuvalla ja 14 h vuorokaudessa nukkuvalla lapsella ei ole eroa työmäärässä tai varovaisella & tyynellä ja uhkarohkealla & tulisen temperamentin omaavalla lapsella ei ole eroa?

Voin sanoa, että kyllä on, kun nääs kokemusta löytyy.

Vierailija:

Väitän kuitenkin ettei lapsissa niin paljon voi olla eroa, jos ei erityislapsista ole kyse.

Ja silti en koe heitä raskaiksi ja työmäärää isoksi, sorry vaan!

äitienpäivänä, kun olet noin ylivertainen?

Kyllä toinen lapsi lisäsi " työmäärää" näin:



- vaipparalli tuli

- ruokkimisralli tuli->vauvalle eri ruuat aluksi

- yleistä kaaosta aiheuttaa: kaataa maidon/ruokalautasen lattialle tms kun ei vielä kaikki ruokailutavat ole hallussa->rätti kädessä vähän väliä

- tutkii kaapit ja laatikot->vetää lattialle, joten perässä on välillä mentävä

- pukeminen yleensä





Nykyään harjoitellaan potalla käyntiä, pukemista, syömistä jne.

En mä mitenkään ylivertainen ole, minusta ei vaan ollut raskasta ja se on mun mielipide, jota ei tartte halveerata

Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että jos lapset hoitaa hyvin niin sen on pakko myös tuntua todella rankalta? Voisitko vastata?

Se. että joku koko ajan esittelee jotain uutta temppua tai näyttää jotain piirustusta tai rakennelmaa tai kyselee jotain tai muuten vaan höpötää tyhjää.

Jos on yksi lapsi niin se ehkä on joskus hetken hiljaa ja tekee omiaan. Jos on kaksi lasta ei ole koskaan hiljaista koska aina joku on selittämässä omiaan ja lisäksi se toinen yrittää mustasukksisena tunkea etualalle omien juttujensa kanssa.

Kolmannen kohdalla työmäärä laskee huomattavasti, koska äidillä on käsityötä vauvassa ja hän voi komentaa isommat lapset muualle keskenään. Hetken hämmennyksen jälkeen ne kaksi hoksaavat että hehän voivat leikkiäkin keskenään eikä vaan tapella äidin huomiosta. Vauvavuoden jälkeen kolmannenkin voi tunkea lastenhuoneeseen ja siellä ne sen jälkeen pysyvät kaikki kun ovat tottuneet ;)



Toinen paha juttu kyllä on se että tavara lisääntyy! Kaikki kaapit alkavat ensin pursuta, sitten on laatikoita pitkin seinänvieriä ja kamapinoja pöydillä ja tuoleilla ja lopulta lattia on kurrutettu roinalla. Ja siihen kun lisää lapsilauman jotka koko ajan viskoo ja hämmentää niitä romuja ympäriinsä, niin siinähän sulla on ilonen työmäärä ;)

Enkä enää muista, mikä nro olin (se jälkimmäinen, jolla lapset 3v4kk ikäerolla ja esikoinen jo koulussa), kun tässä on väliin tullut niin paljon muita hömppäviestejä ;) Nyt jatkan taas samaa höpöhöpöä itse...



Kyllä meilläkin kone pesee pyykit, mutta ne eivät kävele itsestään narulle (meillä ei ole kuivausrumpua) eivätkä viikkaudu kaappiin (onneksi isompi osaa jo viikatakin itse ja pienempikin viedä hyllyyn omat vaatteensa). En silti todellakaan pidä hommaa isona, se menee siinä rutiinien lomassa ihan kevyesti edelleen. MUTTA kyllä pyykkimäärä oikeasti lisääntyy, kun perhekoko kasvaa. Se kai nyt on sanomattakin selvää :D Vastaavasti aikaa on vähemmän per lapsi, mitä enemmän lapsia on. Toisaalta tietenkin vastapainoksi lapset saavat enemmän sisaruksia ja paljon muutakin hyvää.



Ja edelleenkään en ymmärrä, miten mikään työmäärä voi sentään kolminkertaistua toisen lapsen jälkeen, jos lapset ovat kuitenkin ihan perusterveitä... Vastaavasti minusta on vale, etteikö elämä mitenkään muuttuisi lapsimäärän kasvaessa. Muuttuuhan se tietenkin, vaikka onneksi yleensä enimmäkseen mukavalla tavalla :)