Maalla asuvat ovat lihavampia kuin kaupunkilaiset
Tämän olemme toki kaikki nähneet omin silmin.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/8d7a482f-0ab4-5735-8d0b-64537…
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Lihoin minäkin tilapäisesti, kun muutin kaupungista maalle. Varmaan oli tekemistä vähemmän ja toisaalta ruoka oli huonompaa, niin sitä sitten söi enemmän ja yritti tyydyttää ruokahimojaan sillä, mitä oli. Maaseudun kaupoissa on aika huonot valikoimat. Kaupungissa pystyy ostamaan aina sitä, mitä tekee mieli, niin se syömishimo loppuu siihen ja pystyy syömään vähemmän. Mutta jos ei ole mieluisia bowleja ja joutuu ostamaan jonkun pakastepizzan, niin sitten se ei tyydytä suun nälkää vaan lähtee vielä uudestaan käymään kaupassa ja ostaakin jäätelöä tms.
Ei mun kaupungissa edes tee mieli karkkia tai muutakaan makeaa, kun saan syödä monipuolisesti. Toki teen ruokaa itsekin raaka-aineista, mutta nuo terveelliset bowlit auttaa arjessa paljon ja ovat syy hoikkana pysymiseen. Nyt tosin kun ihmiset on köyhtyneet, ei niitäkään enää joka paikassa ole. Tampereella varsinkin on moni market luopunut noista pokebuffeteista eikä ole valmiina koottunakaan hyllyissä. Valikoima heikkenee ja köyhyys lisääntyy.
Etkö sä osaa itse tehdä ruokaa? Jos siis olet vain joittenkin valmiiden ruokien ostaja?
Vierailija kirjoitti:
Niinkö tosiaan, Tampereella on todella paljon lihavia ihmisiä, ovat ilmeisesti kaikki maalta muuttaneet tänne läskeineen.
Tampere on vanha työläiskaupunki, ja täällä on paljon köyhyyttä vieläkin/nykyään. Köyhät on länsimaissa aina lihavampia kuin paremmin toimeentulevat. Kun ei ole varaa harrastaa eikä varaa ostaa terveellistä ruokaa, niin kyllähän sitä lihoo. Asutaan pienissä kämpissä joissa on hankala kokata ja on masennusta, niin ketipinor viimeistelee tuloksen. Väitän, että turkulaiset ei ole niin ylipainoisia kuin tamperelaiset. Edes hämeenlinnalaiset ei ole. Kyse on myös kulttuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maalla ei ole pulaa ruuasta, on maitoa, voita, kermaa ja lihaa niin paljon että köyhemmillekin riittää annettavaksi
Mistäköhän niitä saisi, meidän kunnassa on enää yksi maitotila ja yksi lihakarjatila.
Nää täällä elää jotain vanhaa aikaa, ei kannata koittaa valistaa. Luulevat edelleen että kaikki maalla asujat on jotain kouluttamattomia pientilallisia kumisaappaat jalassa kuten niitteen vanhemmat tai siovanhemmat oli.
Pikkupaikkakunnan ABC:lla näkee hyvin, ettei nuorisolla ole mitään järkevää tekemistä eivätkä aikuisetkaan ole sen parempia. Ihan käsittämättömiä juntteja monissa kylissä, erityisesti sisämaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla ei noin vain lenkille lähdetä.Samaa ruokaa syödään kuin muutkin
Lähdetäänpä täällähän on niin paljon tilaa juosta kun haluaa. Halu juosta on se ongelma.
Joku kynnetty pellon laita ja avohakkuuaukea ovatkin todella silmää hiveleviä lenkkeilypaikkoja. Menen itse mielummin tohon merenrantaraitille lenkille täällä kaupungissa, jossa on myös tilaa enemmän kuin tarpeeksi.
Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa voiko täällä juosta vai ei. Ainoastaan halun kanssa niinkuin sanoin. Ja ainoastaan se on sinun mielipide.
Kyllä ne hyvät reitit vaikuttavat paljon siihen haluun. Minusta on ihana juoksennella kauniita rantareittejä joilla on hyvät polut ja kauniit maisemat. Maalla taas ei tule juoksemaan lähdettyä kovin usein, kun aina pitäisi mennä samoja reittejä, tai sitten lähteä juuri jonnekin kuoppaisen pellon laitaan tai metsään mättäille hirvikärpästen ja sääskien keskelle. Talvella lumihankeen.
Riippuu varmaan paikasta. Onhan kaupungissa (lienet siis merenrantakaupungista kuten Helsinki) kivoja polkuja ja erilaisia katureittejä joita voi valita. Mutta ihan samoja nekin useimmiten on joita juostaan. Ei sielläkään monet vaihtele lenkkipolkujaan jatkuvasti.
Mulla on toisessa kodissa (vanha maalaistalo) ainakin 8 eri reittiä joita voin juosta. Pari metsässä (eihän siellä tosiaan polkuja ole, mutta sehän on haastavaa ja kivaa) ja sitten aika monta vanhaa pientä peltotietä/hevostietä joita voi juosta ettei tarvitse maantielle mennä. Josko sinnekin tietty voi joskus mennä.
Mulla on tästä asunnoltani varmaan vuoden jokaiselle päivälle oma reittinsä. Eivät lopu kesken, enkä niihin kyllästy. Aina löytyy uusia reittejä. 8 reittiä kuulostaa aika ankealta. Kyllästyisin kyllä sellaiseen, aika usein niitä samoja joutuisi juoksemaan. Varsinkin jos pidempää lenkkiä juoksee, niin ne reitit ovat todella tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan erityisesti maaseudulla asuvat naiset ovat keskimäärin pulskempia kuin kaupunkilaisnaiset.
Suo siellä, vetelä täällä. Tutkimusten mukaan kaupungissa asuvilla naisilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin maalla asuvilla.
Ei siellä tuppukylässä kukaan hoitoon halua mennä, naapurit huomaa ja palvelukin on mitä on
Kun tutkimustulos ei miellytä, keksitään sille selitys omasta pienestä päästä. Niin av-mammaa, kovin tieteellistä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan erityisesti maaseudulla asuvat naiset ovat keskimäärin pulskempia kuin kaupunkilaisnaiset.
Ei yllätä. Itsestään huolehtivat naiset muuttavat maalta nuorina pois, eivätkä palaa. Maalle jäävät naiset ovat usein koulupudokkaita, jotka eivät pääse tai edes halua päästä opiskelemaan.
Ne naiset, joitka on kiinnostuneita isosta perheestä jää varmasti keskimäärin todennäköisemmin maalle. Lastenteko tutkitusti lihottaa
Miten niin? Miksi ihmeessä perheellinen nainenkaan jäisi maalle? Lastenteko ei todellakaan lihota. Espoossa näkee paljon normaalipainoisia perheitä. Koulutustaso korreloi merkittävästi.
Liikunta tottumukset korreloi ei koulutus taso.
Asun maalla ja täällä näkee paljon autoilijoita mutta harvemmin lihasvoiman liikkuvia. Olen kummastellut sitä pitkään kun 500m kauppareissukin tehdään autolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan erityisesti maaseudulla asuvat naiset ovat keskimäärin pulskempia kuin kaupunkilaisnaiset.
Ei yllätä. Itsestään huolehtivat naiset muuttavat maalta nuorina pois, eivätkä palaa. Maalle jäävät naiset ovat usein koulupudokkaita, jotka eivät pääse tai edes halua päästä opiskelemaan.
Ne naiset, joitka on kiinnostuneita isosta perheestä jää varmasti keskimäärin todennäköisemmin maalle. Lastenteko tutkitusti lihottaa
Miten niin? Miksi ihmeessä perheellinen nainenkaan jäisi maalle? Lastenteko ei todellakaan lihota. Espoossa näkee paljon normaalipainoisia perheitä. Koulutustaso korreloi merkittävästi.
Espoolaisiin korkeakoulutettuihin nyt ei voi verrata koko Suomea 😆 Se on ihan oma joukkonsa, joka kulkee lenkkivaatteissa jokapäivä. Siellä liikkuminen on hifistelyä korkeakoulutettujen keskuudessa.
Ovat muuten äärimmäisen rasittavia ihmisiä. Ihan oma rotunsa. Ei Espooseen jää kukaan rento hedonisti edes asumaan. Sinne jää nuo kuivan kesän oravat golfaamaan ja ratsastamaan. Täysin seksittömät ihmiset joille terveellisyys on elämän ainoa ohjenuora.
Toisaalta kaupungeissa on sairaimmat (etenkin mielenterveys) ihmiset, eli suomalaisen korrelaatiopolitiikan mukaisesti, mitä lihavampi, sitä terveempi ja pidempi elinikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla ei noin vain lenkille lähdetä.Samaa ruokaa syödään kuin muutkin
Lähdetäänpä täällähän on niin paljon tilaa juosta kun haluaa. Halu juosta on se ongelma.
Joku kynnetty pellon laita ja avohakkuuaukea ovatkin todella silmää hiveleviä lenkkeilypaikkoja. Menen itse mielummin tohon merenrantaraitille lenkille täällä kaupungissa, jossa on myös tilaa enemmän kuin tarpeeksi.
Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa voiko täällä juosta vai ei. Ainoastaan halun kanssa niinkuin sanoin. Ja ainoastaan se on sinun mielipide.
Kyllä ne hyvät reitit vaikuttavat paljon siihen haluun. Minusta on ihana juoksennella kauniita rantareittejä joilla on hyvät polut ja kauniit maisemat. Maalla taas ei tule juoksemaan lähdettyä kovin usein, kun aina pitäisi mennä samoja reittejä, tai sitten lähteä juuri jonnekin kuoppaisen pellon laitaan tai metsään mättäille hirvikärpästen ja sääskien keskelle. Talvella lumihankeen.
Riippuu varmaan paikasta. Onhan kaupungissa (lienet siis merenrantakaupungista kuten Helsinki) kivoja polkuja ja erilaisia katureittejä joita voi valita. Mutta ihan samoja nekin useimmiten on joita juostaan. Ei sielläkään monet vaihtele lenkkipolkujaan jatkuvasti.
Mulla on toisessa kodissa (vanha maalaistalo) ainakin 8 eri reittiä joita voin juosta. Pari metsässä (eihän siellä tosiaan polkuja ole, mutta sehän on haastavaa ja kivaa) ja sitten aika monta vanhaa pientä peltotietä/hevostietä joita voi juosta ettei tarvitse maantielle mennä. Josko sinnekin tietty voi joskus mennä.
Mulla on tästä asunnoltani varmaan vuoden jokaiselle päivälle oma reittinsä. Eivät lopu kesken, enkä niihin kyllästy. Aina löytyy uusia reittejä. 8 reittiä kuulostaa aika ankealta. Kyllästyisin kyllä sellaiseen, aika usein niitä samoja joutuisi juoksemaan. Varsinkin jos pidempää lenkkiä juoksee, niin ne reitit ovat todella tärkeitä.
Siltikin suurin osa juoksee ainoastaan muutamaa tuttua reittiä, oli mahdollisuuksia vaikka kuinka monta. Mäkin menen aina tuonne rantaan juoksemaan, vaikka muuallekin voisi mennä ja reittejä miljoona. Ja jos vähän menisi julkisilla, niin vielä enemmän voisi vaihdella. Asun Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin minäkin tilapäisesti, kun muutin kaupungista maalle. Varmaan oli tekemistä vähemmän ja toisaalta ruoka oli huonompaa, niin sitä sitten söi enemmän ja yritti tyydyttää ruokahimojaan sillä, mitä oli. Maaseudun kaupoissa on aika huonot valikoimat. Kaupungissa pystyy ostamaan aina sitä, mitä tekee mieli, niin se syömishimo loppuu siihen ja pystyy syömään vähemmän. Mutta jos ei ole mieluisia bowleja ja joutuu ostamaan jonkun pakastepizzan, niin sitten se ei tyydytä suun nälkää vaan lähtee vielä uudestaan käymään kaupassa ja ostaakin jäätelöä tms.
Ei mun kaupungissa edes tee mieli karkkia tai muutakaan makeaa, kun saan syödä monipuolisesti. Toki teen ruokaa itsekin raaka-aineista, mutta nuo terveelliset bowlit auttaa arjessa paljon ja ovat syy hoikkana pysymiseen. Nyt tosin kun ihmiset on köyhtyneet, ei niitäkään enää joka paikassa ole. Tampereella varsinkin on moni market luopunut noista pokebuffeteista eikä ole valmiina koottunakaan hyllyissä. Valikoima heikkenee ja köyhyys lisääntyy.
Etkö sä osaa itse tehdä ruokaa? Jos siis olet vain joittenkin valmiiden ruokien ostaja?
Lue ennen kuin kommentoit.
Johtopäätös: kun muutat maalle lihot, kun muutat kaupunkiin laihdut.
Ihan ei heti tämä hypoteesi päde, esim. kun menee vaikka pääkaupunkiseudulle, lihavia on sielläkin. Samoin harvemmin maatilan töissä olevat ovat lihavia.
Onko kyse koulutustaustasta? Ehkei sekään vrt. vaikka Ahtisaari tai Viitasaaren kansanedustaja: lihava ja laiha / koulutettu/kouluttamaton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin minäkin tilapäisesti, kun muutin kaupungista maalle. Varmaan oli tekemistä vähemmän ja toisaalta ruoka oli huonompaa, niin sitä sitten söi enemmän ja yritti tyydyttää ruokahimojaan sillä, mitä oli. Maaseudun kaupoissa on aika huonot valikoimat. Kaupungissa pystyy ostamaan aina sitä, mitä tekee mieli, niin se syömishimo loppuu siihen ja pystyy syömään vähemmän. Mutta jos ei ole mieluisia bowleja ja joutuu ostamaan jonkun pakastepizzan, niin sitten se ei tyydytä suun nälkää vaan lähtee vielä uudestaan käymään kaupassa ja ostaakin jäätelöä tms.
Ei mun kaupungissa edes tee mieli karkkia tai muutakaan makeaa, kun saan syödä monipuolisesti. Toki teen ruokaa itsekin raaka-aineista, mutta nuo terveelliset bowlit auttaa arjessa paljon ja ovat syy hoikkana pysymiseen. Nyt tosin kun ihmiset on köyhtyneet, ei niitäkään enää joka paikassa ole. Tampereella varsinkin on moni market luopunut noista pokebuffeteista eikä ole valmiina koottunakaan hyllyissä. Valikoima heikkenee ja köyhyys lisääntyy.
Etkö sä osaa itse tehdä ruokaa? Jos siis olet vain joittenkin valmiiden ruokien ostaja?
Tuohan sanoi, että osaa. Ravintolasta on mukava välillä napata joku annos mukaan, se jättää enemmän aikaa vaikkapa siihen liikuntaan. Ei ole mitään järkeä uurastaa keittiössä jos siitä ei erityisemmin pidä, ja jos siihen on varaa. Eipä tuo nyt toisaalta mitenkään kovin kallista edes ole.
Minusta outo asenne tuollainen, että kuvittelee jonkun kruunun saavansa kun tekee kaiken itse. Elämää voi elää mielekkäämminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maalla ei ole pulaa ruuasta, on maitoa, voita, kermaa ja lihaa niin paljon että köyhemmillekin riittää annettavaksi
Mistäköhän niitä saisi, meidän kunnassa on enää yksi maitotila ja yksi lihakarjatila.
Nää täällä elää jotain vanhaa aikaa, ei kannata koittaa valistaa. Luulevat edelleen että kaikki maalla asujat on jotain kouluttamattomia pientilallisia kumisaappaat jalassa kuten niitteen vanhemmat tai siovanhemmat oli.
Pikkupaikkakunnan ABC:lla näkee hyvin, ettei nuorisolla ole mitään järkevää tekemistä eivätkä aikuisetkaan ole sen parempia. Ihan käsittämättömiä juntteja monissa kylissä, erityisesti sisämaassa.
Pikkupaikkakunnilla ostetaan sähkömopo tai vastaava menopeli lapselle heti kun se saa sellaista käyttää, ettei tarvitse sitä kilometriä kouluun mennä kävellen tai pyörällä. On aivan uskomatonta, millaisia laiskoja pullukoita siellä maalla kasvatetaan jo pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin minäkin tilapäisesti, kun muutin kaupungista maalle. Varmaan oli tekemistä vähemmän ja toisaalta ruoka oli huonompaa, niin sitä sitten söi enemmän ja yritti tyydyttää ruokahimojaan sillä, mitä oli. Maaseudun kaupoissa on aika huonot valikoimat. Kaupungissa pystyy ostamaan aina sitä, mitä tekee mieli, niin se syömishimo loppuu siihen ja pystyy syömään vähemmän. Mutta jos ei ole mieluisia bowleja ja joutuu ostamaan jonkun pakastepizzan, niin sitten se ei tyydytä suun nälkää vaan lähtee vielä uudestaan käymään kaupassa ja ostaakin jäätelöä tms.
Ei mun kaupungissa edes tee mieli karkkia tai muutakaan makeaa, kun saan syödä monipuolisesti. Toki teen ruokaa itsekin raaka-aineista, mutta nuo terveelliset bowlit auttaa arjessa paljon ja ovat syy hoikkana pysymiseen. Nyt tosin kun ihmiset on köyhtyneet, ei niitäkään enää joka paikassa ole. Tampereella varsinkin on moni market luopunut noista pokebuffeteista eikä ole valmiina koottunakaan hyllyissä. Valikoima heikkenee ja köyhyys lisääntyy.
Etkö sä osaa itse tehdä ruokaa? Jos siis olet vain joittenkin valmiiden ruokien ostaja?
Lue ennen kuin kommentoit.
Niin, luettelit bowleja joita ei ole saatavilla ja sitten ostit pakastepizzan. Eli vertailet valmiita ruokia. Missä välissä puhuit, että osaisit tehdä ruokaa. Mä osaan tehdä bowleja ihan itse, ja niihin saa aineet vaikka meidän mökkipaikan pikkuisesta K-marketista.
Hypoteesejä lisää: maalla ollaan naimisissa ja ei tarvitse etsiä koko ajan uutta siippaa. Kaupungissa pitää etsiä koko ajan uutta siippaa ja on pakko olla laihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesalaisella on niitit naamassa ettei tuuli vie.
Sekoitat nyt Keravan ja Helsingin.
Samaa sontaa olette niinsanotusti kivenheiton päässä, oletko juossut pakoon mustaa körilästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maalla ei ole pulaa ruuasta, on maitoa, voita, kermaa ja lihaa niin paljon että köyhemmillekin riittää annettavaksi
Mistäköhän niitä saisi, meidän kunnassa on enää yksi maitotila ja yksi lihakarjatila.
Nää täällä elää jotain vanhaa aikaa, ei kannata koittaa valistaa. Luulevat edelleen että kaikki maalla asujat on jotain kouluttamattomia pientilallisia kumisaappaat jalassa kuten niitteen vanhemmat tai siovanhemmat oli.
Pikkupaikkakunnan ABC:lla näkee hyvin, ettei nuorisolla ole mitään järkevää tekemistä eivätkä aikuisetkaan ole sen parempia. Ihan käsittämättömiä juntteja monissa kylissä, erityisesti sisämaassa.
Pikkupaikkakunnilla ostetaan sähkömopo tai vastaava menopeli lapselle heti kun se saa sellaista käyttää, ettei tarvitse sitä kilometriä kouluun mennä kävellen tai pyörällä. On aivan uskomatonta, millaisia laiskoja pullukoita siellä maalla kasvatetaan jo pienestä pitäen.
Kilometri kouluun? Missä ajassa sä elät? Jossain maaseututaajamassa ehkä.
En huumehörhöinä kehuisi etelämpelleporukkaa, narkkis on harvoin lihava.
1800-luvulla ei syöty usein eikä varsinkaan paljon. Poikkeuksena yläluokka.
Silloin köyhät eli lähes kaikki suomalaiset olivat ennemminkin aliravittuja, sillä ruoka oli pääasiassa viljaa ja perunaa, eikä sellaisesta ravinnosta saa kaikkea mitä pitäisi. Monilla naisilla oli anemia lukuisten synnytysten ja imetyksien vuoksi. Sitä aikaa ei kyllä kannata haikailla.